VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Hyvää viikonalkua. On maanantai ja helmikuun viimeinen viikko. Kun maaliskuu vaihtuu se tarkoittaa minulle, että kevät alkaa ja odotus siitä ensimmäisestä cafe Mellstenin terassilla vierailusta jolloin tunnen jo auringonpaisteen lämmön kasvoillani. Tänään on myös viimeinen helmikuun HEI ME KAHVITELLAAN tilaisuus cafe Torpanrannassa. Tuo mun vasen käteni joka ehti olla kuukauden kipsissä parin murtuman takia niin ei vieläkään mene kunnolla nyrkkiin ja näin en ole tullut aloittaneeksi harjoittelua Tuulimäen Boxingsalilla. Mutta huomenna taidan yrittää tehdä paluun sinne ja aloittaa kevään treenin 2025 siten kuin se on nyt mahdollista. Mennään taas sitten päivä kerrallaan eteenpäin ja katsotaan miten on mahdollista vielä kuntoutua edes jonkinlaiseen kuntoon? Muuten tässä on tulossa kyllä kaikenlaista Rock and Rollista perhetapahtumiin kevään aikana? Tällä viikolla on 1.3 Lohjan Laurentius-salissa TINOS 6o-vuotta kosertti, joten Lohjalle ajellaan.

                                                                            

Tässä vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no 8

22-23.4.1962 uusin poikanyrkkeilymestaruuteni Hyvinkäällä. Kuvassa silloinen Viipurin Nyrkkeilijöiden joukkue.

13-14.4.1963 voitin kolmannen kerran poikanyrkkeilymestaruuden ja nyt kilpailut olivat SEINÄJOELLA. Kuvassa Viipurin Nyrkkeilijöiden joukkue.

  SEINÄJOELLA ei ollut isäni mukana vaan Viipurin Nyrkkeilijöiden valmentajana ja avustajana oli kummisetäni ja nyrkkeilyn kultamitalin Berliinin olympialaisissa 1936 voittanut STEN SUVIO sekä REINO KUUSELA. Tässä kuvassa on loppuottelu juuri alkamassa.

Olin 15 vuotias kun ensimmäisen kerran nyrkkeilin Messuhallissa sen B-puolella, jota sanottiin siihen aikaan pikku-Messuhalliksi! Ehdin näiden kolmen vuoden aikana nyrkkeillä poikasarjassa 20 kertaa, joista yhden ottelun hävisin nyrkkeily sekä seurakaverilleni GÖRAN SUNDHOLMILLE.

 GÖRAN "Sunttu" SUNDHOLM ja minä ottelemassa 24.10.1962 Pallokentän salilla                           ottelussa jonka hävisin ja SUNTTU jäikin ainoaksi suomalaiseksi, jota vastaan en tappion kokeneena en saannut revanssia....mutta SUNTTU oli monella tavalla hyvä ja kiva  kaveri, oltiin muutama vuosi tosi läheisiä....