Tarinaa HARRIN KEHÄKULMASTA/8

22-23.4.1962 uusin poikanyrkkeilymestaruuteni Hyvinkäällä. Kuvassa silloinen Viipurin Nyrkkeilijöiden joukkue.

13-14.4.1963 voitin kolmannen kerran poikanyrkkeilymestaruuden ja nyt kilpailut olivat SEINÄJOELLA. Kuvassa Viipurin Nyrkkeilijöiden joukkue.

  SEINÄJOELLA ei ollut isäni mukana vaan Viipurin Nyrkkeilijöiden valmentajana ja avustajana oli kummisetäni ja nyrkkeilyn kultamitalin Berliinin olympialaisissa 1936 voittanut STEN SUVIO sekä REINO KUUSELA. Tässä kuvassa on loppuottelu juuri alkamassa.

Olin 15 vuotias kun ensimmäisen kerran nyrkkeilin Messuhallissa sen B-puolella, jota sanottiin siihen aikaan pikku-Messuhalliksi! Ehdin näiden kolmen vuoden aikana nyrkkeillä poikasarjassa 20 kertaa, joista yhden ottelun hävisin nyrkkeily sekä seurakaverilleni GÖRAN SUNDHOLMILLE.

 GÖRAN "Sunttu" SUNDHOLM ja minä ottelemassa 24.10.1962 Pallokentän salilla                           ottelussa jonka hävisin ja SUNTTU jäikin ainoaksi suomalaiseksi, jota vastaan en tappion kokeneena en saannut revanssia....mutta SUNTTU oli monella tavalla hyvä ja kiva  kaveri, oltiin muutama vuosi tosi läheisiä....

Tarinaa HARRIN KEHÄKULMASTA/7

Matkalla nyrkkeilijäksi sain nyrkkeillä tosi monta vuotta ennen kuin Yrjö Piitulaisen Harri-pojasta tuli Harri Piitulainen. Olen aina ollut ylpeä isästäni, enkä ole koskaan uskonut tulevani yhtä loistavaksi nyrkkeilijäksi kuin hän on ollut, mutta yritin tehdä kaikkeni ansaitakseni omat kannukseni tässä kovassa lajissa ja jouduin usein karvaasti kokemaan ihmisten asenteen, kun entisen tähtinyrkkeilijän poika halua tulla tähtinyrkkeilijäksi. Näin isäni saavutuksista tuli tietynlainen tavoitteeni ja ihanteeni! Olinhan lapsesta saakka lukenut isäni leikekirjoista hänen otteluistaan ja loistavasta väistötaidostaan ja nopeudestaan sekä hienosta ammattilaisurastaan. Ja niinpä jo vuoden nyrkkeiltyäni haaveilin tulevani ammattinyrkkeilijäksi ja myös rikkaaksi....Tuskailin vain sitä, että vuodet menevät niin hitaasti ja kestää kauan ennen kuin täytän 17-18 vuotta, jolloin silloisten kuvitelmieni mukaan olisin jo täysi mies.....

Tarinaa HARRIN KEHÄKULMASTA/6

Tämän jälkeen seuraavar kilpailut olivat Suomen poikanyrkkeilyn mestaruuskilpailut 2-3.4.1961 Kokkolassa. Harjoittelin näiden kilpailujen takia tunnollisesti ja olin varma voitostani. Olin jo tässä vaiheessa selvästi syntynyt voittajaksi, sillä huolimatta ujosta luonteestani olin nyrkkeilyssä puhuttaessa hyvin varma itsestäni. Isälläni oli loistava ura nyrkkeilijänä ja olin koko ikäni ollut nyrkkeilyn kanssa tekemisissä, joten minulla oli jokseenkin selvä kuva nyrkkeilystä ja sen luonteesta. Niinpä ennen Kokkolaan menoa löin 20-30 pennin vetoja koulussa jokaisen luokkakaverini kanssa, joka ei uskonut voittooni. Ja löytyihän näitä epäuskoisia ja vetopotista muodostui kokonaisuudessaan jonkun verran yli 10 markkaa. Ensimmäinen lehtijuttu nyrkkeilystäni julkaistiin Helsingin Sanomissa yhden palstan pienellä otsikolla: "PIITULAINEN KEHÄÄN KOKKOLASSA" Jutussa kerrottiin YRJÖ PIITULAISEN Harri-pojan osallistuvan poikanyrkkeilyn mestaruuskilpailuihin ja pojalla olevan lahjojakin, osaa väistää....Ken elää, hän näkee....

Tarinaa HARRIN KEHÄKULMASTA/5

Samana syksynä olin aloittanut koulunkäynnin Taivallahden kansakoulussa seitsemännellä luokalla liikelinjalla. Syksy kului koulunkäynnin ja harjoittelun merkeissä. Harjoittelin nyrkkeilyn alkeita hiekkasäkkiä lyöden, narulla hyppelyä opetellen, varjonyrkkeillen   kehässä, liikkuen ympäri kehää kehittääkseni jalkatyötäni pystyäkseni nopeisiin väistöihin ja hyökkäyksiin. Jossain vaiheessa isäni alkoi "sparrata" eli otella harjoitusotteluja kanssani. Alusta saakka jouduin opettelemaan vasemman suoran lyömistä, josta ajan mittaan kehittyikin tapani nyrkkeillä lyöden teräviä vasempia suoria ja liikkuen vastustajan lyöntien alta pois. Puolen vuoden harjoittelun jälkeen aloin valmistautua seurani Viipurin Nyrkkeilijöiden jäsenten välisiin kilpailuihin. Ensimmäinen nyrkkeilyotteluni tapahtui 24.2.1961 ja painoluokkani oli 41kg, vastustajani oli ASKO PARTANEN. Itse ottelusta en muista mitään eikä siitä olisi mitään kerrottavaakaan, sillä se oli tietysti kahden 13 vuotiaan lapsen nyrkkeilyä, mutta koska se oli kumminkin ensimmäinen nyrkkeilyotteluni ja ensimmäinen voittoni, tulen ASKO PARTASEN nimen muistamaan koko elämäni ajan!

Tarinaa HARRIN KEHÄKULMASTA/4

Minä ja PENTTI POITTINEN harjoittelemassa Stadikalla 

Oli syyskuu 1960, kun ensi kerran menin harjoitussalille. Tarkoituksena oli, että alkaisin hiukan miehistyä ja oppisin puolustamaan itseäni. Olin silloin 13-vuotias ja 40 kiloa painava pojannaskali. Luulen, että tähän päivään päättyi myös lapsuuteni. Tästä päivästä lähtien elin täysin nyrkkeilylle. Iltarukouksissani rukoilin kahta asiaa: TEE MINUSTA HYVÄ NYRKKEILIJÄ JA HYVÄ IHMINEN. Ensimmäiset harjoitukset tapahtuivat Eerikinkadun harjoitussalilla, jossa samoina päivinä aloitti painiharjoituksiaan samanikäinen kaverini nimeltään CAJ MALMBERG, josta tulikin tulevina vuosina yksi painimme kovista nimistä. Aloin harjoittelemaan myös Stadionilla Viipurin Nyrkkeilijöiden harjoituksissa. Nyrkkeilysalin fiilinkiin kuuluu, kun astut sinne ovesta sisään, ensin nenääsi tuleva voimakas hien tuoksu, hiekkasäkin paukahdukset, päärynäpallon nopea naputus, hyppynarun rytmikkäät napsahdukset ja kehässä varjonyrkkeilevien kavereiden tuhina. Tämä kaikki saa sinut jollain tavoin siirtymään aivan erikoislaatuiseen maailmaan. Varsinkin nuori poika mennessään ensi kertaa tälläiselle salille on haltioissaan nähdessään voimakkaita ja nopeita nyrkkeilijöitä harjoitustouhuissaan.

Vasemmalla RISTO ja KARI MERONEN, kehätuomarina REINO KUUSELA

valvomassa ottelemista. Oikealla minä ja PENTTI POITTINEN

Näin kävi minullekin. Ensimmäisenä kahtena päivänä isä opetti minulle 

nyrkkeilyasentoa ja kuinka siitä lyödään vasenta ja oikeaa suoraa. Harjoittelin myös muutaman erän hiekkasäkin kanssa ja sain tietysti käteni aroiksi ja siitä olinkin hyvin ylpeä ja onnellinen. Onnellisuus käsien kipeytymisestä kyllä sitten vuosien päästä katosi ja muuttui tuskaksi ja suureksi huoleksi, kuinka saada kädet aina seuraavaksi päiväksi harjoituskuntoon. Näin alkoi nyrkkeilyurani ja harjoituksista tuli päivittäinen ohjelma viisi kertaa viikossa kello viisi iltapäivällä salille, lauantaina vapaapäivä ja sunnuntaina isän kanssa kävelimme yhdessä parin-kolmen tunnin lenkin jutellen nyrkkeilystä.

Tarinaa HARRIN KEHÄKULMASTA/3

Olin lapsesta saakka esimerkiksi Messuhallissa katsomassa isäni mukana nyrkkeilyä ja tässä yksi suosikkini PENTTI KONTULA. Hän oli suuri suosikki minulle ja tässä hän oli voittanut juuri Suomen mestaruuden ja jäännyt katselemaan otteluja kanssani. Muistan kuinka aina PENAN ottelujen jälkeen mentiin isäni kanssa alas pukuhuoneeseen vanhassa Messuhallissa. Sain häneltä aina appelsiinin. Yksi kerta kävi näin, maaottelumatsin jälkeen, kun PENA oli hävinnyt ottelunsa ja mentiin taas alas pukuhuoneeseen, niin olin varma, etten nyt saa appelsiinia, näin tappion jälkeen? Ja muutenkin tuntui vaikealta mennä häviön jälkeen moikkaamaan sankariani. Mutta ei hätää, iloinen PENTTI KONTULA, kehäsankarini hymyili ja halasi minua sekä antoi sen appelsiinin...ensimmäinen tappion kokeminen nyrkkeilyssä, joka kirpaisi!

Tarinaa HARRIN KEHÄKULMASTA/2

    Ristiäiset! Minä äitini sylissä isäni katsellessa siinä oikealla. Kuvan vasemmassa reunassa                                                                kummisetäni STEN SUVIO sekä sukulaiset

Ensimmäinen asia, mitä tässä elämässäni näin, oli - kuinkas muuten - nyrkkeilyhansikkaat!
Mutta ne olivat hyvin pienet, niin kuin ilmeisesti minäkin. Ne riippuivat kehtoni yläpuolella ja niihin kohdistin kerrotun mukaan ensimmäisen vasemman suorani havaittuani ne. Itse en pysty tätä     tapausta muistamaan, mutta nuo samaiset hansikkaat ovat edelleen killumassa silmieni edessä yhden nyrkkeilykuvan kanssa!

Minä ja äitini. Monet ihmiset muistelevat kovaa lapsuuttaan ja köyhiä olojaan, mutta minä muistan aina saaneeni kotona erinomaisen hyvää ruokaa, lämpöä ja rakkautta. Minulla on ollut hyvät ja kivat vanhemmat ja näin erinomaiset lähtökohdat elämälle.

Tarinaa HARRIN KEHÄKULMASTA/1

Nyt alkaa BOXING STOORI tarinoita ja kuvia! Mun kohdalla se alkoi samana päivänä kun synnyin. Isäni YRJÖ PIITULAINEN joka oli legenda nyrkkeilyssä, virtuoosimainen taitonyrkkeilijä joka tunnettiin  lempinimella NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI liitti minut samana päivänä kun synnyin 30.5.1947 VIIPURIN NYRKKEILIJÖIDEN jäseneksi. Saman päivän Helsingin Sanomissa oli pieni otsikko: 

UUSI TÄHTINYRKKEILIJÄ SYNTYNYT!

                           Tämä saattaa olla ensimmäinen kuva nyrkkeilyhanska kädessäni!

    Faija tulossa boxausmatkalta ja näytää nyrkkeilyhanskaa...."kuule, ehkä siekin vielä joskus"....

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen

23.8.2024 AH, kuinka tämä JULION CD voikin viedä ja kuljettaa mieleni sinne Espanjaan ja jonnekkin mielen paratiisiin, jossa on rauhaa, hyvän olon tunne, pehmeyttä ja romantiikkaa....nostalgisiin tunnelmiin. Tuntuu etten koskaan voi kyllästyä tähän CD:den...Mucho Bueno...Tänään pidän täydellisen vapaapäivän treeneistä tuon parin päivän Tallinnan matkan jälkeen Muruini kanssa, jossa tuli käveltyä ja käytyä myös taidetta katsomassa. Tavattua "bisnes-taiteilija" ANTTI ÖHRLING viehättävän vaimonsa SIGRIDIN kanssa varsin taiteellisessa ja tyylikkäässä ruokapaikassa ja ilta oli hauska ja maukas. AH, nyt soi LA CUMPARSITA....Päivällä on tänään kuukausilounas ESA HEINOSEN kanssa jonka kanssa kesäaikana emme olekkaan ehtineet kuukausilounaalle, kun hän on ollut kesän mökillä perheensä kanssa, joten päästään päivitäämään kuulumisetkin ja vaihtaaman vielä mielipiteemme EM-futiksesta ja alkavista futisliikoista....

ANTTI ÖHRLING ja minä. Antti on myös minun entinen kuntonyrkkeily valmennettavani monen muun yhteisen asian lisäksi, ystävä jota on aina hauska tavata. Tässä hauskan illan jälkeen Tallinnassa.

 

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen

 

Hyvää sunnuntaipäivää tai pitäiskö sanoa jo iltaa sillä päivä on vilahtanut taas nopeasti. Eilen ja tänään kävin taas Tuulimäen Boxingsalilla aamuteeneissä ja voin olla aivan hiukkasen tyytyväinen sillä harjoitus alkaa tuntua lähes normaalilta tosin vain kahdeksanerän treeneillä. Mutta ehkä suunnitelmani 20 treeniä ja aina erä lisää, niin pääsen sinne ajatuksissani minulle normaaliin harjoitteluun 12-16 erää per harjoitus. No sen näkee sitten aikanaan. 

Yksi uutinen joka tavoitti minut tänään oli se että ALAIN DELON on kuollut. Niin tämän mun ikäluokan kavereille ehkä monille muillekkin kuin minulle ALAIN DELON oli iso filmistara silloin nuoruuden aikoina. Minä ainakin näin kaikki ALAIN DELONIN elokuvat jopa useamaankin kertaa ja yksi vielä ylitse kaiken oli ROCCO JA HÄNEN VELJENSÄ....Niin tämä elämä menee, on paljon paljon erillaisia muistoja ja juttuja jotka ovat olleet sykähdyttäviä, jääneet mieleen....ALAIN DELON yksi sellainen. Homenna kahvitellaan kavereiden kanssa Cafe Torpanrannassa, täytyypä kysyä kavereilta muistaako kukaan ALAIN DELONIA ja oliko hän heille SE filmistara joka on jäännyt mieleen?

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen

Hyvää torstaipäiväää. Torstai on toivoa täynnä sanotaan...joo ja Rock and Rollia...tänä aamuna kävi kanssani treenaamassa meidän maan yksi todellinen Rock and Rollin suurlähettiläs JYRKI69 The 69 Eyes bändin solisti. He olivat kiertäneet taas Amerikkaa ja ties mitä maita ja meidän yhteiset treenit olivat jäänneet muutamaksi kuukaudeksi, joten tänään oli Come Back salille. Me ollaan harrastettu tätä yhdessä treenaamista jo 15 vuotta ja minulla on ollut suuri ilo myös käydä silloin tällöin kuuntelemassa tätä kansainvälistä Rock and Roll bändiä. JYRKI69 on myös loistava persoona filosofi ja älykäs ja hieno persoona kaverina. 

Usein tarinoimme elämästä ja sen kulusta ja kuulen myös tarinoita maailmalta ja nyt kuulin mm. kuinka Los Anglesissa Beverly Hillsissä oli heidän keikkaansa  katsomassa viihteen yksi suuri igoni joka omaa lauluäänen joka on ihastuttanut miljoonia ja miljoonia ihmisiä sieltä 60-luvusta alkaen. Tuossa kuvassa hän kävi keikan jälkeen juttelemassa Jyrki69:n kanssa ja oli 88 vuoden iästä huolimatta pirteä ja elämää täynnä. Jyrki sanoi mulle,  tästä Harri myös pidät, tapasin myös keikalla PAT BOONEN joka on 90 vuotta....joo...muistuu mieleen Speedy Gonzales kappale 1964 levytetty....tää on nyt ihan Back to Sixties....Olipa hauska taas muutaman kuukauden jälkeen tavata ja kuulla tarinoita maailmalta ja ollaanha me aika nuoria näihin viihde igoneihin verrattuna....torstai on toivoa täynnä....

 

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen

13.8.2024 Tiistai aamupäivä. Tuulimäen Boxingsalilla käyty treenaamassa tämän syyskauden kuudes treeni. Olen pääsemässä alkuun, mutta paljon on työtä edessä ennenkuin olen taas siinä normaalissa treenikunnossa. Se viime kevään ja kesän paussi verotti normaalia pohjakuntoani. Se vieläkö pystyn palautumaan siihen 12-16 erän harjoituksiini jää sitten nähtäväksi. Se on nyt kuitenkin tavoite no1, hmm ja taitaa olla ainoakin? Ai niin se painon alentaminen myös normaaliin seitsemän kilon nousun pudottaminen vuoden loppuun mennessä. Oh, siinäpä onkin taas urakkaa näin vanhalle miehelle. Mutta yks juttu mun täytyy kertoa. Kun tulen treeneistä, olen käynnyt suihkussa laitan jotain CD-levyä soimaan, istun miesluolassani tuolilleni, laitan silmät kiinni ja annan itseni leijua jonnekkin ajattomaan aikaan. En ole nuori mutta en vanhakaan. Nyt muutama päivä sitten osui käteeni ihan SUPER hyvä CD levy JERRY WILLIAMS Early Recordings tupla CD, jonka aikoinaan toi mulle JYRKI HÄMÄLÄINEN Boxing Centeriin 1990 luvun alussa siis reilusti yli 30 vuotta sitten....AH, kuinka SUPER hyvä on tää CD....ei ihme että JERRY WILLIAMSIA sanottiin Skandinavian Rock and Roll Kuninkaaksi...Olen nähnyt JERRYN hienoja Show spektaakkeleja hyvin monia hänen viimeisinä elinvuosinaan Tukholmassa ja Göteborgissa. Ja nyt kuunnellessani tätä CD levyä olen edelleen haltioissani....leijun jonnekkin ajattomaan....SUPER hyvä.....

Tässä samalla osui tarinaa vähän aikaisemmalta päivältä......

4.4.2020 Hyvää viikonloppua ja lauantaipäivää. Nyt tää aamu on lähteny hyvin laiskasti käyntiin, oon juonnu kahvia, katsonut boxingia taltioiduista linkeistä ja koittanut myös miettiä mistä sitä ruokaa voisi noutaa esimerkiksi nepalilaista? Netti tuntuu olevan täynnä kotiinkuljetusta, ihmeellistä, mutta mistä sitä voi noutaa ei vielä selvinnyt mulle. Tää on selvästi tälläistä VARJONYRKKEILYÄ nyt! ARI PESONEN lähetti mulle meilissä hienoja kuvakäsiteltyjä kuvia (boxing kuvia) ei tämä tässä ei ole kuva käsitelty. Se on ihan aito ajalta, jolloin Tuulimäen boxingsali oli vielä auki ja kävin treenaamassa. Tääkin alkaa kohta siirtyämään jo silloin ennen osastolle!

Se mikä on ihan tätä päivää on karaoketaiteilija RIPA HEMPPAN syntymäpäivä tänään. Mikähän laulu olisi tänään sopiva laulettavaksi noin karaoke taiteilijalle...hmm...RIPA mites olis MUA ONNITELKAA.... CLIFF RICHARD.han lauloi sen englanniksi CONGRATULATIONS! Ja peukuttaa toki voi myös Facebookissa (oikealla kuvassa) RIPA HEMPALLE. Täytyy nyt koittaa päästä jotenkin mukaan tähän lauantaipäivään ja lähteä etsimään ruokaa?

VARJONYRKKEILYÄ/ Harri Piitulainen

11.8.2024 Sunnuntaipäivää ystävät tai siis te kaksi jotka seuraatte blogijuttujani? Niin kysymysmerkki tarkoittaa etten ole suinkaan varma ja tietoinen seuraako kukaan ja lukeeko kukaan näitä kirjoituksiani ja tarinoita tästänykyisestä elämänkulusta? No kirjoitan näitä juttujani inostuksestani kirjoittaa ja samalla seuraan 77-vuotista elämääni ja koitan luoda sille jonkinlaisen merkityksen. Eilen oltiin Korjaamolla kuuntelemassa ERJA LYYTISTÄ joka on saannut kansainvälistä huomioita ja arvostusta kitaristina ja laulajana sekä musiikintekijänä. Ja taitava hän olikin. Tänään Olympialaiset saavat taas päätöksensä ja upeat ovat olleet. Hyvä Pariisi. Ensi viikolla jatkuu taas taisteluni vanhuutta vastaan Tuulimäen Boxingsalilla ja olen saannut alun ja ensmmäiset viisi treeniä tämän syyskauden 2024 treenikaudesta, jotan 70 olisi vielä vuoden loppuun edessä, jotta tavoittaisin asettamani tavoitteeni. Jotain tavoitteitahan ihmisella pitää olla vaikka oot 77 vuotias....Tässä samalla yksi vanhempi blogijuttu.....

3.4.2020 Hyvää huomenta on perjantai. Kevätkin peruutettu tänään. Lunta on tullut parkkikselle. Korona ei ole vielä väistänyt. Uutiset ovat edelleen täynnä ikäviä tietoja siitä. Sää ennuste kuitenkin lupasi viikonlopuksi hyvää ulkoilusäätä. No näillä tiedoilla lähdenkin sitten taas tähän päivään, joka käsittää kävelyä MILON kanssa (tyttären dogi) Mellstenin Paratiisirannassa ja muuten oleilua kotosalla vaikka vanhoja vinyylilevyjä kuunnellen.

Tänään viettää syntymäpäiväänsä nuorimies ja radiosuosikki juontajani ja musiikki ammattilainen SALSA SINISALO jolle kuvassa annoin kerran 60-luvusta kertovaa kirjallisuutta, mutta SALSA sanoi ettei ollut sellaisesta aikakaudesta kuullutkaan, on sen verran vanhaa tietoa näin nuorelle! Koitin kertoa ELVIKSESTÄ ja JOHNNY HALLYDAYSTA, niistä SALSA oli kyllä kuullut. Nythän SALSA on Radio Kasarin juontajana jossa soitetaan 80-luvun musiikkia...hmm...Disco-aikaa...olihan sekin hienoa! Haluan kuitenkin välittää lämpimät syntymäpäivä ONNITTELUT SALSALLE....

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen

7.8.2024 Tänään Tuulimäen Boxingsalilla neljäs syyskauden 2024 treeni ja nyt tuntui oikeastaan vähän toivekkaalta ja hiukan niinkuin treenin pitää tuntuakin, mutta vain hiukan sillä harjoittelen vain 8 erän harjoituksia nyt ensimmäiset 20. kertaa. Jos kaikki on OK. lisään erän seuraavaan 20. kertaan. No pikkuhiljaa eteenpäin. Niin tämä on taistelua vanhuutta vastaan jossa meinaa tulla rajat vastaan ja välillä jotain pientä joka estää treenaamisen. Enkä tarkoita nyt lomamatkoja ja Rock and Roll elämää, jotka tietenkin vievät joskus päiviä suunnittelmistani treenipäivistä, mutta joo, tuttu lause, pakko joustaa....perjantaina seuraava treenipäivä....tässä samalla myös vähän vanhempi blogijuttu piristämään tätä muuten tylsää raporttiani tästä päivästä......

2.4.2020 Torstai on toivoa täynnä? Joo kyllä me tätä toivoa nyt tarvitaan ihan jokainen päivä! Niin toivottomalta kuulostaa ja näyttää uutiset tänä päivänä. Kaikki on peruutettu, kaikkea on siirretty eteenpäin toistaiseksi. Ainoa mitä en eilen itse siirtänyt oli KESÄLEIRINI alku, johon lähdin ehkä muistaen kuinka nuorena aina harjoiitelin kesät ulkona, varjonyrkkeillen, säkkiä lyöden, sparraten, kiviä työnnellen ja jumpaten...mutta huh huh...aika on mennyt ohitseni...aloitin siis täydellä innostuksella tehden jumppaliikkeitäkin mitä en ole tehnyt kymmeniin vuosiin, varjonyrkkeilin vauhdilla, otin vaivaloisesti spurtteja, mitä nyt pystyin ja TÄNÄÄN paikat on kipeänä. On pakko pitää välipäivää, ulkoiluttaa vaan tyttöni dogia MILOA ja kävellä merenrantaa rauhallisesti, niin kuin ikääntyneen täytyy tehdäkkin. Mitä ihmettä luulinkaan? No onneksi leirin pituus on viisi kuukautta, joten ehdin kuntoutua ainakin vähän....SIIS IHAN VÄHÄN...no katsoaan sitten elokuun lopussa missä mennään?
Hymyilyttää tälläinen juttu jostain 80-luvulta....

   JOO...silloin oli vielä kunnossa....vaikka aktiiviajasta olikin jo kymmenen vuotta.

Iltapäivällä soitti minulle viihdepiireissä nykyisin "Eversti Parkeriksi" kutsuttu PERTTI PAJUNEN, joka on viihteen intohimoinen seuraaja ja harvoin on viihdetilaisuutta ettei "Eversti Parker" olisi paikalla tai saattaa hän olla jopa esiintymislavalla jos legendaarinen KAIKUVAARA bändi esiintyy, niin hänet saattaa nähdä bongo rumpuja rummuttamassa. Hänestä voisi kirjoittaa tässä pienen kirjankin verran, joten joudun nyt missaamaan paljon tarinoita, mutta kun sanotaan että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, niin käytän tilaisuutta
hyväkseni....

              Tässä ollaan lähdössä Lontooseen Rock and Roll valokuvaaja MASA von ELM,                                                                           minä ja PERTTI PAJUNEN

 Tässä ollaankin sitten Lontoossa Elviksen konsertissa PERTTI PAJUNEN, MASA von ELM ja minä

Välillä ollaan käyty Tukholmassa JERRY WILLIAMS SHOWTA katsomassa ja siihen on kuulunut                     tietysti hienot Rock and Roll illalliset "Eversti Parkerin tapaan"!

   Maailman kansalaisena "Eversti Parker" tietää parhaat ja suosituimmat ruokapaikat mistä saa                                               parhaat Rock and Roll hampurilaisateriat!

Näitä tarinoita maailmalta kyllä riittäisi ja nyt kun elämme aikajaksoa, missä kaikki on peruttu, kaikki paikat ovat kiinni eikä tulevasta ole varmuutta, niin kyllä nämä nousevat aina vain suurempaan arvoonsa ja saavat toivomaan, jos vielä joskus? Niin "Eversti Parker" PERTTI PAJUNEN siis soitti miten voin. Kiitos soitosta, kaikki toistaiseksi hyvin. Viiden kuukauden KESÄLEIRI treenaaminen siis aloitettu, hiukan pienellä shokilla, en olekkaan enään nuori ja kovakuntoinen? Sovimme kuitenkin PERAN kanssa, että kahvitellaan joku päivä jossakin merenrannassa, muutaman metrin päässä toisistamme, kahvia termarista ja kyllähän PRINCES-tårtat pitää jostakin hommata, niin kuin tässä kuvassakin Tukholman suosituimmassa kuninkaallisessa kahvilassa! Joten näin on taas yksi päivä karanteenissa oltu ja vain mieli on hiukan retkeilyt! Kiitos "Eversti Parker"!!!

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen

6.8.2024 Tänään on vapaaäivä treeneistä. Oli pari perättäistä päivää ja koitan nyt hillitä innostustani ettei hyvä suunnitelmani syyskauden harjoittelustani keskeytyisi johonkin pohjekipuiluun mikä pilasi koko kevään harjoitteluni olemattomiin. Sitä tässä iässä viisastuu? No ei kai se kumminkaan pidä paikkaansa mun kohdalla. No tänään saan ilon mennä poikani JERRIN kanssa lounaalle Tapiolaan yhdelle terasille iltapäivällä. Oli muuten todella huikea tuo seiväshyppy mestari ARMAND DUPLANTIS olympiavoitollaan ja maailmanennätys hypyllääm ja voi sitä iloa ja onnellisuutta, sitä oli ilo katsella. Uskomaton urheilija! Ja tänään tulee TV:stä myös ALLSÅNG PÅ SKANSSEN ja voin kuvitella, että ruotsalaiset siellä iloitsevat MONDON voittaisasta Olympiakullasta!!!

 

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen

 

4.8.2024 On sunnuntaipäivä. Milo-herra tyttäremme dogi oli meillä viikonlopun hoidossa, joka tiesi aikaista aamuherätystä eli noin kello kuuden aikaan pientä aamulenkkiä ja muistelemaan, että nuorena (siis älyttömän kauan sitten) lähdin joka aamu kuuden aikaan lenkille mitä voin nyt kyllä ihmetellä sillä tuntui kyllä raskaalta herätä siihen aikaan kävelemään pikkukierros Milo-herran kanssa, joka on aina täynnä energiaa ja vauhtia. Ei helppoa enään. Kävin myös aamulla treenaamassaTuulimäessä aloittamaani syyskauden treenin no2 ja ei sekään tuntunut helpolta vaikka olen koittanut aloittaa sen kevyesti. Tää saa mut epäilemään olisinko jo todella ikääntymässä? Tuntuu ihan kauhealta, pelottavalta. Olen siis kuitenkin asettanut itselleni 75 treeniä tälle syyskaudelle 2024? Saapa nähdä kuinka ja vieläkö kuntoni voisi edes vähän parantua taas näiden kuukausien aikana? Tämä on nyt se juttu mihin olen asettanut henkisen ja fyysisen tavoitteeni? Maanantaina eli huomenna HEI ME KAHVITELLAAN tilaisuus cafe Torpanrannassa. Tällä lähdetään taas ensi viikkoon.

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen

1.8.2024 Jee,,,torstai on toivoa täynnä, niinpä, kyllä olisi paljon toiveita. Rauhaa maailmalle ja hyvää tahtoa ja ystävyyttä kaikkien ihmisten välillä! Kun katsoo vaikka vain uutisia, niin tuntuu aika mahdottomalta toiveelta. Yksi toive joka toteutui tänään oli hyvin pikkuriikkinen ja mun ihan henkilökohtainen, oli aloittaa taas tänään treenaamiseni Tuulimäen Boxingsalilla pitkän paussin jälkeen. Hyvin varovasti ja hiljalleen yrittäen kolme-neljä kertaa viikossa. Treenin jälkeen laitoin soimaan, olen oikeastaan jo pari päivää kuunellut taas sellaista punaista CD-levyä jonka punaisessa kannessa on keltaisella 1 ja levyn vasemmalla yläpuolella lukee The Beatles. On aivan ihanaa olla vähän jämähtänyt ja pitää edelleeen asioista kymmenien vuosien takaa. Katsoin kyllä tänään nuoren naisnyrkkeilijämme PIHLA KAIVO-OJAN ottelun olympialaisissa ja hän otteli hyvin viisaasti ja taitavasti liikkuvaa hienoa nyrkkeilyä. Onnittelut ja menestystä seuraavaan otteluun. Näin ollaan vaihdettu elokuun puolelle ja sehän on vielä kesäkuukausi, joten hyvää kesänjatkoa katsotaan mitä elokuu tuo tullessaan?