VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Suru-uutinen tavoitti taas kerran. Hyvä ja hieno kaverini KICKE BERGHOLM on poistunut keskuudestamme. Tuntuu kuin aina vain enemmän nämä ystävien poismenot koskettavat ja saavat kysymyksen nousemaan esiin...kuinka kauan on vielä  omaa aikaa...Oli miten oli, niin Kickeä oli hienoa tavata ja hän oli ystävällinen, sympaattinen ja lämmin ystävä tavatessamme. Kerron yhden tarinan tässä, kun olin avannut BOXING CENTERIN olikohan se 1989 syksyllä ja silloin yhtenä päivänä Kicke käveli sinne sisään ja sanoi haluavansa liittyä Boxing Centerin jäseneksi, vaikka sanoi ettei käy treenaamassa siellä, mutta haluaa tukea minua yrityksessäni...niinpä KICKE lepää rauhassa muistan sinua lämmöllä ehkä me tavataan vielä joskus? En tiedä miten on, onko jonkinlainen toinen elämä odottamassa maanpäällisen elämän päätyttyä? Näistähän asioista on monenlaisia ajatuksia, mutta kukaan ei ole tullut kertomaan....

Tässä vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no6

Tämän jälkeen seuraavar kilpailut olivat Suomen poikanyrkkeilyn mestaruuskilpailut 2-3.4.1961 Kokkolassa. Harjoittelin näiden kilpailujen takia tunnollisesti ja olin varma voitostani. Olin jo tässä vaiheessa selvästi syntynyt voittajaksi, sillä huolimatta ujosta luonteestani olin nyrkkeilyssä puhuttaessa hyvin varma itsestäni. Isälläni oli loistava ura nyrkkeilijänä ja olin koko ikäni ollut nyrkkeilyn kanssa tekemisissä, joten minulla oli jokseenkin selvä kuva nyrkkeilystä ja sen luonteesta. Niinpä ennen Kokkolaan menoa löin 20-30 pennin vetoja koulussa jokaisen luokkakaverini kanssa, joka ei uskonut voittooni. Ja löytyihän näitä epäuskoisia ja vetopotista muodostui kokonaisuudessaan jonkun verran yli 10 markkaa. Ensimmäinen lehtijuttu nyrkkeilystäni julkaistiin Helsingin Sanomissa yhden palstan pienellä otsikolla: "PIITULAINEN KEHÄÄN KOKKOLASSA" Jutussa kerrottiin YRJÖ PIITULAISEN Harri-pojan osallistuvan poikanyrkkeilyn mestaruuskilpailuihin ja pojalla olevan lahjojakin, osaa väistää....Ken elää, hän näkee....