VARJONYRKKEILYÄ HARRIN KEHÄKULMASTA/8

22-23.4.1962 uusin poikanyrkkeilymestaruuteni Hyvinkäällä. Kuvassa silloinen Viipurin Nyrkkeilijöiden joukkue.

13-14.4.1963 voitin kolmannen kerran poikanyrkkeilymestaruuden ja nyt kilpailut olivat SEINÄJOELLA. Kuvassa Viipurin Nyrkkeilijöiden joukkue.

  SEINÄJOELLA ei ollut isäni mukana vaan Viipurin Nyrkkeilijöiden valmentajana ja avustajana oli kummisetäni ja nyrkkeilyn kultamitalin Berliinin olympialaisissa 1936 voittanut STEN SUVIO sekä REINO KUUSELA. Tässä kuvassa on loppuottelu juuri alkamassa.

Olin 15 vuotias kun ensimmäisen kerran nyrkkeilin Messuhallissa sen B-puolella, jota sanottiin siihen aikaan pikku-Messuhalliksi! Ehdin näiden kolmen vuoden aikana nyrkkeillä poikasarjassa 20 kertaa, joista yhden ottelun hävisin nyrkkeily sekä seurakaverilleni GÖRAN SUNDHOLMILLE.

 GÖRAN "Sunttu" SUNDHOLM ja minä ottelemassa 24.10.1962 Pallokentän salilla                           ottelussa jonka hävisin ja SUNTTU jäikin ainoaksi suomalaiseksi, jota vastaan en tappion kokeneena en saannut revanssia....mutta SUNTTU oli monella tavalla hyvä ja kiva  kaveri, oltiin muutama vuosi tosi läheisiä....

VARJONYRKKEILYÄ HARRIN KEHÄKULMASTA/7

Matkalla nyrkkeilijäksi sain nyrkkeillä tosi monta vuotta ennen kuin Yrjö Piitulaisen Harri-pojasta tuli Harri Piitulainen. Olen aina ollut ylpeä isästäni, enkä ole koskaan uskonut tulevani yhtä loistavaksi nyrkkeilijäksi kuin hän on ollut, mutta yritin tehdä kaikkeni ansaitakseni omat kannukseni tässä kovassa lajissa ja jouduin usein karvaasti kokemaan ihmisten asenteen, kun entisen tähtinyrkkeilijän poika halua tulla tähtinyrkkeilijäksi. Näin isäni saavutuksista tuli tietynlainen tavoitteeni ja ihanteeni! Olinhan lapsesta saakka lukenut isäni leikekirjoista hänen otteluistaan ja loistavasta väistötaidostaan ja nopeudestaan sekä hienosta ammattilaisurastaan. Ja niinpä jo vuoden nyrkkeiltyäni haaveilin tulevani ammattinyrkkeilijäksi ja myös rikkaaksi....Tuskailin vain sitä, että vuodet menevät niin hitaasti ja kestää kauan ennen kuin täytän 17-18 vuotta, jolloin silloisten kuvitelmieni mukaan olisin jo täysi mies.....

VARJONYRKKEILYÄ HARRIN KEHÄKULMASTA/6

Tämän jälkeen seuraavar kilpailut olivat Suomen poikanyrkkeilyn mestaruuskilpailut 2-3.4.1961 Kokkolassa. Harjoittelin näiden kilpailujen takia tunnollisesti ja olin varma voitostani. Olin jo tässä vaiheessa selvästi syntynyt voittajaksi, sillä huolimatta ujosta luonteestani olin nyrkkeilyssä puhuttaessa hyvin varma itsestäni. Isälläni oli loistava ura nyrkkeilijänä ja olin koko ikäni ollut nyrkkeilyn kanssa tekemisissä, joten minulla oli jokseenkin selvä kuva nyrkkeilystä ja sen luonteesta. Niinpä ennen Kokkolaan menoa löin 20-30 pennin vetoja koulussa jokaisen luokkakaverini kanssa, joka ei uskonut voittooni. Ja löytyihän näitä epäuskoisia ja vetopotista muodostui kokonaisuudessaan jonkun verran yli 10 markkaa. Ensimmäinen lehtijuttu nyrkkeilystäni julkaistiin Helsingin Sanomissa yhden palstan pienellä otsikolla: "PIITULAINEN KEHÄÄN KOKKOLASSA" Jutussa kerrottiin YRJÖ PIITULAISEN Harri-pojan osallistuvan poikanyrkkeilyn mestaruuskilpailuihin ja pojalla olevan lahjojakin, osaa väistää....Ken elää, hän näkee....

VARJONYRKKEILYÄ HARRIN KEHÄKULMASTA/5

Samana syksynä olin aloittanut koulunkäynnin Taivallahden kansakoulussa seitsemännellä luokalla liikelinjalla. Syksy kului koulunkäynnin ja harjoittelun merkeissä. Harjoittelin nyrkkeilyn alkeita hiekkasäkkiä lyöden, narulla hyppelyä opetellen, varjonyrkkeillen   kehässä, liikkuen ympäri kehää kehittääkseni jalkatyötäni pystyäkseni nopeisiin väistöihin ja hyökkäyksiin. Jossain vaiheessa isäni alkoi "sparrata" eli otella harjoitusotteluja kanssani. Alusta saakka jouduin opettelemaan vasemman suoran lyömistä, josta ajan mittaan kehittyikin tapani nyrkkeillä lyöden teräviä vasempia suoria ja liikkuen vastustajan lyöntien alta pois. Puolen vuoden harjoittelun jälkeen aloin valmistautua seurani Viipurin Nyrkkeilijöiden jäsenten välisiin kilpailuihin. Ensimmäinen nyrkkeilyotteluni tapahtui 24.2.1961 ja painoluokkani oli 41kg, vastustajani oli ASKO PARTANEN. Itse ottelusta en muista mitään eikä siitä olisi mitään kerrottavaakaan, sillä se oli tietysti kahden 13 vuotiaan lapsen nyrkkeilyä, mutta koska se oli kumminkin ensimmäinen nyrkkeilyotteluni ja ensimmäinen voittoni, tulen ASKO PARTASEN nimen muistamaan koko elämäni ajan!

VARJONYRKKEILYÄ HARRIN KEHÄKULMASTA/4

Minä ja PENTTI POITTINEN harjoittelemassa Stadikalla 

Oli syyskuu 1960, kun ensi kerran menin harjoitussalille. Tarkoituksena oli, että alkaisin hiukan miehistyä ja oppisin puolustamaan itseäni. Olin silloin 13-vuotias ja 40 kiloa painava pojannaskali. Luulen, että tähän päivään päättyi myös lapsuuteni. Tästä päivästä lähtien elin täysin nyrkkeilylle. Iltarukouksissani rukoilin kahta asiaa: TEE MINUSTA HYVÄ NYRKKEILIJÄ JA HYVÄ IHMINEN. Ensimmäiset harjoitukset tapahtuivat Eerikinkadun harjoitussalilla, jossa samoina päivinä aloitti painiharjoituksiaan samanikäinen kaverini nimeltään CAJ MALMBERG, josta tulikin tulevina vuosina yksi painimme kovista nimistä. Aloin harjoittelemaan myös Stadionilla Viipurin Nyrkkeilijöiden harjoituksissa. Nyrkkeilysalin fiilinkiin kuuluu, kun astut sinne ovesta sisään, ensin nenääsi tuleva voimakas hien tuoksu, hiekkasäkin paukahdukset, päärynäpallon nopea naputus, hyppynarun rytmikkäät napsahdukset ja kehässä varjonyrkkeilevien kavereiden tuhina. Tämä kaikki saa sinut jollain tavoin siirtymään aivan erikoislaatuiseen maailmaan. Varsinkin nuori poika mennessään ensi kertaa tälläiselle salille on haltioissaan nähdessään voimakkaita ja nopeita nyrkkeilijöitä harjoitustouhuissaan.

Vasemmalla RISTO ja KARI MERONEN, kehätuomarina REINO KUUSELA

valvomassa ottelemista. Oikealla minä ja PENTTI POITTINEN

Näin kävi minullekin. Ensimmäisenä kahtena päivänä isä opetti minulle 

nyrkkeilyasentoa ja kuinka siitä lyödään vasenta ja oikeaa suoraa. Harjoittelin myös muutaman erän hiekkasäkin kanssa ja sain tietysti käteni aroiksi ja siitä olinkin hyvin ylpeä ja onnellinen. Onnellisuus käsien kipeytymisestä kyllä sitten vuosien päästä katosi ja muuttui tuskaksi ja suureksi huoleksi, kuinka saada kädet aina seuraavaksi päiväksi harjoituskuntoon. Näin alkoi nyrkkeilyurani ja harjoituksista tuli päivittäinen ohjelma viisi kertaa viikossa kello viisi iltapäivällä salille, lauantaina vapaapäivä ja sunnuntaina isän kanssa kävelimme yhdessä parin-kolmen tunnin lenkin jutellen nyrkkeilystä.

VARJONYRKKEILYÄ HARRIN KEHÄKULMASTA/3

Olin lapsesta saakka esimerkiksi Messuhallissa katsomassa isäni mukana nyrkkeilyä ja tässä yksi suosikkini PENTTI KONTULA. Hän oli suuri suosikki minulle ja tässä hän oli voittanut juuri Suomen mestaruuden ja jäännyt katselemaan otteluja kanssani. Muistan kuinka aina PENAN ottelujen jälkeen mentiin isäni kanssa alas pukuhuoneeseen vanhassa Messuhallissa. Sain häneltä aina appelsiinin. Yksi kerta kävi näin, maaottelumatsin jälkeen, kun PENA oli hävinnyt ottelunsa ja mentiin taas alas pukuhuoneeseen, niin olin varma, etten nyt saa appelsiinia, näin tappion jälkeen? Ja muutenkin tuntui vaikealta mennä häviön jälkeen moikkaamaan sankariani. Mutta ei hätää, iloinen PENTTI KONTULA, kehäsankarini hymyili ja halasi minua sekä antoi sen appelsiinin...ensimmäinen tappion kokeminen nyrkkeilyssä, joka kirpaisi!

VARJONYRKKEILYÄ HARRIN KEHÄKULMASTA/2

    Ristiäiset! Minä äitini sylissä isäni katsellessa siinä oikealla. Kuvan vasemmassa reunassa                                                                kummisetäni STEN SUVIO sekä sukulaiset

Ensimmäinen asia, mitä tässä elämässäni näin, oli - kuinkas muuten - nyrkkeilyhansikkaat!
Mutta ne olivat hyvin pienet, niin kuin ilmeisesti minäkin. Ne riippuivat kehtoni yläpuolella ja niihin kohdistin kerrotun mukaan ensimmäisen vasemman suorani havaittuani ne. Itse en pysty tätä     tapausta muistamaan, mutta nuo samaiset hansikkaat ovat edelleen killumassa silmieni edessä yhden nyrkkeilykuvan kanssa!

Minä ja äitini. Monet ihmiset muistelevat kovaa lapsuuttaan ja köyhiä olojaan, mutta minä muistan aina saaneeni kotona erinomaisen hyvää ruokaa, lämpöä ja rakkautta. Minulla on ollut hyvät ja kivat vanhemmat ja näin erinomaiset lähtökohdat elämälle.

VARJONYRKKEILYÄ HARRIN KEHÄKULMASTA/1

Nyt alkaa BOXING STOORI tarinoita ja kuvia! Mun kohdalla se alkoi samana päivänä kun synnyin. Isäni YRJÖ PIITULAINEN joka oli legenda nyrkkeilyssä, virtuoosimainen taitonyrkkeilijä joka tunnettiin  lempinimella NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI liitti minut samana päivänä kun synnyin 30.5.1947 VIIPURIN NYRKKEILIJÖIDEN jäseneksi. Saman päivän Helsingin Sanomissa oli pieni otsikko: 

UUSI TÄHTINYRKKEILIJÄ SYNTYNYT!

                           Tämä saattaa olla ensimmäinen kuva nyrkkeilyhanska kädessäni!

    Faija tulossa boxausmatkalta ja näytää nyrkkeilyhanskaa...."kuule, ehkä siekin vielä joskus"....

PIENIÄ PALOJA ELÄMÄN TERASSILTA/27

 

24.7.2023 Hyvät ystävät ja arvoisat seuraajat, niin te kaksi, jotka olette ilmoittaneet seuraavanne näitä tarinoitani. Tosin siitäkin on jo useampi vuosi, joten ehkä on liioiteltua olettaa, että seuraajia olisi kaksi. Haluan kuitenkin toivottaa Heinäkuun tervetulleeksi ja kertoa, että olen sallinut itselleni täysin vapaan kuukauden, ei treeniä, ei punnitusta, vain elämää päivä kerrallaan ja vain PIENIÄ PALOJA ELÄMÄN TERASSILTA. Ei tunnu kovin haastavalta. Olen aloittanut tämän aamun partsilla istuen juoden kahvia ja syöden croisanttia, katsellen välillä lumoutuneena vihreätä näkymää, osittain harmaata taivasta, josta aurinko koittaa kurkistella. Ihan niinkuin elämässä onnellisuus aina välillä kurkistelee ja antaa pieniä hetkiä, josta voi tuntea kiitollisuutta ja jopa peukuttaa sille. Heinäkuu joka yleensä on paras kesäkuukausi täyttää mielen ja uteliaisuuden mitä kuukausi tuo tullesaan. Tänään se aloitetaan menemällä illalla STORYVILLEEN jossa esiintyy THE GOLDIES ja meitä on Masa von Elmin ja Lady Birgitan lisäksi tulossa muitakin musiikista ja rock and rollista innostuneita. Olen kuullut että tuo uskomaton ja elämän suuri taiteilija ja nautiskelija sekä rumpali Cap Verden Kreivinä tunnettu charmikas JUHA SAUNAMÄKI olisi myös tulossa. HATE SJÖBLOM on rummuissa ja se antaa pientä toivoa, että kuulisin tänään HIPPY HIPPY SHAKE kappale Haten laulamana? Joten tervetuloa mukaan Heinäkuun PIENIÄ PALOJA TERASSILLE!

Tänään istuin taas meidän kotimme partsilla, taivas on harmaa, mutta linnut visertävät ulkona. Vihreä näkymä on edessäni vienon tuulen heilutellessa puiden oksia hentoisesti. Näkymä on taas lumoava ilman auringon paistettakin, joka kuitenin koittaa kurkistella ohuen harmaan pilviverhon takaa. Tänään myös olen jatkanut projektiani poistua facebookista sekä muusta some-elämästä. Se ei todellakaan ole helppoa. Minulle tuli myös yksi miete mieleen facebookista: "Eilinenkin on liian vanha päivitettäväksi facebookiin"! Niinkuin tuntuu ja voisi ajatella muunkin somepäivityksien kanssa, sillä nehän on kuin päivä jonka yö vie mennessään ja uusi päivä odottaa uusia päivityksiä. Tätä ajatellessani poistinkin yhdestä facebook sivustostani seitsemän vuoden pävitykset. Ja voi, että siinä oli hommaa. Nyt kuitenkin nautin tästä rauhallisuudesta, vihreydestä, lintujen sirkutuksesta. Luen JOHN LENNONISTA (opus jossa on yli 800 sivua) ja totesin, että kyllä Lennonkin joutui funtsimaan elämäänsä, miten siinä elää, miten löytäisi rauhaa ja hyvää mieltä? Mikä jäi kuitenkin kesken jonkun häiriintyneen ihmisen ja ihailijan ampuessa hänet New Yorkissa kadulle. Elämä on arvaamatonta. Uskomatonta, sen tasapainon, harmonian, onnellisuuden ja rakkauden löytämiseksi. Ja sen tarpeisiin riittäväksi vaatii sitten todella onnea elämässä. Toivotan onnea kaikille sen löytämiseksi. Niin tämäkin päivitys on huomenna eilinen, mutta ei kuulu siihen eiliseen minkä päivityksiä yritän välttää... On vain tämä päivä!

Tänään näin muistokirjoituksen poismenneestä ystävästäni RADOSLAW GRYTASTA, joka aikoinaan muutti Suomeen Puolasta. Hän oli siis Puolassa vuonna 1955 syntynyt ja oli kuvanveiston professori Kuvataideakatemiassa. Taiteilija jonka teoksia on arvostettu ja joita löytyy monista kaupungeista ja paikoista. Hän sai tunnustuspalkintoja, niin Puolassa kuin Suomessakin. Hän oli myös kuntonyrkkeilyoppilaani sekä ystävä. RADEK oli valtavaa energiaa täynnä, tempperamenttinen, hurmaava sekä elämänmyönteinen ja uskoa siihen vahvasti. Siksi tuntuikin yllättävältä, kun joku aika sitten sain terveiset Urheilutalolta, jossa oli nyrkkeilykilpailut kännykkääni kuvan kera....vastasin että tavataan joku päivä...tätä päivää ei tullut koska hän menehtyi 31.5. Tämä on aina surullista ja pysäyttävää, yllättävää. Jään hengessä kaipamaan ja muistelemaan ystävää. persoonallista kaveria ja muistamaan hauskoja hetkiä, tapahtumia. Lepää rauhassa RADOSLAW "Radek" GRYTA. Meillä on hyllyssä Radekin yksi työ muistuttamassa hänestä. Nämä suru-uutiset saavat aina ajatuksen väkisin mieleen, aika tiimalasissa valuu ja jäljellä oleva aikajakso herättää kysymyksen, paljonko on vielä aikaaa? No oli mikä oli. Heinäkuu on saannut alkunsa ja viileämmät päivät kuin menneessä kesäkuussa ainakin toistaiseksi. Mutta sillä on mahdollisuus petrata. Sunnuntaina lähden super ihanan Muruni kanssa Tukholmaan....vau...Tukholma....paljon muistoja ja ensi tiistaina ollaan paikan päällä sitten nauttimassa ALLSÅNG PÅ SKANSEN iloittelusta ja ruotsalaisuuden positiivisuuden huipusta. Kävellään Tukholmassa, tehdään pieni risteily johonkin lähisaaristoon, herkutellaan ja syödään...ai ai...miten käy nyt mun dietin? On ollu muutenkin vähän vaikeuksia, lämpimät päivät ovat saanneet mut herkuttelemaan mansikoilla ja jäätelöllä. En ymmärrä miten aina siihen sorrun kesäisin....no se on SUMMER TIME.

Tukholmassa on keskiviikko päivä. Istun Kungsgatanilla Hötorgetin edessä yhdessä cafeessa terassilla. Olemme Muruni kanssa kolmen päivän vierailulla Tukholmassa. Asutaan PUB-tavaratalosta muutetussa Hotelli Haymarketissa, tuossa kadun toisella puolella. Tulin juomaan kupposen lattea, Muruni lähtiessä kiertelemään vähän kauppoja. Ah, mikä vilske. Eilen oltiin Skanssenilla Allsångissa, joka on ruotsalaisen positiivisuuden toppen. Ja se oli loistava. Hauska ja viihdyttävä. Juontaja PERNILLA WAHLGREN iloinen ja hyvä. MÅNS ZELMERLÖW esitys ihan superluokkaa loistavan bändisä kanssa + muut esiintyjät. Pari viestiä kertoi bonganneensa meidät katsomosta, sillä tämähän televisioidaan myös Suomen tv:ssä tiistaisin kesän ajan. 

Tämän lisäksi Tukholma, aurinkoinen, kiihkeästi sykkivä ja lumoava kesäkaupunki on edelleen hieno, niinkuin on ollut jo kymmeniä vuosia. On vain sanottava jättefint Tukholma! Huomenna olen jälleen stadissa. On paluu laivalla perjantai aamuksi valmistautumaan boxing syyskauteen 2023 joka alkaa siis 1.8 elokuun vaihtuessa. Niin onhan tässä vielä aikaa, mutta mun täytyy yrittää palautua tämän reissun herkullisuudesta, tarkoitan syömisestä, aamiaisbuffetit, Ala Carte ruokailuista, Princestårtasta ym. ym. Pitää yrittää jatkaa irrottautumista tästä somemaailmasta...Huh huh...siis haasteita edessä!

Olen yrittäyt palautua Tukholman matkastamme ja sortunut vain vähän tai sanoisinko vain pari kertaa mansikoiden ja jäätelön kiusaukseen, kun on ollut niin ihanan kesäiset päivät, jotka ovat houkutelleet siihen. Olen myös istunut meidän parvekkeellamme ja lukenut yhtä elämänkerta kirjaa. Kirja on suunnattoman paksu yli kahdeksansataa sivua. Sen on kirjoittanut PHILIP NORMAN niminen kirjailija. Kirjan nimi JOHN LENNON.....Oikeastaan voin kertoa tähän yhden tarinan, kun olimme tässä muutama vuosi sitten kerran kävelemässä Muruni kanssa Kaivopuiston rantaa, niin vastaamme tulee YOKO ONO parin turvamiehen kanssa. En ajatellut enempää vaan menin tervehtimään häntä ja toivotin tervetulleeksi Suomeen ja sanoin ihailevani JOHN LENNONIA.....

Nyt kun olen kuluvan kesän aikana lukenut tätä kirjaa, pienissä pätkissä parvekkeella, ja tässä miesluolassani ja haluan heti sanoa, että olen ollut Beatles fani sen alusta saakka, jotkut Beatlesien biisit ovat olleet merkittäviä joissakin elämän tapahtumissa, jossa ainakin yhdestä tai taisi olla kahdestakin kerroin omassa kirjoitetussa kirjassani NYRKKEILIJÄN UNELMA. Sain tänään kirjan loppuun. Se on ehkä paras elämänkerta kirja jonka olen koskaan lukenut. Se on perusteellinen, välillä tuntui liiankin perusteellinen. JOHN LENNON monisäikeinen ja arvaamaton ihmisenä. On draamaa, on rakkautta ihan valtavasti. On menestystä ja kunniaa. On monikymmenien vuosien elämän sirkuksessa olevan ihmisen löytöretkeilyä löytääkseen seesteisen ja rauhallisen elämän, mikä kuitenkin on mahdotonta näin suurelle tähdelle ja muusikolle kuin JOHN LENON. Se ei tarkoita etteikö onnellisia ja rakkauden täyttämiä päiviä olisi kuitenkin myös ollut hänen elämässään, joka jäi valitettavasti kesken kun LENNONIN häiriintynyt ihailija ampui hänet 8.12.1980 New Yorkissa hänen ollessa palaamassa studiolta kotiinsa. Hän oli silloin 40 vuotias.Suosittelen kirjaa. Se vaatii keskittymistä, paneutumista, mutta se on uskomaton läpivalaisu JOHN LENNONIN elämästä, läheisistä, bändikavereista, muusikkokavereista ja siihen liittyvistä ihmisistä. Ja ennenkaikkea YOKO ONO, JOHN LENNONIN perhe ja lapset....Super koskettavaa......

Heinäkuun loppu jo häämöittää edessä ja itselleni myöntämä "kesäloma" boxing harjoituksistani saa myös päätöksensä. Mikä sinänsä on hyvä asia, sillä en ole uskaltautunut astua vaa`alle sitten Tukholman matkan. Olemme kyllä kävelleet päivittäin Muruni kanssa näitä Haukilahden rantoja, istuneet hetkiä jossain rantaraitin varrella ja nauttineet kesäisistä päivistä, auringonpaisteesta, meren kimalluksesta ja kotona sitten on maistunut mansikat ja jäätelö. Sitten meneillähän on naisten jalkapalloilun MM-turnaus Austraaliassa ja Uudessa- Seelannissa, jota olen seurannut mielenkiinnolla. Ja toistaiseksi ainakin suosikkimaani on Espanja. Siitä tulikin mieleeni että muutamia vuosia sitten Espanjan jengi oli pelaamassa Suomessa ja satuimme kahvittelemaan samaan aikaan cafe Kappelissa ja niinpä joku halusi ottaa kuvan minusta Espanjan jengin kanssa. Vieläköhän joku tässä kuvassa oleva on nyt joukkueessa mukana?

On keskiviikko päivä ja aamu. Ulkona näyttää olevan harmaa päivä. Auringonpaistetta ei ehkä tänään ole tulossa. Ei sikseen, että olisin siitä enään kovinkaan innostunut. On se vaan kummallista, että joihinkin asioihin kyllästyy, niinkuin minä auringonottoon ja rantaelämään. Olin siitä innostunut kymmeniä vuosia ihan pikkukundista saakka. Kun tuli kesä se tarkoitti päviä rannalla aurinkoa ottaen. Nyt muutamaan vuoteen se ei ole enään ollut ajankotaista. Pidän kyllä kävelemisestä rannoilla, istumisesta jollakin rantaterassilla. Pidän elämän tarkkailusta. Se asettaa nyt tässä iässä monia kysymyksiä mieleen. Katsoin tänä aamuna ranskalaistähden JANE BIRKININ hautajaisita juttua Ilta Sanomista tämän internetin kautta Pariisissa. Hän menehtyi 76 vuotiaana....Minäkin täytin toukokuussa 76 vuotta. Varmaan lähes jokainen minun ikäinen muistaa JANE BIRKININ luulisin?    

Heinäkuun viimeinen päivä tämän kesän 2023. Voisin sanoa, että juhlistimme sen Muruni kanssa muutaman päivän Suomi-kierroksella ja yövyimme paikallisissa Skandic-hotelleissa.Mukavia päiviä kävelyä ja lomamoodissa terasseilla ruokaillen ja kahvitellen. Jotenkin tämä sopii myös samalla ikäänkuin päätökseksi mun some elämälle ja päivityksille? Alkaa mun treenikausi 2023 - 2024 vuoden treeni. 148 boxingtreeniä mm. Joka on haaste ja tavoite vuodelle. Sitten on myös henkinen haaste, edellinenhän on lähinnä fyysinen. Nimittäin minua kiinnostaa yhä kysymys ja tää projekti, josta olen jo aikaisemminkin kirjoittanut; "Voiko tänä päivänä elää ilman somea"? Facebook päivityksiä, tarvitsematta päivittää tekemisiään missään muodossa? Voiko olla ilman tykkäyksiä tai olla tykkäämättä toisten pävityksistä, olla ilman että päivittää kuvia tapahtumista ja tapaamisistaan? Lopettaa blogi ynnä muut kirjoitukset somessa, olla kuulumatta erillaisiin ryhmiin? Lakkaanko silloin olemasta tässä päivässä? Huh huh, otan kuitenkin tämän riskin, että unohdun....

PIENIÄ PALOJA ELÄMÄN TERASSILTA/26

4.7.2006 Hyvät Naiset ja Herrat! Tänään minulla on ilo esitellä VIRTUAL BOXINGSTARIN kehänurkkauksessa ËRIKOISVIERAANA ainutlaatuinen, voittamaton todellinen HIDALGO, sosionomi Haminan kaupungista KOTKAN VOIMAILIJOIDEN puheenjohtaja ja sielu, nyrkkeilyinnostunut ja ystäväni "Don Hidalgo" HEIKKI KOTILAINEN. Hän toimii tänään Haminan kaupungin nuorisosihteerinä ja on syntynyt 27.7.1954 Kotkassa. Avustajat kehästä 

 HEIKKI KOTILAINEN....BACK TO THE GOLDEN SIXTIES- JUONIMISTA!- Ensimmäiset treenit Kotkassa. Minun stoorini siitä kuinka jouduin nyrkkeilyn lumoihin tulee tässä. Elettiin vuotta 1964 ja sain kuulla sukulaisiltani, että eräs sukulaispoika on valittu Tokion Olympialaisiin nyrkkeilemään. Tämä nyrkkeilijä oli KURT MATTSSON ja tottelee edelleen nimeä KURRE. Seurasimme jännittyneinä ja peukkuja pidellen sekä KURREN  että muidenkin suomalaisten nyrkkeilijöiden suorituksia. Ensimmäisessä matsissa KURRE voitti Etiopian ALEMOU BEKELEN, mutta sitten hävisi pisteillä puolalaiselle sarjan pronssimitalistille JOSEF GRZESIAKILLE. Voisin sanoa, että varsinainen syypää siihen, että aloitin nyrkkeilyn on juuri MATTSSONIN KURRE! Aloitin nyrkkeilyn harrastamisen kymmenvuotiaana ja tuolloin isä osti minulle nyrkkeilyhanskat. Sitten hakauduin kaverini kanssa nyrkkeilysalille. Sen ensimmäsen harjoituskertani näen edelleen silmissäni kuin filmiltä. Asuin satamakaupungin laidalla Kotkassa ja nyrkkeilysali sijaitsi sen toisella laidalla. Kun saavuimme Kotkan Voimailijoiden harjoituksiin myöhässä ja avasimme salin oven, niin silmiemme eteen avautui uskomattoman kiehtova ja mykistävä näky. Kehässä oli monta suurikokoista, pikkupojan silmin miltei jättiläisen kokoista nyrkkeilijää ja he ottivat parhaillaan varjonyrkkeilyä. Kaverit olivat nimeltään PENTTI "Pena" ARPULA, KARI "Könis" KÖNÖNEN, JORMA "Kotkan Cassius" VÄISÄNEN, MAX "Maksi" KULLBERG ja MARKKU "Fredi" HANSEN! Siinä näyssä oli jotakin sanoin kuvaamattoman säihkyvää ja samalla jotain mykistävää. Salin raskas ilma tihkui hikeä, nenät tuhisivat tai vislasivat ja meininki oli todella reipasta. Valmentaja VÄINÖ "Väiski" HÄMÄLÄINEN piiskasi armottomin huudoin, - JUONIMISTA - ENEMMÄN JUONIMISTA - KESKITTYKÄÄ MITÄ TEETTE - NÄHKÄÄ VASTUSTAJA SILMIENNE EDESSÄ!!! Jälkeenpäin olen miettinyt, että harjoittelu todella näytti niin uskomattoman kovalta ja vaativalta, juuri sekö minut kerralla imaisi mukaan nyrkkeilyn värikkääseen ja kiehtovaan maailmaan? VÄISKISTÄ on sanottava, että hän todella vaati tinkimätöntä harjoittelua - periaatteella - ANNAT VAIN KAIKKESI - ja ilman sitä asennetta ei hän olisi koskaan voinnut valmentaa veljestään PENTISTÄ Olympiavoittajaa! Nyt tiedämme että PENTISTÄ tuli kaikkien aikojen paras pohjoismaalainen amatöörinyrkkeilijä. Ehkä tuolloin jotenkin alitajuisesti tiedostin, että nyrkkeily on maailman kovin laji ja samalla hienoin! Laji jossa miehistä uljaimmat ottavat nuoratussa neliössä mittaa toisistaan ja katsomossa naisista kauneimmat kannustavat omaa suosikkiaan. Ensimmäisistä harkoista vielä sen verran, että kaverini sanoi minulle kesken kaiken; "Tuo joka tuossa nyt iskee säkkiä on voittanut OLYMPIAKULTAA"!!! Vaatimattoman oloinen vasuri PENTTI HÄMÄLÄINEN otti mittaa säkistä ja silloin päätin, että minäkin haluan tulla Olympiavoittajaksi. Valitettavasti näin ei kuitenkaan koskaan käynnyt. Kuusikymmenluvusta voi sanoa positiivisena sen, että silloin nyrkkeilyä vielä arvostettiin sen esteettisen olemuksen vuoksi. Minusta tuolloin nyrkkeilyn kauneudella oli suuri merkitys. Monet 60-luvun huippunyrkkeilijöistä olivat erittäin taidokkaita ja samalla myös äärimmäisen tyylikkäitä ja luettelen tässä heistä muutamia; JOMI LIMMONEN, PURTSI PURHONEN, KURRE MATTSSON, "Harrius Play" PIITULAINEN, ARTSI NILSSON ja RIPA MERONEN. He olivat kaikki todella elegantteja kehien taitureita ja ihailin heitä tuolloin paljon. Samoin oli asia myös maailmanlaajuisesti. Tuon ajan kehälegendat olivat karismaattisia ja todellisia yleisömagneetteja kuten esimerkiksi MUHAMMAD ALI ja oma suosikkini NINO "Nazionale" BENVENUTI. Oli muuten upeaa saada tavata NINO ja jutella hänen kanssaan Ateenan Olympianyrkkeilyissä. Jos PENTTI HÄMÄLÄINEN on Pohjoismaiden paras amatööri, niin ilman pienintäkään kotiinpäin vetoa, reilusti tunnustan, että pidän KARI KÖNÖSTÄ yhtenä Suomen teknillisimmistä ja tyylikkäimistä nyrkkeilijöistä Kotkasta. Enkä malta olla tässä yhteydessä kertomatta kuinka kun KÖNÖNEN ja HANSEN treenasivat ASKIN TALLISSA, niin OLLI MÄKI sanoi siellä kesken treenien;"Jos järjestettäisiin varjonyrkkeilyn MM-kisat, niin maailmanmestari olisi KÖNIS"! Jos vertaa 60-luvun bokraajia tämän päivän pistenyrkkeilijöihin, huomaa että ero katsojien silmän ruualle on huikea! Pistelaskunyrkkeily pääsuojineen on viennyt nyrkkeilystä pohjaa nimenomaan esteettisyyden ja dramaattisuuden kustannuksella. Katsomot eivät ole ainakaan Helsingissä täyttyneet nykynyrkkeilyn aikana. Ja tästä pitäisi seurata jo nopeasti oikeat johtopäätökset asian tilan parantamiseksi. Muistan miten tärkeää kultaisella 60-luvulla oli nyrkkeilytyyli! Olen saannut kunnian viettää kehän äärellä todella monta ikimuistoista ja ainutlaatuista hetkeä ja olen vuorenvarma, että samaa en olisi voinut kokea minkään muun urheilulajin parissa. Kaikkein suurin elämykseni kehän äärellä on vuodelta 1968. Annan erittäin suuren arvon HÄMÄLÄISEN VÄISKILLE kaikesta siitä mitä hän teki hyväkseni ja voin sanoa hän teki minulle paljon sellaista, josta jäin hänelle ikuisesti velkaa ja olen yrittänyt parhaani mukaan hieman maksaa takaisin seuratyössä nyrkkeilyn hyväksi. Ehkä ikimuistoisin niistä kaikista elämyksistä oli kuitenkin SUOMI-EESTI nyrkkeilymaaottelu - juuri vuodelta 1968. Olimme silloin kolmisin liikkeellä ¨, HÄMÄLÄISEN veljekset PENA ja VÄISKI ja minä. Maaottelu käytiin silloin vanhassa kunnon A-messuhallissa. VÄISKILLÄ oli kutsuvierasliput  ringside-katsomoon. Tuolloin sain kokea oikeasti, mitä tarkoittaaa kun sanotaan, että ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. VÄISKI oli junaillut istumapaikat niin, että vasemmalla puolella istui STEPA SUVIO ja oikealla puolellani PENTTI HÄMÄLÄINEN eli siis ainoat suomalaiset Olympiavoittajat! Alapuolellani istui silloin puolustusvoimien komentaja YRJÖ KEINONEN. KEINOSESTA pari penkkiriviä alempana istui kirjailija JORMA OJAHARJU. Muistan että hänellä oli päällääm virttynyt isohko villapaita, joka huokui väkevää elämää. Sitten alkoi marssi, GLADIAATTOREIDEN esiintulo ja nousimme seisomaan, kun Suomen ja Eestin korkeimmat kansallistunnukset eli liput kannettiin kehään nyrkkeilijöiden seuratessa perässä. Olin tuolloin 13-vuotias kotkalainen katupoika ja vielä tänäkin päivänä se on minun elämäni suurin urheiluelämys! Tunsin olevani huipulla! Siksi pyrin viime vuonna Kotkassa Suomi-Ruotsi maaottelussa hieman jäljittelemään 60-luvun tunnelmaa ottamalla vaikutteita tuon ajan järjestelyistä. Tosin huonolla menestyksellä. Niin kuin VAINION JUNNU toteaa laulussaan, ettei nuoruuttaan voi elää uudelleen, niin ei myöskään 60-lukua voi saada takaisin, joten tyytyminen nykyhetkeen on ainoa vaihtoehto. Voi vain toivoa, että myös amatöörinyrkkeily kokisi uuden tulemisen. Muta onhan sallittua edes joskus olla hieman nostalgisella tuulella. Lopuksi haluan toivottaa kaikille bokraamisen ystäville oikein hienoa ja aurinkoista kesää! HEIKKI KOTILAINEN

Kesäleiri Kotkan Lehmäsaaressa 1966 matsaamassa 11-vuotias HEIKKI KOTILAINEN oikealla puollella vasentasuoraa tarjoamassa vastustajalleen!

PIENIÄ PALOJA ELÄMÄN TERASSILTA/25

22.6.2006 Hyvät Naiset ja Herrat tänään minulla on ilo esitellä VIRTUAL BOXINGSTARIN kehänurkkauksessa erikoisvieraana ainutlaatuinen, voittamaton, sympaattinen ja elämän iloinen nyrkkeilyinnostunut ja ystäväni Kuopion Riennon kasvatti ja nyrkkeilijä toisessa polvessa....MARKKU PIRINEN! Tämä ex-nyrkkeilijä sekä lääketieteen tohtori, Eurosportin nyrkkeilykommentaattori, ammattinyrkkeilytallin STEEL RINGIN manageri ja promoottori sekä nyrkkeilyvalmentaja. Hän on syntynyt Kuopiossa 25.6.1858. Avustajat kehästä....Kuopion Riennon kasvatti...MARKKU PIRINEN!!! JO ÄIDINMAIDOSSA NYRKKEILYÄ. Olen nyt pian 48-vuotias mies, jolle nyrkkeilyn maailma on tuonnut paljon. Niin paljon, että olen sille kiitollinen varmasti päivieni päättymiseen saakka. Mutta nyrkkeily ei ole koko elämä - elämä vain on nyrkkeilyä kehässä, jonka nimi on maailma! Välttämättä en halua aina olla voittajan puolella vaan haluan jakaa myös häviämisen tunteen. Nyrkkeily ja tappio opettaa nimittäin nöyryyttä ja nöyryys taas opettaa elämään. Paras nyrkkeilykokemukseni liittyy nuoruuteen, kun ottelin Kuopion Riennon väreissä. Äitini ASTRID on aina ollut nyrkkeilyfani ja hänen mielestään miehille sopiva urheilulaji on parhaasta päästä juuri nyrkkeily! Kun itse aloin otella, niin äitini aina varoitti minua lyömästä suloisen näköistä poikaa päähän vaan käski minua moksia poikaa mieluummin turvallisesti vartaloon. Kun noudatin neuvoa kunnon pojan lailla äitini ohjeita, niin ensi erätauon aikana kuului ringsidestä äitini huolestunut huuto; SAA SITÄ POIKAA MARRKKU VÄHÄN LYÖDÄ LEUKAAKIN...! Ilman nyrkkeilyä minusta tuskin olisi koskaan tullut lääkäriäkään, sillä olin kuitenkin savolaispoikana varsin "elämälle herkkä". Nyrkkeily opetti minulle säännöllisyyttä, kurinalaisuutta, nöyryyttä ja luovuutta. Kehässä ei näet voi menestyä ilman pilkettä silmäkulmassakaan. Ja sitähän minulta kyllä löytyi! Ainoa harmi oli se, että harjoittelin aika alokasmaisesti ja oikeastaan koskaan nyrkkeilyurallani en ollut fyysisesti erikoisen hyvässä kunnossa. Nyrkkeilyvalmentajani MARTTI "Masa" JUVONEN oli tuohon aikaan melkein toinen isäni ja yhä edelleen ajattelen lämmöllä MASAA, hänen vaimoaan ANNAA, jonka pesemissä puhtaissa otteluasuissa saimme otella ja niitä hyviä nyrkkeily-ystäviäni joiden kanssa sain varttua. KOSOSEN YKÄ, SAVOLAISEN ARTOA, PEIPPOSEN JUSSIA, MARKKASEN veljeksiä RISTOA, JARIA ja HEIKKIÄ, VARISEN ATEA  ja NATEA, OJAKANKAAN JOKKEA, MARKKION SIMAA, HARTIKAISEN KAKEA ja montaa muuta sekä tietysti nyt fyysisesti vanhaksi käynnyttä, mutta mieleltään yhä poikamaista isääni VEIJOA, joka opetti minulle nyrkkeilyn sisimmän salan - VÄISTÄMISEN LAHJAN! Myöhemmin olen pyrkinyt opettamaan kaikille nyrkkeilijöilleni tuota jälkimmäistä oppia enemmän kuin paljon, mutta se täytyy tunnustaa etteivät kaikki sitä taida väkisinkään oppia. Osa haluaa nimittäin niin paljon lyödä, että tulevat itsekin lopulta lyödyiksi. Olin nyrkkeilystä erossa melkein koko 80-luvun. Sekin oli hyvää ja tärkeää aikaa. Kun muutin pohjoisilta retkiltäni Kiiminkiin niin löysin nyrkkeilyn Kiimingin lukion salista uudelleen. Kun se sieltä taas löyty,i niin minä tiesin heti mikä minun tehtäväni oli, antaa nyrkkeilylle korkojen kanssa takaisin se, mitä olin siltä aikoinaan saannut. Sillä tiellä olen nyt!  Nyrkkeily on siis nimenomaan oman aktiiviuran  jälkeen antanut paljon, vaikka ehkä vaimoni KIRSTI ja tyttäreni TYTTI ja LOTTA jonkin verran asiasta toiseen suuntaan jupisevatkin. Mutta totuus on se, että nyrkkeilyn myötä olen saannut oman mielenrauhani takaisin. Pistareita pitämällä, säkkiä lyömällä ja valmennusta kehittämällä olen kyennyt paremmin myös sopeuttamaan oman arkityöni ja perhe-elämänikin. Jänskää on se, että poikani MATTEUS  (13v.) tietää nyrkkeilystä varmaan enemmän kuin minä, vaikka itsekin tiedän aika paljon. Mutta poikani  voisi tuosta vaan lähteä Tuplaan ja Kuittiin, jos sellainen kisa vielä olisi olemassa. Eli nyrkkeily PIRISTEN perheessä jatkuu jossain muodossa minunkin jälkeen. Geeneissä se jo on, epäilen. Minulla on nykyisin mahdollisuus kommentoida Eurosportille nyrkkeilyä. Teen sen mahdollisimman hyvin, sillä ymmärrän, että katsojat haluavat värikästä ja kiehtovaa ajanvietettä. Toivottavasti pystyn vastaamaan huutoon. Ammattinyrkkeilyn puolella minulla on mahdollisuus viedä muutamia ammattinyrkkeilijöitä eteenpäin STEEL RING tallin nimissä. Samalla voin viedä myös nyrkkeilyä iltojen myötä ihmisille. Olen taustavalmentajana myös OULUN TARMOSSA. Perinteisessä seurassa tehdään kovasti töitä huomisen eteen vaikkei menestys viime vuosina aivan superhyvä ole ollutkaan. Mutta aallonpohjan jälkeen tullaan varmasti aalllonharjallekin    takaisin - siihen on uskominen! Eli työmaata nyrkkeilyn saralla riittää. Ja avoimmuuden tarvetta. Ja rehellisyyden tarvetta. Olen onnellinen mies! Minulla on mukava perhe, minulla on mielenkiintoinen työ, minulla on omalta tuntuvat harrastukset, nyrkkeily, kirjoittaminen ja laulujen tekeminen, perhokalastus, metsästys. Ja minulla on terveyttä. TERVEYS ja RAKKAUS OVAT KUITENKIN TÄRKKEIMMÄT!!! MARKKU PIRINEN

PIENIÄ PALOJA ELÄMÄN TERASSILTA/24

17.6.2006 Hyvät naiset ja herrat, tänään VIRTUAL BOXINGSTARIN erikoisvieraana on ainutlaatuinen ja voittamaton, extra sympaattinen 74 kiloinen 179cm nyrkkeilyinnostunut ystäväni jo vuosien takaa....ERKKI PUUMALAINEN. Hän on levy-yhtiön pomo, joka on syntymyt 16.2.1952 Helsingissä ja työskentelee tänään ja edelleen musiikkialalla POPTORIN toimitusjohtajana. Omien sanojensa mukaisesti "Huvimestarina" Helsingin Malmilla. Avustajat kehästä...ERKKI PUUMALAINEN ; Boxing is my life, näin voisin kuvailla suhdettani nyrkkeilyyn. Neljän veljeksen katraan nuorimpana joutui vääjäämättä alakynteen ja Malmi-Tapanila-Puistola akselin ristiriidoissa toden totta sanan säilä suli käteen 60-luvun nuorisokulttuurissa. Niinpä VALTOSEN AIKKU ja muutamat isommat sedät saivat helposti houkuteltua yhden nuoren kadulta liikunnan pariin. Treenit olivat kovia, mutta miehet vielä kovempia. Ehdin maistella jopa AHLBERGIN BRYNKAN ja HUHTALAN MASAN nyrkkeilyä, ennen kuin viimein armeija katkaisi kuntohuipun. Sielläkin sain lajista maximihyödyn, Palvelin rantapyssyä jonka varuskunnat olivat linnakesaarilla. Näin ollen lomat olivat harvinaista herkkua. Rannikkotykistön RUK oli kuitenkin Santahaminassa, joten sieltä lomalle lähtö oli mahdollista, joskaan ei nykyisen lailla. Riistin itselleni etuoikeuden joka ilta lomaan pyytämältä seuramme sihteriltä "vinopää" ANDERSINILTA  todistusta, että nyrkkeilyharjoitukseni tähtää Suomen huipulle. Armeija on aina tykännyt tappelijoista, joten lomat tulivat kuin Manulle illallinen. Tosin salille en juurikaan ehtinyt. En myöskään koskaan hakenut kilpailukirjaa, sillä tarkoituksenihan oli vaan pärjätä "arjessa". Siltäkin osin homma meni pipariksi. Kun kaverit kuulivat, että olin alkanut treenaamaan, kukaan ei uskaltanut enää haastaa minua. Voin siis sanoa, että ne kymmenet litrat hikeä, jota tämä jalo laji on minusta valuttanut, ovat menneet hukkaan. Eipä vainenkaan, sillä kyllä tämän lajin henkiset opit ovat todella olleet tarpeen maailmassa, jota kohti mentiin ja mennään edelleen. Olin iloinen tavatessani 80-luvun alussa PIITULAISEN HARRIN ja saatoin taas alkaa elämään nyrkkeilypiireissä vaikkakin ansiotta. Ensin meillä oli pikku bisnes intressejä, mutta myöhemmin sain tilaisuuden maistella BOXING CENTERIN makeaa seuraelämää ja tutustua hienoihin ihmisiin. Tänä päivänä nyrkkeily on minulle säkki autotallissa ja päivittäistä kevyttä jumppaa, sillä rikoin välilevyni väärällä painojen nostamisella, enkä ole uskaltanut vielä aloittaa kropan kiertoliikkeitä. Mieli tekee aina, joten pidä paikkaa Harri.......ERKKI PUUMALAINEN

PIENIÄ PALOJA ELÄMÄN TERASSILTA/23

8.6.2006 Erikoivieraana tänään:

Virtual Boxingstarin Kehänurkkauksessa ainutlaatuinen "voittamaton" periksiantamaton ja sympaattinen 95 kiloinen nyrkkeilyinnostunut ja ystäväni POHJOLAN ROCKY PEKKA JAATINEN! Ex-nyrkkeilijä ja taiteen kanditaatti. Hän on syntynyt 5.6.1966 Raahessa ja työskentelee kirjailijana Rovaniemellä. Avustajat kehästä....Erikoisvieraana ja kirjoittajana  PEKKA JAATINEN;  ELVIS PRESLEY JA KID GALAHAD! Alun perin ryhdyin harrastamaan nyrkkeilyä, koska syntymävikani huulihalkion takia minulla on arpi ylähuulessa. Murrosikäisenä suunnittelin, että on helpompi lähestyä tyttöjä, kun voi sanoa olevansa nyrkkeilijä eikä "vammainen". Lähtösykäyksen nyrkkeilyyn minulle antoi ELVIS-elokuva KID GALAHAD, missä ELVIS näyttelee nyrkkeilijää. Nämä ajatukset mielessäni menin nyrkkeilysalille Raahessa 1983 kesällä. Olisin halunnut mennä jo aikaisemmin, mutta isäni Tornion Pyryn vanha kilpanyrkkeilijä OLAVI "Jaska" JAATINEN ei päästänyt, ennen kuin oli minua mielestään tarpeeksi itse opettanut. Isäni vaimo - äitini kuoli noina aikoina. Huomasin saavani nyrkkeilystä fyysisen kunnon lisäksi henkistäkin kuntoa kestääkseni vaikean ajan. Myöhemmin lipsahdin alkoholin suurkuluttajaksi nyrkkeilyharrastuksen ohella, joten urheilusta tuli katkonaista. Vuosien 1983-2001 välillä ottelin noin puolensataa yleisen sarjan kilpaottelua kolmessa eri ryppäässä. Toukokuussa 1996 tapahtuneen täysraitistumisen jälkeen en poistunut kehästä kertaakaan hävinneenä. Rovaniemelle muutettuani 1990 ja vaihdettuani Reipaan talliin minulle kertyi aktiiviaikani loppujaksolla noin 400 sparripäivää, jolloin vastakulmassa oli vähintään yleisen sarjan Suomenmestaruuden voittanut nyrkkeilijä. Kilpailijana tulin otelleeksi kaikissa painoluokissa sarjasta 63,5 kg ylöspäin. JANI RAUHALA on tunnetuin nyrkkeilijä, jota vastaan olen otellut kilpailuissa. JANI voitti minut viimeisen erän keskeytyksellä Ruskaturnauksessa 1995, mutta minun on pakko kertoa, että minä  voitin ensimmäisen erän - myös tuomareiden papereissa. Rovaniemellä olen sparrannut JYRKI VIERELÄN, SAMULI ja JARNO LEPPIAHON, PETRI MÄNNIKÖN, ILKKA TIMOSEN sekä useiden muiden maamme kärkikaartin iskijötten kanssa. Kovassa seurassa kehityin itsekin. Parhaina saavutuksinani pidän KINKS CUPIN voittoa 2001 ja RUSKATURNAUS-hopeaa 1991 ja pronssia 1992 sekä arvolistasijoituksia Suomen arvolistoilla 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. TARMO UUSIVIRTA oli ja on nyrkkeilyesikuvani. Hänet tapasin muutamia kertoja. Hienoa oli myös tavata ELIS ASK ja YRJÖ PIITULAINEN Helsingissä kesällä 1984, kuten myös tämän nettisivuston herrasmies ja hidalgo HARRI PIITULAINEN alias HARRIUS PLAY  syksyllä 2005 ja kevättalvella 2006 uudelleen. Mielenkiintoista oli myös palvella armeijassa varusmiehenä samassa komppaniassa, missä olympiakävijä ja moninkertainen nyrkkeilyn Suomen Mestari JUHA HÄNNINEN toimi vääpelinä. Paras nyrkkeilyaiheinen elokuva mielestäni on KUIN RAIVO HÄRKÄ ja kautta aikojen kovin asennemies kehässä JOE FRAZIER. Parhaina valmentajinani pidän OSMO PÄHTIÄ, AKI TURUSTA ja omaa isääni. He kaikki yrittivät opettaaa minulle enemmän kuin kykenin oppimaan ja omaksumaan, mutta hyvä näinkin! Nyrkkeilystä minulla on erittäin mieluisat muistot. Sain lajilta mitä halusinkin. Pääsin antamaan ja saamaan turpiin - poliisin luvalla - sekä tietysti pikkuisen paikallista julkisuutta. Edelleen astelen nyrkkeilysalille, mutta teen sen enää vain kerran viikossa. Sunnuntaisin ohjaan miesten kuntonyrkkeilyä Rovaniemen Reippaan nostalgisella nyrkkeilysalilla. Se on vähän samantyylinen hämyisä kellarisali kuin on esimerkiksi Helsingin Tarmon legendaarinen sali. Tuntojani nyrkkeilystä olen yrittänyt laajemmin ja tarkemmin tuoda esille esikoisromaanissani TILKKUTÄKKIPLANETAARIO, Like, 2000. Se kertoo erään nyrkkeilijähahmon karun tarinan. Toivotan menestystä kaikille entisille, nykyisille ja tuleville boksareille! PEKKA JAATINEN

                             PEKKA JAATINEN ja minä! YSTÄVÄT !                                                   

PIENIÄ PALOJA ELÄMÄN TERASSILTA/22

16.5.2006 ERIKOISVIERAAT VIRTUAL BOXINGSTARIN KEHÄNURKKAUKSESSA! 30.5.2006 alkaa Virtual Boxingstarissa uusi tarinoiden aikakausi! ARVOSTETUT ja NÄKEMYKSIÄ omaavat erikoisvieraat vierailevat täällä OMIEN TARNOIDENSA kanssa. He ovat ihmisiä mitä erillaisimmista ammateista. He eivät välttämättä ole entisiä tai nykyisiä nyrkkeilijöitä, vaikka he voivat olla niitäkin! Heitä kaikkia yhdistää kuitenkin intohimo nyrkkeilyyn - ammattina - harrasteena tai analyyttisena kiinnostuksena! He ovat useimmiten ystäviäni, mutta he voivat olla ihmisiä, joita kanssani yhdistää RAKKAUS NYRKKEILYYN! SIIS 30.5.2006 TARINAT ALKAVAT! Hyvät Naiset ja Herrat saanko esitellä, aintlaatuinen vieraani ja ystäväni .....siis 30.5.2006!!!

30.5.2006 Hyvät NAISET ja HERRAT saanko esitellä TÄNÄÄN VIRTUAL BOXINGSTARIN kehänurkkauksessa ERIKOISVIERAANA ainutlaatuinen, voittamaton, Mediamaailman Elävä Legenda, 105 kiloinen 194cm pitkä, nyrkkeilyinnostunut ja ystäväni JYRKI "JYRÄYS" HÄMÄLÄINEN, päätoimittaja ja kirjailija, jonka päätoimittaja kausi 34 vuotta SUOSIKKI-lehdessä on vertaansa vailla. Hän on syntynyt 27.7.1942 Tampereella. Hän työskentelee tänään impulsiiviseen tapaansa myös kirjailijana ja hänen 7:mäs kirjansa julkaistaan 18.8.2006! Hän on tavannut satamäärin tähtiä, niin Suomessa kuin maailmallakin showbisneksen ja nyrkkeilyn maailmasta....AVUSTAJAT KEHÄSTÄ......JYRKI HÄMÄLÄISEN TARINA; KEHÄN GLADIAATTOREIDEN HEHKU!!!

Ensimmäisen nyrkkeilykärpäsen pureman sain kun näin PAUL NEWMANIN esittäväm ROCKY GRAZIANOA leffassa KADUN KUNINGAS! GRAZIANO oli MOTTAN tavoin armoton sluggeri, joka ei peräytynyt senttiäkään, iskutulitusta jatkui kunnes hän tai vastustaja putosi. Olin 15-vuotias. Parin vuoden päästä seisoin satojen muiden kanssa Tampereen asemalla odottaen Ilta-Sanomien tuloa - OLIHAN INGEMAR JOHANSSON VOITTANUT SENSAATIOMAISESTI FLOYD PATTERSONIN JA RASKAANSARJAN MAAILMANMESTARUUDEN! Paljon myöhemmin poseerasimme HARRIN, INGON ja FLOYDIN kanssa BOXING CENTERISSÄ ja tein TV 2:selle heistä speciaali-ohjelman haastatteluineen ja sisään leikattuine otteluvälähdyksineen. Tutustuin myös MUHAMMAD ALIIN ja sain ruhtinaallisesti tunnin aikaa kuviin ja haastatteluun Rainbow Grillissä New Yorkissa. JACK DEMPSEYTÄ tapasin päivittäin alkuvuonna 1966 New Yorkissa, kun kävin syömässä hänen ravintolassaan lounasaikaan. JACK istui aina ikkunapöydässä ja turistit pääsivät muutamalla taalalla kuvaan hänen kanssaan. Ja samoilla kulmilla join drinkkejä "Raivon Härän" JAKE LA MOTTAN kädestä. Siitä yksinkertaisesta syystä, että hän oli kadun toisella puolen Cafe Metropolin topless-mestassa baarimikkona! Vuonna 1982 olin LARRY HOLMESIN ja GERRY GOONEYN harjoitusleirillä. Sielläkin parilla taalalla päivä, sai seurata harjoituksia ennen ottelua Caesars Palacen hallissa. Ja miten voisin unohtaa ANGELO DUNDEETA, miestä joka valmensi ainakin kymmentä maailman huippunyrkkeilijää, mukana MUHAMMAD ALI ja SUGAR RAY LEONARD. Tehtiin ANGELON kanssa tunnin tv-show, mutta sitä ei esitetty, koska eukon-kannon SM-kisat oli kanavan kannalta tärkeämpi! Nauha olisi nyt arvokas. Pitäisi kai alkaa hakea varastosta. Ja illallinen Inter Continentalissa BOSSE HÖGBERGIN kanssa, jolloin RONI KASPI ja ELIS ASK puuhasivat hänelle ottelua MIKKO SAARISTA vastaan. Tämä loukkasi jalkansa ja valitettavasti ottelu peruuntui. Minulla on monilta kymmeniltä Lontoon visiiteiltäni FRANK BRUNON, CHARLIE MAGRIN, TONY SIBSONIN ja sikäläisten mestarien memorabiliaa. Kävin myös treenaamassa Thomas O. Becketissä, joka oli Lontoon legendaarisin nyrkkeilypubi. Alakerrassa on pubin seinät täynnä julisteita, kuvia, hanskoja, memorabiliaa. Yläkerrassa harjoitussali, satojen mestarien käyttämä. Alakerrassa on iso TV.screeni, josta kamerat välittävät baarikansalle mestareiden sparria yläkerrasta jos näin haluataan. Paras nyrkkeilyelokuva on KUIN RAIVO HÄRKÄ ja aivan yhtä hyvä MARLON BRANDON ALASTON SATAMA, jossa ei ole pätkääkään nyrkkeilyä, mutta se kertoo MARLON BRANDON esittämän mestarinyrkkeilijän kohtalon uran jälkeen. Miehen joka pakotettiin luuseriksi mafian vedonlyöntisysteemien hyväksi. Paras nyrkkeilykirja suomalaisista on HARRIN koskettava NYRKKEILIJÄN UNELMA, ulkomaisista MUHAMMAD ALIN SUURIN JA KAUNEIN ja todellinen connoisesseurin gourmet-herkku on vain englanniksi ilmestynyt READIN THE FIGHTS, jossa nyrkkeilystä kirjoittavat BILL BARICH, GY TALESE, PETE HAMILL ja JOYCE CAROLE OATES. Pari siteerausta; MIKSI OLET NYRKKEILIJÄ, kysyttiin BARRY MC GUIGANILTA, Siksi, että en osaa kirjoittaa runoja, vastasi BARRY. Sydämenlyönnit ja nyrkkeily ovat korkein ilmaisu hengissä pysymisen tahdosta, sanoi kirjan toimittaja HUGH MC IVANNEY. NYRKKEILY ON KAIKKIEN URHEILUJEN ÄITI sanoi GEORGE FOREMAN. MADONNA siteerasi häntä myöhemmin samoin sanoin. NYRKKEILY ON PARHAIMMILLAAN ENEMMÄN TAIDETTA KUIN VÄKIVALTAA, totesi SUGAR RAY ROBINSON. NYRKKEILY ON AINA TAISTELUA SIITÄ, KUKA JÄÄ HENKIIN, totesi sluggeri ja kadunkuningas ROCKY GRAZIANO! Itse olen sitä mieltä, että ROOMAN COLOSSEUMILLA tai TÖÖLÖN KISAHALLISSA, missä tahansa otellaan, niin kyseessä paitsi englantilaisten herrasmiesten NOBLE ART OF SELF-DEFENCE eli itsepuolustuksen armollinen taide, on selvääkin selvemmin gladiaattoritaistelu. Armottomin, säälimättömin, julmin ja jumalaisin näytelmä, joka vetoaa yht`aikaa ihmisen rajuimpiin ja eläimellisimpiin vaistoihin. Ihminen on luotu oikeuttamaan paikkansa elämän viidakossa veren, väkivallan, maanisen raivon, julmien vääryyksien ja kovien kohtaloiden maailmassa! Nyrkkeilijät asettavat itsensä altiiksi gladiaattoritaisteluun vapaasta tahdostaan ja heidän tarjoamansa rohkeus, kovuus ja itsensäylittämisen taito tarjoaa jalommasta päästä selviytymismalleja kenelle tahansa. Omistan tämän luvun paitsi HARRILLE, jonka hienot saavutukset kaikki tunnemme, myös TARMO "Tare" UUSIVIRRALLE, jonka ringsidellä istuin NEW YORKISSA ja myös JAMES COOKIA vastaan Lontoossa. TARE oli ELIS ASKIN, RISTO LUUKKOSEN, PEKKA KOKKOSEN, OLLI MÄEN jälkeen todellinen maailmanluokan nyrkkeilijä! Jos hänellä olisi ollut takanaan nykyinen PEKKA MÄEN organisoima taustakoneisto alusta alkaen, olisi hänestä tullut ammattinyrkkeilyn Maailmanmestari! NÄIN USKON. Ja AMIN ASIKAINEN ansaitsee kunnioituksemme! Taistelu EBUN:n EUROOPAN MESTARUUDESTA on tuloksesta huolimatta (sitä en tiennyt kirjoittaessa) osoitus siitä, että mies on tosissaan , VAIN MESTARUUS KELPAA! Elämänohjeeksi sopii kelle tahansa tahansa, missä tahansa ammatissa; ON NOUSTAVA KEHÄÄN VOIDAKSEEN VOITTAA..............JYRKI HÄMÄLÄINEN

PIENIÄ PALOJA ELÄMÄN TERASSILTA/21

6.5.2006 ELÄMÄN CARUSELLI PYÖRII! Moi ystävät, myöntäkää vaan, olette kaivanneet minua ja juttujani. Ai, eikö? Olen joka tapauksessa palannut entistä viisaampana ja valaistuneempana (johtuen auringosta). Eilen illalla myöhään katsoessani MTV:n koostetta Helsingin Kisahallista ammattinyrkkeilyillasta, tunsin hyvin suurta mielihyvää nähdessäni meidän nuorten tyylikkäiden ja miellyttävien uusien nyrkkeilymme suurlähettiläiden JUHO TOLPPOLAN voittoisan ottelun sekä AMIN ASIKAISEN hienon, taitavan sekä tarkan kehätyöskentelyn! Ja kun hänen oikea koukkunsa 5:ssä erässä tavoitti EU-titteliottelussa ranskalaisen vastustajan poskipään, ranskalaisen rojahtaessa vatsalleen kanveesille, tunsin että tämä on jälleen uusi alku SUOMALAISELLE AMMATTINYRKKEILYLLE! Meillä on nyt kaksi loistavaa nuorukaista valmiina menestysotteluihin ja näyttää useitakin nuoria olevan tulossa siellä perässä. Voin nauttien onnitella JUHOAja AMINIA hienoista kehäesityksistä ja toivottaa hyvää jatkoa!
Me olemme siis viettäneet miellyttävää ja maukasta kevätlomaa ystävieni KALEVI KEVÄTLEIVOSEN ja AGENTTI 000:n kanssa. Koska AGENTTI 000:n elämä on niin salaista en voi kertoa yksityiskohtaisesti mitä kaikkea olemme puuhailleet tässä viimeaikoina. Enkä minä usko, että se teitä kiinnostaisikaan. Tänä yönä ajatukseni vilahtivat, (ehkä Aminin oikean koukun inspiroimana) jotenkin lapsuuteeni Ruoholahdenkadun ja Abrahaminkadun kulmille. Muistelinkin sitä tuossa yhdessä aikaisemassa pakinassani. Se oli hyvä lapsuus, hyvä aika mukavien kavereiden kanssa, jolloin reviiriä kasvatettiin vuosittain ja tutkittiin stadia pikkukundin silmin. Se maailmahan loppui kuin olisin astunut caruselliin, joka suureni ja jonka vauhti kasvoi kasvamistaan vuosi vuodelta, kunnes sen vauhti sinkautti  mut ulos carusellista ja olin kuin lapsi, joka on poistettu  huvipuistosta, menon ollessa parhaimmillaan. Siirryin siitä seuraavaan huvipuistoon tekemään bisnestä ravintola alalle, kansakoulupohjalta, ilman päivänkään opettelua alasta ja toteutin, KYLLÄ TYÖ OPETTAA TEKIJÄÄNSÄ  periaatetta! Olin taas carusellissa  joka pyörii kiihkeästi 7 päivää viikossa ja bisnes muutti välillä muotoaan, vauhti kasvoi, caruselli pyöri vinhaa vauhtia kunnes kutakuinkin 23:n vuoden päästä sinkautti mut taas ulos tästäkin huvipuistosta enenmänkin luonnonpuistoihin ja olen nauttinut tästäkin täysin siemauksin. Tunnen, että mut olisi nyt sinkautettu johonkin toiseen elämään, mistä olen voinnut tarkastella tätä aikaisempaa hur-lum-hei elämääni jo jonkinlaisen aikajakson takaa. Voin tuntea kiitollisuutta, olen saannut tavata valtavat määrät ihmisiä urheilun, taiteen, kulttuurin sekä bisneksen parista. Älykkäitä, fiksuja ja ystävällisiä! Kymmenet ihmiset ovat jäänneet syvälle sydämeeni monine ihanine muistoineen. Olen koittanut muistaa heitä näiden pakinoiden parissa. Olen saannut kokea rakkautta, se on suurinta ja suloisinta elämässä. Siitäkin on ollut jonkinverran mainintaa elämäni aikana, siitä on vinkkejä myös näillä nettisivuillani. Olen siitäkin kaikesta hyvin kiitollinen. Olen varmasti tehnyt hirveästi virheitä elämässäni, ollut ajattelematon, hiukan omapäinen omine ajatuksineni, mutta voin kuitenkin vakuuttaa, että olen toivonut kaikille mitä parhainta mahdollista elämää. Olen tuntenut, siis saannut tuntea elämän hulluutta monella tavalla ja kun tässä toukokuussa täytän kumminkin jo 59 vuotta, tunnen että olen saannut tavallisena stadilaisena Ruoholahdenkadun ja Abrahaminkadun kulmilta, siitä pikkukundista lähtien kulkea monien vaiheiden kautta näitä stadin katuja, kokea elämän carusellin ja olen sitä yrittänyt näissä pakinoissanikin hiukan valoittaa. Kulkea hetkiä vielä näissä huvipuistoissa, mutta niinkuin aina, kirjatkin loppuvat, tulee viimeinen sivu! Niin myös tässä VIRTUAL BOXI,NGSTARIN tarinoissa, mutta nettisivuillani jää nyt elämään vieraskirjani, jonne voitte halutessanne jättää terveiset, ehkä rikastuttaa näitä tarinoita omilla muistoillanne, nyrkkeilystä ja elämästä. Täällä on jo paljon hienoja tervehdyksiä, jatkakaa sitä.... Ja se mitä olen oppinut elämäni aikana, ei pidä sanoa, EI KOSKAAN, ja niinpä otan senverran takaisin, että eihän sitä tiedä, vaikka joku päivä, ylitsepääsemätön halu kirjoittaa, kommentoida jotain asiaa, jotakin ihmistä, jotakin hienoa suoritusta urheilun tai taiteen alalta saa minut valtoihinsa, että on pakko kertoa siitä tai hänestä, eli jätetään kuitenkin VIRTUAALI BOXINGSTARIN takaovi vähän raolleen....VOIKAA HYVIN, HYVÄÄ KESÄÄ ja KAIKKEA PARASTA ELÄMÄLLENNE! Harri Piitulainen

Niinpä...aika kulkee ja vuodet vierivät ja uusia tarinoita on tapahtunut vaikka kuinka tämänkin vuoden 2006 blogijutun jälkeen...eilen kävin taas treenaamassa Tuulimäen Boxingsalilla, jossa pyrin käymään  3-4 kertaa viikossa ja näin käyn henkilökohtaista taisteluani vanhuutta vastaan...joo, tiedän kyllä me jokainen häviämme sen taistelun, mutta missä erässä? Sitä enempää miettimästä jatkan elämää ja jonkinverran kirjoittamistakin, vaikka aina välillä olen ollut luopumassa siitä, mutta sitten vastustamaton halu kirjoittaa, muistella kavereita, ystäviä, kertoa tapahtumista ja tapaamisista saa pyörtämään ajatukset tämän lopettamisesta, mitä näköjään tässäkin 2006 funtsasin...

PIENIÄ PALOJA ELÄMÄN TERASSILTA/20

19.4.2006 Uskomatonta, toukokuu on jo lähellä. Runsas kuukausi, kun Hot Summer Boxing perinteinen kesäleirini alkaa. Sana SUMMER on kuin musiikkia, hyväilevää, pehmeää. lämmintä ja suloista! Siihen vastapainoksi BOXING, hiukan kovuutta, askeettisuutta, valuvia hikipisaroita, huohotusta ja tuskaa! Loistava yhdistelmä. Hot Summer Boxing! Se on kiintymystä, ihastusta ja rakkautta! Kesäleirini alkaa 3.6 lauantaiaamuna kello 9.30 ja jatkuu siitä maanantaisin ja keskiviikkoisin 18.30-20.00 sekä lauantaisin aamutreenein 9.30-10.30 koko kesän aina elokuun 19. päivään. Voit tulla koska vain mukaan vaikkapa vain muutamiin treeneihin. Jos kiinnostut asiasta, ota yhteyttä kesäleiritoimistooni sähköpostitse. Henkilökunta toimistossani ovat senverran ailahtelavaisia, että auringon paistaessa häipyvät työpaikaltaan. On todella vaikeaa löytää nykyään luotettavaa henkilökuntaa. Tosin olen palkannutkin heidät, jaa, voisin tietysti esitellä heidät teille. Vaalea pitkähiuksinen blondi on nimeltään ELISA ja toinen lyhyet tummat hiukset, ihana hymy, niin hänen nimmensä on HYMY. Olin kertomassa, että olen palkannut heidät aurinkopalkalla, joten näin aurinkoisena päivänä he ovat ansaitsemassa palkkaansa. Siksi sähköposti on paras keino tavoittaa meidät kaikki, myös minut. Ja lisäksi meillä on se meidän jo perinteellinen kevät lomamme ystävieni Kalevi Kevätleivosen ja Agentti 000:n kanssa. Me istumme silloin salaisessa paikassamme, käytän siitä vain etukirjainta C, jotta se pysyisi salaisena. Paikkahan sijaitsee loistavassa merellisessä atmosfäärissä kantakaupungissa. Kirjailija Lamppu Laamanen asuu ihan sen nurkilla. Me istumme sen terasilla aurinkolasit päässämme, jotta meitä ei tunnstettaisi. 9 päivää lehti on yrittänyt jo useamman vuoden selvittää tätä perinteellistä salapaikkaamme ilman salarakkaita. Puhumme varmuuden vuoksi keskenämme italiaa, juomme caputzinoa croisantin kera. Meillä on iso pino kesäesitteitä, joista katsomme matkakohteita sekä hotelleja, paikkoja minne ajatuksissamme matkaamme. Kun olemme valinneet maan, mikä ei ole helppoa, sillä Agentti 000 on niin itä Eurooppaan suuntautunut ja Kalevi Kevätleivonen taas haluaa suurkaupunkien teraseille istumaan ja aistimaan suurkaupungin tunelmia. Kun taas minä haluan paikkaan missä on pitkä uimaranta, turkoosin värinen meri, hyvä ilmastoitu hotelli sen rannalla, 40 astetta lämmintä vuorokauden läpi. Pari uima-allasta pihalla missä on saatavana hyviä suolapaloja, Banana Splittejä, Caputzinoja ja tyttöjö bikineissään. Kun olemme päässeet yksimielisyyteenn maasta, lähdemme stadille syömään ja jos olemme esimerkiksi valinneet Kreikan, menemme Kreikkalaiseen ravintolaan vahvistamaan  valintamme. Seuraavana päivänä saatamme käydä Italiassa, seuraavana ehkä Espanjassa. Kaupunkilomalla Pietarissa, Pariisissa tai Berliinissä! Ehdimme kevätlomamme aikana 25.4-30.5 käydä hyvinkin monessa maassa ja paikassa tällä Euroopan kierroksella ennekuin kesäleirini alkaaa! Ja kyllä tämän matkailun jälkeen Suomen kesä ja elämä Mellstenin Paratiisirannalla taas maistuukin hyvälle! Tosin pelkään että me kaikki  lihomme monta kiloa tämän kevätlomamme aikana. Mutta onpahan  mitä sitten hikoilla, kun kesäleiri alkaa.... Kevätloma ajatuksin, kuulen jo JUANESIN rantamusiikkia....palaan taas jonakin päivänä kevätlomalta palattuani!