Kaikki maistuikin nyt oikein hyvälle ja harjoitukset ja salainen seurusteluni ANITA HIRVOSEN kanssa jatkuivat päivittäin. Messuhallin vastustajakseni oli jälleen sovittu kohuttu musta LEX HUNTER. Valmistauduin korjaamaan turhat puheet peruutuksestani edellisellä kerralla, mutta nytkään tämä kohtaaminen ei valitettavasti tai onneksi toteutunut, sillä nyt oli LEX HUNTERIN vuoro peruuttaa. Harjoitukset kovenivat taas kovenemistaan päivämäärän 24.2.1969 lähetessä. Ruotsista BERTIL KNUTSSON tarjosi otteluja 16.3.1969 Malmössä tanskalaista PREBEN RASMUSSENIA vastaan, joka oli silloin seitsemäntenä Euroopan listalla ja Tukholmassa 25.4.1969 Italian mestaria BRUNO MELISSANOA vastaan, joten otteluja tuntui nyt olevan kovasti tiedossa.
24.2.1969 aamulla tapahtui punnitus Hotelli Olympiassa, missä vaa`alla totesin vastustajani ranskalaisen BERNARD MARTININ poikkeuksellisesti minua pitemmäkai kaveriksi. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun kohtasin itseäni pidemmän vastustajan ammattilaisena. Ilalla Messuhallin pukuhuoneessa odottelin vuoroani jonkin verran hermostuneempana kuin tavallisesti, sillä epäonnistuminen kaikkien edellisten kirjoitusten jälkeen olisi ollut kuin kuittaus niiden paikkansapitävyydestä ja se ei tuntunut kovinkaan miellyttävältä ajatukselta. Oli kuin moni ystäväni olisi arvannut epävarmuuteni, sillä Messuhallin pukuhuoneeseen tuli useita sähkeitä, joissa toivoteltiin onnea ja menestystä kamppailulle. Myös BERTIL KNUTSSONILTA tuli sähke: "ONNEA HARRI, PIDÄ TITTELI! (Obesegrad - voittamaton)
Niissä tunnelmissa nousin jälleen kerran Messuhallin kehään 5500 ihmisen osallistuessa siihen kannustus ja pilkkahuudoin, joten jäi kyllä taas kerran epäselväksi, olinko suosiossa vai en? Mutta sillä ei kai ollut niin väliä, sillä todellinen vastustajani oli vastapäisessä kulmassa ja sielussani pelko epäonnistumisesta, joka olisi voitettava...BERNARD MARTIN, Ranska - HARRI PIITULAINEN, Suomi ottelu 8 erää ja selostus suoraan Helsingin Sanomista:
"Harri Piitulaisen toinen ottelu Suomessa ammattilaisena oli esityksenä hieno ja vakuuttava. Jo ensimmäisessä erässä Harri naputteli Ranskan Bernard Martinin nenän verille nopeilla vasemman käden lyönneillään. Martin oli hitaampi ja suoraviivaisempi... Kolmas erä oli edeltäjiään parempi. Martin pahoin veressä Piitulaisen tehokkaiden nyrkkien alla. Kipeä oikeakin puri erässä tehokkaasti muutaman kerran. Neljännessä erässä Piitulaisen salaman nopea vasen-oikea yhdistelmä pudotti Martinin istumaan luvunottoon. Viidennestä erästä lähtien ottelun taisteluhenki ja luonne koventuivat entisestään. Martin kesti hyvin iskuja, tuli taukoamatta päälle ja löi railakkaasti. Piitulaisen vastaiskut saivat kuitenkin ranskalaisen pysähtymään. Kuudennessa erässä Piitulainen vaikutti yllättävän väsähtäneeltä ja tarjosi liikaa naamaansa lyönneille. Martin käyttikin tilaisuutta hyväkseen ja sai erän menemään tasoihin. Seitsemännessä suomalainen oli eniten vaikeuksissa. Martin eteni varmasti ja löi sisukkaasti. Erä meni ranskalaiselle. Viimeinen kolmeminuuttinen oli illan paras yleisön raivotessa suosiotaan. Piitulainen löi taukoamatta ja lujaa molemmin käsin. Martin yritti lähikamppailussa käyttää koukkuja ja ahdistella suomalaista köysiin. Tämä liukui kuitenkin alta pois ja löi taas. Välillä miehet olivat päät vastakkain yrittäen takoa vartaloiskuja. Hieno erä kruunasi Piitulaisen pistevoiton....
Näin Hesari, mutta kun on monta miestä, niin on monta mieltä. Päivän Sanomat otsikoi: "Selkäsaunojen selkäsauna" ja näki ottelun näin: "Elämänsä selkäsaunan sitä vastoin sai ranskalainen Bernard Martin, joka kohtasi Harri Piitulaisen. Täydelliseltä tyrmäykseltä ranskalainen säästyi vain sen takia, että Piitulaisella ei - ikävä kyllä - ole riittävästi iskuvoimaa tämänkaltaisen aikaan saamiseen. Jo ensimmäisessä erässä VESTION vaatettama Piitulainen hallitsi tilanteet, sillä hänen vastustajansa, joka painoi 63,6 kg osoittautui varsin hitaaksi, vaikka löikin ihmeen hyvin - ei kyennyt useinkaan suojautumaan. Toinen erä meni varsin tasaisissa merkeissä, joskin kolmannessa erässä suomalaisen ylivoimaisempi nyrkkeilytaito pääsi näkyviin ja hän hallitsi tilanteet. Joskin unohti usein suojauksensa. Viidennessä erässä Martin oli täysin poissa pelistä ja kaiken järjen mukaan olisi ottelu pitänyt keskeyttää Piitulaisen hyväksi. Mutta yllättäen Martin kuitenkin piristyi ja tämä erä olikin varsin tasainen kummankin iskiessä varsin hanakasti toisiaan ilman suurempaa suojausta. Iskut olivat tässä erässä varsin virheellisiä ja varsinkin Piitulainen syyllistyi sisäkämmenlyönteihin. Seitsemännessä erässä kumpikin otteli hitaammalla vauhdilla jättäen ratkaisun 8. erän varaan. Viimeisessä erässä Piitulainen yritti erittäin hanakasti tyrmätä vastustajansa, mutta ranskalaisen onnistui kuitenkin suojautumaan sisukkaasti ja hymyili tyytyväisenä. kun ottelu päättyi. Tuloksena oli Martinille raskas selkäsauna ja Piitulaiselle ylivoimainen pistevoitto. Kokonaisuudessaan ei ottelu ollut mitenkään erinomaista mainosta ammattinyrkkeilylle, sillä Bernard oli liian usessa erässä Piitulaisen iskusäkkinä ja vain se, ettei Harrin iskuissa ollut riittävää voimaa, pelasti ranskalaisen tyrmäykseltä....
JOMI LIMMONEN sitä vastoin kirjoitti Suomen Sosialidemokraatissa: "Illan paras nyrkkeilijä oli Harri Piitulainen, joka nyrkkeili juuri sellaista ammattinyrkkeilyä, jota suuri yleisö kaipaa. Harrin vasen iski tarkasti, muutama hieno huiputus ja viimeisen erän ankara taisto valloittivat piippuhyllyt lopullisesti".... Näin vaihtelivat mielipiteet yhdestä ottelusta lähes laidasta laitaan. Ja homma jatkui.... Pari päivää ottelun jälkeen julkisti Ilta-Sanomat koko sivullaan uutisen "Harri Piitulainen pääottelijaksi Malmöön, mikäli SAN kumoaa ottelukiellon"....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti