Niinpä lähdimme ESAN kanssa 20.4.1969 Tampereen jäähalliin katsomaan selviytyisinkö Belgian mestarista PIERRE TIRLOSTA, joka oli yli 50 ammattilaisottelua suorittanut, kokenut ammattinyrkkeilijä, vaikkei niin huippumies ollutkaan. Tullessamme pukuhuoneeseen oli siellä odottamassa sähke: "Aloita vasemmalla niin kuin ennenkin - Älä kiirehdi liikaa - Onnea ottelullesi - Isä". Tunsin, kuinka omituinen tunne kuristi vatsaani ja kuinka silmänurkkani kostuivat, vaikka yritin olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Monet asiat risteilivät päässäni. Minä näytän faija. Minä klaaraan... Sinä olet aina sanonut, että nyrkkeilijän täytyy olla niin kova, että vaikka mitä tapahtuisi, se ei saa vaikuttaa otteluun....Jälleen kerran nauraen ja huulta heittäen peitin surun kyyneleeni, peitin epävarmuuteeni ja sydämeni tuskaisan olotilan...Yritetään...en anna periksi....tänään on voitettava...haluan olla nyrkkeilijä....Sisäiset ristiriidat velloivat nauravassa ulkokuoressani valmistautuessani otteluuni pukuhuoneessa, joka oli täynnä tuttuja ja vähemmän tuttuja ihmisiä, heidän tietämättä mitään tuskastani ja epävarmuudestani. Sovimme pukuhuoneessa, että ELIS ASK tulee kehäkulmaani ESA LEHTOSAAREN lisäksi.
On aika lähteä kehään.... Verryttelen katsomoiden lomitse kohti kirkkaasti valaistua koroketta, jossa kiristetyin köysin odottava kehä sijaitsee. Minulla on illan ensimmäinen ottelu. Ajatukset ovat keskittyneet vain yhteen asiaan... nyrkkeilyotteluun... valmiina vastaamaan vaikka kuinka kovaan taisteluun... Hiki noruu tutusti pitkin niskaani... Tuttu tunne aistien terävöitymisestä vastaanottamaan lyöntejä... väistämään... lyömään takaisin... Näen vain kehän... En huomaa katsomossa olevia tuttuja, joiden ohi kuljen verrytellen ja lyöden kevyitä lyöntejä ilmaan... Nousen rappuja kehään.... Nostan kädet ylös tervehtien yleisöä... Seuraa esittely...PIERRE TIRLO, Belgia.... Ensimmäisen ammattilaisvastustajani nimi oli myös PIERRE, käy mielessäni...
Gongi soi... Aloitan heti... vasen... vasen... vasen,,, liikun... vasen... vasen... TIRLO vastaa vasemmalla koukulla suoraan korvaani.. Vasen... vasen... TIRLON vasen koukku taas poskessani... Vasen... vasen... Taas vasen koukku tavoittaa poskipääni... Vasen vähän hitaammin ja TIRLON vasen koukku läjähtää poskeeni.... Lyön jälleen vasemman suorani ja jatkan oikeallani koko vartalon paino takana ja isku tömähtää suoraan PIERRE TIRLON leuan kärkeen. TIRLO lyyhistyy vatsalleen kanveesille... Yrittää pystyyn ja kaatuu selälleen... Ottelu on ohi. Olen tyrmännyt belgialaisen, kun ottelua on kulunut kaksi minuuttia. 16. perättäinen ammattilaisvoittoni oli ratkennut. ELIS tuli pukuhuoneeseen avustamaan minua ja sanoi: "Olisithan sä voinut ottaa sen kanssa kauemminkin"...."Niin olisin, mutta kun se ei enää ottanut", vastasin. Kyllä on voittajana niin helppo sanailla!
Seuraavan päivän lehdissä oli kuvasatoa ja otsikoita, mm. "Piitulainen yhä tappiotta - tyrmäsi", "Piitulaisen kova oikea pudotti Tirlon 1. erässä", "Harrin alku lyhyt ja ytimekäs", "Harri kehässä vain 2 minuuttia", "Tirlo ei ollut löytää nurkkansa kanveesilta". Ilta-Sanomissa oli upea kuvasarja äidistäni, joka istui ensimmäisellä rivillä, ja otsikko kertoi: "Nyt Harri, tyrmää - ja tyrmäsihän Harri". Kaikki meni hienosti. Olin taas vapaa nyrkkeilemään muuallakin ja kun vielä lehdestä luin, että THE RING-lehti oli nostanut minut Euroopan mestarin kahdeksanneksi haastajaksi, saatoin todeta urani jatkuneen taas askeleen eteenpäin. Mutta silti olisi matkaa siihen, missä oli esimerkiksi OLLI MÄKI, joka sillä samalla listalla komeili Euroopan mestarin 3. haastajana, hurjan pitkä matka, mutta yritys nyt ainakin oli ylöspäin.
Ja tämän jälkeen alkoi kesäloma ja samalla aikakausilehtien juorumyllyt paljastaa H.PIITULAISEN ja A.HIRVOSEN yhdessäoloa ja voi niitä tekstejä mitä kaikkea taas kirjoitettiin ja mitä kaikkea tapahtuikaan.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti