Tänään on taas aurinkoinen päivä ja olen pari kertaa tehnyt jo kävelylenkin tyttäreni dogin MILON kanssa pitkin Haukilahden rantoja. Toisella kierroksella oli Muruni mukana ja joimme kahvit cafe Mellstenin terassilla ja muutaman kerran istuimme kävelykierroksen aikana penkillä MILON toivomuksesta, auringonpaisteessa ja merta ihaillen. Kevät on valloittavaa aikaa. Blogijuttuni jonka tänään myös näin kertoi otsikossaan EN OLE MATKALLA MINNEKKÄÄN, EHKÄ OLEN SAANNUT JO KAIKEN? Jäin lukemaan sen ja voin kyllä allekirjoittaa sen ja sen tunnelmat, niin edelleenkin tunnen, vaikka tästä tarinasta on mennyt jo taas 17 vuotta, mistä voin olla kiitollinen, edelleen mukana, edelleen kävelemässä näitä rantoja, Ja edelleen ne tunteet, rakkautta ja ystävyyttä.....
2005 kirjoitettua..... EN OLE MATKALLA MINNEKÄÄN, EHKÄ OLEN SAANNUT JO KAIKEN! Toukokuu lähenee loppuaan. Tänään oli Abbey Road Groupin viimeiset treenit ja alkaa kesäpaussi. Pidin kundeille kunnon 10 erän säkkitreenit ja salin ainoa musiikki oli tänään säkkeihin osuvien iskujen läjähdykset. Kahdeksannen erän jälkeen erätauolla vallitsi hiljaisuus, jonka rikkoi vain hengästynyt huohotus. Toukokuu todellakin lipui kohti kesäkuun vaihdetta. Kesä on tullut. Harmittavaa vain kannaltani, etten ole vieläkään ehtinyt rantautua. Olenkohan tulossa vanhaksi? Muuten elämä tuntuu kyllä mielenkiintoiselta ja pidän siitä, että tämä elämän purjeveneeni lipuu pikkuhiljaa ikäänkuin oikea purjevene, juuri ja juuri kevyen tuulen viedessä sitä eteenpäin. Ei ole mihinkään kiire. Ei ole mitään, mitä täytyisi saavuttaa nopeasti ja ehdottomasti. Meri välkehtii edessäni, aurinko lämmittää. Pari lasta näkyy olevan jo uimassa. Katselen tätä näkynää cafe Merenneidon terassilta, jonne tulin suoraan treeneistäni. Ajelehdin mielessäni hiljaa eteenpäin. Paul Ankan laulut, jotka soivat walkmannistani korviini antavat tunteen eletystä ja tutusta. Kappaleiden tunteellisuus ja sentimentaalisuus tuntuvat hyvälle. Näin tässä mieleni ajelehtiessa, antaessani sieluni kulkea heiveröisen tuulen hyväilemänä, auringon antaessa lämpönsä, tunnen kiitollisuuden tunteen, onnellisuuden, hyvän olon tulevan sisälleni. Enkä ymmärrä miksi tunnen näin? Eihän mulla mikään oo mennyt niin hyvin, jos omaa menestystäni ja saavutuksiani ajattelen? Mutta RAKKAUTTA, RAKKAUTTA mitä olen saannut tuntea ja kokea. Edelleenkin, nyt perheeni kautta. Mysteeristä tämä elämä! Nytkin istun tässä yksikseni. Perheen tytöt ovat Tammelassa mökillä, jonne eilen heidät vein. Jerri poikani soitti vain vähän aikaa sitten. On rannassa Mellstenissä ja kyseli, onko ne pari pihviä vielä siellä jääkaapissa? Aika ihan pysähtyy! EN TAIDA OLLA MATKALLA MINNEKÄÄN, EHKÄ OLEN SAANNUT JO KAIKEN tunkeutuu ajatuksiini. Kuitenkin palaan nyt tähän päivään. Edellä oleva ja tämä päivä eivät ole vielä kohdanneet toisiaan, mutta se ei ole enään kaukana. Vaikka tässä on vielä kesä välissä ennenkuin PIENIÄ PALOJA ELÄMÄN TERASSILTA pakinat ja kirjoitukset kohtaavat toisensa, kohtasivat tunteet, elämän onni ja onnellisuus toisensa. Ajelehdin edelleenkin elämäni purjeveneellä lempeiden tunteiden ja kevyehkön tuulen kuljettamana. Walmannistani soi nyt HOWLIN WOLF joka laulaa kappaletta Little Red Rooster. Ah, mitä sointuja. Mikä soundi. Elämä tuntuu todella huippu hyvälle! PERHE & RAKKAUS! Kuinka suurta. YSTÄVÄT ja TUNTEET, kuinka nautittavaa. BOXING ja MUISTOT, kuinka kiitollista. Elämän mysteerisyys jatkuu! Ajelehdin mielessäni edelleen hiljalleen eteenpäin, miettien mihinköhän päädyn? En tiedä. Olen vain onnellinen tästä päivästä! Tästä kaikesta kokemastani. Taidanpa taltioida nämäkin fiilikset tänne sähköiseen pöytälaatikkooni. JYRKI HÄMÄLÄINEN oli käynnyt eilen jättämässä vieraskirjaani terveiset ja kirjoitti; "CINDERELLA MAN oli pirun hyvä! Se tavoitti nyrkkeilyn kiehtovan maailman kaksi avainasiaa... Atmosfäärin ja ottelijoiden todellisuuden. On vain tämä päivä ja tämä ottelu! Huomispäivää ei ole luvattu kenellekään"...Niinpä....Palaan taas jonakin päivänä...jos luoja suo!
%20(1).jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti