Huh huh, mikä sade aamu. Olin kuitenkin varjonyrkkeilemässä Toppeelundin Areenalla, "Minähän en ole sokerista vaikka makea olenkin" oli yksi slougani pari vuosikymmentä sitten kun pidin kuntonyrkkeilyn kesäleiriä jengille täällä .Nyt olen mennyt aika alkuaikoihin kun kuuntelen Bill Haley & The Comets vinyyliä ja valmistaudun lähtemään kuukausilounaalle Chicosiin ja tapaamaan ESA HEINOSTA. Kyllä hampurilaisateria maistuukin. Ei tässä muuta kuin hyvää päivän jatkoa teille molemmille blogini lukijalle. En tosin tiedä onko teitä enään kaksi? Mutta en voi ainakaan sanoa some villiintyi näistä mun jutuista, mutta tälläistä on elämä kun täyttää 78 vuotta niin ei todellakaan kukaan villiinny enään!
Tässä vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no 40
Joulun vietin osittain armeijassa, osaksi kotona. Vuosi vaihtui ja aloin keskittyä seuraavaan otteluuni, joka tulisi olemaan 14.1.1966 jälleen Pikku Messuhallissa, jonne oli saapumassa DDR:n joukkue. Päivää ennen kilpailuja julkaistiin Helsingin Sanomissa juttu, jossa oli otsikossa: "MESSUHALLISSA NÄETTE, ETTÄ MINÄKIN OSAAN LYÖDÄ KOVAA", ja kuva, jossa olemme OLLI MÄEN kanssa hanskat kädessä kasvotusten. Tekstissä kerroin olevani nyt erittäin hyvässä kunnossa - kiitos OLLI MÄEN sparrausavun - sekä odottavani mielenkiinnolla E. JÄRVISEN ja A. NILSSONIN kohtaamista uusintaotteluissa, sillä huonot esitykset vaivasivat mieltäni ja halusin korjata ne paremmaksi.
Yllä olevassa kuvassa minä ja KARI MERONEN armeijan harmaissa vartiossa Santahaminassa.
Seuraavan päivän iltana voitin töpötäyden Pikku Messuhallin kehässä itäsaksalaisen HEINZ HARTMANIN ylivoimaisesti pistein lyöden toisessa erässä HARTMANIN ottamaan lukuakin, jolloin Helsingin Sanomat sai aiheen julkaista kuvan, jossa HARTMAN on kanveesilla ja kuvatekstissä minä sanoin: "Lupasin Messuhallissa lyödä kovaa ja tässä näette, että pidin lupaukseni"! Näissä kilpailuissa itäsaksalaiset voittivat meikäläiset 7-3, KARI MEROSEN ja OSKU KANERVAN luonnollisesti myös voittaessa ottelunsa,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti