Ottelun jälkeen ihmispaljouden purkautuessa jäähallista oli mahdoton saada taxia eikä muutakaan kyytiä tuntunut löytyvän. Päätimme mennä maanalaisella keskustaan ja se oli minustakin loistava ajatus, sillä näiden kahden ottelun, omani ja BOSSE HÖGBERGIN jälkeen tunsin tarvitsevani ilmaa ja halusin kävellä vähän aikaa ulkona isän ja äidin kanssa. Juttelimme faijan kanssa koko matkan hotelliin ja ihmettelin HÖGBERGIN ja MAZZINGIN kuntoa ja kovuutta ja tunsin olevani valovuoden päässä huipulta. Illalla hotelli Strandin loistoravintolassa söimme loistoillallisen hyvän mielialan vallitessa, tietoisuus seuraavasta ottelusta mielessä. Salissa söi myös Euroopan mestaruuden säilyttänyt SANDRO MAZZINGI seurueineen molemmissa käsissä märät sidetukot, joilla hän paineli pahoin turvonneita silmäkulmiaan, nenäänsä ja huuliaan. Syötyämme lähdimme tapaamaan BERTIL KNUTSSONIA hänen toimistoonsa, jonne meidät oli pyydetty. Nyt oli poissa ensitapaamisen aikana vallinnut kireys ja kiire BERTILIN istuessa rentona vain paita päällä lepotuolissa, viskilasi kädessä, silmissä hyvin iloinen ja lämmin katse. "Onneksi olkoon, Harri. Oli hieno alku. Olen onnellinen, että Harri on niin hyvä nyrkkeilijä, sillä olin nuori poika, kun minä innostuin nyrkkeilemään ja suuri ihanteeni oli silloin suomalainen taitonyrkkeilijä YRJÖ PIITULAINEN, jonka otteluita täällä Ruotsissa kävin katsomassa ja nyt YRJÖN poika jatkaa täällä samoja jälkiä".... Tämä BERTIL KNUTSSON, joka nyt istui siinä tuolissa puhuen, tuli olemaan minulle isäni jälkeen tärkein ihminen nyrkkeilyssä. Tulen aina muistamaan hänet monista jännittävistä illoista ja hetkistä sekä ihmisenä, joka antoi minulle mahdollisuuden nyrkkeilyn kovassa maailmassa.
Kerronpa tässä välissä eräästä fantastisesta tapaamisesta, kun 70-luvulla BERTIL KNUTSSON järjesti Suomeen amerikkalaisen showkoripallojoukkueen HARLEM GLOBETROTTERSIN vierailun ja näin eräänä aamuna lehdestä, että myös BERTIL on tulossa käymään Helsinkiin. Emme olleet nähneet seitsemään vuoteen, emmekä olleet missään yhteydessä tänä aikana sen jälkeen, kun Ruotsissa ammattinyrkkeily kiellettiin 31.12.1969. Soitin Panttereiden ESKO KARHUSELLE ja kysyin tietääkö hän, millä koneella KNUTSSON saapuu? Päätin yllättää ja mennä häntä vastaan. En muista, mikä päivä se oli, mutta muistan, kun seisoin Seutulan lentokentän vastaanottoaulan lasiovien toisella puolella liukuportaiden tuodessa matkustajia alas tullitarkastukseen. Sillä silmänräpäyksellä, kun hänet näin, oli hän sama "vanha" BERTIL muuttumattomana, kiireisen näköisenä ja samalla huomasin BERTILIN takana toisenkin tutun, BERTILIN hyvän ystävän ÅSAN.... Tunteeko BERTIL minua, kun minulla on nyt viikset, pitempi tukku ja olen kymmenen kiloa lihonut niistä ajoista. Katson heitä lasin takaa. Sisälläni läikähtävät lämpimät, jännittävät ja hauskat muistot. Olisin silloin suostunut vaikka "silputtavaksi" kehään, jos BERTIL olisi sitä odottanut. ÅSA katsoo minua, sanoo jotain BERTILILLE: BERTIL pudistaa päätään. Astun hiukan taaksepäin odottamaan, sillä koripalloherroja on myös tullut häntä vastaan. He tulevat ulos tullista ja ÅSA huutaa..."Se on HARRI". BERTIL katsoo minuun, kiirehtii ohi koripalloherrojen..."HARRI"....Hän halaa minua, hymyilee, nauraa viiksiäni. Hän pyytää anteeksi ja käy tapaamassa koripalloherroja, tulee takaisin, sovitaan että vien heidät hoteliin. Mikä hotelli? INTERCONTINENTAL. Kaikki on kuin ennen. Kerron, mitä olen touhunut, vaikkei sitä tarvitsisi näköjään tehdä, sillä BERTIL on kuullut kaikesta, lähes kaikesta, tämän seitsemän vuoden aijalta yhteisiltä tuttaviltamme. "Kuinka YRJÖ voi"? kysyy BERTIL... "Tulettehan koripalloiltaan Annan liput. Olisi mukava tavata YRJÖ. Haluamme huomenna tulla syömään ravintolaasi".... Kysyn, "Miten BOSSE voi, entä INGO, entä....." Kyselemme toisiltamme vuorotellen, "Kuinka ELIS voi"?...BERTIL nauraa, katsoo minua ja sanoo taas jo ties monenko kerran: "Oli mahtava yllätys, että tulit vastaan"....Ajamme hotellin pihaan. "Tulethan ylös veilä, juodaan kahvit"...Hotellihuoneessa joimme kahvit, Coca Colat ja BERTIL vielä yhden viskin ja puhuimme, puhuimme, oli niin paljon kerrottavaa, kuunneltavaa ja muisteltavaa. Koska minun piti lähteä takaisin duuniin, sovimme että illalla menemme kolmisin syömään ja juttelemaan. Illalla istuimme Kaukosen Saslikissa syöden hyvät sapuskat alku, keski, jälkiruokineen ja juomineen sekä kahveineen. BERTIL pahoitteli useaan kertaan, että ammattinyrkkeilykiellon pitikin tulla juuri silloin, kun minulla olisivat alkaneet suuret rahaottelut ja mahdolliset mestaruusottelut Ruotsissa. Mutta viis siitä. Se oli joka tapauksessa fantastista aikaa se, jolloin kipusimme kohti huippua ja mainetta sekä iloitsimme jokaisen ottelun jälkeen voitosta kaiiki yhdessä, minä, isäni, INGO ja BERTIL Seuraavana päivänä kävivät ÅSA ja BERTIL syömässä Ravintola ANITA & HARRISSA ja ilalla olimme faijan kanssa katsomassa koris-showta UKK-hallissa. Seuraavana päivänä BERTIL ja ÅSA lensivät Göteborgiin, mutta lupasin soitlla ja mennä käymään Ruotsissa ja silloin pitäisimme riemukkaan diskoillan.
Ennen kuin palaan takaisin Tukholmaan ja päivään, jolloin vasta tutustuin BERTIL KNUTSSONIIN haluan vielä julkaista tämän kuvan, kun BERTIL täytti 80 vuotta lensimme Göteborgiin ja vietimme muutaman päivän ja yhden loistavan illan katsomassa JERRY WILLIAMS showta, käytiin yhtenä päivänä syömässä yhdessä merenranta ravintolassa, muisteltiin niitä nyrkkeilyaikoja ja BERTIL sanoi, "Harri, me olemme lähes ainoat jäljellä meidän jengistä"...se tuntui surulliselta, mutta toisaalta....monikymmen vuotinen ystävyys, joka alkoi siis nyt 11.11.1966 on ollut arvokas ja mieleenpainuva....mutta nyt siihen päivään, jolloin sovimme, että seuraava ottelu olisi joulukuussa BERTILIN ja INGON kotikaupungissa Göteborgissa 26.12.1966. BERTIL lupasi lähettää sähkeitse tiedon tulevasta ottelustani, kun vastustajani selviää, erämäärien pysytellessä edelleen neljässä.
Promoottorit INGEMAR JOHANSSON & BERTIL KNUTSSON
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti