15.3.2022 Tänään eteeni osui blogijuttu vuodelta 2005 joka heitti mut taas nyrkkeilyn pariin ja sen henkiseen olemukseen. Olen joutunut sitä pohtimaan usein kymmenien vuosien aikana ja aika on viennyt sen jo aika pitkälle ajatuksistani, vaan ei lajia sinänsä, sillä olen kohta taas lähdössä tuntuman säilyttämiseen ja taisteluuni vanhuutta vastaan Tuulimäen Boxingsalille. Elämä soljuaa tänä päivänä päivä kerrallaan rauhallisena ja seesteisenä, vain tuo Ukrainan sota ja sodan uhka laittaa miettimään jatkuuko seesteisyys ja rauhallisuus ennallaan. Tässä kuitenkin blogijuttu vuodelta 2005....
2005 kirjoitettua...... CINDERELLA MAN JA MIELEN TAHTO! Eilen istuin cafe Javan terassilla aamutreenieni jälkeen, kun kaksi nuorta pukumiestä tuli luokseni ja toinen sanoi; Anteeksi Harri, saammeko häiritä sinua hetken? Kertoivat olevansa menossa neuvotteluun ja olevansa lakimiehiä ammatiltaan ja myös nyrkkeilyn ystäviä. Kertoivat kumpikin lukeneensa vähän aikaa sitten NYRKKEILIJÄN UNELMA kirjani ja jutelleensa siitä keskenään. Ja nyt, kun näkivät minut, haluaisivat kysyä, miltä musta tuntui kun nyrkkeily niin äkillisesti kohdallani loppui? Ja luulenko, että ammattinyrkkeily Ruotsissa vielä sallittaisiin? Kerron heille juuri Ruotsin TV:stä tulleesta upeasta INGERMAR JOHANSSONIN INGO dokumentista, joka kuitenkin aiheutti Ruotsissa taas keskustelua nyrkkeilyn vaarallisuudesta. INGON sairastuttua Alzhaimerin tautiin pystymättä nyt muistamaan edes hienoja MM-ottelujaan FLOYD PATTERSONIA vastaan. Sanoin, että mun on vaikea ennustaa miten tämän asian kanssa käy tulevaisuudessa, sallitaanko ammattinyrkkeily Ruotsissa vai ei? Mutta INGEMAR JOHANSSON oli kuitenkin fantastinen nyrkkeilijä ja Raskaansarjan Maailman Mestaruus ei ole mikään pieni tapaus maailmassa. Ei varsinkaan silloin siihen aikaan. Joten kyllä Ruotsin pitäisi jo kunnioituksesta INGON suoritusta kohtaan palauttaa ammattinyrkkeily takaisin Ruotsiin! Se toinen kysymys, miltä musta tuntui silloin nyrkkeilyn loputtua kohdaltani, on jo tietenkin monen kymmenen vuoden takana ja ne tunteet analysoituina ja läpikäytyinä. Mutta kyllä nekin on siellä tunteiden arkistoissa ja saatan joskus, onneksi hyvin harvoin tuntea niitä itsesssäni. Ninkuin nyt menneenä keväänä, kun siinä huhtikuun puolessa välissä istuin kaikessa rauhassa sunnuntai aamua kahvikupin äärellä cafe Merenneidon terassilla, seuraillen luontoa, ne jäät olivat jo merestä sulanneet. Kaksi valkoista joutsenta ui viiden metrin päässä meressä, upottaen pitkiä kaulojaan veden pinnan alle syötävää etsien. Meri kimalteli ja näky oli hurmaavan ihana ja koskettava! Linnut sirkuttivat puissa takanani ja lokkien kirkaisut kaikuivat kauniissa kevät aamussa. Murunihan oli Madridissa ja lapsetkin yökylissä. Tunsin äkkiä kuinka yksinäisyyden koukkuiset sormet näppäilivät kieliä sielussani ja jossakin syvällä tunsin, kuinka jo sinne hautautuneita tunteita alkoi nousemaan pintaan. Yksinäisyys on ehkä tunteista yleisin. Se on vastakohta rakkaudelle. Se on tunne, joka valtaa ihmiset heidän menettäessään läheisensä, elämän kumppaninsa. Joutuessa pois potkituksi työstään ja elämän turvallisesta tasapainoisuudesta ja sen turvallisuudesta. Yksinäisyyden tunne saattaa vallata sinut vaikka olisit kuinka suosittu taiteilija, urheilija, liikemies sekä ihmisten ihailema. Se asustelee meidän sisimmässämme, siellä tunteiden arkistoissa. Ja sillä on tekemistä itsetuntommekin kanssa. Olemme joutuneet varmaankin kaikki, jossakin vaiheessa elämäämme tutustumaan siihen jossakin muodossa? On sanottu, että NYRKKEILYKEHÄ on yksinäisin paikka elämässä? Olet siellä yksin kohtaamassa sinulle vierasta, joka yrittää tuhota sinut mahdollisimman totaallisesti, viedä maineesi, menestyksesi, arvokkuutesi! Ja kun "luukku" kehäkanveesilla aukeaa, putoat pimeään ja herätessäsi olet siellä sielusi raunioilla. Hämärä on ylläsi, olet alaston, olet vailla minuuttasi. Yritä nyt siinä olla vielä KEHÄSANKARI! Nyrkkeilijänä ja ihmisenä olen joutunut kokemaan tämän muutaman kerran elämässäni ja sen läpikäymisellä näin jälkeenpäin, on ollut suuri merkitys elämääni. Se on antanut syvyyttä, ymmärrystä olla onnellinen ja kiitollinen kaikesta kokemastani sekä ihmisistä, joita olen saannut kohdata tielläni. Tänään aamupäivällä olin muuten katsomassa BUENA VISTA filmiyhtiön vieraana CINDERELLA MAN nyrkkeily elokuvan ennakkonäytöksen. Elokuva oli SUUREMMOINEN! Valtava tarina nyrkkeilystä, nyrkkeilijästä, elämästä ja sen kovuudesta 1930 luvun New Yorkissa, siellä suuren ihmisen, suuren nyrkkeilijän selviytymistaistelusta olosuhteissa, jotka olivat kestämättömät! JAMES J. BRADDOCK voitti lopulta nyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestaruuden MAX BAERILTA hurjalla taistelulla ja MIELEN TAHDOLLA!!! Kunnioitukseni ja ihailuni sai valtavat mittasuhteet tämän elokuvan nähtyäni!Tätä elokuvaa JAMES J. BRADDOKISTA suosittelen kaikille. Tätä loistavaa, väkevää tarinaa, jossa mestarin rakkaus perheeseensä, vaimoonsa ja kolmeen lapseensa saa varmasti jokaisen herkät tunteet lainehtimaan sisällä sydämessä. Elokuvissa tätä näytöstä oli katsomassa myös stadionillamme Höyhensarjan Maailmanmestaruudesta otellut Ex-Euroopan Mestari OLLI MÄKI, nuoret ammattinyrkkeilytähtemme tyylikkäät JUHO TOLPPOLA ja AMIN ASIKAINEN, joille toivotin MIELEN TAHTOA tuleviin koitoksiinsa! Älkää missatko CINDERELLA MAN elokuvaa! Ensi-ilta 23.9! Minä palaan taas jonakin päivänä....
Tämä kyseinen filmi tais tulla jokuaika telkkarista ja pidin tuosta erittäin paljon oli vaan niin itseppäinen puurtaja ja treenaaja ei antanut periksi hetkeäkään !!
VastaaPoista