24.2.2006 UNOHDETTU ELÄMÄ! Salainen elämäni on saannut uuden käänteen. Olen viime päivinä huomannut mietteissäni ajattelevani, vietänkö sittenkään niin salaista elämää, koska kuitenkin tapaan niin paljon erillaisia ihmisiä, jopa sellaisen unohdetunkin elämäni tiimoilta! Tässä muutama päivä sitten olin tulossa WSOY GYMISTÄ treeneistä ja ajatukseni viipyivät vielä WSOYN ihanissa boxingleideissä, näin iskujen salamoivan säkkeihin ja palloihin. Seisoin Kampin Terminaalin Cafe Rougen kassalla maksamassa kahviani, kun vieressä oleva "tyttönen" kysyy; OLETKO HARRI? MINÄ OLEN MERJA. ASUTTIIN SAMASSA TALOSSA ABRAHAMINKADUN ja RUOHOLAHDEN KADUN KULMATALOSSA! Merja, Walleniuksen Merja! Eihän siitä olekkaan pitkää aikaa, vain noin 45-50 vuotta! Tottakai muistan Walleniuksen Merjan. Pyydän häntä istumaan samaan pöytään, jotta voimme vaihtaa kuulumisia, tai ainakin jotain siitä. 50 vuotta on kuitenkin aika pitkä aika kertoilla ihan tosta vain. Mullahan on nää jutut täällä netissä suunilleen 35:stä vuodesta, mutta siitä aikaisemmasta, eipä paljon mitään. Joten nyt voin ainakin hieman korjata asiaa. Kuulin, että Merja on Opetusministeriössä kulttuuri puolella töissä. Asuimme siis 1950-1960 lukujen loppu ja alkupuolella Abrahaminkatu 17 sijaitsevassa talossa. Pakko heti mainita, vaikka ei ihan ensimmäistä kertaa, että boksareista siinä talossa asui myös C-rapussa KURRE MATSSON. Minä asuin B-rapussa ja samassa kerroksessa asui myös HAAPASALMEN RIITTA, viereinen ovi meiltä. Ja silloin PIRKKO MANNOLA oli juuri tehnyt KUU-UKOSTA kertovan iskelmän, jota kuuntelimme lumoutueena! AUVO MELING asui myös samassa kerroksessa. PIMENOFFIT taisivat asua neljännessä. VERONICA (tunnettu kirjailija). Kävin heillä usein kylässä sillä Veronicalla oli isoveli, joka oli mun kaveri, mutta en pysty muistamaan hänen etunimeään. A-rapussa asui ROMPPASEN PIRJO. C-rapussa missä Kurrekin asui asuivat HÄMÄLÄISET, veljekset REINO ja SEPPO, jotka olivat meitä muutaman vuoden vanhempia. KARI SILVAN, AITSU ja POPPA eli SEPPO PUOLLE olivat myös C-rapun asukkaita. Takapihalla D-rapussa asuivat KARI KAURAMÄKI ja MIKKOLAN veljekset PERTTI ja MARKKU. Joista Karin ja Markun olenkin silloin tällöin stadissa nähnyt jossakin vilaukselta. Joka tapauksessa, meitä asui aika paljon lapsia tässä talossa ja oltiinkin kyllä aika touhukkaita ja aina jotain tekemässä. Olen varma, että joitakin kavereita olen tässä unohtanut, mutta olen myös varma, että me kaikki muistamme talomme talonmiehen HUGON, sellaisen vanhanajan kunnon talonmiehen, jonka karjahdukset saivat meidät häviämään pihalta alta aikayksikön! Ja ainakin kerraan muistan HUGON hypänneen ikkunastakin ulos ajaakseen meidät pois pihalta metelöimästä. Hugo perheineen asui siinä C-rapussa ensimmäisessä kerroksessa, josta pystyikin meitä hyvin tarkkailemaan. Tosin meillä oli omat salapaikkamme kellarissa. Pari tyhjää koppia, jossa saatettiin istua useampikin tunti kynttilän valossa muuten pimeässä kellarissa, kuulostellen kävijöiden kolinoita ja keskusteluja. Kopin ovassa oli monta hakasta siltä varalta, että olisimme paljastuneet. Pidimme myös päiväkirjaa salanimllä, niinkuin SIXTUS, SAXTUS ja mitä lie. Ja päiväkirjat jäivät aikaoinaan sinne niihin koppeihin, kun kasvoimme tästä ajasta ulos. Siihen aikaan tuotiin koksikuorma, hiiliä talon lämmitystä varten kuorma-autolla pihalle ja silloin me kundit lapioitiin ne luukusta hiilikellariin, jossa oli valtavat uunit talon lämmittämistä varten. Kiipeiltiin tikapuita pitkin talojen katoille, kuljettiin kattoja pitkin naapuritalojen katoille, löydettiin joku ulakkoluukku, josta taas päästiin jonkun talon ullakolle ja kun oltiin luvattomasti likkeellä se oli tietysti mieltä kiehtovaa! Yleisurheilimme paljon, lähes päivittäin. Kaverini olivat siinä lahjakkaita ja tiesivät kaikkien lajien maailmanennätykset ja niiden tekijät siihen aikaan. Ammuimme ritsoilla ja hernepyssyillä toisiamme sotaa leikkiesämme ja jäimme kaikki kuitenkin henkiin eikä kukaan menettänyt silmäänsä vaikka lähellä piti tilanteita oli kyllä jatkuvasti. Toivottavasti nämä sen aikaiset kaverini Abrahaminkatu 17 talosta ovat edelleen hengissä ja voivat hyvin ja elävät onnellista elämää! Yllättävä tapaaminen Merjan kanssa toi vain joitakin muistoja mieleeni lapsuudestani, vaikka muuten olenkin pystynyt unohtamaan jo niin paljon. Niinkuin jo nyt lupaukseni laihduttamisesta, elämästä ilman jäätelöä ja herkkuja. Unohtaminen on niin helppoa ja mä olen siinä kyllä yllättävän lahjakas. Ja jos unohdan enemmänkin, niin ette varmaan ihmettele, jos seuraavaa pakinaa ala näkymään....
Niin tätä elämää on tullut funtsittua usein, oikeastaan jo monta kymmentä vuotta, enkä oikein vieläkään ole sitä ihan kokonaan ymmärtänyt...näyttää kuitenkin sen ymmärtämisessä olevan vaikeuksia koko maailmalla, kun niin paljon on murheita ja pahansuopuutta, vastakkain asettelua ja sotaa....joskus tuntuis että olisi parempi todellakkin unohtaa ainakin jotain tästä elämästä ja toivoa elämää jota voisimme todella muistella välittämisen ja rakkauden täyttämänä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti