20.6.1967 olemme Rocklundahallenin kuumassa pukuhuoneessa, joka saa hien nousemaan pintaan verryttelemättäkin. INGEMAR JOHANSSON varoittaa minua italialaisen AMANTEN vaarallisesta oikeasta suorasta, jolla hän oli useaan otteeseen yllättänyt Tanskan PREBEN RASMUSSENIN pari viikkoa aiemmin käydyssä ottelussa Kööpenhaminassa. Astuessani kehään tuntui kuin olisin taas jossakin kyläkilpailuissa, sillä valtavassa hallissa oli vain 1100 ihmistä katsomoiden ammottaessa tyhjyyttään. Helle ja keskikesä eivät houkutelleet ihmisiä istumaan sisälle tukahduttavaan halliin. Seitsemäs perättäisvoittoni tuli tällä kertaa jälleen helposti, sillä italialainen GIUSEPPE AMONTE ei onnistunut voittamaan yhtäkään erää kuusieräisessä ottelussamme minun edes väsymättä. Ottelun jälkeen ILMO LOUNASHEIMO kirjoitti Uudessa Suomessa: "Piitulaisella syytä olla tässä vaiheessa tyytyväinen". Ilta - Sanomat otsikoi: "Vain tyrmäys puuttui Piitulaisen voitosta". Ja näin olikin parempi mieli edellisen kovan matsin jälkeen.
Ottelun jälkeisenä iltana tullessani jostakin aamuyöllä kello neljän aikaan takaisin hotelliin tapasin INGON, joka myös tuli jostakin ja koska yö oli niin kovin lämmin ja aurinko noussut jo kirkkaana lähdimme kävelemään vielä kaupungille. Voitte varmasti kuvitella, miltä nuoresta kaverista tuntui kävellä raskaan sarjan ex-mestarin kanssa jutellen tietysti nyrkkeilystä ja siitä illasta.... INGO kertoi illan tuottaneen tappiota 20 000 Ruotsin kruunun verran.... "mutta ei sillä ole väliä", sanoi INGO "sillä minulla on ollut tosi hauska ilta"... Samalla INGO kertoi että seuraava otteluilta olisi 13.8.1967 Malmön stadionilla, jossa olisi urani ensimmäiset ulkoilmakilpailut. Aikaa siihen olisi pari kuukautta, joten ehtisin viettää kyllä pari viikkoa rantaelämää ja ruskettua kunnolla.
Kesä oli loistava, aurinkoa, lämmintä ja huoletonta vapaata elämää. Tosin nousin joka aamu ylös kello viiden aikaan, juoksin ja kävelin 20. kilometrin lenkin, jonka jälkeen menin ottamaan aurinkoa ja treffaamaan kavereita Lauttasaaren Ryssänkärkeen, jossa päivän auringonpalvonnan jälkeen myös harjoittelin vanhalla kesäharjoituspaikallani, varjo nyrkkeillen, säkkiä lyöden, narua hypäten, kiviä työnnellen sekä voimistellen. Näinä päivinä kilpailut unohtuivat täysin. Se oli hieno kesä, jolloin aurinkokin tuntui paistavan joka päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti