20.3.2006 HEUREKA KAARLO MAALISKUUKELI! Maanantaiaamu ja viikonalku. Juon verkkaisesti kahvia Ison Omenan cafe Prezzossa, vakiopöydässäni ja ajattelen mennyttä viikonloppua vieläkin ihmeissäni. Kun perjantaina ajoin iltapäivällä bussilla stadiin, tummat lasit silmilläni, kuin OSKU KANERVA Floridassa, kävelin Espalle ja ostin stadin yhdestä tunnetuimmasta kahvilasta kupin kahvia, pahvimukiin, koska tämän tunnetun kahvilan terassi ei ollut vielä avoinna ja menin Espan puistoon puistonpenkille tunnetun kirjailijamme patsaan lähelle sen juomaan. Etelä- amerikkalainen sokea laulaja lauloi kappaletta Quantanamera! Aurinko lämmitti mukavasti ja olin vaipumassa kevään ensimmäiseen transsiin, kun vierelleni istahtaa vanha tuttavani Kaarlo Maaliskuukeli ja sanoo minulle; NO NIIN HARRI, NYT SE KEVÄT ON SITTEN TULOSSA! Ja koska tunnemme toisemme jo hyvin pitkältä aikajaksolta, niin Kaarlo Maaliskuukeli suosittelee minulle lauantaina vierailua Heurekassa Vantaalla, missä en ole ennen käynnytkään ja sanoo siellä olevan jotakin minua kiinnostavaa? Kehoittaa sitten siellä etsiytymään Verne teatteriin, jossa menee elokuva, joka saattaisi taas hiukan laajentaa tuota yksinkertaista maailmankuvaani? Lähdimmekin koko perhe lauantai aamupäivällä ajamaan kohti Vantaata ja Heurekaa. Siellä oli loistava OIVALTAMISEN ILOA niminen näyttely, jonka ainakin Jessica ja Jerri tutkivat läpikotaisin. Mutta sitten se elokuva SOLARMAX, kuumin elokuva auringon alla! Olen ottanut kesällä aurinkoa jo monta kymmentä vuotta ja tuntenut aina auringon mystisyyden ja että siinä on jotakin suurta! Nyt sain todellisen elämysmatkan aurinkomaailmaan. Joka yhdestoista vuosihan auringon navat vaihtavat paikkaa uskomattomalla voimalla. Myrskyn huipentumaa kutsutaan AURINGONPILKKUMAXIMIKSI englanniksi SOLARMAX! Nyt tämä SOLARMAX superelokuva kuvasi auringon valtavaa suuruutta sekä voimaa ja sinkosi mut samalla mukanaan suoraan avaruuteen SOHO-sateliitin välityksellä, kertoen tästä tähdestä, joka on sekä rauhallinen että vaarallinen, päästäen mut kokemaan auringon voiman ja kauneuden ennennäkemättömällä tavalla. Selvittäen minulle mikä Aristoleen, Copernicuksen, Galilein ja Kepperin ajatuksissa oli oikein ja väärin auringonkuvaa ajatellen. Tämän tietopaketin jälkeen odotan entistä enemmän päiviä Mellstenin Paratiisirannalla ja kunnioitukseni aurinkoa kohtaan on yhä kasvanut lähes auringon palvonta asteelle!!! Lauantai illalla menin vielä bussilla RUBEN "Hurricane" STILLERIN kanssa ABBEY ROAD GROUPIN perinteellisiin joulujuhliin ja myös sateliittimaailmaan TONOX ACTIONS CLUBIIN, jossa isäntä itse, MIKKO KUMPULAINEN otti meidät vastaan ovella ja johdatti portaita alas todelliseen taistelu galaxiin, monien kymmenien taistelukohteiden pariin. Istuimme sohvalle RUBENIN kanssa odottelemaan muun jengin tuloa. Pikkuhiljaa JARI "Coprakäsi" PUHAKKA, JUHA "Murskaaja" ROSVALL, TONI "Hirmuinen" HÄRKÖNEN, ILKKA "Elohopea" FONTELL, JOUNI "Juoni" POHJALAINEN, ANNI "Tiikeri" MUSTONEN sekä HANNA "Runotar" RUUTU tulivat paikalle. Istuessamme siinä miellyttävillä nahkasohvilla huomaan yht`äkkiä tekeväni taas jonkinlaisen aikamatkan, kun isolta screeniltä katselin JOHN.H.STRACEYN ja BOBBY ARTHURIN ottelua välisarjan Englannin imperiumin mestaruudesta. Mainitsen tässä samalla, että OSKU KANERVA on nyrkkeillyt hienon ottelun tämän loistavan BOBBY ARTHURIN kanssa Helsingin Messuhallissa tätä ennen. Enkä voi välttää myöskään ajatuksiani, hetkiä, sekuntteja, tuntemaan välähdyksin siirtymistä Lontoon Albert Hallin kehään 21.4.1970 jolloin kohtasin siellä JOHN H. STRACEYN. Miten voikin niin elävästi tuollaiset hetket säilyä mielessä, välähdyksinä sekä tunteina. Muistat hetkiä, muistat iskuja, muistat ihmisiä, joita näet nytkin siinä katsoessani matsia. Kehätuomari, sama joka oli yhdessä mun Hampurin matsissa tuomarina. STRACEYN kehäkulmassa tuttuja kasvoja. Pystyn näkemään hetken, jolloin otteluni keskytettiin, kävelyni Albert Hallin läpi takaisin pukuhuoneeseeni. STRACEYN ja promoottori MIKE BARRETIN vierailut pukuhuoneessa ja sanat joita he sanoivat. Vaikka tästä on 36 vuotta! Vaikka ei sikseen muistanhan minä tuon OSKU KANERVANKIN kanssa kokemiani hauskoja juttuja ja tapahtumia. Kamelinratsastuksemme Tunisiassa Välimerenrantaa pitkin, josta on muuten tulossa tänne nettisivuillemi kuvia, kun webbimestarini ehtii ne laittamaan, mutta älkää kertoko OSKULLE, se on yllätys! Olen vähän törppö näissä asioissa ja kerron nyt vain teille tässä. Sunnuntaina oltiin JERRIN kanssa katsomassa SAVOY teatterissa FRANK SINATRA, DEAN MARTIN ja SAMMY DAVIS Jr. heidän Las Vegas esiintymisistä kertovaa showta. Kuunnellessani heidän tunnetuksi tekemiään loistavia laulujaan, niin tuttuja, niin ihania ja näistäkin on reilut 40 vuotta, kun aloin näitä herroja kuuntelemaan ja viimeistään kappakeen Srangers In The Night (Muukalaiset yössä) soidessa ilmoille tunnen sinkoutuvani lopullisesti jonnekin avaruuteen, jonnekin sen kiertoradalle, rakkautta, tapahtumia, iloa, surua, onnellisuutta, koko galaxin kirjo ja en voi olla heittämättä galaxikysymystä MUODOSTAAKO KYMMENIEN VUOSIEN MUISTOT TÄMÄN PÄIVÄN ONNELLISUUDEN? Ja siinä edessäni istuu pari, johon myös mahtuu koko kirjo vuosikymmenien ajalta, tunnen lämpöä heitä kohtaan, vaikka oli yllätys nähdä heidät siellä yhdessä. Oli se kuitenkin niin luonnollista. Kierto galaxissa jatkuu. Seuraava aurinkomyrsky on tulossa. Kevät ja kesä. Elämää toivottavasti vielä paljon tai ainakin jonkinverran. Ja kun taas laskeudun täältä galaxilta ja tähtien kiertoradalta takaisin maanpinnalle jonakin päivänä, niin ehkä palaan asiaan....Aurinkoista viikonalkua..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti