PIENIÄ PALOJA ELÄMÄN TERASSILTA/26

 

23.6.2023 Haukilahden Paviljongin terassilla iltapäivällä. Aurinko paistaa ja linnut sirkuttaa. Aamulla olin kevyellä varjonyrkkeily treenissäni Toppelundin Areenalla eli nurtsilla. Täytin 76 vuotta. Huh, se on aika paljon. On vaikea suhtautua siihen tai muodostaa käsitystä miten ja millä lailla tätä elämää nyt eläisi? Kun selvyys on se, että kaikki mitä on saavuttanut tai jättänyt saavuttamatta tai on takana. Se elämä on käyty läpi monin tavoin. On kirjoittamani kirja Nyrkkeilijän Unelma nyrkkeilyurastani sekä Elämäni Poltinmerkit, kirjat jotka kertovat 60-luvulla nyrkkely ajastani, 70-luvulla ravintoloitsijana, 80-luvulla kuntonyrkkeilyä, Boxing Centerin aikajaksosta ja kaiken pirstoutuminen 90-luvulla. Ajautuminen velkasaneeraukseen viideksi vuodeksi. Siitä nousu jälleen kuntonyrkkeilyn pariin 90-luvulla vuoteen 2009 saakka, minkä keskeytti aivoinfartti ja siirryin eläkkeelle. Minulla on ollut mietelause "TEE TYHJÄSTÄ MIELENKIINTOINEN ELÄMÄ", oikeastaan se on ollut ohjenuorana minulle silloin, kun on tuntunut, että olen törmännyt seinään, eikä ole tiedossa miten jatkaisin eteenpäin tässä elämän vuosikymmenien aikana räpistellessä. Nyt jos koitan jatkaa tätä tarinaa ja elämän kulkua sekä kirjoittamista Nyrkkeilijän Unelman ja Elämäni Poltinmerkit kirjojen jälkeen, jos yritän jatkaa tästä, kertoa vain näistä päivistä. Millaista se on? Keitä tapaan? Ja mitä tapahtuu? Välttäen eilistä ja tapahtumia vuosikymmeniä sitten. Vain jos joku tai jotkut asiat tuovat ne tähän päivään muistoineen. Olen tehnyt päätöksen luopua somesta, Facebookista, Instagramista, Twitteristä? Se ei ole helppo juttu, kun on ollut 2008 alkaen Facebookissa ja mulla on viisi FB-sivustoa ja satoja kuvia siellä. Ryhmiä joissa on satoja jäseniä, kymmeniä pävityksiä, kuvia ja kuvia. Tavallaan myös historiaa menneiltä vuosikymmeniltä. Mutta koitan irrottautua siitä. On ehkä mahdoton ajatus? Tässähän olisikin yksi mielenkiintoinen projekti, Seurata tämän päivän elämää ja onko todella mahdollista minun jättää tämä virtuaalinen elämä taakseni? Sehän on mitä suuremmassa määrässä tätä päivää. Lisäksi minulla on oma blogisivustoni jo vuodesta 2005 lähtien. Ja oikeastaan kolmekin eri otsikoilla. Jonkinlaista hulluutta. No niitä en oikeastaan tiedä kenenkään seuraavan tai en ole ainakaan saannut palautetta kuin muutaman kerran näiden vuosien aikana. Tällä hetkellä olen kirjoittanut Boxing Is My Life blogiini otsikolla Elämänmenoa joitakin juttuja. Olen tehnyt itselleni varjonyrkkeily harjoitusohjelman tuohon Toppelundin nurtsille, jossa pidin kuntonyrkkeilyn kesäleirejä joitakin aikoja sitten. Tarkoituksena touko-heinäkuun aikana käydä 50 kertaa treenaamassa. Ja koittaa näin luoda kuntopohjaa siihen, kun 1.8 aukeaa ja siirryn Tuulimäen Boxingsalille taas normaaliin 12 - 14 erän harjoitteluuni. Tässäkin varsin mielenkiintoinen projekti minulle. Miten treenit sujuvat? Sitten on paras. Muruni jonka kanssa 13.6 meillä on 42. vuotis hääpäivä! Ihana nainen. Tässäkin tärkeä juttu. Koittaa saada Muruni tuntemaan onnellisuutta ja rakkautta. Lapseni jotka elävät tietysti elämää jo omilla tahoillaan kumppaniensa kanssa, olla edelleen isä heille, joka heistä välittää. Tärkeä ja merkittävä asia. Sitten on kaverit. Minulla on ollut sieltä 2009 alkaen tapana kerran viikossa kahvitella kavereiden kanssa. Nyt kesällä kaksikin kertaa viikossa, maanantaisin cafe Torpanrannassa ja torstaisin täällä Haukilahden Paviljongissa kello 10-12 ajalla tapaillaan. Tässäkin yksi projekti seurattavaksi ja yllä pidettäväksi. Kavereiden tapaamiset ovat hauskoja sekä mielenkiintoisia. Nyt on siis kesä 2023 edessä. Kävelyä Haukilahden rannoilla, aurinkoa ja merta. Meren äärellä olen usein pohtinut elämää ja tulevaa. Nyt 76 vuoden iässä ei tulevaa ehkä kannata kovin paljon mietiskellä. On tämä päivä tässä ja nyt! Voin kuitenkin tehdä tätä ajatus varjonyrkkeilyäni, pohtia elämää nyt mitä se sitten pitääkin sisällään?

En voi olla huomioimatta suru-uutista että TINA TURNER on kuollut 83 vuoden iässä. Tina Turner monikymmen vuotinen suosikkini Rock and Rollin kuningatar. Ehdottomasti yksi kovimmista naispuoleisista artisteista ja esiintyjistä. Olen myös tuonnut ilmi ja infonnut facebookissa, että olen jo pitkään koittanut päästä ja lähteä pois tästä nykyisestä facebook että somemaailmasta. Se vain ei ole helppoa. Aamulla kävin taas omassa yksinäisyydessä varjonyrkkeilemässä Toppelundin nurtsilla. Oli ihana aurinkoinen aamu. Raikas, ei helteinen. Mutta linnut sirkuttivat iloisesti. Treenin lopuksi kävin Toppelundin rannassa. Ihailin kimaltelevaa merta ja joutsenia jotka uiskentelivat rantavedessä. Eilen lounastin Pasi Taavitsaisen Ammattinyrkkeily.Net sivuston gurun ja bossin sekä ystäväni kanssa.  Kun olimme syönneet tultiin vieä vähäksi aikaa juttelemaan meille boxingista ja elämästä. Pasi Taavitsainen on yksi erityinen ystävä. Nyt ollaan jo kesäkuun puolella. On lauantai ja kohta alkaa TV:stä Englannista FA-cupin loppuottelu Manchester City vastaan Manchester United. Oikeastaan tällä alustuksella lähden kesään 2023 tavoitteideni ja ajatuksieni kanssa. Olen huono pitämään ihan päivittäistä päiväkirjaa, mutta yritän taltioida, analysoida elämääni ja mietteitäni. Nyt varsinkin tätä 76 vuotiaan ajatuksia, tapahtumia nyt tulevana aikajaksona. Ensimmäiseksi aloitan sen ManCity vs ManU. Tämä on sen lisäksi, että on FA-cupin loppuottelu myös peli Manchesterin herruudesta, niinkuin tuossa TV. studio-osuudessa  sanottiin.

On tiistai päivä. Olen jättänyt treenit Toppelundin nurtsilla vähän tauolle sillä akillesjänne vähän tulehtui yhdessä treenissä ja koska kokemuksesta tiedän kuinka, jos se tulehtuu enemmän, niin se on viikon-kaksi vaativa lepo. Joten kävelylenkit nyt viikon ajan merenrannoilla ihan hyvä. Ja lisäksi tässä on yhtä sun toista "säpinää", tänään vierailu Flowers Gardenissa, viiden tähden ruokailussa Masa von Elmin ja Lady Birgitan luona kesän avauksessa. Hmm, herkullista, tiedän sen vuosien kokemuksella. Huomenna ei siis kannata mennä vaa`alle. Eikä muuten olisi kannattanut mennä tänäänkään. Sillä painoni oli noussut.Hälytyskellot kolkuttavat! Seuraavana aamupäivänä Toppelundin rannassa, aurinkoa, etelän lämpöä, lokkien ja lintujen konserttia, moottoriveneiden ääni niiden huristellessa merellä. Satumaista. Tässä kävi niinkuin pelkäsinkin etten pystyisi ja ehtisi (mukamas) päivittäin päivittämään näitä menojani ja ajatuksiani. Päivät menevät niin nopeasti. Liian nopeasti. Yksi mikä pitäisi nyt, kun rauhassa istun tässä aallonmurtajalla, niin kertoa, että olimme Muruni kanssa tässä pari pivää sitten Turusssa sen yhdessä ihanassa hotellissa Hamburger Börssissä. Ja nautimme Turun kesäisestä sykkeestä. Käveltiin paljon, oltiin lounasristeilyllä  ja Vaakahuoneella The BEATMAKERS bändiä yhtenä iltana kuuntelemassa. Käytiin Naantalissa sen hulppeassa ja tunnelmallisessa vieras-satamassa Skagenit syömässä. Ei siis kannata käydä vaa`alla huomennakaan. Olen jatkanut projektiani irrottautua Facebookista ja muusta somesta, joka tuntuu kyllä edelleen niin kovin vaikealta. Mutta sitä ei nyt kannata tässä pohtia enempää tänään sillä on uskomattoman lämmin ja helteinen päivä ja olen ensimmäisen kerran istumassa rantatuolini kanssa aurinkoa ottamassa, pokkari mukana, jota alan kohta lukemaan. On silmiä hivelevän kaunista, tyyntä ja tunnen rauhaa. Kukaan ei ilmisesti kaipaa minua. Annan itseni tälle hetkelle!

Yksi hauska tapaus sattui tässä eilen tai oikeastan aikaisemmin, kun JYRKI 69 lähetti mulle tekstiviestin "oletko maisemissa"? Joo, vastasin ja sain viestin, huomenna mulla on keikka Sea Poolissa, sun nimesi on listalla. En vain huomannut, että tekstiviesti oli lähetetty illalla tiistaina ja kun luin sen keskiviikkona olin siis menossa torstaina katsomaan  69 EYES bändin keikkaa. Joten torstaina kuulin tyttäreltäni aamupäivällä, että kuule faija, se 69 EYES bändin keikka oli eilen,,,, No joo, missasin sen, mutta mähän olenkin itse "eilisen tähtiä" ja niinkuin kirjoitin tuossa alussa koitan välttää "eilisen" muistelua, mutta tämä eilinen oli siis eilen, joten sitä ei voi ottaa sille vanhan eilisen muistelemiseksi....Hmm...ei eilistä, vain tämä päivä, tämä hetki, aurinkoa, merta, rauhaa ja seesteistä elämää....Joku purjevene lipuu tuossa muutaman kymmenen metrin päässä ohitseni,                                                                                                                 onneksi elämä on kuitenkin kohdallaan.

Olen ajanut Cafe Torpanrantaan. On maanantai ja HEI ME KAHVITELLAAN tilaisuus kavereiden kanssa. Facebookissa olen poistanut Kahvi Kavereista kaikki kaverit sekä myös kahvitteluryhmistä. Saapa nähdä huomioiko tai huomaako sitä kukaan? Se ei kuitenkaan estä ja lopeta tätä kahvittelua kavereiden kanssa viikottain. Samoin olen tehnyt kaikilla facebook-sivuillani olen lähes kokonaan poistanut kaverit niiltä. Tämä on projektini poistua facebookista sekä some-elämästä ja jäädä vain tähän bloggaamiseen tämän PIENIÄ PALOJA ELÄMÄN TERASSILLA kirjoittamiseen, elämän pieniin tapahtumiin, tapaamisiin ja välillä sen pohdiskeluunkin. Ainakaann toistaiseksi en ole puhunut tästä kenellekään ja kertonut meneillä olevasta VARJONYRKKEILYSTÄ tällä osa-alueella.

Tämä terassi elämä on kyllä mukavaa ja maistuvaa, mutta treenaaminen varjonyrkkeilyä Toppelundin nurtsilla on jäännyt ja tuloksena on parin-kolmen kilon nousu. Se on korjattava vielä lähiviikkoina. No nyt on mentävä kuitenkin Haukilahden Paviljongin terasille se on avautunut. Otin kupposen kahvia aivan ihanan kierre croisantin kera. Työstin tuossa aamulla FB + virtuaalisen elämäni poistumistani taas jonkin verran. Niin se ei ole helppoa. Kun tuntuu että satoja valokuvia on vielä tallentamatta ja tarinoita ja muistokuvia pompahtaa silmiini. Joudun jatkuvasti tasapainoilemaan. Mitä ja miten reakoin niihin? Olen kuitankin facebookissa "siivonnut" sivustojani. Poistanut satoja FB-kavereita ja tuonnut ilmi haluni luopua tästä nykyisestä virtuaalisesta elämästä ja yrittää olla siinä merkityksellinen ja merkittävä. Olen ehkä jo osittain onnistunutkin, koska kukaan ei ole reakoinut eikä kysynyt mitä olen tekemässä? Olen siis lakannut olemasta merkityksellinen, toivottavasti en ol kuitenkaan merkityksetön? Tää tuntuu kyllä mielenkiintoiselta projektilta, olenko kumpaakaan? 

Itseasiassa, jotenkin tätähän tämä elämä on kuitenkin ollut, yritystä olla merkityksellinen. En osaa sitä sanoa olenko onnistunut ja missä määrin? Nyt kuitenkin elän tätä päivää, tätä kesää 2023. On ihana helteinen päivä taas. Juhannus lähenee ja tyttäremme dogi MILO tulee meille tänään muutamaksi päiväksi hoitoon, joka tietää mulle kävelylenkkejä MILO-herran kanssa täällä Haukilahden rannoilla. "Ei huono" sanoisi Jorma Uotinen tähän. INKKARI INKINEN soitti ja kyseli kuulumisia. Ehdotin että tulee kahvittelemaan joku kerta stadiin cafe Torpanrantaan, hänen asuessa nykyisin Klaukkalassa.

Mikä lumoava kesäaamu. Meillä muutaman päivän kylässä oleva tyttäremme dogi Milo-herra oli valmis heti kuuden jälkeen lähtemään aamulenkille. Kello kahdeksan jälkeen tuo hurmaava Sipoon Kreivi PASI TAAVITSAINEN soitti että olisi tulossa käymään tänne Espoosen tuomaan t-paidat, jotka olin tilannut tyttärelleni hänen toivomuksestaan, erikoisena t-paitana joita ei olisi muilla. Samalla tilasin myös pojalleni samanlaisen. Käytiin samalla Pasin kanssa Juhannus-kahveilla Westendin Biittenissä. Seuraava aamu olikin Juhannuksen aaton aatto. Aloitin sen kahvittelemalla kavereiden kanssa aamupäivällä Haukilahden Paviljongissa. Iltapäivällä Milo-herran kanssa Milon-lenkki eli kierros Toppelundin ja Haukilahden rantoja. Toppelundissa näin toisen Koivistolaisista Annelin puolisonsa HJK:n ja Suomen futis maajoukkueen ex-maalivahdin Paavo Heinosen olivat myös koiran ulkoiluttamis puuhissa. Toivottelimme toisillemme Hyvää Juhannusta. Iltapäivällä kävin Ison Omenan City-marketissa ostamassa hiukan juhannus-ruokaa, mikä tietysti on vähän vaarallista, kun muutenkin on muutama kilo taas päässyt nousemaan. Tuntuu etteivät toi mansikat ja jäätelö oikein laihduta. Joudun varmaan luopumaan toisesta. Jotenkin muistan, että tämä on ollut jo vuosikymmnien juttu ja ettei tämä muutu, enkä koskaan opi. Kesä on haastavaa aikaa. Aurinkoa...terassi-elämää....mansikoita ja jäätelöä,,,mutta kun se on niin kesäistä ja herkullista....

Olipa todella hauska päivä. Lämmin auringonpaisteinen mikä ei nyt tunnu erikoiselta sillä niitä on ollut viime päivinä aika paljon tämän kesän alkuun. Mutta se oli erikoista, että meillä molemmilla, Muruni kanssa oli tänään ajatus, että voitaisiin kävellä stadiin lounaalle.Olemme tehneet sen ainakin kerran kesäisin ja se päivä oli sitten tänään. Niinpä pitkin merenrantaa leppeässä ja hyväilemässä merituulessa Westendin kautta Lauttasaareen. Merenrantaa, kimaltelevaa merta, silmiä hiveleviä näkymiä. Lauttasaaren Kassarin rannassa, siinä yhdessä loistavassa beach kafeessa juotiin kahvit kera lihapiirakan, musiikkia soi kaiuttimista, ah, kuinka suloista. Jatkettiin matkaa mun nuoruuden asuinalueen läpi, yli Lauttasaaren sillan ja oltiin Kaapelitehtaan edessä. Niinpä, muistoja, Rocktops mm. oli aikoinaan Kaapelitehtaalla + paljon muuta ja partyja. Joo ei muistella, eletään vain tätä päivää, joka on aurinkoinen, lämmin ja hurmaava. Sitten käveltiin Ruoholahden kanaalin rantaa ja siitä jatkettiin Eerikinkatua, ihan mun lapsuuden kulmilla, ohi talon missä ISTO LYSMÄ asui viimeiset vuotensa, ohi kulmatalon missä oli Valion-baari, missä tuli syötyä kymmenet jätskiannokset pikkukundina ja vähän isompanakin . Muistoja, puisto missä keinuttiin, leikittiin miniautoilla, missä oli yhdessä kulmassa apteekki, nyt siinä oli ravintola. Elokuvateatterit Regia ja Athena. Eerikinkatua pitkin kohti keskustaa, ohi vanhan Maestron , nyt siinä oli hotelli. Monet liiketilat olivat muuttuneet toiseksi vaikka talot olivat samoja. Hotelli Torni oli paikallaan , uimahalli, ohi Kosmoksen ja oltiin Stockkalla. Mentiin Keskuskadulla olevan La Famiglian terassille syömään pizzat. Haitaristi soiiti Stockkan kulmassa, ihmisten virta kulki terassin ohi, turisteja, ihmisiä monenlaisia. Ihana tunne, elämä pulppuaa sykettä ja elämänvirtaa. On ihana katsella sitä samalla tunsin jotain kymmenien vuosien takaa olleita häivähdyksiä sillä nämä kulmakunnat ja tämä stadin keskusta kuuluivat lapsuuteeni. Hyvät pizzat syötyämme annoin Muruni johdattaa minut tämän nykypäivän juttuihin, käveltiin metroon, sillä Tapiolaan´ja bussilla Haukilahteen. Jees, se oli mulle uutta, vaikka olenhan kyllä ajellut metrolla Pariisissa, Barcelonassa, Tukholmassa mm., mutta täällä Espoossa se on jäännyt vähemmälle, koska kun bussiyhteys keskustaan lakkasi, lakkasin menemästä julkisilla stadiin, mutta olen palautumassa. Saatan kyllä uusia tämän taas joku kerta. Ei pidä sanoa, ei koskaan, vaan täytyy olla avara mielinen, niinkuin nyt myöhemmin iltapäivällä istun meidän partsilla, ihailen luontonäkymiä ja syön jäätelöä ja mansikoita, vaikka olin päättänyt etten sitä tee, koska olen dietillä. Mutta niinkuin sanoin, ei pidä koskaan sanoa ei koskaan vaan olla avara mieleinen ja avoin asioille , mukaville hetkille ja herkullisillekin hetkille. Ei olla liian ankara itselleen. Elämä kulkee kovaa vauhtia. Sen jälkeenhän sitä voi päättää, ei koskaan?  Mitenköhän on sen some-elämänkin kanssa, pitäsikö sitä vielä miettiä, sehän kuuluu kuitenkin tähän päivään ja sillä ei ole mitään tekemistä niiden vanhojen vuosien ja muistelmisen kanssa, kun välttää sen ja keskittyy vain tähän päivään? Täytyy vielä funtsia?

Hienon päivän iltana katson tallennetta Elviksen 68 Comeback Special TV-showsta ties monennenko kerran. Tänään päivällä kävelimme sen normaalin rantakierroksen ja istuttiin joku aika cafe Mellstenin terassilla. Sain viestin Hate Sjöblommilta "Lauantaina keikka Storyvillessä kello 19.00"...joo, sinne mennään. Masa von Elm kyseli myös sitä. Joo, kyllä. Eilen alkoi illalla tämän kesän ALLSÅNG PÅ SKANSSEN lähetykset TV:ssä PERNILLA WAHLGRENIN  toimiessa loistavana juontajana ja laulajana. Ensimmäinen kappale, joka siellä esitettiin oli SÅNT ÄR LIVET, joka tietysti toi mieleen vanhoja muistoja, joita yritän välttää, jos joku juttu ei heitä minua niiden pariin....SÅNT ÄR LIVET jonka oli laulanut 60-luvun alussa ANITA LINDBLOM, BOSSE HÖGBERGIN vaimo silloin, kun aloitin ammattinyrkkeilijänä Ruotsissa. Sorry, muistelu, mutta BOSSE ja ANITA, poismenneet ystävät, jotka ottivat mut nuoren 19 vuotiaaan pojan lämpimästi ystäväkseen. Se ei unohdu. SÄNT ÄR LIVET sai muistamaan ANITAA ja BOSSEA.....Cap Verden Kreivi ja rumpali JUHA SAUNAMÄKI yksi tämän aikajakson ihanista ystävistä soitti ja kertoi myös katselleensa ALLSÅNGIN ja oli lukenut, että me Muruni kanssa ollaan menossa parin viikon päästä Tukholmaan katsoman ALLSÅNGIA. Vaihdettiin kuulumisia, tarinoitiin ja todettiin, että launataina nähdään Storyvillessä The Goldiesin ja Haten keikalla. Hienoa.

Hups...se on kesäkuun viimeinen päivä! Onpa ollut ainakin ilmojen puolesta hieno kesäkuukausi, ei ihme, että se on nimeltään kesäkuu. Ja onhan tuossa menneessä kuukaudessa ollu ihan tarpeeksi taas toimintaa näin vanhalle eläkeläiselle ja PIENIÄ PALOJA ELÄMÄN TERASSILTA. Se mun on pakko tunnustaa, että treenit on jäännyt ihan elokuuta odottamaan. Kävelyä rannoilla, aurinkoa ja jätskiä, mansikoita, kulkua herkuttelijan tietä. Minulla on jonkinlainen muistokuva, että joskus olen puhunut ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIESTÄ? Onkohan se tie hävinnyt jonnekkin? Oikeastaan tässähän voisikin olla mielenkiintoinen projekti heinäkuulle.....lähteä etsimään ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIETÄ?