Tarinaa HARRIN KEHÄKULMASTA/87

 

Tuli päivä, jolloin oli yritettävä taas harjoitusottelua ja kokeiltava miltä homma tuntuu ja tietysti Ilta-Sanomat oli taas paikalla katsomassa, missä kunnossa olisin. Annankin Iltiksen kertoa, mitä se näki: "Piitulainen uhkui taistelun riemua. Iskut lähtivät irtonaisesti ja Beatles-tukka heilahti miehekkäästi. OSMO KANERVA otti kolme harjoituserää Piitulaista vastaan. Kolmannessa erässä Piitulaisen terävä oikea pamahti suoraan Kanervan nenään. Molemmat menivät rikki. Piitulainen hyppi ympäri kehää pidellen oikeataan ja Kanervan nenästä valui verta. Ottelu päättyi siihen....Nyt olin kyllä saanut tarpeekseni tästä touhusta ja päätin, etten varmasti nyrkkeile ennenkuin käteni on todella parantunut, sillä eihän tästä tule mitään, jos joka lyönnin jälkeen täytyy hyppiä ympäti kehää....Ilmoitin itse, että minusta ei ole nyrkkeilijäksi, vaikka kuinka haluaisinkin, kun käsi on sökö, eikä parane, vaikka kuinka ottelupäivä olisi sovittu. Olin todella pahoillani aiheuttamastani sekaannuksesta ja ihmettelin nyt, että miten olin voinutkaan ajatella voivani nyrkkeillä kymmenen päivää ZADOURIAN ottelun jälkeen, kun käteni oli hajonnut ja loukkaantunut ottelussa saksalaista KARL FURCHTIA vastaa,.

Olin liian optimistinen ja yliarvioin itseni puhtaasti. Mutta nyt vasta sirkus alkoikin. Kävin jälleen tri RISTO ELOVAINION luona käteni kanssa ja harjoituskielto tammikuun 6. päivään oli selvä asia. Oikean käteni lihaksisto oli täynnä pieniä haavoja, jotka vaativat täydellisen levon kädelleni, jotta sillä voisi taas kunnolla lyödä. Mutta huolimatta lääkärintodistuksesta ja käyttökelvottomasta kädestäni olivat WENESKOSKI ja SUOMEN AMMATTINYRKKEILYLIITTO sitä mieltä, ettei minulla olisi oikeutta kieltäytyä vaan voisin aivan hyvin nyrkkeillä yhdellä kädellä. Ilta-Sanomat: "Piitulaista rangaistaan. Tulen vaatimaan Harri Piitulaiselle kovaa rangaistusta. Asia on jo viety Suomen Ammattinyrkkeilyliitolle. Kahden vuoden kilpailukielto ei ole liian vähän.! Weneskoski ei anna armoa. "Uskon kyllä, että Harri ottelisi, mutta isä, Yrjö Piitulainen pelkää!"

Oli taas mainiota, että tästäkin asiasta syytettiin faijaa, vaikka minä itse olin ratkaisujeni takana, olivat ne sitten hyviä tai huonoja. Kolmantena päivänä peruutuksesta häly sen kun yltyy. Ilta-Sanomat ilmoittaa taas etusivullaan: "Piitulaisen lopullinen päätös, en ottele"... Muissakin lehdissä innostutaan: "Piitulainen kieltäytyy jälleen. Weneskoski uhkaa kilpailukiellolla." ,"Show pyörii pirteästi Piitulaisen ympärillä", "Harri Piitulaisen nyrkki kaatamassa ammattilaisiltaa". 

Jutuissa oli jos jonkinlaista mielipidettä ja täytyy sanoa, että minua pantiin todella halvalla ja yritettiin lyödä maanrakoon kerralla. Viidentenä päivänä pidot vain paranivat ja Ilta-Sanomat otsikoi sivun leveydeltä: "Jos Piitulainen ei tule punnitukseen, tulee 20 000 markkaa sakkoa ja kilpailukielto". Jutussa kerrottiin, että Suomen Ammattinyrkkeilyliitto on tänään ilmoittanut Harri Piitulaiselle, että ellei hän tule tapaninpäivänä kello 10.00 Messuhallin punnitukseen, tulee vuoden tai kahden kilpailukielto ja WENESKOSKI lupasi mennä vaikka Roomaan asti EBU:n puheille ja sanoi laittaneensa tuomarin vaatimaan 20 000 markan sakkoa. Minulla oli silloin vain 20 markkaa, joten kovin isoja sakkoja sillä ei olisi maksettu. Minä puolestani totesin, että voisin jo lopettaa koko nyrkkeilyn. Ei se nyt koko maailmaa ole. Ei ainakaan niin paljon, että minun täytyisi yksikätisenä tapella jonkun hurjan kanssa kehässä vain sen takia, ettei paikalle muuten tule katsojia.

Kuudennen päivän aamuna luin Helsingin Sanomista Suomen Ammattinyrkkeilyliiton tiedotuksen Harri Piitulaiselle, jossa minut määrättiin uuteen lääkärintarkastukseen tai SAN ryhtyy kurinpidollisiin toimenpiteisiin. Kuudesta ammattinyrkkeilyliiton johtokunnassa olevasta kaverista vain yksi, ILMO LOUNASHEIMO, ei ollut allekirjoittanut tiedoksiantoa ja siinä minun mielestäni ILMO LOUNASHEIMO osoitti fiksuutensa ja urheilumielensä. Hän ilmeisesti ymmärsi, että nyt oli menty aivan liian pitkälle, sillä enää ei kukaan todella ajatellut  sitä, etten ollut terve nyrkkeilemään, vaan kaikille oli tullut pääasiaksi, etten saisi pitää päätöstäni vaan minun olisi taivuttava ja noustava kehään.

Sopivasti tähän väliin ilmestyi APU-lehden monisivuinen reportaasi edellisestä ottelustani LEON ZADOURIA vastaan. APU puolusteli minua, etten millään voisi ollakaan nyt ottelukunnossa, sillä niin kova matsi Trollhättanissa oli ollut ja lisäksi käteni oli ollut pahoin rikki jo ennen tätä matsia.

         

Viikon myrskyn jälkeen alkoi tilanne rauhoittua. Vain pieniä mainintoja tulevasta kilpailukiellosta ja      22500 markan sakoista ilmestyi silloin tällöin päivälehtiin. ELIKSEN 30. juhlailtakin meni menojaan vain kourallisen ihmisiä ollessa katsomossa - väite, että minua ei olisi tarvittu, jäi kyllä epäilyksen alaiseksi. Ammattinyrkkeilyliitto kokoontui rangaistakseen minua ja määtäsi minut ottelemaan kevään aikana kahdesti WENESKOSKEN järjestämissä kilpailuissa ja kohtaamaan LEX HUNTERIN 30.6.1969 mennessä. Tänä aikana en saisi otella missään muualla, ei edes Ruotsissa. 

Kävipä JORMA WENESKOSKIKIN minun luonani kyläilemässä ja juttelemassa, iskettiin kättäkin, sovittiin, että unohdetaan menneet ja varataan LEX HUNTER helmikuussa järjestettävään iltaan. Ja lehdetkin olivat ilahtuneita ja kertoivat: "PIITULAINEN PÄÄSI VÄHÄLLÄ" ja kirjoittipa joku nyt, että oli kyllä aivan ymmärrettävää, etten halunnut nousta kehään yksikätisenä.... Ja Helsingin Sanomista luin että olin THE RINGIN listalla 10. Euroopassa

Samoihin aikoihin JORMA WENESKOSKI ilmoitti seuraavien kilpailujen olevan 24.2.1969 Helsingin Messuhallissa.....