VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 1.4.2022

1.4.2022 Niinpä, on taas perjantai ja viikonloppu tulossa. Tosin sillä ei näin eläkeläiselle ole suurta merkitystä sillä nykyäänhän tää on yhtä viikonloppua. Mutta oli kyllä aika jolloin oli vain arkipäiviä ja seitsemänpäivää viikossa töitä, joten ei ollut silloinkaan viikonloppua. Nyt olin aamulla poikani JERRIN kanssa yhdessä treenaamassa Tuulimäen Boxingsalilla. Kieltämättä hieno fiilis treenata yhdessä poikani kanssa. Taistelu vanhuutta vastaan jatkuu minulla näillä 12 erän harjoituksilla nyt neljästi viikossa ja mikä on suuri yllätys..... painoni on alentunut alemmaksi kuin vuosiin ja vain pari-kolme kiloa puuttuu tavoitteesta minkä olen asettanut joka vuosi, enkä ole sitä saavuttanut pariinkymmeneen vuoteen, mutta nyt voin olla toiveikas. Niinkuin toiveikas siitä, että kevät olisi kohta tulossa ja lämpöasteet nousisivat yli kymmenen astetta ja terasseilla istuminen kahvikupposen ja korvapuustin kanssa olisi taas mahdollista. Suurin toive olisi rauha ilman sotia maailmalla! Tässä samalla yksi blogijuttu taas vuodelta 2005 otsikolla CAFE NIINISTÖ AVATTIIN TÄNÄÄN!

 2005 kirjoitettua.....CAFE NIINISTÖ AVATTIIN TÄNÄÄN! Uskomattomasti aika rullaa eteenpäin. Vielä eilen istuin cafe Strinbergin terasilla juomassa cafe lattea. Eikä aurinko enään paistanut ja ilmassakin oli ainakin jonkinverran jo syksyn koleutta. Huh, tää elämä on nyt taas siirtymässä harmauteen, koleuteen ja ennenkaikkea sisätilohin. Voi että, se on mulle aina vaikeata. Olisin mieluummin ikuinen kesäihminen, mutta toisaalta onhan tässä syksyssäkin ja sen tuiskuissa, sateissa, luihin ja ytimiin menevässä viimassakin omat kokemuksia rikastavat puolensa. Ja kun selviää talvesta, mitä kyllä aina näin etukäteen ajatellen kovasti ihmettelen, lunta, pakkasta, kylmyyttä? Niin sitten kevät tuntuukin taas hyvälle ja terassit aukeaa, kukat puhkeavat kukkaan, väriloisto, valoisuus, lämpö! Kaikki se ihanuus on jälleen edessä! OHO, nyt taisin mennä jo liian aikaisin liian pitkälle. Meillähän on edessä mitä ihanin syksy auringon kera, ei ole vielä syytä vaipua syysmasennukseen tai mihinkään muuhunkaan apaattiseen olotilaan, vaan iloitaan tästäkin päivästä! Toivotan tässä samalla onnittelut entiselle nyrkkeilyoppilaalle TERHO PURSIAISELLE, joka täytti eilen 60 vuotta, näin ajatuksin lämpimät onnittelut! Tänään sitten aukesikin vanhalla linja-autoasemalla uusi mannermainen kahvila CAFE NIINISTÖ, jossa tarjotaan kahvia kaikille jotka ovat jotain mieltä! Ja jonne toivotaan tervetulleeksi, olitpa sitten puolesta tai vastaan tai jotain siltä väliltä. Paikka on auki päivittäin maanantaista lauantaihin kello 11-19. Käykääpä kahvilla. Minä kävin jo katsastamassa CAFE NIINISTÖN ja paikalla vellovan mediaväen. Tapasin siellä tietysti entisen naapurini BEN ZYSKOWICZIN, LEENA HARKIMON, kamppanjapäällikön HARRI JASKARIN. Itse presidenttiehdokkaan näin mediaväen piirittämänä vastailemassa tunnettuun tyyliinsä kysymyksiin, hyäntuulisena ja positiivisella asenteella. Jouduin lähtemään pois ennenkuin mediaväki lopetti piirityksensä SAULI NIINISTÖN ympärillä. Oli toinen tapaaminen jo ajat sitten sovittu. Mutta tärkeintähän olikin nähdä, että ehdokkaani oli selvästi iskussa! Kamppanjaväkikin oli vireällä ja positiivisella mielellä. UNELMA ELÄÄ, SAULI NIINISTÖ PRESIDENTIKSI! Hiukan ennen lähtöäni sain halata ikuisesti nuorekasta AIRA SAMULIN-SUVIOTA. Kerroin AIRALLE Nyrkkeilykehän Satuprinssi kirjastani www.boxin.fi nettisivuilla ja siellä olevista monista kuvista STEPASTA (STEN SUVIO) Airan isän veli ja Berliinissä 1936 Olympialaisissa nyrkkeilyssä kultamitalin voittanut. Bussille rynnätessäni vastaani tulee vielä PARTA-PEKKA JUUTILAINEN, entinen juoksijasankari 60-luvulta. Kättelemme pikaisesti, vaihdamme käyntikortteja ja sovittiin, että joku päivä juodaan kahvit yhdessä ja tarinoidaan pidempää! Toivotan kaikille taas aurinkoista ja hyvää viikonloppua, ainakin ajatuksissa ja palaan taas jonakin päivänä.....