torstai 24. maaliskuuta 2022

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 25.3.2022


25.3.2022 Ennen kun lähden Tuulimäen Boxingsalille jatkamaan toivotonta  taisteluani vanhuutta vastaan, niin luin juuri yhdesstä arkipäivästä vuodelta 2005 ja päivästä stadissa kuntonyrkkeilyn parissa. No se kuntonyrkkeily jatkuu edelleen, mutta olen ainoa valmennettavani ja siinäkin tuntuu olevan tarpeeksi työtä....Hyvää perjantaipäivää.....














2005 kirjoitettua..... SYKSYINEN ARKIPÄIVÄ! Keskiviikko aamu alkoi taas Kisahallissa Tyson Groupin treeneillä aamulla kello 8.00. Ja treenien jälkeen näytti että päivästä voisi tulla aurinkoinen, mutta iltapäivällä alkoi satamaan ollessani taas matkalla pitämään treenejäni kohti WSOY:tä. Jäin Ruoholahteen pitämään sadetta edessäni kuppi kahvia ja katselen ikkunasta ulos, ilma on todella lohduttoman näköistä! Syksy on tullut ja tunnen kuinka sen harmaus koittaa tunkea sisääni. Ja kun muutenkin päivä on ollut hiljainen, eikä kenestäkään ole kuulunut  mitään, ei virtuaalimaailmassa kuin tässä oikeassakaan, yhdistyy se täysin näihin syksyn fiiliksiin. SE ON NYT SITTEN SYKSY!  Wsoy Gymin treeneissä syksy kuitenkin unohtui, kun Wsoy:n tytöt salamoivin iskuin ja iloisin katsein karkottivat syksyn mielestäni! Treeneissä tänään 10 tyttöä ja "Kuningas" FREDERIK! Hieno harjoitusfiilis! Sen jälkeen olikin caputzinon aika bussi terminaalin cafe Kampissa. Illalla kotona näin vielä nettisivujeni vieraskirjassani mukavan tervehdyksen. JUKKA NAULAPÄÄ oli sen jättänyt ja kertoi siinä jatkaneensa sytyttämääni boxing innostusta ja mikä sen mukavampaa kuultavaa! Torstaina aamutreenieni jälkeen tapasin hyväkuntoisen ja hymyilevän Helsingin Energian ylilääkärin MARTTI HYVÖSEN ja hän kertoi innostuneena kuinka Energian (hänen aloittamansa) kuntonyrkkeilyklubi täyttää lähiaikoina 10 vuotta ja haluaisivat sinne esiintymään EVA WAHLSTRÖMIN juhlan kunniaksi. Voin vain onnitella MARTTI HYVÖSTÄ hienosta panoksesta kuntonyrkkeilyn parissa. Päivällä lepäilin kotona ja laittelin ruokaa, joten iltapäivällä taas liikkeelle lähtiessäni, olinkin taas virkeä ja innostunut! Eikä syksystä ollut tietoakaan! Olin menossa yliopistolle pitämään tuntia. Ei, en opeta siellä ranskaa vaan nyrkkeilyä. Olen kai siitä jo aiemmin maininnutkin. Bussissa kohtaan sympaattisen  SAMI ALASEN. Hän on myös matkalla yliopistolle pitämään tuntia. SAMI on taistelulajien ja joogan specialisti ja täysin omistautunut työlleen. Samin tunnit alkavat kahdelta, kun minun vasta kolmelta. Joten minä ehdin hyvin vielä istumaan Mikonkadun Amarillon terassille, juomaan caputzinon ja kuuntelemaan JULIO IGLESIAKSEN lauluja. Aurinko paistaa taas! On normaalia syksyä lämpimämpi ilma ja tarkenee tässä ulkona istuskella. Terasilla on sopivaa vilinää ympärillä. Tässä selkäni takana oli, sorry pieni aikahyppäys, BIO REA elokuvateatteri silloin, kun minä olin nuori poika. AH, muuten, kuinka hieno kappale juuri nyt soikaan nappikuulokkeissani, ne kitarat, tuo ääni ja rytmi, 33 ANOS kappale nimeltään. Se vie mua taas mielessäni etelän rannoille! Hieno päivä jälleen. Niin, ja tuossa vastapäisessä kulmassa oli RENLUND, misssä ammattinyrkkeilyliiton sihteeri PERTTI AUGUSTIN oli töissä silloin. Ja vastapäisessä kulmassa oli FAZERIN kahvila, siellä toisessa kerroksessa. Ja siihen aikaan oli pöydistä tilaus ja pöytiin tarjoilu! Ja monta BANANA SPLITTIÄ tuli siellä kyllä syötyä. Olikohan KANERVAN OSKU koskaan mukanani? Tulipa vain mieleeni näistä BANANA SPLITEISTÄ. NILSSONIN ARTSI oli kerran ainakin ANNENSA kanssa, silloin kun vielä olivat seurustelu vaiheessa. TAISTO HÄIVÖLÄ kävelee ohi Amarillon terassin, vaihdamme kuulumisia ja lähdemme kävelemään Kluuvia kohti. Taisto häviää Kluuviin sisään ja SIMO SALONEN tulee sieltä ulos. Luokkakaverini koulusta, lapsuuden kaverini Abrahaminkadulta, naapuritalosta. Jutellaan Simon kanssa hetki, kun hänen kännykkänsä soi ja keskeyttää juttumme. Hänen rakastettunsa soittaa Malagasta. Minäkin juttelin hänen kanssaan muutaman sanan. AH, Malaga, Julio Igleasias ja 33 ANOS kappale kitaroineen...TORREMOLINOS...menimme siellä kihloihin MURUNI kanssa vuonna 1980....Ei nyt on aika mennä taas töihin ja temmata mieleni pois etelän auringosta. Simo jää puhumaan kännykkäänsä rakastettunsa kanssa, minä jatkan arkipäivääni ja palaan taas jonakin päivänä....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti