Allekirjoitin uuden ottelusopimuksen ottelusta 6.12.1969 Kielissä, jossa kohtaisin Hollannissa asuvan tummapintaisen ETTI DEFARESIN. Lehdet kertoivat että minua odottaisi 18. ammattilaisvoittoni, sillä JARKKI BERGLÖFILLE ja OSKU KANERVALLE hävinneestä ETTI DEFARESISTA ei olisi minulle vastusta, Lensimme jälleen 5.12.1969 faijan kanssa Hampuriin, missä auto oli meitä vastassa lentokentällä valmiina kuljettamaan meidät Kieliin. Saimme matkaseuraksi pari ranskalaista nyrkkeilijä avustajineen joiden kanssa faija tunnin matkan ajan puhui ranskaa, jota minä kuuntelin huvittuneena, sillä tietääkseni ranska ei kuulunut faijan kielivarastoon ja niinpä Kieliin tullessamme faija lausahtikin minulle: "Mitähän hyökin on koko matkan puhuneet". Mutta näinhän tämä matka oli taas sujunut mukavasti ja majoittauduimme miellyttävään hotelliin kaupungin keskustassa. Seuraavan päivän aamuna 6.12.1969 punnituksessa ETTI DEFARES näytti isolta ja vahvalta. Tapasin myös erään aikaisemman vastustajani, joka asui Saksassa. Hän oli algerialainen BOUALEM BELOUARD. Iltapäivä meni hotellissa lepäillen ilman suurempaa jännitystä, sillä kyllä minäkin uskoin selviäväni mustaihoisesta ETTI DEFARESISTA helposti.
Illalla neljännen erän jälkeen tullessani erätauolle rinnukset yltä päältä veressä tunsin suorastaan epätoivoa, koska en saanut nyrkkeilyfiilingistä kiinni ja olin tosi vaikeuksissa helpoksi vastustajaksi povatun DEFARESIN kanssa, joka mahtavilla svingeillä yritti irroittaa pääni. Faija oli synkkänä: "VAI TAITEILIJA...PYH.... SINÄHÄN OLET KUIN ILTA-SANOMIEN JAKAJA....KYLLÄ HÄVETTÄÄ... JA TUOLLAISESTA NE SITTEN KIRJOITTAAKIN....MIE OLISIN LYÖNNYT TUOLLAISET VASTUSTAJAT PISSALLE MENNESSÄNI.... NYT HARRI, TERÄSTÄYDY...LYÖNTEJÄ, LYÖNTEJÄ... MUUTEN TULEE TAPPIO,,,, TAISTELE NYT, POIKA...KOTONA ODOTETAAN VOITTOA." Onneksi gongi soi viidennen erän alkamiseksi ja pääsin hiljaisemman miehen käsiteltäväksi. Tämä oli sellainen ottelu, joka piti raataa ja tapella verissä päin kotiin. Kahdeksannen erän loputtua olin pystynyt kääntämään tämän vaikean ottelun edukseni DEFARESIN roikkuessa, puskiessa ja sitoessa raskaasti läpi ottelun. Saavutin 18. voittoni työläästi ja tunsin tänään olleeni huono, eikä faijakaan vaikuttanut tyytyväiseltä, vaikka sanoikin, että tulihan tehtyä ja voitto tuli kotiin.
Pukuhuoneessa katsoessani peiliin minkähän näköinen olisin, todella yllätyin. Alahampaani olivat tulleet pahasti huuleni alapuolelta lävitse ja kasvot olivat täynnä nirhamia. En ollut yhtään niin kaunis kun muistin olevani, mutta saattoihan olla, että muistikin huononee tässä hommassa. Joku saksalainen toi kuitenkin valtavan pullon samppanjaa, jonka päätin viedä tuliaisiksi kotiin, mutta se jäi haaveeksi, sillä lentokoneessa, kassissa, se oli poksahtanut auki ja näin toin tuliaiseksi vain veriset samppanjassa liotetut nyrkkeilyvaatteet... Niin ja minut, mikä ei kylläkään tyrmistyneistä ilmeistä päätellen ilahduttanut, kun marssin tullin läpi appelsiinin kokoiseksi turvonneen verestävän huuleni kanssa....
"Eiköhän olisi parempi jättää se Göteborgin ottelu 30.12.1969 väliin", sanoi ANITA faijalle..."Hoida sie vaan tyttö ne lauluhommat ja jätä nää nyrkkeilyhommat meille miehille", tokaisi faija. Ja niinpä me miehet ryhdyimme valmistautumaan otteluun, jossa kohtaisin jo moneen kertaan tarjotun Italian mestarin BRUNO MELISSANON ammattinyrkkeilyillassa, joka olisi viimeinen laatuaan Ruotsissa, sillä sen jälkeen ammattinyrkkeily olisi laitonta väkivaltaa, josta joutuisi vankilaan. Nyt kuitenkin vielä kerran tapeltaisiin laillisesti ja maksusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti