VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

 

Heinäkuun toinen päivä ja hellettä! Kävin aamulla taas varjonyrkkeilemässä Toppelundin Areenalla ja harjoitus tuntui hyvältä, mutta en en vieläkään tuntenut nuortuvani. Mutta eihän se mikään ihme, kun katsoo tuota viereistä ilmoitusta....elämän käänteitä vuodesta 1960 alkaen....siitähän on todella kauan, joten mun täytyy olla aika vanha jo?

Tarinaa Harrin Kehäkulmasta no57

Ottelun jälkeen ihmispaljouden purkautuessa jäähallista oli mahdoton saada taxia eikä muutakaan kyytiä tuntunut löytyvän. Päätimme mennä maanalaisella keskustaan ja se oli minustakin loistava ajatus, sillä näiden kahden ottelun, omani ja BOSSE HÖGBERGIN jälkeen tunsin tarvitsevani ilmaa ja halusin kävellä vähän aikaa ulkona isän ja äidin kanssa. Juttelimme faijan kanssa koko matkan hotelliin ja ihmettelin HÖGBERGIN ja MAZZINGIN kuntoa ja kovuutta ja tunsin olevani valovuoden päässä huipulta. Illalla hotelli Strandin loistoravintolassa söimme loistoillallisen hyvän mielialan vallitessa, tietoisuus seuraavasta ottelusta mielessä. Salissa söi myös Euroopan mestaruuden säilyttänyt SANDRO MAZZINGI seurueineen molemmissa käsissä märät sidetukot, joilla hän paineli pahoin turvonneita silmäkulmiaan, nenäänsä ja huuliaan. Syötyämme lähdimme tapaamaan BERTIL KNUTSSONIA hänen toimistoonsa, jonne meidät oli pyydetty. Nyt oli poissa ensitapaamisen aikana vallinnut kireys ja kiire BERTILIN istuessa rentona vain paita päällä lepotuolissa, viskilasi kädessä, silmissä hyvin iloinen ja lämmin katse. "Onneksi olkoon, Harri. Oli hieno alku. Olen onnellinen, että Harri on niin hyvä nyrkkeilijä, sillä olin nuori poika, kun minä innostuin nyrkkeilemään ja suuri ihanteeni oli silloin suomalainen taitonyrkkeilijä YRJÖ PIITULAINEN, jonka otteluita täällä Ruotsissa kävin katsomassa ja nyt YRJÖN poika jatkaa täällä samoja jälkiä".... Tämä BERTIL KNUTSSON, joka nyt istui siinä tuolissa puhuen, tuli olemaan minulle isäni jälkeen tärkein ihminen nyrkkeilyssä. Tulen aina muistamaan hänet monista jännittävistä illoista ja hetkistä sekä ihmisenä, joka antoi minulle mahdollisuuden nyrkkeilyn kovassa maailmassa. 

    Kerronpa tässä välissä eräästä fantastisesta tapaamisesta, kun 70-luvulla BERTIL KNUTSSON järjesti Suomeen amerikkalaisen showkoripallojoukkueen HARLEM GLOBETROTTERSIN vierailun ja näin eräänä aamuna lehdestä, että myös BERTIL on tulossa käymään Helsinkiin. Emme olleet nähneet  seitsemään vuoteen, emmekä olleet missään yhteydessä tänä aikana sen jälkeen, kun Ruotsissa ammattinyrkkeily kiellettiin 31.12.1969. Soitin Panttereiden ESKO KARHUSELLE ja kysyin tietääkö hän, millä koneella KNUTSSON saapuu? Päätin yllättää ja mennä häntä vastaan. En muista, mikä päivä se oli, mutta muistan, kun seisoin Seutulan lentokentän vastaanottoaulan lasiovien toisella puolella liukuportaiden tuodessa matkustajia alas tullitarkastukseen. Sillä silmänräpäyksellä, kun hänet näin, oli hän sama "vanha" BERTIL muuttumattomana, kiireisen näköisenä ja samalla huomasin BERTILIN takana toisenkin tutun, BERTILIN hyvän ystävän ÅSAN.... Tunteeko BERTIL minua, kun minulla on nyt viikset, pitempi tukku ja olen kymmenen kiloa lihonut niistä ajoista. Katson heitä lasin takaa. Sisälläni läikähtävät lämpimät, jännittävät ja hauskat muistot. Olisin silloin suostunut vaikka "silputtavaksi" kehään, jos BERTIL olisi sitä odottanut. ÅSA katsoo minua, sanoo jotain BERTILILLE: BERTIL pudistaa päätään. Astun hiukan taaksepäin odottamaan, sillä koripalloherroja on myös tullut häntä vastaan. He tulevat ulos tullista ja ÅSA huutaa..."Se on HARRI". BERTIL katsoo minuun, kiirehtii ohi koripalloherrojen..."HARRI"....Hän halaa minua, hymyilee, nauraa viiksiäni. Hän pyytää anteeksi ja käy tapaamassa koripalloherroja, tulee takaisin, sovitaan että vien heidät hoteliin. Mikä hotelli? INTERCONTINENTAL. Kaikki on kuin ennen. Kerron, mitä olen touhunut, vaikkei sitä tarvitsisi näköjään tehdä, sillä BERTIL on kuullut kaikesta, lähes kaikesta, tämän seitsemän vuoden aijalta yhteisiltä tuttaviltamme. "Kuinka YRJÖ voi"?  kysyy BERTIL... "Tulettehan koripalloiltaan  Annan liput. Olisi mukava tavata YRJÖ. Haluamme huomenna tulla syömään ravintolaasi".... Kysyn, "Miten BOSSE voi, entä INGO, entä....." Kyselemme toisiltamme                                                        vuorotellen, "Kuinka ELIS voi"?...BERTIL nauraa, katsoo minua ja sanoo taas jo ties monenko kerran: "Oli mahtava yllätys, että tulit vastaan"....Ajamme hotellin pihaan. "Tulethan ylös veilä, juodaan kahvit"...Hotellihuoneessa joimme kahvit, Coca Colat ja BERTIL vielä yhden viskin ja puhuimme, puhuimme, oli niin paljon kerrottavaa, kuunneltavaa ja muisteltavaa. Koska minun piti lähteä takaisin duuniin, sovimme että illalla menemme kolmisin syömään ja juttelemaan. Illalla istuimme Kaukosen Saslikissa syöden hyvät sapuskat alku, keski, jälkiruokineen ja juomineen sekä kahveineen. BERTIL pahoitteli useaan kertaan, että ammattinyrkkeilykiellon pitikin tulla juuri silloin, kun minulla olisivat alkaneet suuret rahaottelut ja mahdolliset mestaruusottelut Ruotsissa. Mutta viis siitä. Se oli joka tapauksessa fantastista aikaa se, jolloin kipusimme kohti huippua ja mainetta sekä iloitsimme jokaisen ottelun jälkeen voitosta kaiiki yhdessä, minä, isäni, INGO ja BERTIL Seuraavana päivänä kävivät ÅSA ja BERTIL syömässä Ravintola ANITA & HARRISSA ja ilalla olimme faijan kanssa katsomassa koris-showta  UKK-hallissa. Seuraavana päivänä BERTIL ja ÅSA lensivät Göteborgiin, mutta lupasin soitlla ja mennä käymään Ruotsissa ja silloin pitäisimme riemukkaan diskoillan. 

Ennen kuin palaan takaisin Tukholmaan ja päivään, jolloin vasta tutustuin BERTIL KNUTSSONIIN haluan vielä julkaista tämän kuvan, kun BERTIL täytti 80 vuotta lensimme Göteborgiin ja vietimme muutaman päivän ja yhden loistavan illan katsomassa JERRY WILLIAMS showta, käytiin yhtenä päivänä  syömässä yhdessä merenranta ravintolassa, muisteltiin niitä nyrkkeilyaikoja ja BERTIL sanoi, "Harri, me olemme lähes ainoat jäljellä meidän jengistä"...se tuntui surulliselta, mutta toisaalta....monikymmen vuotinen ystävyys, joka alkoi siis nyt 11.11.1966 on ollut arvokas ja mieleenpainuva....mutta nyt siihen päivään, jolloin sovimme, että seuraava ottelu olisi joulukuussa BERTILIN ja INGON kotikaupungissa Göteborgissa 26.12.1966. BERTIL lupasi lähettää sähkeitse tiedon tulevasta ottelustani, kun vastustajani selviää, erämäärien pysytellessä edelleen neljässä.

             Promoottorit INGEMAR JOHANSSON & BERTIL KNUTSSON

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

 

OOOO,,,eikö ole ihanaa...aurinko paistaa ja on lämmin kesäinen aamu. Minä olen käynnyt varjonyrkkeilemässä Toppelundin Areenalla, mutta yksi mikä vaan harmittaa? En vieläkään tunne nuortuneeni vaikka jo kolme kuukautta olen pitänyt tätä kesäleiriä itselleni. Onkohan valmennuksessa jotain vikaa. Liian pehmo ja kiltti valmentaja, joka kehoittaa vaan ottamaan iisisti ja muistamaan että olen jo vanha ukko. Pirullista kuultavaa. Taidan antaa kohta valmentajalle potkut ja etsiä kunnollisen ankaran periksi antamattoman valmentajan joka ei paljon päätä silittele ja vie buffetpöytiin syömään? Sillä edelleenkin paino 79,1....ei millään livahda sinne 78 kilon puolelle. Tänäänkin valmentajani meinaa viedä mut suschibuffet lounaalle ja sanoo että ansaitseb sen kun oon ollut niin ahkera treenaaja. No huomenna on turha mennä vaa`alle. No hyvää ja aurinkoista tiistaipäivää!

Tarinaa Harrin Kehäkulmasta no56

  Käytyäni suihkussa ja puettuani siviilivaatteet ylleni lähdimme tapaamaan illan pääottelijaa BOSSE HÖGBERGIA ja toivottamaan onnea hänen ottelulleen Euroopan mestaruudesta. Koputimme varovasti ovelle, missä  luki "Bosse Högberg , ei saa häiritä" , ja avasimme oven. Olen puhunut omista paineistani ja helvetillisestä odotuksesta ennen ottelua, mutta BOSSE HÖGBERGIN paine taisi olla kymmenkertainen, sillä ilma sisällä ei tuntunut liikkuvan milliäkään vaan astuit kuin erillään maailmasta olevaan kammioon, josta olisit voinut leikata siivuja jännityksestä, paineesta, sähköstä. Huoneessa oli BOSSE HÖGBERGIN lisäksi vain BÖRJE HANSSON. Päättäväisyys ja voima, joka uhkui BOSSE HÖGBERGISTÄ, oli valtava, tuntui, ettei hän tarvitse ovia, sen kuin vain kävelee seinien läpi. Toivotamme onnea ottelulle.... BOSSE ei vastaa mitään, nyökkää vain. Jätämme hänet kamppailemaan "riivajaisia" vastaan. Se oli ensikohtaaminen BOSSE HÖGBERGIN, Ruotsin kohutun skandaalinkäryisen huippunyrkkeilijän kanssa. Ottelu, jonka näin hänen nyrkkeilevän, taistelevan, Italian hirmukovaa SANDRO MAZZINGIA vastaan, oli ottelu, jonka veroista en ole nähnyt ja tuskinpa tulen näkemäänkään. Siinä kaksi äärettömän kovaa boksaria yrittivät nyrkein silputa ensimmäiset seitsemän erää toisensa riekaleiksi ja sen jälkeen valtavaa voitontahtoa uhkuva BOSSE HÖGBERG taisteli hiukan vielä itseään vahvempaa ja parempaa nyrkkeilijää vastaan, joka erä erältä seuraavat kuusi erää "silppusi" BOSSEA, mutta ei saanut tämän halua voittaa murtumaan, vaan kehätuomarin keskeyttäessä ottelun 14. erässä oli BOSSE HÖGBERG kirjaimmellisesti pyörtynyt pystyyn, mutta ei suostunut vaipumaan kanveesille. Tuomari johdatti BOSSEN kehäkulmaansa. Tunsin kyynelien valuvan pitkin poskiani ja kärsin vertavuotavan BOSSEN vuoksi, joka jakkaralleen istuessaan vaipui kasaan kehäköysiä vasten. Hallissa oli hiirenhiljaista  

  15000 ihmisen tuijottaessa lumoutuneena  ja kauhuissaan tätä näkyä. 10 sekuntia.... BOSSE HÖGBERG ryhdistäytyy...Pää nousee rinnalta ylös.... Hän ei suostunut nytkään antamaan periksi vaan katsoi  turvonneiden, veristen silmäkulmien alta SANDRO MAZZINGIA ja nyökkää tälle.... Ensimmäisellä penkkirivillä istuvan Ruotsin ykköslaulajattaren  ja BOSSEN vaimon ANITA LINDBLOMIN edessä oli kolmisenkymmentä kuvaajaa polvillaan kamerat suunnattuina hänen kasvoihinsa odottaen murtuuko hän ja saadakseen kuvata sen. Mutta myös ANITAN tahto oli taistelijan, kasvot kalpeina  hän piti pintansa  ja sanoi  olevansa ylpeä BOSSEN taistelusta. 15000 ihmistä osoitti suosiota suurelle nyrkkeilijälle BOSSE HÖGBERGILLE, joka oli käynyt valtavan taistelun kehässä ja tehnyt todellakin parhaansa. Olipa esimerkki ammattinyrkkeilyn kovuudesta ensikertalaiselle!