Gran Canaria Vista Amadores Hollyday Club on hotelli joka sijaitsee Amadoresin rinteellä. Korkealla ylhäällä. Emme ole toki ensimmäistä kertaa hotellissa joka sijaitsee täällä ylhäällä. Olemme olleet usein eri hotelleissa ja ihailleet merinäkymää joka alhaalla aukeaa eteemme sekä illalla auringon vaipuesssa mereen. Alhaalla on lumoava Amadoresin ranta. Päivä alkoi huoneiston terassilla seitsemän aikaan jolloin oli pimeää, mutta kahvi ja oma aamiainen maistui ja oli hienoa seurata kun päivä valkenee pikkuhiljaa ja voi hiukan arvuutella onko tulosssa aurinko päivä? Välillä näytti olevan pilviä taivaalla, jotka kuitenkin häviävät niinkuin yhdessä laulusssa lauletaan "KAUAS PILVET KARKAAVAT" taisi olla Baddingin laulu. Välillä lähdettiin kävelemään kierros Puerto Rico/Amadores, joka terkoitti aikamoista laskeutumista alas vuoristoa ja takaisin kapuamista ylös. Minä jouduin kyllä toteamaan, että olen joko huonossa kunnossa tai vanhentunut, senverran rankkaa se oli. Välillä vietin ihan kokonaisen allaspäivän altaalla, lukien ja tällä kertaa mukana oli uusi Kepler, Unissakävelijä - huh, hurja. Muruni kyllä "kipaisi" lenkin joka päivä, mutta hänhän on nuori ja suloinen.
Yhtenä päivänä vierailimme Las Palmasissa ja kävelimme sieltä Trianasta Canterasin rantaan. Söimme paella lounaan Catalina Parkin puiston laidalla. Canterasin ranta jossa oli valtava määrä ihmisiä, kymmeniä ravintoloita ja kaikkki täynnä ihmisiä. Meri kuohui korkeiden aaltojen myötä rantaan lumoavasti. Löysimme pöydän yhdestä ravintolan terassilta ja tilasimme latet herkkujen kera. Las Palmas on kyllä special kaupunki. Irwinhän on jo aikoinaan tehnyt siitä laulun. Vielä yks juttu mitä olermmr myös aina tehneet, joka tuo mieleen ja myös paljon muistoja, kun olimme lastemme kanssa ensi kertaa Canarialla Bahia Felizissä Hotelli Orkideassa vuonna 2009 viikon verran ja tuli tavaksi kävellä sieltä Inglesiin ja sen dyynien rannalle Banana Splitille. Matka on sinne kymmenisen kilometriä ja lähes koko matka meren rantaa joka tuo jo ihanan tunnelman, rantakahviloita sekä hotelleja ostoskeskuksineen mahtuu reitille sekä joitakin nousuja rappusineen. Kun saavut perille on siinä iso kulmaus ja kulmakahvila erillaisine tarjottavineen, mutta nyt se olikin poisssa. Oho, aina tulee yllätyksiäkin matkalla. Mutta ei hätää. Siinä vieressä on varsin useita paikkoja, joista valitsimme italialaisen ja josa musiikki soi voimakkaasti. Meri edessä kuohui ja tunnelma oli varsin loistava.Yksi vapaa pöytä löytyi ja tilasimme Muru cannelonia ja minä mozzarella salaatin kun kerran italialaisesssa oltiin. Istuimmme ja nautimmme . Olimme taas kerran tehneet traditiomme ala Canarias.
Hurautimme taxilla takaisin hotelille ja ehdimme vielä altaalle muutamaksi tunniksi. Hmm, tähän päivään mahtui taas paljon muistoja eilisestä tähän päivään. Eilen illalla myöhään saavuimme taas kotiin Toppelundiin. Oli pimeää ja sumuista. Luulen että tässä menee muutama päivä sopeutumisessa ja niinpä aloitankin uuden harjoitusohjelmani vasta helmikuun vaihteessa ja olen sen nyt laatinut tämän vuoden lopppun saakka. Ja enpä osaa yhtään sanoa miten siitä suoriudun. Canarian reussu oli taas kerras hieno! I`TS LIFE....palaan taas VARJONYRKKEILEMÄÄN kun toivun....
