Malmön stadion, verryttelen jo kehässä odottaen vastustajani BOUALEM BELOUARDIN ilmestymistä. Jännään minkälainen kaveri sieltä tulisi. Hiki valuu puroina kasvoillani, niskassani ja kainaloissani perhosten kutittaessa vatsanpohjassani. Voitanko tänään? Harjoittelinko sittenkään tarpeeksi? Ilta on hämärtynyt. Äkkiä syntyy eloa 4 000 -päiseen yleisöjoukkoon, sillä vastustajani on tulossa kohti kehää mustavalkoinen silkkiviitta harteillaan. Kehään nousee pienikokoinen yllättävän pitkäkätinen BOUALEM BELOUARD, monen maailman huippumiehen kanssa nyrkkeilyt kaveri. Nyt olisi minun vuoroni voittaa tai hävitä. Seuraa esittely. Ottelijat keskelle, kättelemme tuijottaen toisiamme. Takaisin omaan kulmaan enää ajattelematta ja tajuamatta muuta kuin että kohta taistellaan - voitosta. Gongi soi. Ensimmäinen erä. BOUALEM BELOUARD syöksyy kimppuuni kuin aikoisi syödä minut suihinsa. Koukkuja satelee joka puolelta ja vain vaivoin pääsen liikkumaan alta pois. Yritän saada itseeni eloa. Vasen, vasen... BELOUARD on taas kimpussa koukkuineen. Vastaan lyhyillä alakoukuilla... liikun... vasen, vasen, oikea... kaksi, kolme kertaa peräkkäin, ja gongi soi. Ensimmäinen erä ohi ja tasan. Väliajalla päätän lyödä vastustajani "ulos" toisessa erässä, sillä niin avonaiselta tämä tuntui. Toinen erä. Aloitan tarkasti lyöden useita vasempia suoriani vastustajani kasvoihin. Äkkiä lyön pitkän oikean suorani vasemman perään ja BELOUARD horjahtaa. Uusi oikea! Vastustajani takertuu kiinni ja roikkuu minussa. Kehätuomari erottaa meidät. Yritän lyödä molemmin käsin suoria, koukkuja, mutta BELOUARD väistää ja estää aikeeni sitomalla, roikkumalla kiinni. Erä päättyy minun saadessa sen selvästi nimiini. Faija ryntää kehäkulmaani: "Hyvä Harri. Jatka samalla tavalla. Ota aloitteet ja keskity oikealla vastaan." Gongi soi kolmannen erän alkamiseksi. Äskeisen erän perusteella odotan jo helppoa ottelua, mutta kuinka pahasti erehdynkään. BELOUARD ryntää päälle kuin pyörremyrsky. Kovia koukkuja osuu päähäni. Yritän suojautua. Joudun ahdisteltuna kehänurkkaan. Koukkuja vartaloon.. päähän... vartaloon. BELOUARD lyö herkeämättä. Koetan vastata voimillani saadakseni pienen algerialaisen rauhoittuman. Taistelen lyöden molemmin käsin. Oikeani osuu suoraan vastustajani nenään, josta purskahtaa verta. Gongi soi. Erä meni BELOUARDILLE. Faija puhuu huolestuneena: "Koita nyt hyvänen aika sentään piristyä. Siehän oot kuin vanha ukko tuon rinnalla. Vasen, vasen ja oikea terävästi vastaan. Älä anna sen tulla lähelle koukkuineen vaan liiku...liiku... nyrkkeile." Liikun ympäri kehää.... vasen, vasen, vasen... liikun... vasen, vasen, oikea... kuuma... on niin pirun kuuma... suuta kuivaa... Hengästyn liikkuessani nopeasti ympäri kehää. En näköjään sittenkään ehtinyt tarpeeksi hyvään kuntoon kesän jäljiltä. BELOUARD hyökkää. Pamautan oikean suoran vastaan BELOUARDIN päähän. Hän horjahtaa pahoin lennähtäen kehäköysiä vasten, mutta en jaksa hyökätä perässä vaan katselen vastustajani horjahtelua ja toivon hänen lyyhistyvän itsestään kanveesille. Gongi kuitenkin lopettaa erän. Menen kulmaani huohottaen: "Anna vettä!" Faija antaa vettä. Kurlaan sillä kuivaa suutani ja syljen pois. Faija heiluttaa pyyhettä kasvojeni edessä ja sanoo: "Kuule nyt poika, mitä sinä hosut. Keskity rauhallisesti oikeaan suoraan, kun se hyökkää. Sehän on avonainen kuin ladon ovi. Älä törmäile siellä kehässä niin kuin olisit siellä ensi kertaa". Gongi soi. Viides erä. Olisin kyllä vielä vähän aikaa istunut. BELOUARD tulee taas päälle kuin pyörremyrsky. Iskuja osuu kasvoihini. Lyön vastaan, mutta algerialainen vain tulee päälle lyöden vartalooni pitkiä koukkuja, siirtyen lähelle, lyöden kasvoihini lyhyitä koukkuja. Olen selvästi altavastaajana. Saakeli, onhan taas matsi, ajattelen kesken iskujen vaihtoa... väsyttää, eikä BELOUARD tuntunut rauhoittuvan yhtään. Yritän roikkua välillä kiinni, että saisin vähän huilata, yritän suojautua, yritän väistellä. Gongi pelastaa minut väliajalle huilaamaan. Faija on kulmassa synkännäköisenä, "HYVÄ HARRI"... huutaa joku suomalainen yleisön joukosta... "PASKA SE ON" karjaisee faija takaisin. Olen purskahtaa nauruun, sillä faija käy todella kuumana ja tekstiä tulee. OLEN LÄTTÄJALKA, KOMPURA, HOLKKIPOLVI, PUUHEVONEN ja vaikka mitä. Tietysti tarkoituksena oli suututtaa minut ja saada vauhtia niveliin. "Harri, viimeinen erä. Nyrkkeile. Nyt täytyy lyödä tai sie häviät ottelun. Vasen, vasen, oikea... taistele... älä anna periksi... hurttihuumoria, poika"... Gongin raivoisa kalkatus ilmoittaa kuudennen eli viimeisen erän alkavan. Nousen ylös. Joo, ajattelen, oon varmaan ainoa elävä puuhevonen, jolla on hurttihuumoria. Minä näytän, saakeli, tässä erässä... BELOUARD hyökkää taas hurjasti, mutta lyön koko vartalon painoni takana oikean suorani päin rynnivän BELOUARDIN otsaan niin, että tömäys kuuluu ja algerialainen putoaa hetkeksi polvilleen. Isku ratkaisi kyllä ottelun, sillä BELOUARD ei ehtinyt enää koota itseään tuon lyönnin jälkeen, vaan ajoin häntä takaa koko viimeisen erän yrittäen vielä kerran osua kunnolla, mutta olin kai itsekin jo väsynyt eikä osumatarkkuus ollut parhaimmillaan. Voitin kuitenkin viimeisen erän täysin ylivoimaisesti ja samalla kahdeksas perättäisvoittoni oli takana, vaikkakin olin tiukemmalla kuin kertaakaan aikaisemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti