Tuntui hyvältä. 10. ammattilaisotteluni oli vanhassa kunnon Messuhallissa, jossa niin monesti oli tullut nyrkkeiltyä jännittävät SM-ottelut ja maaottelut amatöörinä. ALI SANOU, jonka piti tulla vastustajakseni 24.11.1967 Messuhalliin, vaihtui toiseen algerialaiseen nimeltään MOHAMMED SOUITA.
Kolmen viikon ajan ennen tätä iltaa riitti taas sähinää. Lehdet kävi läpi tähänastisia ottelujani ja kertoivat tämän otteluni ratkaisevan jatko-ottelut. Jossakin vaiheessa kävin useanakin iltana YRJÖNKULMA-nimisessä tanssipaikassa, jossa jalkapalloilumme virtuoosi ja maestro KAI PAHLMAN järjesti tansseja. Lehdessä mainostettiin hienosti: Solisti EINO GRÖN. Illan yllätyksestä vastaa HARRI PIITULAINEN SHOW. Hienosta mainoksesta huolimatta show sisälsi ainoastaan sen, että annoin pari vapaalippua tulevaan ammattilaisiltaan ja kuuntelin kuin ÖÖ, kun KAI PAHLMAN heitti huulta: "Paljonko sä olet maksanut tuosta sun tyylikkäästä puvustasi?" "400 markkaa" vastasin. "Älä nyt. Sillähän olisi saanut jo uusiakin", sanaili KAITSU ja tunsin olevani varsinainen show-tähti!
Otteluilta läheni joutuisasti ja perhoset lentelivät vatsassani, sillä Messuhallissa halusin taas onnistua tosi hyvin ja antaa hyvän matsin kotiyleisölleni. Pari päivää ennen otteluiltaa Ilta-Sanomat julkaisi taas koko sivun jutun otsikolla: "Piitulaisen ensi-ilta hermostuttaa isää, ei poikaa" ja jutussa vakuutan, etten ole tippaakaan hermostunut, mutta toi faija, sehän on kuin sillä olisi matsi edessä. Tosiasiassa pari päivää ennen matsia vatsaani vihloi niin, että luulin sen repeävän. Painajaiset tyrmäystappiosta kotiyleisön edessä herättivät minut yöllä hiestä likimärkänä rukoilemaan, että todella voittaisin ja onnistuisin taas kaiken sirkuksen ja huulenheittoni jälkeen, muuten en matsin jälkeen paljon julkisesti kehtaisi näyttäytyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti