Kilpailut alkoivat kello 17.00 Baltiska Hallenissa ja päivä kului taas hitaasti matelemalla odottaessa, että pääsisi töihin. Ja teinkin taas töitä oikein hartiavoimin , eikä yksitoista vuotta minua vanhempi PETER SCHULZ kerinyt oikein mukaan ollenkaan, kun aloitin terävällä vasemmalla suorallani saaden puolessa minuutissa saksalaisen nenän vuotamaan verta ja kun onnistuin vielä parilla oikean käden suoralla horjuttamaan vastustajaani, oli hänen ainoa temppunsa käydä syliksi sekä suojata päätään kumartelemalla ja puskemalla jossakin vyötäröni korkeudella. Gongi soi ensimmäisen erän päätteeksi ja faija antoi väliajalla ohjeet: " Ahdista vaan jatkuvasti ja lyö molemmin käsin, niin kaveri ei ota toista erää loppuun." Ja niin kävi, että kun toista erää oli noin minuutti nyrkkeilty ja HANS PETER SCHULZ yritti vain syliksi käymällä estää lyöntejäni, ajoi kehätuomari saksalaisen pois kehästä. Neljäs voitto oli tosiasia ja peli jatkui.
"Lupaava Piitulainen ehkä mestari".... otsikoivat ruotsalaislehdet, ja Suomen lehdet "Harrin vastustaja ajettiin kehästä", "Harrin kehäkumppani diskattiin Malmössä", "Piitulainen lopetti ottelun jo toisessa erässä", "Piitulainen voitti nyt Schultzin" ja jutuissa todettiin minun olleen ylivoimaisin ja parhain nyrkkeilijä illassa, joten noususuhdanne nyrkkeilyrintamalla jatkui. Seuraava ottelu sovittiin Göteborgiin 30.3.1967.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti