HEIKKI KOTILAINEN....BACK TO THE GOLDEN SIXTIES- JUONIMISTA!- Ensimmäiset treenit Kotkassa. Minun stoorini siitä kuinka jouduin nyrkkeilyn lumoihin tulee tässä. Elettiin vuotta 1964 ja sain kuulla sukulaisiltani, että eräs sukulaispoika on valittu Tokion Olympialaisiin nyrkkeilemään. Tämä nyrkkeilijä oli KURT MATTSSON ja tottelee edelleen nimeä KURRE. Seurasimme jännittyneinä ja peukkuja pidellen sekä KURREN että muidenkin suomalaisten nyrkkeilijöiden suorituksia. Ensimmäisessä matsissa KURRE voitti Etiopian ALEMOU BEKELEN, mutta sitten hävisi pisteillä puolalaiselle sarjan pronssimitalistille JOSEF GRZESIAKILLE. Voisin sanoa, että varsinainen syypää siihen, että aloitin nyrkkeilyn on juuri MATTSSONIN KURRE! Aloitin nyrkkeilyn harrastamisen kymmenvuotiaana ja tuolloin isä osti minulle nyrkkeilyhanskat. Sitten hakauduin kaverini kanssa nyrkkeilysalille. Sen ensimmäsen harjoituskertani näen edelleen silmissäni kuin filmiltä. Asuin satamakaupungin laidalla Kotkassa ja nyrkkeilysali sijaitsi sen toisella laidalla. Kun saavuimme Kotkan Voimailijoiden harjoituksiin myöhässä ja avasimme salin oven, niin silmiemme eteen avautui uskomattoman kiehtova ja mykistävä näky. Kehässä oli monta suurikokoista, pikkupojan silmin miltei jättiläisen kokoista nyrkkeilijää ja he ottivat parhaillaan varjonyrkkeilyä. Kaverit olivat nimeltään PENTTI "Pena" ARPULA, KARI "Könis" KÖNÖNEN, JORMA "Kotkan Cassius" VÄISÄNEN, MAX "Maksi" KULLBERG ja MARKKU "Fredi" HANSEN! Siinä näyssä oli jotakin sanoin kuvaamattoman säihkyvää ja samalla jotain mykistävää. Salin raskas ilma tihkui hikeä, nenät tuhisivat tai vislasivat ja meininki oli todella reipasta. Valmentaja VÄINÖ "Väiski" HÄMÄLÄINEN piiskasi armottomin huudoin, - JUONIMISTA - ENEMMÄN JUONIMISTA - KESKITTYKÄÄ MITÄ TEETTE - NÄHKÄÄ VASTUSTAJA SILMIENNE EDESSÄ!!! Jälkeenpäin olen miettinyt, että harjoittelu todella näytti niin uskomattoman kovalta ja vaativalta, juuri sekö minut kerralla imaisi mukaan nyrkkeilyn värikkääseen ja kiehtovaan maailmaan? VÄISKISTÄ on sanottava, että hän todella vaati tinkimätöntä harjoittelua - periaatteella - ANNAT VAIN KAIKKESI - ja ilman sitä asennetta ei hän olisi koskaan voinnut valmentaa veljestään PENTISTÄ Olympiavoittajaa! Nyt tiedämme että PENTISTÄ tuli kaikkien aikojen paras pohjoismaalainen amatöörinyrkkeilijä. Ehkä tuolloin jotenkin alitajuisesti tiedostin, että nyrkkeily on maailman kovin laji ja samalla hienoin! Laji jossa miehistä uljaimmat ottavat nuoratussa neliössä mittaa toisistaan ja katsomossa naisista kauneimmat kannustavat omaa suosikkiaan. Ensimmäisistä harkoista vielä sen verran, että kaverini sanoi minulle kesken kaiken; "Tuo joka tuossa nyt iskee säkkiä on voittanut OLYMPIAKULTAA"!!! Vaatimattoman oloinen vasuri PENTTI HÄMÄLÄINEN otti mittaa säkistä ja silloin päätin, että minäkin haluan tulla Olympiavoittajaksi. Valitettavasti näin ei kuitenkaan koskaan käynnyt. Kuusikymmenluvusta voi sanoa positiivisena sen, että silloin nyrkkeilyä vielä arvostettiin sen esteettisen olemuksen vuoksi. Minusta tuolloin nyrkkeilyn kauneudella oli suuri merkitys. Monet 60-luvun huippunyrkkeilijöistä olivat erittäin taidokkaita ja samalla myös äärimmäisen tyylikkäitä ja luettelen tässä heistä muutamia; JOMI LIMMONEN, PURTSI PURHONEN, KURRE MATTSSON, "Harrius Play" PIITULAINEN, ARTSI NILSSON ja RIPA MERONEN. He olivat kaikki todella elegantteja kehien taitureita ja ihailin heitä tuolloin paljon. Samoin oli asia myös maailmanlaajuisesti. Tuon ajan kehälegendat olivat karismaattisia ja todellisia yleisömagneetteja kuten esimerkiksi MUHAMMAD ALI ja oma suosikkini NINO "Nazionale" BENVENUTI. Oli muuten upeaa saada tavata NINO ja jutella hänen kanssaan Ateenan Olympianyrkkeilyissä. Jos PENTTI HÄMÄLÄINEN on Pohjoismaiden paras amatööri, niin ilman pienintäkään kotiinpäin vetoa, reilusti tunnustan, että pidän KARI KÖNÖSTÄ yhtenä Suomen teknillisimmistä ja tyylikkäimistä nyrkkeilijöistä Kotkasta. Enkä malta olla tässä yhteydessä kertomatta kuinka kun KÖNÖNEN ja HANSEN treenasivat ASKIN TALLISSA, niin OLLI MÄKI sanoi siellä kesken treenien;"Jos järjestettäisiin varjonyrkkeilyn MM-kisat, niin maailmanmestari olisi KÖNIS"! Jos vertaa 60-luvun bokraajia tämän päivän pistenyrkkeilijöihin, huomaa että ero katsojien silmän ruualle on huikea! Pistelaskunyrkkeily pääsuojineen on viennyt nyrkkeilystä pohjaa nimenomaan esteettisyyden ja dramaattisuuden kustannuksella. Katsomot eivät ole ainakaan Helsingissä täyttyneet nykynyrkkeilyn aikana. Ja tästä pitäisi seurata jo nopeasti oikeat johtopäätökset asian tilan parantamiseksi. Muistan miten tärkeää kultaisella 60-luvulla oli nyrkkeilytyyli! Olen saannut kunnian viettää kehän äärellä todella monta ikimuistoista ja ainutlaatuista hetkeä ja olen vuorenvarma, että samaa en olisi voinut kokea minkään muun urheilulajin parissa. Kaikkein suurin elämykseni kehän äärellä on vuodelta 1968. Annan erittäin suuren arvon HÄMÄLÄISEN VÄISKILLE kaikesta siitä mitä hän teki hyväkseni ja voin sanoa hän teki minulle paljon sellaista, josta jäin hänelle ikuisesti velkaa ja olen yrittänyt parhaani mukaan hieman maksaa takaisin seuratyössä nyrkkeilyn hyväksi. Ehkä ikimuistoisin niistä kaikista elämyksistä oli kuitenkin SUOMI-EESTI nyrkkeilymaaottelu - juuri vuodelta 1968. Olimme silloin kolmisin liikkeellä ¨, HÄMÄLÄISEN veljekset PENA ja VÄISKI ja minä. Maaottelu käytiin silloin vanhassa kunnon A-messuhallissa. VÄISKILLÄ oli kutsuvierasliput ringside-katsomoon. Tuolloin sain kokea oikeasti, mitä tarkoittaaa kun sanotaan, että ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. VÄISKI oli junaillut istumapaikat niin, että vasemmalla puolella istui STEPA SUVIO ja oikealla puolellani PENTTI HÄMÄLÄINEN eli siis ainoat suomalaiset Olympiavoittajat! Alapuolellani istui silloin puolustusvoimien komentaja YRJÖ KEINONEN. KEINOSESTA pari penkkiriviä alempana istui kirjailija JORMA OJAHARJU. Muistan että hänellä oli päällääm virttynyt isohko villapaita, joka huokui väkevää elämää. Sitten alkoi marssi, GLADIAATTOREIDEN esiintulo ja nousimme seisomaan, kun Suomen ja Eestin korkeimmat kansallistunnukset eli liput kannettiin kehään nyrkkeilijöiden seuratessa perässä. Olin tuolloin 13-vuotias kotkalainen katupoika ja vielä tänäkin päivänä se on minun elämäni suurin urheiluelämys! Tunsin olevani huipulla! Siksi pyrin viime vuonna Kotkassa Suomi-Ruotsi maaottelussa hieman jäljittelemään 60-luvun tunnelmaa ottamalla vaikutteita tuon ajan järjestelyistä. Tosin huonolla menestyksellä. Niin kuin VAINION JUNNU toteaa laulussaan, ettei nuoruuttaan voi elää uudelleen, niin ei myöskään 60-lukua voi saada takaisin, joten tyytyminen nykyhetkeen on ainoa vaihtoehto. Voi vain toivoa, että myös amatöörinyrkkeily kokisi uuden tulemisen. Muta onhan sallittua edes joskus olla hieman nostalgisella tuulella. Lopuksi haluan toivottaa kaikille bokraamisen ystäville oikein hienoa ja aurinkoista kesää! HEIKKI KOTILAINEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti