VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 1.4.2022

1.4.2022 Niinpä, on taas perjantai ja viikonloppu tulossa. Tosin sillä ei näin eläkeläiselle ole suurta merkitystä sillä nykyäänhän tää on yhtä viikonloppua. Mutta oli kyllä aika jolloin oli vain arkipäiviä ja seitsemänpäivää viikossa töitä, joten ei ollut silloinkaan viikonloppua. Nyt olin aamulla poikani JERRIN kanssa yhdessä treenaamassa Tuulimäen Boxingsalilla. Kieltämättä hieno fiilis treenata yhdessä poikani kanssa. Taistelu vanhuutta vastaan jatkuu minulla näillä 12 erän harjoituksilla nyt neljästi viikossa ja mikä on suuri yllätys..... painoni on alentunut alemmaksi kuin vuosiin ja vain pari-kolme kiloa puuttuu tavoitteesta minkä olen asettanut joka vuosi, enkä ole sitä saavuttanut pariinkymmeneen vuoteen, mutta nyt voin olla toiveikas. Niinkuin toiveikas siitä, että kevät olisi kohta tulossa ja lämpöasteet nousisivat yli kymmenen astetta ja terasseilla istuminen kahvikupposen ja korvapuustin kanssa olisi taas mahdollista. Suurin toive olisi rauha ilman sotia maailmalla! Tässä samalla yksi blogijuttu taas vuodelta 2005 otsikolla CAFE NIINISTÖ AVATTIIN TÄNÄÄN!

 2005 kirjoitettua.....CAFE NIINISTÖ AVATTIIN TÄNÄÄN! Uskomattomasti aika rullaa eteenpäin. Vielä eilen istuin cafe Strinbergin terasilla juomassa cafe lattea. Eikä aurinko enään paistanut ja ilmassakin oli ainakin jonkinverran jo syksyn koleutta. Huh, tää elämä on nyt taas siirtymässä harmauteen, koleuteen ja ennenkaikkea sisätilohin. Voi että, se on mulle aina vaikeata. Olisin mieluummin ikuinen kesäihminen, mutta toisaalta onhan tässä syksyssäkin ja sen tuiskuissa, sateissa, luihin ja ytimiin menevässä viimassakin omat kokemuksia rikastavat puolensa. Ja kun selviää talvesta, mitä kyllä aina näin etukäteen ajatellen kovasti ihmettelen, lunta, pakkasta, kylmyyttä? Niin sitten kevät tuntuukin taas hyvälle ja terassit aukeaa, kukat puhkeavat kukkaan, väriloisto, valoisuus, lämpö! Kaikki se ihanuus on jälleen edessä! OHO, nyt taisin mennä jo liian aikaisin liian pitkälle. Meillähän on edessä mitä ihanin syksy auringon kera, ei ole vielä syytä vaipua syysmasennukseen tai mihinkään muuhunkaan apaattiseen olotilaan, vaan iloitaan tästäkin päivästä! Toivotan tässä samalla onnittelut entiselle nyrkkeilyoppilaalle TERHO PURSIAISELLE, joka täytti eilen 60 vuotta, näin ajatuksin lämpimät onnittelut! Tänään sitten aukesikin vanhalla linja-autoasemalla uusi mannermainen kahvila CAFE NIINISTÖ, jossa tarjotaan kahvia kaikille jotka ovat jotain mieltä! Ja jonne toivotaan tervetulleeksi, olitpa sitten puolesta tai vastaan tai jotain siltä väliltä. Paikka on auki päivittäin maanantaista lauantaihin kello 11-19. Käykääpä kahvilla. Minä kävin jo katsastamassa CAFE NIINISTÖN ja paikalla vellovan mediaväen. Tapasin siellä tietysti entisen naapurini BEN ZYSKOWICZIN, LEENA HARKIMON, kamppanjapäällikön HARRI JASKARIN. Itse presidenttiehdokkaan näin mediaväen piirittämänä vastailemassa tunnettuun tyyliinsä kysymyksiin, hyäntuulisena ja positiivisella asenteella. Jouduin lähtemään pois ennenkuin mediaväki lopetti piirityksensä SAULI NIINISTÖN ympärillä. Oli toinen tapaaminen jo ajat sitten sovittu. Mutta tärkeintähän olikin nähdä, että ehdokkaani oli selvästi iskussa! Kamppanjaväkikin oli vireällä ja positiivisella mielellä. UNELMA ELÄÄ, SAULI NIINISTÖ PRESIDENTIKSI! Hiukan ennen lähtöäni sain halata ikuisesti nuorekasta AIRA SAMULIN-SUVIOTA. Kerroin AIRALLE Nyrkkeilykehän Satuprinssi kirjastani www.boxin.fi nettisivuilla ja siellä olevista monista kuvista STEPASTA (STEN SUVIO) Airan isän veli ja Berliinissä 1936 Olympialaisissa nyrkkeilyssä kultamitalin voittanut. Bussille rynnätessäni vastaani tulee vielä PARTA-PEKKA JUUTILAINEN, entinen juoksijasankari 60-luvulta. Kättelemme pikaisesti, vaihdamme käyntikortteja ja sovittiin, että joku päivä juodaan kahvit yhdessä ja tarinoidaan pidempää! Toivotan kaikille taas aurinkoista ja hyvää viikonloppua, ainakin ajatuksissa ja palaan taas jonakin päivänä.....

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 28.3.2022

28.3.2022 Tänään tiistaina olin taas aamulla huolehtimassa tunuman säilyttämisestä nyrkkeilyyn tai sanoisinko enemmänkin taistelemassa vanhuutta vastaan, mikä tietenkin on toivoton taisteu, mutta ainakin vielä tänään se onnistui 12 erän normaalilla harjoituksella. Sitten oli herkullinen kuukausilounas ystäväni, sieltä 60-luvulta saakka olevan ESA HEINOSEN kanssa ja päivitettiin taas päiviämme, Ukrainan tilannetta, futista ja puhuttiin matkailusta ja ihanne paikoista jossa olimme käynneet. Aina mukava tapaaminen ESAN kanssa. Nyt äsken näin erikoisen jutun vuodelta 2005.....otsikolla NYRKKEILY ON AATELISURHEILUA! Siihen kannatta tutustua.....

2005 kirjoitettua..... NYRKKEILY ON AATELISURHEILUA! Nyt kun olin katsomassa monen vuoden jälkeen nyrkkeilyä Kings Tallin illassa ja kun käsiini osui kesällä PEKKA VIKSTRÖMILTÄ saamani ERKKI VETTENRANNAN loistava artikkeli  KUN NYRKKIURHEILU SUOMEEN SAAPUI! Mikä olisikaan sopivampi jatkamaan näitä boksaus tarinoita ja saan samalla tehdä oikein kunnon aikahyppäyksen, sillä jokseenkin tasan satavuotta sitten 9. heinäkuuta 1905 UUDEN SUOMETTAREN lukijoilta saattoi läikähtää kahvi sunnuntaiaamun kattaukselle. Pääkaupungissa esiintyy parhaillaan urheilijoita ulkomailta asti. Ja edellisen päivän ohjelmaan on kuulunut voimailua Kaartin Maneesissa eli ratsastushallissa. Sinne kokoontuivat Suomen väkevimmät miehet VERNER JÄRVISTÄ myöten. JÄRVINEN tulisi seuraavana vuonna voittamaan olympiakultaa kiekonheitossa, mutta nyt hän osallistui painikisoihin, joiden väliajalla nähtiin lehden mukaan rajattoman raakaa ja syvintä inhoa herättävä näytös boksauksessa, jonka esittivät Skandinavian mestari tanskalainen A.RASMUSSEN ja helsinkiläinen J.A.ELFING. Se oli nykytermein nyrkkeilyä, englantilaisten sääntöjen mukaan tapahtunutta kaksintaistelua, jollaista ei näin julkisesti ollut Suomessa aikaisemmin esitelty. Näytöksen soisimme olevan ensimmäinen ja viimeinen tämän maan rajojen sisällä, kuului UUDEN SUOMETTAREN varaukseton toivomus. Miksi nyrkkeilytaito teki niin kauhistuttavan vaikutuksen kirjoittajaan, joka selosti painiotteluja sekä muita urheilulajeja asiallisesti tai jopa innostuneesti? Vastausta on haettava 1800-luvulta asti. Painiakin pidettiin barbaarisena. Housunkauluspainin tapaiset perinnekamppailut eivät olleet valmistaneet suomalaisia tämän urheilun saapumiseen. Lehtimiehestä historian professoriksi siirtynyt SAKARI TOPELIUS vieraili Lontoossa 1862 ja hämmästyi metropolin ihmisvirroista terävine kyynärpäineen. Tämä on totisesti nyrkkitaistelun kotimaa, hän kirjoitti Suomeen palattuaan. Tarvitsi vain seisahtua hetkeksi kadulla joutuakseen vyöryvien massojen tyrmäämäksi. Kolmen vuosikymmenen kuluttua valtioneuvos TOPELIUS oli läsnä, kun HELSINGIN ATLEETTIKLUBI antoi varhaisimmat näytöksensä painiskelussa - kuten tuolloin sanottiin - ja painojen nostelussa. Myös painia pidettiin barbaarisena harrasteena, minkä takia ATLEETTIKLUBIN toimet nostattivat heti vastustusta. TOPELIUKSEN sijaa asialla oli hänen ystävänsä VIKTOR HEIKEL, yliopiston voimisteluopettaja ja liikuntakasvatuksen korkein auktoriteetti maassamme. Painia rasitti myös sirkustausta. Maassamme vierailleiden sirkuspainijoiden eleet ja otteet muistuttivat 2000-luvun televisiotarjonnasta tuttua amerikkalaista vapaapainia. ATLEETTIKLUBIN maine kuitekin puhdistui 1890-luvun lopulla. Suomalaiset pääsivät perehtymään ranskalaiseen eli moderniin painiin, jonka myös HEIKEL näki miehisenä ja luonetta jalostavana kamppailuna. KYLÄTAPPELIJOITA ja NYRKKIURHEILIJOITA! Nyrkkeilyä tiedetään harjoitetun maassamme jo 1800-luvun puolella, mutta yksityisestä aloitteesta ja ilman julkisuutta. Myös alakirjallisuutta oli sitä halajaville tarjolla. Vuosisadan vaihduttua urheiluliike sitten järjestäytyi valtakunnallisesti, ja kaikkien ruumillisiin harjoitteisiin liitettiin juhlapuheista edelleen tunnettu paatoksellinen ylätyyli. Urheilua markkinoitiin nuorisotyönä, henkisten ihanteiden ja kansallisten päämäärien täyttymyksenä. Siinä tilanteessa nyrkkeillä tapahtuva vastustajan murjominen edusti harppausta taaksepäin tunkkaisiin sirkussaleihin, jossa vallitsi viidakon laki. Entä sitten kylätappelut, joiden voitaisiin arvella edes joiltakin osin muistuttaneen urheilullisia nyrkkiotteluja? Vertaus on sikäli kohdallinen, että perinteisessä kylätappelussa vastustajia ei saannut tarpeettomasti vahingoittaa, tappamisesta nyt puhumattakaan. Uudella vuosisadalla kylien väliset yhteenotot olivat kuitenkin rappeutuneet omaan laskuunsa operoivien puukkosankarien urheiluksi, joten siinäkin suhteessa kehitys oli boksauksen maahantulon kannalta epäedullinen. Huomattavimmat urheilukoitokset Suomessa tarjosi näihin aikoihin helsinkiläinen REIPAS. Vuodesta 1897 toiminut voimistelu-ja urheiluseura järjesti KAISANIEMEN puistossa 1903 ensimmäiset kansainväliset kilpailut ja heinäkuun tapahtuma 1905 nyrkkinäytöksineen oli niille suoraa jatkoa. Ottelun suomalainen osapuoli eli AUGUST ELFING oli kaiken lisäksi REIPPAAN perustaja. Nyrkkeilyn alkeisiin kirjansitoja ELFVING oli ennättänyt tutustua Yhdysvalloissa asuessaan. Hän oli ajankohdalle tyypillisesti monitaitoinen mies, joka oli aloittanut voimistelijana ja kilpaillut voimaurheilujen lisäksi myös juoksussa ja pyöräilyssä. AAGE RASMUSSEN, hänen tanskalainen opponenttinsa, oli saapunut REIPPAAN tapahtumaan seurueen kera, ja heillä olikin suomalaisille opetettavaa useammassa kuin yhdessä urheilumudossa. RASMUSSEN voitti avauspäivänä eli lauantaina mailin pituisen kävelyn ja sunnuntaina viiden kilometrin kilpakävelyn. Nyrkkeilyä hän harjoitti sunnuntaina kohdaten ELFVINGIN toistamiseen, mutta siihen yhteenottoon ei UUSI SUOMETAR halunnut kajota sanallakaan. NYRKIN ja ALASIMEN VÄLISSÄ! Pääkaupungin muista lehdistä boksaukseen kiinnitti eniten huomiota HELSINGFORS POSTEN. Lauantaisen näytöksen selostus paljastaa, että RASMUSSEN ja ELFVING olivat nahistelleet kolme erää, joista jokainen oli minuutin pituinen. Iskujenvaihto oli tosin ollut melko yksipuolista. Pieni ja heiveröinen hra RASMUSSEN näytti olevansa uskomattoman ketterä ja erinomainen boksaaja, sillä hän takoi vastustajaansa kuin alasinta. Tavallisesta kuolevaisesta olisi tullut muhennosta tanskalaisen kourissa. ELFVING kesti kolme erää jalkojensa varassa ja sai katsomolta riehakkaan hyväksynnän. Sehän kannusti suomalaista yrittämään paremmalla menestyksellä seuraavanakin iltana. RASMUSSEN oli siihen mennessä voittanut kaksi kävelykilpailua ja osallistunut samana päivänä kymmenen kilometrin juoksuun, mikä ei kehässä tapahtunutta askellusta hillinnyt, kuten maanantain HELSINFORS POSTEN todistaa. Tanskalainen tanssi jälleen, notkeana kuin kissa ja iski lyöntejä toisensa jälkeen hra ELFVINGIIN, joka kuitenkin urheasti puolustautui. Yleisön kannatushuudot ja aplodit eiväe lainkaan ottaneet loppuakseen, mikä näyttää heidän olleen aivan toista mieltä kuin muuan tämän kaupungin sanomalehti, joka toitotti boksauksen olevan raakaa. RASMUSSEN ehkä osoittautui suomalaista taitavammaksi lyömisurheilussa, mutta lehtien välisen varjokamppailun voitti UUSI SUOMETAR. Nyrkkeily joutui jälleen vetäytymään maan alle, pienten piirien paheeksi, noustakseen takaisin vasta itsenäisyyden vuosina. SUOMEN URHEILULEHDEN nuori toimittaja LAURI PIHKALA oli jo sitä ennen suositellut nyrkkiurheilua, mutta vapaa-ajan harrasteena, ei kilpailullisena lajina. Ennakkoluulot olivat syvällä. Mutta 1920-luvulla PIHKALA ja kumppanit osasivat jo kertoa, että boksaus on pohjimmiltaan aivan jotakin muuta kuin alasimen virkaa toimttavan vastustajan pahoinpitelyä. Nyrkkeilyn jalo taito ymmärrettiin Suomessakin keskinäisessä kunnioittamisessa kilpailevien HERRASMIESTEN KÄSITYÖNÄ, TERVEEN SIELUN viljelynä terveessä ruumiissa, sanalla sanoen AATELISURHEILUNA. Runomuotoon tämän tulkinnan puki YRJÖ JYLHÄ. Hänen antologiansa VIIMEINEN KIERROS ilmestyi vuonna 1931, sen ensi lehdillä tekijä poseeraa yläruumis paljaana ja nyrkkeilyhansikaat käsissään. Näin JYLHÄ muotoili; TUPPEEN PAINA RAUTA, KANSA MIEHEKÄS, JOS EI PUHE AUTA, ISKE NYRKILLÄS, NIMES SOLVAAJALTA, ÄLÄ PÄÄTÄ VIE, ISKE JALAT ALTA, KYLLIKSI SIINÄ LIE. Niinkuin huomaatte, ei ollut elämä helppoa nyrkkeilijöille todistaa yhteiskunnalle, että nyrkkeily on jalo urheilu sekä hyvä kasvatuksellinen urheilumuoto nuorille ja AATELISURHEILUA, niinkuin 1920-luvulla LAURI PIHKALA ja kumppanit sen ymmärsivät. Ja olihan isänikin NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI, joten kyllä siinä oli varmaan ihan oikeaa ajatusta.....NYRKKEILY ON AATELISURHEILUA!!! Palaan taas jonakin päivänä....

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 27.3.2022

27.3.2022 Skool....HYVÄÄ SUNNUNTAITA ja uutta aikaa. Nythän siirrettiin aikaa eteenpäin taas, vaikka itselläni on tunne, että sitä voisi siirtää muutaman vuosikymmenen taaksepäin. Samalla voisi siirtää tämän sotatilan Ukrainasta ja toivoa, että uudella mahdollisuudella aika tekisi meistä ja ihmiskunnasta viisaamman, ymmärämään tosiamme ihan keskinäisellä kanssakäymisellä. No tämä ei valitettavasti ole mahdollista, joten näillä mennään. Eilen kuitenkin oli partyt stadissa Kalastajatorpalla pyöreässä salissa, josta on muistoja jo 60-luvustakin loistavine SHOW- esityksineen. Eilen oli hauska ilta ystävien kanssa ja tässä kuvassa vasemmalla SEPPO PUPUTTI ja oikealla puolellani PERTTI PAJUNEN. Samalla huomasin että vuonna 2005 oli myös glamourin ja nyrkkeilyn täyttämä ilta....

2005 kirjoitettua.....KINGS-TALLI, AMMATTIMYRKKEILYÄ STUDIO 51;ssä! Olin pitkästä aikaa Ringside paikoilla ammattinyrkkeilyn kiehtovassa ilmapiirissä. KINGS-TALLI ja Rööperin Ruhtinas TOM SJÖBERG järjesti, olikohan se jo 38:nen ammattilaisillan Sedu Koskisen näyttävässä Studio 51:ssä. Siitä on oikeastaan monta vuotta, kun viimeksi olen käynnyt katsomassa nyrkkeilykilpailuja. Tähän mut nyt innosti oikeastaan noiden edellä mainittujen lisäksi JUHO TOLPPOLA ja AMIN ASIKAINEN, joiden ammattilaisotteluja en ollut vielä kertaakaan nähnyt. Kavereitahan olen kyllä tavannut aina silloin tällöin esimerkiksi harjoitussalilla. Olen pitänyt nuorten miesten sympaattisuudesta sekä heistä huokuvasta innostuksesta nyrkkeilyyn! Sitten se lopullinen juttu, mikä sai minut käymään SJÖBAN luona ostamassa iltaan illalliskortit, oli kun äitini tässä vähän aikaa sitten täytti 80 vuotta, jota emme voinneet juhlia silloin hänen merkkipäivänään. Hänen ollessa Espanjassa merkkipäivänään nauttimassa auringosta ja lämmöstä. Joten nyt olikin hyvä tilaisuus yllättää äitini illanvietolla mikä liittyy niin voimakkaasti hänen elämäänsä NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSIN puolisona ja minun äitinäni, hän on saannut aikoinaan jättiannoksen nyrkkeilyä. Mukanani oli tietysti Muruni, poikani Jerri, melkein koko perhe, Jessica-tyttöni 9v. oli jäännyt ANNE-siskoni luokse. Hän kun on liian nuori tälläiseen iltaan. Ilta alkoikin heti monilla mieluisilla tapaamisilla siinä ruokailun aikana. Äidilläni oli vielä paljon tuttuja nyrkkeilyväen joukossa. SJÖBA oli järjestänyt hienot paikat Ringsidellä kehän äärellä. Ilta alkoi perinteisellä entisten nyrkkeilijöiden esittelyllä kun RAIMO HÄYRINEN kutsui ensin Kehäkuninkaat OLLI MÄEN ja PEKKA KOKKOSEN kehään ja minut Nyrkkeilykehän Satuprinssin poikana ja sitten äitini! Taitaa olla harvinaista, kun 80 vuotias "tyttönen" esitellään kehässä ammattinyrkkeilyillassa. Oli ihanaa nähdä tänä iltana äitini iloisuus ja tiedän kuinka koskettavaa tämä kehässä piipahtaminen oli. Vanhojen ystävien näkeminen. Olen kiitoksen velkaa promoottori Ton Sjöbergille huomaavaisuudesta äitiäni kohtaan! Ja nautin tietysti siitä, että isäni nyrkkeilyhenki on edelleen mukana. Hän oli uskomaton taituri kehässä! Lukekaa vaikka www.boxing.fi nettisivuilta NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI, se on tarina köyhän Viipurilaispojan noususta ammattinyrkkeilykehien suosikiksi ja ottelijaksi. Minäkin nautin, nähdessäni pitkästä aikaa kavereita, KARI MERONEN, aina yhtä rakas nyrkkeilykaverini. JOMI LIMMONEN, merkittävä ja kunnioittamani nyrkkeilijä, valmentaja, nyrkkeilytoimittaja, jonka esteettinen nyrkkeilysilmä seurasi tarkasti numerotytönkin liikehdintää kehässä! OLLI MÄKI tietysti, kymmenien erien harjoituskaverini, joka antoi nuorukaiselle 60-luvulla opetusta harjoituskehässä, todellinen NYRKKEILYMESTARI! PEKKA KOKKONEN, myhäilevä puutarhuri ja armoton iskijä, joka kyllä karkoitti hymyn vastustajiltaan, jos joku olisi edes uskaltautunut hymyilemään PEKAN kanssa otellessaan. BÖRJE KARVONEN Tapanilan Erän toinen vasuri, maajoukkuekaverini. Halasin hellästi BÖRJEÄ, jota en ollut tavannut todella pitkään aikaan. Nuorempaa sukupolvea, Rovaniemen Tähti JYRKI VIERELÄ, jonka tulevia otteluja odotan mielenkiinnolla. KUSTU GRÖNROOS kävi morjestamassa myös äitiäni niin myös ILMO LOUNASHEIMO, ikuinen nyrkkeilyinnostunut PERTTI AUGUSTIN, joo ja paljon muitakin sekä paljon tunnetta ja muistoja mahtui tähän iltaan. Ja on myönnettävä, että nyrkkeilyllä on aika iso osa sydämessäni. Niin ja itse otteluista on tietenkin kerrottava. Lahden VILLE PIISPANEN alkoi ammattinyrkkeilijän uransa voitolla, vaikkakaan ei helpolla, mutta uskon, että tulemme kuulemaan hänestä vielä tulevina vuosina. JUHO TOLPPOLA jatkoi voittojensa tiellä! Rovaniemen SAMULI LEPPIAHO koki tappion ja AMIN ASIKAINEN voitti 15;sta peräkkäisen ammattilaisottelunsa. Itse olisin kaivannut hiukan enemmän kehäeleganssia. Nyt ottelut olivat kylläkin agressiivisia ja lihan hakkuuta suuremmilta osiltaan. Tosin on myönnettävä, että vastustajat olivat melkoisen huonolla nyrkkeilytaidoilla varustettuja, eivätkä siten antaneet meidän pojillemme paljon mahdollisuuksia teknilliseen ja taidokkaan nyrkkeilyn esittämiseen, siksi kuitenkin kovaluonteisia ja fyysisesti vahvoja tappelijoita kun olivat. Ei ollut kyllä kadehdittavaa poikien tilanne. Mutta taistelutahtoa ja yrittämistä ei puuttunut. Eikä jäännyt epäselväksi, että kundit elävät täysin sydämin nyrkkeilylle, joten toivotan menestystä kundeille, enkä epäile etteikö sitä tule! Yksi extra mistä pidin, oli AMININ antamasta pususta ja halauksesta rakastetulleen matsin jälkeen kehäkulmassaaan. Kaiken tämän kovuuden keskellä, RAKKAUTTA oli läsnä, muutenkin kuin mun fiiliksisssäni nyrkkeilyyn ja nyrkkeilykavereihini! HYVÄ SJÖBA. Lisää iltoja. Paikka näytti olevan täynnä nyrkkeilyn ystäviä! Boxing terveisin....minä palaan taas jonakin päivänä....

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 25.3.2022

25.3.2022 Ennen kun lähden Tuulimäen Boxingsalille jatkamaan toivotonta  taisteluani vanhuutta vastaan, niin luin juuri yhdesstä arkipäivästä vuodelta 2005 ja päivästä stadissa kuntonyrkkeilyn parissa. No se kuntonyrkkeily jatkuu edelleen, mutta olen ainoa valmennettavani ja siinäkin tuntuu olevan tarpeeksi työtä....Hyvää perjantaipäivää.....

2005 kirjoitettua..... SYKSYINEN ARKIPÄIVÄ! Keskiviikko aamu alkoi taas Kisahallissa Tyson Groupin treeneillä aamulla kello 8.00. Ja treenien jälkeen näytti että päivästä voisi tulla aurinkoinen, mutta iltapäivällä alkoi satamaan ollessani taas matkalla pitämään treenejäni kohti WSOY:tä. Jäin Ruoholahteen pitämään sadetta edessäni kuppi kahvia ja katselen ikkunasta ulos, ilma on todella lohduttoman näköistä! Syksy on tullut ja tunnen kuinka sen harmaus koittaa tunkea sisääni. Ja kun muutenkin päivä on ollut hiljainen, eikä kenestäkään ole kuulunut  mitään, ei virtuaalimaailmassa kuin tässä oikeassakaan, yhdistyy se täysin näihin syksyn fiiliksiin. SE ON NYT SITTEN SYKSY!  Wsoy Gymin treeneissä syksy kuitenkin unohtui, kun Wsoy:n tytöt salamoivin iskuin ja iloisin katsein karkottivat syksyn mielestäni! Treeneissä tänään 10 tyttöä ja "Kuningas" FREDERIK! Hieno harjoitusfiilis! Sen jälkeen olikin caputzinon aika bussi terminaalin cafe Kampissa. Illalla kotona näin vielä nettisivujeni vieraskirjassani mukavan tervehdyksen. JUKKA NAULAPÄÄ oli sen jättänyt ja kertoi siinä jatkaneensa sytyttämääni boxing innostusta ja mikä sen mukavampaa kuultavaa! Torstaina aamutreenieni jälkeen tapasin hyväkuntoisen ja hymyilevän Helsingin Energian ylilääkärin MARTTI HYVÖSEN ja hän kertoi innostuneena kuinka Energian (hänen aloittamansa) kuntonyrkkeilyklubi täyttää lähiaikoina 10 vuotta ja haluaisivat sinne esiintymään EVA WAHLSTRÖMIN juhlan kunniaksi. Voin vain onnitella MARTTI HYVÖSTÄ hienosta panoksesta kuntonyrkkeilyn parissa. Päivällä lepäilin kotona ja laittelin ruokaa, joten iltapäivällä taas liikkeelle lähtiessäni, olinkin taas virkeä ja innostunut! Eikä syksystä ollut tietoakaan! Olin menossa yliopistolle pitämään tuntia. Ei, en opeta siellä ranskaa vaan nyrkkeilyä. Olen kai siitä jo aiemmin maininnutkin. Bussissa kohtaan sympaattisen  SAMI ALASEN. Hän on myös matkalla yliopistolle pitämään tuntia. SAMI on taistelulajien ja joogan specialisti ja täysin omistautunut työlleen. Samin tunnit alkavat kahdelta, kun minun vasta kolmelta. Joten minä ehdin hyvin vielä istumaan Mikonkadun Amarillon terassille, juomaan caputzinon ja kuuntelemaan JULIO IGLESIAKSEN lauluja. Aurinko paistaa taas! On normaalia syksyä lämpimämpi ilma ja tarkenee tässä ulkona istuskella. Terasilla on sopivaa vilinää ympärillä. Tässä selkäni takana oli, sorry pieni aikahyppäys, BIO REA elokuvateatteri silloin, kun minä olin nuori poika. AH, muuten, kuinka hieno kappale juuri nyt soikaan nappikuulokkeissani, ne kitarat, tuo ääni ja rytmi, 33 ANOS kappale nimeltään. Se vie mua taas mielessäni etelän rannoille! Hieno päivä jälleen. Niin, ja tuossa vastapäisessä kulmassa oli RENLUND, misssä ammattinyrkkeilyliiton sihteeri PERTTI AUGUSTIN oli töissä silloin. Ja vastapäisessä kulmassa oli FAZERIN kahvila, siellä toisessa kerroksessa. Ja siihen aikaan oli pöydistä tilaus ja pöytiin tarjoilu! Ja monta BANANA SPLITTIÄ tuli siellä kyllä syötyä. Olikohan KANERVAN OSKU koskaan mukanani? Tulipa vain mieleeni näistä BANANA SPLITEISTÄ. NILSSONIN ARTSI oli kerran ainakin ANNENSA kanssa, silloin kun vielä olivat seurustelu vaiheessa. TAISTO HÄIVÖLÄ kävelee ohi Amarillon terassin, vaihdamme kuulumisia ja lähdemme kävelemään Kluuvia kohti. Taisto häviää Kluuviin sisään ja SIMO SALONEN tulee sieltä ulos. Luokkakaverini koulusta, lapsuuden kaverini Abrahaminkadulta, naapuritalosta. Jutellaan Simon kanssa hetki, kun hänen kännykkänsä soi ja keskeyttää juttumme. Hänen rakastettunsa soittaa Malagasta. Minäkin juttelin hänen kanssaan muutaman sanan. AH, Malaga, Julio Igleasias ja 33 ANOS kappale kitaroineen...TORREMOLINOS...menimme siellä kihloihin MURUNI kanssa vuonna 1980....Ei nyt on aika mennä taas töihin ja temmata mieleni pois etelän auringosta. Simo jää puhumaan kännykkäänsä rakastettunsa kanssa, minä jatkan arkipäivääni ja palaan taas jonakin päivänä....

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 24.3.2022

24.3.2022  ..Ai ai...terassipäivät lähenee vaikka tänään ja muutamaksi päiväksi on taas luvattu pilvistä ja sateista, niin siitä huolimatta olemme menossa kohti kevättä ja kesää. Siitä muistuttamaan voi laittaa yhden terassikuvan valmistamaan uuteen vuoden 2022 TERASSI KAUTEEN! Tuossa 2005 kirjoitetussa blogijutussa olen otsikoinnut sen BONUS PÄIVÄKSI ja kyllähän se on niin, että jo pitkään olen tuntenut, että jokainen päivä on BONUS PÄIVÄ! On ollut koronaa pari vuotta ja nyt on ikävää kuinka joudumme seuraamaan Ukrainan sotaa, siellä oleville BONUS PÄIVÄLLÄ on kyllä erillainen merkitys, jos seuravaava päivä on edes mahdollinen. Kyllä tää elämä on niin monitahoista, kun seuraa elämää maailmalta. En voi muuta kuin toivoa parempia päiviä, onnellista elämää, turvallista elämää, ystävyyttä ja hyvän tahtoisuutta maailmaan, silloin se olisi BONUS PÄIVÄ kaikille. Nyt minä lahden jatkamaan taisteluani Tuulimäen Boxingsalille.

 2005 kirjoitettua......BONUS PÄIVÄ! Tänään on pilvinen päivä, joten auringossa istuminen Mellstenin Paratiisirannassa on poissa laskusta. Kun olin syönnyt aamiaisen parvekkeella lähdin pyörällä Merenneitoon jatkamaan aamukahviani sekä lukemaan päivän iltalehdet. Siitä jatkoin Mellsteniin ja istahdin yhdelle penkille Haukilahden vierassataman kohdalla lukemaan PAUL McCARTNEYSTA kertovaa elämänkerta kirjaa. Varsin loistavaa sellaista. Ja aika hurjaakin. Ei Paulillakaan ole aina ollut helppoa, vaikka onkin Emglannin rikkain rokkari! Siinä lukiessani FREDDY BENSKY, naapuritalostani joltain vuosilta 1955-1962 Ruoholahdenkatu 10;stä, kävelee kohdalleni; Moi Harri, mitä kuuluu? Freddy on ollut PURTSIN hyvä ystävä jo 60-luvun alusta ja luonnut loistavan uran silmälasi optikkona ja aikamoisen omaisuuden keksinnöillään alallaan. En tosin kysynyt, onko näin, mutta oli mukava nähdä FREDDY samanlaisena, kuin hänet muistinkin. Jatkoin matkaa pyöräillen Toppelundin rantaan, sen hienolle aallonmurtajalle istumaan, lukemaan Paul McCartneysta sekä juomaan kahvia termaristani. Vain lokit olivat seuranani ja silmieni edessä hyvin tummana lainehtiva meri. Upeaa! Parinpäivän päästä olisi edessä Juhannus herkkuineen. Uusi perunoita, silliä, lohta sörsseleineen. Laihdutuskuurini taitaa unohtua? Kesä-heinäkuun vaihde lähenee ja heinäkuun helteet! Tarinat tässä Virtuaali Boxingstarissa kohtaavat toisensa, joita olen taltioinnut tältä 2004-2005 aikajaksolta. Näin olen saavuttamassa lähempänä itseäni olevan tilan. TÄMÄ PÄIVÄ, TÄMÄ HETKI!  On ollut mukavaa kirjoitella näitä pieniä tarinoita tänne sähköiseen pöytälaatikkooni ja huomata, että aina joku käy täällä näitä lukemassakin! Tosiasia on, että syksy on tullut! Mutta tälläinen BONUS PÄIVÄ on kyllä varsin mukava. AURINKOA ja MERTA! Nyt on siis kuitenkin 27.9 tiistaipäivä  ja syksy on tullut. Mitä ajatuksia se herättääkään, mitä muistoja tuo mieleen sen näkee sitten? Toivotan syksyn tervetulleeksi ja toivotan tässä hyvää syksyä kaikille sattumoisin näitä juttuja lukevillekkin.Palaan taas jonakin päivänä....TÄMÄ PÄIVÄ ja TÄMÄ HETKI!

                                  FREDDY BENSKY cafe MELLSTENIN TERASSILLA

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 20.3.2022

Terveisiä Turusta, jossa olin Muruni kanssa pari hienoa päivää kävellen ja nauttien kulttuurisesta elämästä Turun sykkeellisestä kaupungista ja yöllisestä glamourista. Kun tulin kotiin, niin menin istumaan partsille auringonpaisteeseen kahvin ja jäätelön kanssa. Tuntui hyvälle. Kännykkäni soi ja MARKKU POUTANEN ihan nuoruuden kavereitani ja ihan aidosti kulttuurinen persoona. Pitää arvostettua NOUSEVA nettisivua, jossa on Haagalaista kulttuuria vuosikymmenien ajoilta. On käynyt nuorena kundina knekkaamassa Viipurin Nyrkkeilijöissä. Kun minä siirryin eläkkeelle 2009 aloimme kahvittelemaan kolmen kundin kesken cafe Esplanadissa kerran viikossa ja he olivat MARKKU POUTANEN ja JONE KRIGSHOLM.  JONE on jo poismennyt, mutta me MARKUN KANSSA ollaan yhä mukana. Niin mun piti kertoa, että MARKKU on tulossa huomenna kahvitteleman uuden kirjoittamansa kirjan kanssa, joka kertoo 1950-1956 vuosien Vallilasta stadissa. Kulttuuriteko taas MARKKU POUTASELTA! Ja miten sopiikaan hyvin tähän juttuun myös blogitarinani otsikolla TAIDAN OLLA PUGILISTINEN INTELLEKTUELLI?

MARKKU POUTANEN uuden kirjansa kanssa on tulossa siis huomenna cafe Torpanrantaan kahvittelemaan muutama kirja mukanaan jos haluat vaikka hankkia sen kirjailijalta itseltään ja samalla saat suullista tarinaa mukana.

2005 kirjoitettua.....TAIDAN OLLA PUGILISTINEN INTELLEKTUELLI?  Elviksen sensuelli ääni hyväilee mieltäni. Se tunkeutuu syvälle sieluuni ja hänen laulamansa rakkauslaulut yhtyvät auringonpaisteeseen! Jo toinen helteinen päivä Suomessa on tosiasia! Olin Kisahallissa pitämässä treenit Tyson Group ryhmälle. Ne olivatkin tämän kevätjakson viimeiset. Harjoituksissa kävi myös valokuvaaja SIRPA PÄIVINEN kuvaamassa mua eiliseen haastatteluun Helsinkiläiseen KIRKKO ja KAUPUNKI lehteen, johon mua haastatteli suloinen ja kaunis entinen nyrkkeilyoppilaani MINNA-SISKO MÄKINEN tässä samaisella cafe Javan terasilla, jossa nytkin istun. Se olikin hieno tuokio, missä luotailtiin hiukan syvällisemminkin elämää. Kun haastattelu oli jo tehty, saimme seuraamme myös Iltalehden ANTTI ARVEN. Nautinnollista kommunikointia sekä kertomuksia elämästä, Istun kahden ammattitoimittajan ja kirjailijan seurassa. Taidan olla PUGILISTINEN INTELLEKTUELLI? Jonkun ajan kulutua kännykkäni soi ja yksi kirjailija lisää soittaa ja kysyy; MIKÄ SIJAINTI? Kerron sen hänelle ja JYRKI HÄMÄLÄINEN sanoo noukkivansa mut varttitunnin päästä kyytiinsä! Mennään CARUSELLIIN, sen terasille kahville! Iltapäivällä käyn WSOY GYMISSÄ vetämässä treenit ja koska ketään perheestäni ei ole kotona jään kaupunkiin hengaillemaan, sillä seuraavat harjoitukseni Ruskiksella ABBEY ROAD GROUPILLE alkavat vasta muutaman tunnin kuluttua. Aloitan ajan kuluttamisen Ruotsalaisen teatterin terasilla, johon paistaa loistavasti aurinko! Vain ruotsinkielen taidon puute hiukan arveluttaa, mutta saan onneksi tilattua kahvin suomeksikin. DET ÄR BRA! SIRKKA SANDREN-LEPPILAMPI kävelee jossakin vaiheessa ohitseni. Vaihdetaan kuulumiset ja paikkaa alettiin sulkemaan, joten mun oli lähdettävä liikkeelle. Kävelin kohti Töölönlahden rantaa. Yksi pariskunta kävelee mua vastaan ja miespuolinen sanoo; Moi Harri, minä olen KARI MERTA! Ja kertoo olevansa vanhoja Ryssänkärjen (Lauttasaaren Kansanpuisto) mökkiläisiä jo 50-luvulta ja samalla muisteli kuinka työnsin sellaista kivikasaa harjoitellessani siellä kesäisin! Kerron että niitä kiviä oli tasan 45 kappaletta! En minäkään unohda sitä - siitähän on vasta 40 vuotta! Tästä onkin hyvä hypätä eiliseen 23.9 ja tehdä se aikahyppäys vielä kauemmaksikin. Tapasin nimittäin eilen mielenkiintoisen herrasmiehen, vuonna 1927 syntyneen JUHANI SAVION, tyttärensä SOINNUN kanssa, joka puolestaan on kulman kiltsejä Lapparilta, eli samoilta kulmilta kuin minäkin 60-luvun alulta! Niin Juhanista mun piti vielä kertoa. Hän innostui seuraamaan nyrkkeilyä 1936, GeeBeen GUNNAR BÄRLUNDIN ollessa innostuksen sytyttäjä! Lisäksi hän oli nähnyt isäni ottelut, niin amatöörinä kuin ammattilaisena vanhassa Mesuhallissa! Kaikkien muiden kehäsankareidemme ohella. Myös minunkin matseja siellä. Puhuimme nyrkkeilystä, ottelijoista, monista mestareista ja Juhanin tietämys todisti aktiivisesta seuraamisesta kymmenien vuosien ajalta. Hieno tapaaminen todellisen nyrkkeilyfriikin kanssa. Ehkäpä katsomme ne 7 JOEY GIARDELLON ottelua videolta, jotka hänellä mm. löytyy,, satojen nyrkkeilytaltiointiensa joukosta! JOEY GOARDELLO tutustumisen arvoinen kaveri siinä kuin JAMES J. BRADDOCK, jonka elokuvan CINDERELLA MAN kävin eilen jo toistamiseen katsomassa pienen seurueen kanssa. Eikä CINDERELLA MAN ollut yhtään huonontunut, vaan taisi olla jopa parempi kuin ensikerralla! Ja ensi perjantaina onkin sitten KINGSTALLIN ja Rööperin Ruhtinaan TOM SJÖBERGIN ammattinyrkkeily ilta Ravintoloiden Ruhtinaan SEDU KOSKISEN STUDIO 51:ssä ja minulla on jo illalliskortit! Joten nähdään siellä, nautitaan boxingista ja glamourista jota paikka ja herrat SJÖBERG & KOSKINEN meille yhdessä tarjoilevat! Palaan taas jonakin päivänä....

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 21.3.2022

Tänään on taas aurinkoinen päivä ja olen pari kertaa tehnyt jo kävelylenkin tyttäreni dogin MILON kanssa pitkin Haukilahden rantoja. Toisella kierroksella oli Muruni mukana ja joimme kahvit cafe Mellstenin terassilla ja muutaman kerran istuimme kävelykierroksen aikana penkillä MILON toivomuksesta, auringonpaisteessa ja merta ihaillen. Kevät on valloittavaa aikaa. Blogijuttuni jonka tänään myös näin kertoi otsikossaan EN OLE MATKALLA MINNEKKÄÄN, EHKÄ OLEN SAANNUT JO KAIKEN? Jäin lukemaan sen ja voin kyllä allekirjoittaa sen ja sen tunnelmat, niin edelleenkin tunnen, vaikka tästä tarinasta on mennyt jo taas 17 vuotta, mistä voin olla kiitollinen, edelleen mukana, edelleen kävelemässä näitä rantoja, Ja edelleen ne tunteet, rakkautta ja ystävyyttä.....

2005 kirjoitettua..... EN OLE MATKALLA MINNEKÄÄN, EHKÄ OLEN SAANNUT JO KAIKEN! Toukokuu lähenee loppuaan. Tänään oli Abbey Road Groupin viimeiset treenit ja alkaa kesäpaussi. Pidin kundeille kunnon 10 erän säkkitreenit ja salin ainoa musiikki oli tänään säkkeihin osuvien iskujen läjähdykset. Kahdeksannen erän jälkeen erätauolla vallitsi hiljaisuus, jonka rikkoi vain hengästynyt huohotus. Toukokuu todellakin lipui kohti kesäkuun vaihdetta. Kesä on tullut. Harmittavaa vain kannaltani, etten ole vieläkään ehtinyt rantautua. Olenkohan tulossa vanhaksi? Muuten elämä tuntuu kyllä mielenkiintoiselta ja pidän siitä, että tämä elämän purjeveneeni lipuu pikkuhiljaa ikäänkuin oikea purjevene, juuri ja juuri kevyen tuulen viedessä sitä eteenpäin. Ei ole mihinkään kiire. Ei ole mitään, mitä täytyisi saavuttaa nopeasti ja ehdottomasti. Meri välkehtii edessäni, aurinko lämmittää. Pari lasta näkyy olevan jo uimassa. Katselen tätä näkynää cafe Merenneidon terassilta, jonne tulin suoraan treeneistäni. Ajelehdin mielessäni hiljaa eteenpäin.  Paul Ankan laulut, jotka soivat walkmannistani korviini antavat tunteen eletystä ja tutusta. Kappaleiden tunteellisuus ja sentimentaalisuus tuntuvat hyvälle. Näin tässä mieleni ajelehtiessa, antaessani sieluni kulkea heiveröisen tuulen hyväilemänä, auringon antaessa lämpönsä, tunnen kiitollisuuden tunteen, onnellisuuden, hyvän olon tulevan sisälleni. Enkä ymmärrä miksi tunnen näin? Eihän mulla mikään oo mennyt niin hyvin, jos omaa menestystäni ja saavutuksiani ajattelen? Mutta RAKKAUTTA, RAKKAUTTA mitä olen saannut tuntea ja kokea. Edelleenkin, nyt perheeni kautta. Mysteeristä tämä elämä! Nytkin istun tässä yksikseni. Perheen tytöt ovat Tammelassa mökillä, jonne eilen heidät vein. Jerri poikani soitti vain vähän aikaa sitten. On rannassa Mellstenissä ja kyseli, onko ne pari pihviä vielä siellä jääkaapissa? Aika ihan pysähtyy! EN TAIDA OLLA MATKALLA MINNEKÄÄN, EHKÄ OLEN SAANNUT JO KAIKEN tunkeutuu ajatuksiini. Kuitenkin palaan nyt tähän päivään. Edellä oleva ja tämä päivä eivät ole vielä kohdanneet toisiaan, mutta se ei ole enään kaukana. Vaikka tässä on vielä kesä välissä ennenkuin PIENIÄ PALOJA ELÄMÄN TERASSILTA pakinat ja kirjoitukset kohtaavat toisensa, kohtasivat tunteet, elämän onni ja onnellisuus toisensa. Ajelehdin edelleenkin elämäni purjeveneellä lempeiden tunteiden ja kevyehkön tuulen kuljettamana. Walmannistani soi nyt HOWLIN WOLF joka laulaa kappaletta Little Red Rooster. Ah, mitä sointuja. Mikä soundi. Elämä tuntuu todella huippu hyvälle! PERHE & RAKKAUS! Kuinka suurta. YSTÄVÄT ja TUNTEET, kuinka nautittavaa. BOXING ja MUISTOT, kuinka kiitollista. Elämän mysteerisyys jatkuu! Ajelehdin mielessäni edelleen hiljalleen eteenpäin, miettien mihinköhän päädyn? En tiedä. Olen vain onnellinen tästä päivästä! Tästä kaikesta kokemastani. Taidanpa taltioida nämäkin fiilikset tänne sähköiseen pöytälaatikkooni. JYRKI HÄMÄLÄINEN oli käynnyt eilen jättämässä vieraskirjaani terveiset ja kirjoitti; "CINDERELLA MAN oli pirun hyvä! Se tavoitti nyrkkeilyn kiehtovan maailman kaksi avainasiaa... Atmosfäärin ja ottelijoiden todellisuuden. On vain tämä päivä ja tämä ottelu! Huomispäivää ei ole luvattu kenellekään"...Niinpä....Palaan taas jonakin päivänä...jos luoja suo!

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 18.3.2022

Tänään aamulla kävin säilyttämässä tuntumaa nyrkkeilyyn treenaamalla treenini. Aurinkoinen päivä sai taas viettämään jonkun ajan partsilla musiikkia kuunellen ja kirjaa lukien. Huomenna lähdetään pariksi päiväksi Turkuun ja tutustumaan uudistettuun Hamburger Börsiin. Välillä kun luen näitä aikaisempia blogijuttujani joita en ole lukenut kirjoittamisen jälkeen hämmästyn itsekkin tapaamisista ja kohtaamisista ystävien kanssa milloin missäkin. Mutta myös joku juttu saattaa tuoda haikeutta, kun kirjoituksessa oleva ihminen on poismennyt ja siirtynyt taivaallisiin kehiin. Nyt tässä 2005 kirjoitetussa jutussa kerron otsikolla LEIJONA MIEHEKSI yhdestä tärkeästä, kovin merkittävästä ja läheisestä ystävästä ja jopa työnantajasta.....

2005 kirjoitettua.... LEIJONA MIEHEKSI! Olen jälleen aamukahvilla ja croisantilla cafe Javassa. Aamutreenit on pidetty. Tänään piti olla aurinkoinen päivä, jonka lämpöasteet kohoaisivat jonnekin 14 asteen nurkille. Taivas on nyt kuitenkin harmaan pilviverhon peitossa, Lieventääkseni auringotonta päivää lähden kävelemään vanhaa "demoien karkoitus" reittiäni, eli Espaa pitkin kohti Kauppatoria ja aivan kuin perinteitä noudattaen vastaani kävelee jälleen pitkänhuiskeassa tyylikkyydessään entinen nyrkkeilyoppilaani JARMO "Piiskansivallus" ELLONEN hymyilevässä persoonassaan. Vaihdamme kuulumisia. Jarmo voi hyvin, ja hänen perheensä myös. ERIK hänen vanhin poikansa on jo 15 vuotias ja 180 cm pitkä! Pelaa koripalloa HKT:ssä. Vasta vähän aikaa sittenhän mä vein nyrkkeilyhanskat Naistenklinikalle, kun ERIK oli syntynyt ELLOSILLE! HKT:stä nousee mieleeni HKT:n hieno joukkue 70-luvulta. TEIJO FINNEMAN, PERTTI LAANTI ja heidän jenkkivahvistuksensa WAYNE THOMLINSSON, Mitähän WAYNELLEKIN kuuluu? Elämä on täynnä jänniä ja mielenkiintoisia aikajaksoja, ihmisiä ja kohtaamisia. Tälläiset ihmiset niinkuin JARMO ELLONEN antavat uskoa elämään ja sen tarkoituksen mukaisuuteen! Laitoinkin sen tapaamisemme kunniaksi PAUL ANKAN soimaan Walkmanniini, laulamaan tunnelmallisia kappaleitaan. Kävelen ohi Kauppatorin, ohi Olympialaiturin, ohi Ursulan, jonka jälkeen istahdan hetkeksi katselemaan Suomenlinnaa ja merta. Viestin merkkiääni tai lähinnä kännykkäni värinähälytys havahdutaa mut pois haavemaailmastani. MARKUS TILGMANN lähettää viestin, voisimmeko tänään tai huomenna juoda kahvit ja tavata toisemme? Soitin Markukselle, että olen kävelemässä kohti CARUSELLIA, tavataanko siellä tunnin päästä? Carusellissa juteltiin pitkä tovi Markuksen kanssa maailman menosta ja samalla sovittiin treenien aloittamisesta huomenaamuna kello 8.00 Kisahallissa. Iltapäivällä kypsyi päätös, että familia Piitulainen lähtee myös huomenna Vappuristeilylle Tukholmaan! Sillä Hylje-laivalla, niinkuin Jessica tyttöni totesi. Huomenna olisikin kiire päivä! Mutta eiköhän me kaikki ehditä satamaan, ennenkuin laiva lähtee? Seuraavana päivänä perjantaiaamuna olikin sitten kevättä enteilevä ilma. Aurinko paistaa, poutapilvien peittäessä sen hetkeksi, mutta onneksi vain hetkeksi. Meri edessäni on aivan peilityyni ja istun cafe Merenneidon terassilla aamupalalla. Olen ollut stadissa, Kisahallissa pitämässä ensimmäisen nyrkkeilytunnin Markus Tilgmannille. Ja hyvin lähti homma toimimaan. Entisenä amerikkalaisen jalkapallon pelaajana Markus on selvästi liikunnallisesti lahjakas. Hän on kuitenkin toipumassa selkäleikkauksesta, joten kunnon ja nyrkkeilytekniikan rakentaminen täytyy tehdä maltilla. Iltapäivällä otin sitten Jessica-tyttöni mukaan yliopistolle "apuvalmentajaksi", sillä sieltä mennään sitten suoraan laivarantaan ja lähdetään Vappuristeilylle Tukholmaan. Seuraavana aamuna päivä alkoikin loistavasti hyvin runsaalla aamiaisella, jonka jälkeen siirryimme pilvettömän taivaan alle kannelle nauttimaan auringosta ja Tukholman huikeista saaristomaisemista. Siihen ei kyllästy koskaan! Hyvä avaus päivälle! Koko familia Piitulainen yhdessä! Tukholmaan saapuessamme kävelimme laivalta kaupungille Östermalmstorgetin kautta, käytiin tietty SALUT HALLENISSA tuhannen ja yhden yön herkkubasaarissa! Käveltiin Storaplanin upean ostoskeskuksen läpi Kungsgatanille ja sitä kävellesämme huomasin AMBASSADÖRIN ravintolan, missä oli ensimmäisen ammattinyrkkeily otteluni punnitustilaisuus, oli muuttunut ja nimi oli nyt toinen ikkunoissa. Kauanhan se siinä oli ollutkin. Tultiin Hötorgetille, siitä Galleriaan ja sen uusitun ja laajennetun luxus.ostoskeskuksen läpi Drottningsgatanille kahville. Istuskelin siinä yksikseni tunnin pari muun perheen käydessä tavarataloissa ja putiikeissa. Kävimme vielä pizzalla vanhassa kaupungissa, otimme taxin ja hurautimme laivarantaan. Oli aika lähteä kotimatkalle. Ja voi hitto, kun tulimme sunnuntai aamuna kotiin takaisin, kävin vaa´alla, olin huhtikuun aikana lihonnut? Painoni oli taas 98 kiloa! Tää mun laihdutuskuurinihan toimii ihan väärinpäin? No, mutta nyt se ALKAA! Ei korvapuusteja, ei jäätelöä, ei nameja...en voi jatkaa vesi herahtaa kielelleni! Tukhomasta ja Ruotsista tulee mieleeni tietysti BERTIL KNUTSSON, INGEMAR JOHANSSON, BOSSE HÖGBERG ja monet muut ystävät ja tutut boxingista ja Göteborg, josta sainkin muutama päivä sitten ihanalta TARJA BROWN-LEHTISELTÄ sähköpostia ja hän kyseli kuulumisia ja vointia sekä kertoi BERTILIN olevan maailman ympäri matkallaan bisnestä tekemässä. HONG KONG, AUSTRALIA ja KIINASSA piipahtaessaaan, osti sieltä huonekalutehtaan valmistamaan pelipöytiä ja huonekaluja maailman pelikasinoihin. Uskomaton 70-vuotias, energiaa riittää! Sitten kuulin hauskan jutun, BERTILIN viimeisin ravihevonen oli saannut nimekseen RAIJA (Muruni etunimi)! Lähetin Tarjalle meilin ja pyysin kertomaan BERTILILLE, jos hommaan LEIJONAN, antaisin sen nimeksi BERTIL! On siinä LEIJONA MIEHEKSI!!! Niin syvällä sydämessäni nyrkkeily muistoineen ja läheisenä ystävänä! Palaan taas jonakin päivänä....

     BERTIL KNUTSSON ja minä Göteborgissa 23.2.2012 katsomassa Jerry Williamsin showta sekä                                 viettämässä hienoa iltaa muutaman muunkin ystävän kanssa. 

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 16.3.2022

16.3.2022 On keskiviikko ja aurinkoinen päivä. Tänään käytiin Muruni kanssa stadissa ja jätettiin auto Kaivariin ja käveltiin Roballe yhteen sushi-mestaan syömään ja nautittiin kävelystä. Kotona jatkoin vähän fiilistelyä partsilla siemaisten pienen orastavan annoksen auringonpaistetta....kevät on tulossa. Sitten tuntui hauskalta kun näin tämän blogijutun vuodelta 2005 ja otsikon DIILI ELÄMÄN KANSSA.... se sai mut kiinnostumaan....mitä?

2005..... DIILI ELÄMÄN KANSSA? Muutaman päivän päästä vaihtuu taas toukokuu. Päivien lämpötilat nousevat ainakin jonkin verran ja syytä onkin, sillä täällä Merenneidon terasilla, vaikka aurinko paistaa, on hivenen kylmä. Pohjoistuuli viistää  mereltä kohtisuoraan paikan hienolle meriterassille. Kesäleiri infoa on lähtenyt jo jengille. Olen virittäytynyt boxing ja aurinkokesään! Ja valmiina pitämään treenejäni jopa neljästi viikossa. Iltalehti kirkui tänään lööpissään taas yhden aikamme superparin aviokriisistä. Mikä tätä elämää oikein vaivaa? Mitä ihmiset oikein etsivät tästä elämästä? Mikään ei tunnu riittävän eikä kestävän. Hyvän olon tunne ja harmonia tuntuu olevan tässä nykyajassa aina vain vaikeammin saavutettava asia. Olisikohan parempi, jos alettaisiin puhua enemmän diileistä elämän kanssa kuin diileistä bisnesmaailmassa? Jotain kauniimpaa ja merkittävämpää täytyy olla? Uskoisin, että filosofi ja ajatteija ESA SAARINEN pystyisi antamaan ainakin vinkkiä ja ajatuksia näistä asioista. ESA SAARINEN tulee väkisin mieleeni näitä asioita funtsiessani. Seuraavana päivänä, aamu olikin taas hieno ja aurinko nousi jo varhain. Linnut lauloivat ja kevät antoi merkkejä itsestään. Mulla on tapaaminen sen nuoren miehen kanssa, joka pitää www.ammattinyrkkeily.net nettisivuja, PASI TAAVITSAISEN kanssa. Tapaamisemme oli sovittu mulle kovin tutussa paikassa Hietalahden torikahviossa. Oltaisiin mun lapsuuden kulmilla! Ja olihan BOXING CENTERKIN tuossa 50 metrin päässä Lönkalla. Olenhan kertonut jo aikaisemmin, että olen ollut tämän 32 vuotiaan webbimestarin kanssa sähköposti yhteydessä boxing asioista ja olemme siinä samalla hiukan syväluotailleet elämääkin meilin välityksellä. Nyt tapaisimme face to face! Ja niinpä minulla olikin ilo tavata hyvin tyylikäs ja älykäs nuorukainen, joka on varmasti nyrkkeilylle eduksi. Siinä tarinoidessamme myös luokkakaverini SIMO SALONEN, huh, noin 45 vuoden takaa, tuntuu ehkä teistä joistakin pitkältä ajalta, mutta uskokokaa pois, ei se sittenkään ole kovin pitkä aika. Niin, myös SIMO SALONEN liittyi seuraamme. Ja taas jonkun aikaa tarinoidessamme seuraamme liittyi myös JYRKI "Jyräys" HÄMÄLÄINEN. Elokuvaaja JYRKI ARNIKARI käveli kohdallemme ja kertoi treenaavansa edelleen kuntonyrkkeilyä ja nykyään RINGSIDE CLUBISSA. Hienoa, hänen harrastuksensa on jatkunut jälkeen BOXING CENTERIN. Annan kirjani NYRKKEILIJÄN UNELMAN Pasille omistuskirjoittaen sen Pasin 5-vuotiaalle JULIUS pojalleen. Sain muuten jonkun henkilön, ei ollut nimeä, haukkuma ryöpyn yhdellä keskustelusaitilla, oikeinkirjoitustani moitittiin ja käskettiin mua pysymään takomassa säkkiä ja jättämään kirjoittamisen sellaisille, jotka sen osaavat! No, niinhän mä olen jättänytkin, enkä ole toivottavasti häirinnyt ketään näillä jutuillani tänne sähköiseen pöytälaatikkooni. Joten suotta nimimerkki KÄSITTÄMÄTÖN on tuohtunut, mutta mukavaa kuitenkin luonmollinen reaktio sieltä virtuaali maailmasta, eikä ollenkkaan KÄSITTÄMÄTÖN!  Ehkä tähän voisin laittaa ajatuksen yhdeltä paljon viisaammalta ajattelijalta, jonka luin yhtenä päivänä; "Haaste onkin oppia, että jos haluaa elää onnellisena, on viisainta opetella ottamaan elämä vastaan sellaisena kuin se on. Kun ei enään yritä saada todellisuutta myötäilemään toiveitaan, tuntee itsensä vakaammaksi, jännittyneisyys helpottuu ja suhde mieltymyksiin väljenee, onnellisuus ei ole enään riippuvainen mistään tietystä seikasta, kun ei pakolla pyri määrättyyn suuntaan, voi rentoutua ja sallia elämän kuljettaa minne tahansa ja joskus tuloksena on, että asiat sujuvat entistä paremmin"! Palaan taas jonakin päivänä....

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 15.3.2022

15.3.2022 Tänään eteeni osui blogijuttu vuodelta 2005 joka heitti mut taas nyrkkeilyn pariin ja sen henkiseen olemukseen. Olen joutunut sitä pohtimaan usein kymmenien vuosien aikana ja aika on viennyt sen jo aika pitkälle ajatuksistani, vaan ei lajia sinänsä, sillä olen kohta taas lähdössä tuntuman säilyttämiseen ja taisteluuni vanhuutta vastaan Tuulimäen Boxingsalille. Elämä soljuaa tänä päivänä päivä kerrallaan rauhallisena ja seesteisenä, vain tuo Ukrainan sota ja sodan uhka laittaa miettimään jatkuuko seesteisyys ja rauhallisuus ennallaan. Tässä kuitenkin blogijuttu vuodelta 2005....

2005 kirjoitettua...... CINDERELLA MAN JA MIELEN TAHTO! Eilen istuin cafe Javan terassilla aamutreenieni jälkeen, kun kaksi nuorta pukumiestä tuli luokseni ja toinen sanoi; Anteeksi Harri, saammeko häiritä sinua hetken? Kertoivat olevansa menossa neuvotteluun ja olevansa lakimiehiä ammatiltaan ja myös nyrkkeilyn ystäviä. Kertoivat kumpikin lukeneensa vähän aikaa sitten NYRKKEILIJÄN UNELMA kirjani ja jutelleensa siitä keskenään. Ja nyt, kun näkivät minut, haluaisivat kysyä, miltä musta tuntui kun nyrkkeily niin äkillisesti kohdallani loppui? Ja luulenko, että ammattinyrkkeily Ruotsissa vielä sallittaisiin? Kerron heille juuri Ruotsin TV:stä tulleesta upeasta INGERMAR JOHANSSONIN INGO dokumentista, joka kuitenkin aiheutti Ruotsissa taas keskustelua nyrkkeilyn vaarallisuudesta. INGON sairastuttua Alzhaimerin tautiin pystymättä nyt muistamaan edes hienoja MM-ottelujaan FLOYD PATTERSONIA vastaan. Sanoin, että mun on vaikea ennustaa miten tämän asian kanssa käy tulevaisuudessa, sallitaanko ammattinyrkkeily Ruotsissa vai ei? Mutta INGEMAR JOHANSSON oli kuitenkin fantastinen nyrkkeilijä ja Raskaansarjan Maailman Mestaruus ei ole mikään pieni tapaus maailmassa. Ei varsinkaan silloin siihen aikaan. Joten kyllä Ruotsin pitäisi jo kunnioituksesta INGON suoritusta kohtaan palauttaa ammattinyrkkeily takaisin Ruotsiin! Se toinen kysymys, miltä musta tuntui silloin nyrkkeilyn loputtua kohdaltani, on jo tietenkin monen kymmenen vuoden takana ja ne tunteet analysoituina ja läpikäytyinä. Mutta kyllä nekin on siellä tunteiden arkistoissa ja saatan joskus, onneksi hyvin harvoin tuntea niitä itsesssäni. Ninkuin nyt menneenä keväänä, kun siinä huhtikuun puolessa välissä istuin kaikessa rauhassa sunnuntai aamua kahvikupin äärellä cafe Merenneidon terassilla, seuraillen luontoa, ne jäät olivat jo merestä sulanneet. Kaksi valkoista joutsenta ui viiden metrin päässä meressä, upottaen pitkiä kaulojaan veden pinnan alle syötävää etsien. Meri kimalteli ja näky oli hurmaavan ihana ja koskettava! Linnut sirkuttivat puissa takanani ja lokkien kirkaisut kaikuivat kauniissa kevät aamussa. Murunihan oli Madridissa ja lapsetkin yökylissä. Tunsin äkkiä kuinka yksinäisyyden koukkuiset sormet näppäilivät kieliä sielussani ja jossakin syvällä tunsin, kuinka jo sinne hautautuneita tunteita alkoi nousemaan pintaan. Yksinäisyys on ehkä tunteista yleisin. Se on vastakohta rakkaudelle. Se on tunne, joka valtaa ihmiset heidän menettäessään läheisensä, elämän kumppaninsa. Joutuessa pois potkituksi työstään ja elämän turvallisesta tasapainoisuudesta ja sen turvallisuudesta. Yksinäisyyden tunne saattaa vallata sinut vaikka olisit kuinka suosittu taiteilija, urheilija, liikemies sekä ihmisten ihailema. Se asustelee meidän sisimmässämme, siellä tunteiden arkistoissa. Ja sillä on tekemistä itsetuntommekin kanssa. Olemme joutuneet varmaankin kaikki, jossakin vaiheessa elämäämme tutustumaan siihen jossakin muodossa? On sanottu, että NYRKKEILYKEHÄ on yksinäisin paikka elämässä? Olet siellä yksin kohtaamassa sinulle vierasta, joka yrittää tuhota sinut mahdollisimman totaallisesti, viedä maineesi, menestyksesi, arvokkuutesi! Ja kun "luukku" kehäkanveesilla aukeaa, putoat pimeään ja herätessäsi olet siellä sielusi raunioilla. Hämärä on ylläsi, olet alaston, olet vailla minuuttasi. Yritä nyt siinä olla vielä KEHÄSANKARI! Nyrkkeilijänä ja ihmisenä olen joutunut kokemaan tämän muutaman kerran elämässäni ja sen läpikäymisellä näin jälkeenpäin, on ollut suuri merkitys elämääni. Se on antanut syvyyttä, ymmärrystä olla onnellinen ja kiitollinen kaikesta kokemastani sekä ihmisistä, joita olen saannut kohdata tielläni. Tänään aamupäivällä olin muuten katsomassa BUENA VISTA filmiyhtiön vieraana CINDERELLA MAN nyrkkeily elokuvan ennakkonäytöksen. Elokuva oli SUUREMMOINEN! Valtava tarina nyrkkeilystä, nyrkkeilijästä, elämästä ja sen kovuudesta 1930 luvun New Yorkissa, siellä suuren ihmisen, suuren nyrkkeilijän selviytymistaistelusta olosuhteissa, jotka olivat kestämättömät! JAMES J. BRADDOCK voitti lopulta nyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestaruuden MAX BAERILTA hurjalla taistelulla ja MIELEN TAHDOLLA!!! Kunnioitukseni ja ihailuni sai valtavat mittasuhteet tämän elokuvan nähtyäni!Tätä elokuvaa JAMES J. BRADDOKISTA suosittelen kaikille. Tätä loistavaa, väkevää tarinaa, jossa mestarin rakkaus perheeseensä, vaimoonsa ja kolmeen lapseensa saa varmasti jokaisen herkät tunteet lainehtimaan sisällä sydämessä. Elokuvissa tätä näytöstä oli katsomassa myös stadionillamme Höyhensarjan Maailmanmestaruudesta otellut Ex-Euroopan Mestari OLLI MÄKI, nuoret ammattinyrkkeilytähtemme tyylikkäät JUHO TOLPPOLA ja AMIN ASIKAINEN, joille toivotin MIELEN TAHTOA tuleviin koitoksiinsa! Älkää missatko CINDERELLA MAN elokuvaa! Ensi-ilta 23.9! Minä palaan taas jonakin päivänä....

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 14.3.2022

14.3.2022 Tänään viikko alkoi taas niinkuin se yleensä alkaa HEI ME KAHVITELLAAN tilaisuudella cafe Torpanrannassa ja se oli hauska ja mielenkiintoinen. Tuhansien tarinoiden aarrearkku, niinkuin olen siitä sanonut. Päivä on taas ollut aurinkoinen ja terasilla kahvittelu alkaa olla lähellä. Tässä tuli vastaan taas yksi blogijuttu vuodelta 2005 ja lukiessani sitä muistuu mieleeni todellakin BOXING DEMONIT jotka ovat ilokseni jo häipyneet ja jättäneet minut rauhaan ja elämään tätä päivää, joskin sain muistutuksen Boxingista HEIKKI ORASMAAN käytyä Urheilumuseon kirjastossa lukemassa vanhoja juttuja urheilun parista ja lähetti minulle pari juttua muituttamaan siitä muinaisajasta, mutta ilman demonjea.....

2005 kirjoitettua....SEIKKAILIJOITA JA BOXING DEMONIT! Maaliskuu on kääntynyt toiseksi viimeiselle viikolleen ja istun metrokahvilassani Kaisaniemen metrotunnelissa. Paikassa jossa saan kahvin ja pullan 2;lla eurolla. Olen yliopistolle menossa pitämään treenejä. Mua vähän itsekseni hymyilyttää. Kirjoitin sellaisen pejantaipakinan tänne nettisivujeni vieraskirjaan aiheesta Harri Piitulaisen Come Back! Ja kirjoitin sen täysin överisti ja ajattelin kirjoittaessani, että jengi pakahtuu nauruun, mutta mitä vielä? Herranjestas, ottivat jotkut tosissaan ja jotkut jopa ärsyyntyivät siitä, joten katsoin aiheelliseksi nyt tänään maanantaiaamuna kirjoittaa sinne jutun otsikolla MIKÄ ON TOTUUS? Joka valoittaisi niillekin, jotka eivät ymmärtäneet, tämä oli vitsi! Ja vitsin kohteena minä itse, mikä jäi kyllä joiltakin huomaamatta ja vanhat BOXING DEMONIT taas hiukan kurkottivat päitään ja todistivat mulle, että parempi pysyä sieltä nyrkkeilyn puolelta pois ja jatkaa vain tällä omalla kuntonyrkkeily linjallani mahdollisimman matalalla profiililla, etten ärsyttäisi ketään! Onneksi kevät on tulossa ja pakkanen laskemassa. Niinpä seuravana päivänä teinkin visiitin, kevään ensimmäisen, Matinkylän Helmeen Cafe Merenneitoon ja sen terasille, istumaan auringon paisteeseen, kuunnellen TOM JONESIA nappikuulokkeistani. HUH, kuinka hyvältä tämä taas tuntuukaan! Meri edessäni on kyllä vielä jään ja valkoisen lumen peitossa ja ihmiset näkyy siellä hiihtelevän. Kuinkahan kauan menee tämän jään sulamiseen, jos ilmat jatkuvat tälläisina? Ehkä viikon-kaksi se tarvitsee aikaa? Vaikka olen koko ikäni seurannut ja nauttinut aina tästä kevään tulosta, en pysty muistamaan kovinkaan tarkkaan, miten ja missä ajassa se jäiden lähtö tapahtuu? Vapuksi kuitenkin! Olen tuossa aikaisemmin kertonut kuinka perjantaipakinani vieraskirjassani sai taas BOXING DEMONIT nostamaan päitään ja kuinka jotkut ottivat juttuni tosissaan. Siitä ei ollutkaan näköjään vielä tarpeeksi kauan, siitä viimeisestä matsistani, vain 35 vuotta! Laitettuani sinne vieraskirjaani selvennyksen palautui hiljaisuus takaisin, eikä kukaan edes onnitellut hauskasta vitsistä, vaikka ymmärtämättöminä lähettivät muutamia kitkeriä viestejä aikaisemmin. Se mikä on hienoa, olen tutustumassa www.ammattinyrkkeily.net nettisivujen pitäjään PASI TAAVITSAISEEN paremmin. Emme ole vielä tavanneet, mutta olemme vaihtaneet sielujemme tuntoja keskenämme ja tunnen PASIN kanssa selvää sielujen sympatiaa! Tapaamme toisemme vielä joku kerta face to face, kunhan kevät etenee, niin mennään kevät auringossa kahville Hietalahden torille, mun lapsuuden kotikulmille! Hänellä on nyrkkeilylle paljon annettavaa. Sydämellistä ideologiaa, pyyteetöntä innostusta nyrkkeilyyn, rakentavaa ystävällisyyttä. Se on hienoa ja antaa toivoa! Tässä elämässä löytyy sittenkin myös myönteisiä reaktioita ja sydämellisyyttä nyrkkeilynkin parista. Aion jatkaa löytöretkeilyäni edelleenkin ja tästä löytöretkeilystä tulikin mieleen, että tapasin tässä Espalla, nyt muutama päivä sitten aurinkoisena syyskuun päivänä todellisen löytöretkeilijän ja seikkailijan Viidakko-HESSU HUTTUSEN Afrikasta! Hän oli tullut piipahtamaan Afrikasta Suomeen ja kohtasimme toisemme siinä Espalla Kämpin kohdalla! Olen kaivannut niitä VIIDAKKO SEIKKAILUJA Aamu-TV;stä missä HESSU milloin missäkin maailman kolkassa alligaattorien, leijonien ja käärmeiden keskellä seikkaili! Ja minä katsoin lumoutuneena ja kunnioituksesta mykistyneenä tätä VIIDAKKO-HESSUA TV-ruudun kautta, sillä muahan ei saa edes mökille Tammelaan hyttysten ja muiden petojen syötäväksi! Hessu kertoili tarinaa Afrikasta, muunmuassa tulleensa siellä kolmesti ryöstetyksi. Sitten kuulin yllättäen, että hän oli ollut aikoinaan 15 vuotta merillä ja kaiken tämän lisäksi kuulin Hessun olevan myös musiikki ihmisiä, säveltäjä ja laulaja! Mikä SEIKKAILIJA, mikä PERSOONA! Samalla hän pyysi kertomaan terveisiä JYRKI HÄMÄLÄISELLE, joka niinkuin tiedämme, on myös SEIKKAILIJA tämän maailman, sieltä viihdemaailman viidakoista! Niin, ja olenhan minäkin ollut Afrikassa taistelemassa, siis nyrkkeilemässä ja en voi olla mainitsematta tuota vasuria FLORIDASTA, OSKU KANERVAA! Tulipa vain mieleeni turkoosin sininen Välimeri, ratsastuksemme sen rantaa pitkin kameleilla, Afrikan mustat ja seikailun täyteiset yöt, bongorummut, URHO KEKKONEN, JUSSI KERSCH, HOTELLI HILTON, PASI RUTANEN, KARTAGON RAUNIOT ja paljon muuta,,,palaan taas juttuineni jonakin päivänä jonkun tapaamisen inpiroimana!

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 12.3.2022

12.3.2022 Tänään sai taas pienen maistiaisen iltapäivällä, nimittäin keväästä kun saatoin hetken istua partsilla kirjaa lukemassa ja tuntea kuinka aurinko lämmitti jo kasvoja. Aamulla kävin Tuulimäen Boxingsalilla säilyttämässä tuntumaa boxingiin. Taas osui silmiini oikeastaan aika ihana blogijuttu vuodelta 2005. En tiedä sen ihanuudesta muille, mutta minulle se on merkityksellinen ja koko eliniän säilyvä. Niin KAITSU WALLIN siinä kuvassa vasemalla.... paljon muistoja paljon ystävyyttä......

2005 kirjoitettua...IT´S ONLY LOVE! Palaan vielä hetkeksi takaisin kevääseen ja maaliskuuhun joka on jo puolessa välissä. Olen tullut yliopistolta pitämästä treenejä ja poikkesin pitkästä aikaa Kampissa, Tavastiaklubin vieressä olevaan kiinalaiseen DRAGON SPRINGIIN syömään paikan erinomaisen kolme pientä annoksen. Tässä samalla, nyt kun vatsa on täynnä, niin on pakko tilittää, ettei laihdutus ja kuntoilukuurini ole vieläkään päässyt minkäänlaiseen alkuun. Joten taidan tilata banaania ja jäätelöä jälkiruoaksi! Olen jo pari kuukautta jäljessä laihiksen aloittamisesta. Muruni kyllä sanoisi - 20 vuotta! Tosin muutenkin tuntuu, että olen tässä elämässä jäännyt jälkeen monesta muustakin asiasta. Voisin ehkä olla pettynyt itseeni, jos olisin ankara ja vaativa itseäni kohtaan, mutta koska olen ymmärtäväinen, niin voinhan sanoa, niinkuin nykyään sanovat, niin monet ja jopa papitkin jäätyään kiinni salarakas suhteistaan, minäkin olen vain ihminen! Ja mitä tässä eilisestä, sehän on eletty enkä voi sitä muuksi muuttaa ja huominen on kuin purjehdus kohti tiettymättömiä tuulia ja kokemuksia! Ja se pitääkin tämän elämän mielenkiintoisena. Näin mulle jää vain tämä päivä, josta hyppäänkin takaisin tähän syyskuun alkupäiviin. Elämässä on aina ihmisiä, ystäviä jotka sijoittuvat elämässä EXCLUSIVE LIVE RINGSIDE paikoille, joidenkin tapaamisien ja tapahtumien myötä! Mulla on ollut ilo tavata näitä ihmisiä todella paljon elämäni aikana! Ja annan sille suuren arvon! Olen yrittänytkin aina kertoa näistä ihmisistä näiden kirjoittamieni kirjojen kohdalla ja niinkuin tuossa aikaisemmin olen kirjoittanut, että tämä PIENIÄ PALOJA ELÄMÄN TERASSILTA juttuni elää kohtaamisien ja tapaamisien kautta ja antaa mulle mahdollisuuden pieniin aikahyppyihin ja muisteluihin. Nytkin, kun menin eilen Niittykummun Mc Donaldsiin ja otin kupin kahvia ja pienen pussin porkkainoita, aika huolestuttavaa, mutta sain siellä siihen korvausta? Rakkautta, ei kuitenkaan mulle tai oikeastaan olihan ne mun rakkaita ystäviä jo pitkän ajan takaa! Oikeastaan tää on pakko kertoa, niin pääsen tekemään taas pienen aikahyppäykseni. Jopa niin pitkälle, että tässä netillä käyvät, eivät olleet tainneet vielä syntyäkkään, kun kuusikymmen luvun alussa oli syntynyt, syttynyt, leimahtanut, meille nuorille uusi tähti, uusi bändi, joka meni suoraan sydämeen! Niin, no mä kerron! Sehän oli tietysti DANNY ja The ISLANDERS! Bassossa soitti silloin KAJ WALLIN. Näin näitä kundeja aina joissakin käänteissä ja en voinnut kuvitellakaan mitään hienompaa nuorelle, kuin laulaa ja soittaa bändissä, paitsi tietysti kohdallani ammattinyrkkeiljän ura? Joka tapauksessa rakastin laulajia ja soittajia sekä Rock and Rollia! 1965-1966 olin armeijassa Sandiksessa ja siellä palveli myös KAJ WALLIN ja niinpä aina silloin tällöin tapasimme toisemme bussissa lomalle mennessämme. Ja muistan kuinka tyrmistynyt olin hänen kertoessaan lopettavansa muutaman vuoden sisällä soittamisensa ja siirtyvänsä muihin hommiin bisnes maailmaan! Seuravaksi päästäänkin asiaan ja rakkauteen! Elettiin 70-luvun alkupuolta. Mulla oli yhden tytön kanssa yhteinen ruokapaikka Kalliossa. Sen nimi oli ANITA & HARRI, olette ehkä kuulleet siitä? Ja löytyyhän täältä nettisivuiltani vähän kuviakin siitä. Niin olin siis kertomassa, siellä siihen aikaan kävi yksi nuoripari kujertelemassa, kävi siellä oikeastaan useampikin, mutta olen nyt kertomassa Kaitsusta ja Maijasta! Siinä kipinät lentelivät ja Maija oli suloinen kuin vain nuori tyttö olla voi! Aikanaan Kaitsu perusti oman mainostoimiston ja tämän olen kertonut aikaisemminkin, mutta se on niin hieno asia, että sen voi kertoa useamminkin. Nimittäin siellä Kaitsun mainostoimistossa tapasin Muruni, joka oli tullut mainostoimistoon töihin Hyvinkäältä! Joten aina joskus ajattelen, jos en olisi koskaan tavannut Kaitsua, jos hän ei olisi koskaan soittanut bassoakitaraa ISLANDERSISSA, ei en mä halua edes ajatella sitä! Hurja kuinka paljon mukavaa, fiiliksiä, tunteita. Ja nyt siis täällä Mc Donaldsissa, tämä nuoripari KAIJU & MAIJU näyttävät yhtä onnellisilta ja rakastuneilta, hyvin voivilta ja kauniilta kuin, hetkinen, laskeskelen, noin hmm...vuosia sitten! Olette hyvä esimerkki elämästä ja rakkaudesta MAIJA ja KAITSU WALLIN! Kuulutte EXCLUSIVE LIVERINGSIDE paikoille....Hienoa tämä elämä....Palaan taas jonakin päivänä!

                                                     KAJ ja MAIJA WALLIN ja minä

                           MAIJA ja KAITSU WALLIN & RAIJA PIITULAINEN

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 10.3.2022

10.3.2022 Tänään kävin taas aamupäivällä Tuulimäen boxingsalilla treenaamassa ja säilyttämässä tuntumaa Boxingiin. Sitten iltapäivällä näin taas jutun vuodelta 2005 jossa pohdin ja jopa toimin SAULI NIINISTÖN tukijoukoissa hänen ollessa presidenttiehdokas. Nyt kun tänään jännitämme hänen puheluaan tuolle Venäjän päämiehelle ja kaikki varmaan toivomme, että ajatus rauhaan saavuttaisi otollisen vastaanoton. No, siitä kuulemme varmaan tänään myöhemmin. Sen haluan kuitenkin tuoda ilmi, että olemme saanneet SAULI NIINISTÖSTÄ loistavan presidentin maallemme. Tässä nyt yksi blogijuttuni vuodelta 2005.....

2005 kirjoitettua.... WWW.NIINISTÖ.NET SITÄ KADU ETT! Tänään aamulla hienona ja aurinkoisena päivänä aloitin päiväni cafe Javan terasilla kahvikupposen ja croisantin kanssa. Kuuntelin STINGIÄ CD-soittimellani, katselin levyn kantta kuunnellen FIELDS OF GOLD kappaletta ja jotenkin SAULI NIINISTÖ tuli mieleeni. Presidenttipelihän on pian lähdössä täyteen vauhtiin. Olen seurannut kirjoituksia ja ehdokkaiden esiintymisiä kaikessa omassa rauhassa kenenkään häiritsemättä ja olen entistä vakuuttuneempi SAULI NIINISTÖN arvosta ja arvomaailmasta Presidentiksi! Tiedän ettei minun mielipiteelläni ole niin suurta painoa asialle kuin toivoisin, mutta olen ilokseni huomannut Saulin tukijoukkojen kasvavan koko ajan moninkertaisesti minua merkittävimmistä ihmisistä! Ja voin näin olla ylpeä mukana olostani. Käykää tekin www.niinistö.net nettisivuilla. Jo niiden tyylikkyyden vuoksi. Ja löydätte sieltä myös varmasti asiaa, mielipiteitä, jotka saavat teidätkin liittymään Saulin tukijoukkoihin! Minä olen jo siellä! Halusin laittaa tämän viestin tähän, kun eilen luin presidentti ehdokkaiden markkinointi tarvikkeista ja Sauli Niinistöllä on ranneke, mistä näkee kenen joukoissa seisot. Mulla ei ole vielä sitä ranneketta, mutta ilmoitan näin omana informationa, yllyttäen samalla teitä muitakin mukaani! Ja nyrkkeilyjengille, tämä mies seuraa boxingia ja pitää siitä. On kaupungista missä on ollut aina nyrkkeilyä, Salosta, sieltä löytyy pitkä nyrkkeilyhistoria ja Oskun ja mun aikaisina EERO RUOKOMÄKI ja MIKKO SAARINEN. Ja juuri näitä funtsiessani kävelee kohdalleni RUBEN Hurricane STILLER, joka kertoo minulle harkitsevansa SAULI NIINISTÖN äänestämistä presidentiksi! Ja liittyvänsä tukijoukkoihin! Näin tukijoukot ovat saamassa yhden valatakunnan älyköistä riveihinsä! Minä palaan taas jonakin päivänä....

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 8.3.2022

Tänään näin taas vanhan blogijutun vuodelta 2005 missä ei ollut mitään yllättävää sillä olin laihdutuskuurilla ja taistelin mielihaluani Banana Splittejä vastaan, toistaiseksi olen taistellut niitä vastaan jo siis yli viisikymmentä vuotta, vaihtelevalla menestyksellä, kuitenkaan ihan onnistumatta sillä muutenhan en enään jatkaisi tätä taistelua.....tietenkin puhua taistelusta tänään ja tällä ajalla, kun sota Ukrainassa varjostaa vahvasti elämää ja tunteita, ihmisten hätä siellä....En tällä kirjoituksella sitä unohda, hyppään vaan hetkeen ja toiveeseen mitä elämän pitäsi olla ilman näitä sodan hirveyksiä.....Kuitenkin muisteluni blogijutussani 2005 tuo taas myös muistot OSKU KANERVASTA nyrkkeilykaverista ja ystävästä, kymmenistä hauskoista hetkistä, kymmenien vuosien ajalta....olkoon se hiukan kevennystä tämän päivän arkeen.....

2005 kirjoitettua....BANANA SPLIT JA VASURIT! Eilen illlalla, kun tulin WSOY GYMIN nyrkkeilykeskuksesta treeneistä ja olin itsekin siellä vuodattanut hiukan hikeä, pitäessäni WSOYN huippulupauksille pistehanskoja. Sillä aikaa oli tämä vasenkätinen lahjakkuus ja maajoukkue kaverini, ystävä elämän taipaleelta, nykyisin Floridassa asusteleva OSKU KANERVA jättänyt puhelinvastaajaani viestin, että jenkeissä saa nykyisin BANANA SPLITIN litran purkeissa ja siinä on kaikki annokseen kuuluva tilpetööri jo mukana! Osku yritti selvästi horjuttaa meneillä olevaa laihdutuskuuriani! Oikeastaan suorastaan suistaa sen raiteilta kokonaan? Vain vaivoin pystyin treenien jälkeen kävelemään Kluuvikadun Fazerin ohi poikkeamatta sisälle BANANA SPLITILLE! Pystyin kuitenkin torjumaan tämän vasurin hyökkäyksen, mikä ei ollut helppoa aikanaan kehässäkään. Osku oli tosi vaikea vasuri. Kaikkihan ne ovat, vaikka olisivat kuinka miellyttäviä ihmisinä! Inhosin vasurin kanssa ottelemista. Niiden kanssa aina naarmuuntui. Tosin matsien jälkeisenä kaverina tämäkin vasuri oli mitä verrattomin yöelämään tutustuessamme. OSKU KANERVAN kanssa ei ollut ainakaan tylsää. Tänään aamupäivällä istuskelin jälleen cafe Javan terasilla, hiukan huonosti nukutun yön jälkeen pohtiessani minkälaisessa pakkauksessa ne BANANA SPLITIT siellä Floridassa Oskulla olisi? EAGLESIN Hotel California soi CD soittimessan, kitarat vonkui ainutlaatuisella tavalla, aurinko paistaa taas lämpimästi. Vain Banana Split puuttuu! Niin olin tässä vielä kertomassa, että toinen armoitettu vasurimme, Ex-Euroopan Mestari KALEVI MARJAMAA soitti ja vaihdoimme kuulumisia. Kallen elämä on kunnossa. Sitä vastoin aikanaan Kallen vastustajillla oli vaikeaa pysyä kunnossa koko ottelun ajan, sillä niin raudankova oli hänen vasen alakoukkunsa! Onneksi nyrkkeilimme ihan eri aikakaudella, enkä joutunut ottamaan sitä koukkua vastaan. Mutta olen saannut ilon usein jutella mukavia tämän Ex-Mestarin kanssa. Nytkin hän pyysi lähettämään terveisiä sille toiselle vasurille Oskulle ja kertomaan, että hän punnertaa joka aamu 85 punnerrusta, tekee 150 vatsaliikettä, juoksee cooperin reilusti yli 3000 metriä, heldelmäjuoman siivittämänä ja hänen vasen alakoukkunsa on edelleen raudankova!!! Älkää te muut välittäkö tästä, tämä on niitä vasurien välisiä juttuja....Ja minä palaan juttuineni taas joku päivä, vaikka ette toivoisikaan....

                 Minä ja OSKU KANERVA leirillä, olisikohan ollut Vierumäellä treenaamassa.

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 7.3.2022

Tänään aamupäivällä kävin taas treenaamassa Tuulimäen Boxingsalilla ja näin taistelu vanhuutta vastaan jatkuu. Sitten huomasin taas yhden vanhan blogijuttuni vuodelta 2005 otsikolla YSTÄVÄT ja RAJOITETTU ELÄMÄ....hmm....tänä päivänä ei voi olla ajattelematta Ukrainaa ja sotaa siellä, ei voi syrjäyttää ajatusta....miten se päättyy miten se jatkuu? Kuitenkin on elettävä tätä päivää ja huomista....Yksi nyrkkeily-ja maajoukkuekaverini melkoisen legendaarinen YRJÖ SIKIÖ poistui taivaallisiin kehiin. Näitä tunteita ei voi syrjäyttää ja niinpä tuo blogijuttuni otsikko vuodelta 2005 kyllä oli taas paikallaan. R.I.P. YRJÖ SIKIÖ sinua kaveruudella muistaen.

Sitten tuli mieleeni, että huomenna on yhden ystäväni, ystävän jonka olen nimenyt RÖÖPERIN RUHTINAAKSI, hän on aikamoinen persoona stadissa. Kaveri josta on tehty jo pari kirjaa, hänestä on tehty elokuva, hän on ollut merkittävä ammattinyrkkeily promoottori, treenannut Viipurin Nyrkkeilijöissä ennenkuin minä ehdin siellä alkaa omat treenaamiseni. Hän on TOM SJÖBERG joka on myös armoitettu Rock and Roll Man, diggaa rokkia ja sanoo olevansa vain puistorokkari, mutta huomenna hänellä on uuden levynsä julkkarijuhlat tietenkin Rööperissä....Ollaan kavereiden kanssa menossa sinne ja siellä on varmaan paljon kavereita ja ystäviä vuosikymmenien varrelta, jotenkin tähän sopii nyt hyvin tuo blogijuttu vuodelta 2005....YSTÄVÄT ja RAJOITETTU ELÄMÄ!

9.3.2022 TOM SJÖBERG levynjulkkareiden ohella vietetiin TOMIN 76-vuotis syntymäpäivää ja Ravintola Punainen Ahven oli täynnä hänen ystäviään, jotka näkivät Rööperin Ruhtinaan tulon juhlapaikalle autonkuljettajan tuomana hopeanvärisellä ROLLS-ROYCELLA....se oli kyllä ihan Rock and Roll saapuminen ja kun vielä päivänsankari lauloi Tuttu Frutin saattoivat juhlat alkaa.......

Kuvassa meitä on vasemmalta katsoen Rock and Roll rumpali virtuoosi ja laulaja HATE SJÖBLOM, Tinos-bändin Boss ja kitaristi KARI AULO, The OLDIES bändin loistava CURRE ANDERSEN, minä ja mun oikealla puolella Rock and Roll valokuvaaja sekä kuvakirjataiteilija MASA von ELM ja itse Rööperin Ruhtinas Rock and Roll Man TOM SJÖBERG 75 vuotta tänään ONNITTELUT TOMPPA!!!

.2005 kirjoitettua....  YSTÄVÄT JA RAJOITETTU ELÄMÄ! Eletään maaliskuun alkua 2005 ja perjantai päivää. Mitään ihmeempiä ei ole kohdallani tapahtunut, vaan olen saannut elää tasapainoisen ja mukavan viikon niin perheeni kuin kuntonyrkkeilyn parissa. Oli tässä kylläkin yhdet näistä vuoden odotetuimmista juhlista, näin kuulin sanottavan, nimittäin 7 PÄIVÄÄ lehden juhlat kaapelitehtaalla. Ruoka oli hyvää ja siellä oli valtavasti vieraita kutsuttuna juhlimaan. Sieltä tungoksesta ja ihmisten paljoudesta bongasin kyllä muutamia muitakin 60-luvun tai sanoisinko omaa ikäluokkaani olevia, niinkuin aina tyylikäs VIENO KEKKONEN, ARJA TUOMARILAN ja KAI LINDIN, 60-luvun ehdottoman nyrkkeilytähden PURTSI PURHOSEN uuden rakastettunsa kanssa. VUOKKO MATTILAN ja TAPANI HELMISEN, REISKA LAINEEN, VELTTO VIRTASEN ja aina hyvällä tuulella olevan LASSE NORREKSEN, Rööperin Ruhtinaan TOM SJÖBERGIN, sporttisen SIRKKA SANDRENIN miehensä JERRY LEPPILAMMEN kanssa ja muutamia muitakin. Lähdimme kuitenkin aikaisin pois meidän JERRIN tullessa autolla meitä noutamaan. Olin kyllä saannutkin jo annokseni tätä elämää, mutta on kuitenkin mukava välillä nähdä ystäviä vuosien takaa. Paras glamouri on kyllä kotona perheen kanssa nykyään, joten kerran vuodessa tälläisen vierailun voi kyllä tehdä. Tietysti ystävien ja tuttujen näkeminen on aina arvokas asia. Tärkeä kokemus ja kun valitettavasti, tämä elämämme on rajoitettu joihinkin satunnaisiin vuosimääriin ja joudun jo tässä iässä kuulemaan suruviestejä, pois menneistä ystävistä, kavereista, yhteisten lukemattomien kokemuksien tiimoiltakin, niinkuin eilenkin 30.8 sain useita puhelinsoittoja Viipurin Nyrkkeilijöiden pitkäaikaisen vaikuttajan JUSSI KERSCHIN poismenosta taivaallisiin kehiin! Olemme tehneet Jussin kanssa paljon matkoja nyrkkeilyn parissa, Suomessa ja ulkomailla aina Afrikkaa Tunisiaa myöten! Olen tuntenut Jussin pikkupojasta viisikymmenluvun alusta asti. Kun oikein ajattelen, niin kovin paljon mahtuu yhdessä koettua näihin vuosikymmeniin! Näin Jussin Einensä kanssa täällä Isossa Omenassa nyt kesän aikana. Jussi tuntui ikuiselta, mutta unohdin, ELÄMÄMME ON SITTENKIN RAJOITETTU! Haluan muistaa JUSSI KERSCHIÄ tänään hänen poismenonsa johdosta, toivottaa hyvää matkaa ja voimia Einelle ja Jussin tytölle Lenelle! Olet JUSSI ajatuksissani! Palaan taas jonakin päivänä...