Syyskuun puolessa välissä tuli jälleen sähke Ruotsista, jossa BERTIL KNUTSSON kysyi, olisinko valmis 25.10.1968 nyrkkeilemään Göteborgissa ensimmäisen kahdeksaneräisen otteluni saksalaista Euroopan kymmenen parhaan joukossa seitsemänneksi arvostettua KARL FURCHIA vastaan. 23.10.1968 lensimme faijan kanssa Göteborgiin ja istuin koko lentomatkan hiljaa itsekseni mietiskellen vatsapohjaani kutitellessa.... Voisinko todella pärjätä ensimmäisessä ottelussani 10 kuukauden jälkeen tähän asti parasta vastustajaani vastaan.... Euroopan listan seiska.... Ensimmäinen 8-eräinen otteluni... Huh, huh, onpahan kova paikka taas... Muistan nähneeni KARL FURCHTIN 1965 Länsi-Berliinissä, ottelussa JARKKI BERGLÖFIÄ vastaan, missä hän piti koko ajan vauhtia lyöden vahvasti molemmilla käsillä. Jos nyt häviän tämän matsin, tulevat kaikki sanomaan, etteihän se Piitulainen ole mikään nyrkkeilijä. Pelkkää bluffia koko kaveri... naistenlehtien muovaama ilmapallo. Voi hitto, että tuntuukin kovalta ajatella tulevaa koitosta ja seurauksia jos... Tuntuu kuin kaikki olisi taas pelissä. Jos voittaisin paikkaisin taas hiukan nyrkkeilijänä läsähtänyttä mainettani ja astuisin aikamoisen askeleen kohti Euroopan huippua Euroopan listan kymmen parhaan joukkoon... Olisi se upeaa olla vielä joskus ainakin kymmenen parhaan eurooppalaisen joukossa... Näin matka Göteborgiin sujui hiljaisissa mietteissäni.
25.10.1968 aamulla olen punnituksessa kahden inhottavan päivän odotuksen jälkeen, jolloin taas todella kamppailin itseni kanssa: "tänään on voitettava".... Astelin vaa´alle... Painoni oli tasan 63,0 kg. Olen ainakin hoikassa kunnossa. Vuorossa on KARL FURCHT, ei hymyn häivää. Kalsea vilkaisu minuun, astuu vaa´alle ja paino on 63,3 kg. Menen omaan pukuhuoneeseeni. Managerit jäävät kehumaan suojattejaan ja valittamaan, että sinun "poikasi" joutui minun "poikaani" vastaan. Piinaavan ja hiostavan päivän iltana siirryimme vanhasta kunnon Hotelli Royalista hyvissä ajoin vanhaan kunnon Göteborgin Messuhalliin. Minulle oli annettu oma pukuhuone, jonka oven päällä luki nimeni. Riisun hyvin hitaasti vaatteeni. Faija touhuaa lähelläni kasseineen, josta ottaa pari rullaa sideharsoa, laastarirullan, josta katkoo eripituisia pätkiä seinälle roikkumaan, jotta olisivat käytettävissä, kun aloittaisimme siteiden sitomisen käsiini. Puhuu samalla rauhoittavasti: "No niin Harri, Taas ollaan täällä... Tänään nyrkkeillään hieno ottelu ja pannaan ukko eläkkeelle".... Ajatukseni kulkevat päässäni kuin sähköjuovat, vaikka päältäpäin olen kuin itse rauhallisuus.... Tänään on voitettava.... Tänään on voitettava.... Kuinka tuttua tämä paine ja taistelu riivaajien kanssa jo onkaan. INGEMAR JOHANSSON tulee pukuhuoneeseen: "Hei Harri, kaikki hyvin?" Nyökkään. "Kuule...tämä saksalainen on vahva, yrittää tulla koko ajan päälle, joten älä lähde nyt tanssimaan taaksepäin vaan lyö vasenta suoraasi terävästi vastaan". INGO näyttää, mitä tarkoittaa. "Sinun on vastattava samoilla aseilla, mitä KARL FURCHT käyttää.... Älä anna periksi Harri....Onnea matsillesi.... Uskon että voitat".... INGO lähtee toivottamaan yleisön tervetulleeksi. Minulla on tänään toiseksi viimeinen ottelu eli neljäs. Puen kilpailuvaatteet päälle. "On tää taas kovaa", sanon faijalle, joka naureskelee olotilalleni, hän näkee kuinka jännittynyt olen..."Älä Harri huoli. Kaikki menee taas hyvin tänään, kun muistat vain nyrkkeillä, etkä ala liikaa tanssimaan ja pelleilemään".... Saatuani otteluvaatteet päälleni verryttelen lyöden lyöntejä ilmaan ja venytellen kroppaani. Parin minuutin päästä alkaa hiki norua kanaloissani ja niskassani.... Jännitys vaikuttaa osittain pukuhuoneessa hien helppoon irtoamiseen. Aloitamme käsisiteiden sitomisen, joka on sellainen puolen tunnin seremonia huolellisesti tehtynä. Puolen tunnin päästä sideharsolla ja laastareilla teipatut käteni ovat kivikovat luunuijat. Faija yrittää poistaa pehmusteita hanskoista rystysten kohdalta, jotta lyönnit "purisivat" mahdollisimman kovasti vastustajan kasvoihin. Hierotaan vaseliinia silmäkulmiini, nenääni, poskipäihini ja huuliini. Verryttelen hiljalleen varjo nyrkkeillen. INGO tulee vielä pukuhuoneeseen. Puhuu samat asiat uudelleen ja kertoo Messuhallin olevan loppuunmyyty. Faija ja INGO laittavat hanskojani yhdessä ja laskevat leikkiä tulevasta ottelusta. Lähdemme kohti kehää.... kohti totuuden hetkeä... En anna periksi, taistelen viimeiseen asti, ajattelen kävellessäni yleisön keskitse. Nousen rappusia kirkkaasti valaistuun kehäneliöön kymmenen kuukauden paussin jälkeen ja yleisö ottaa minut todella hienosti vastaan....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti