Kun tästä SM-kilpailuista ja sen myllytyksestä oli taas selvitty, olikin jo edessä maaottelu 1.4.1966 Itä-Saksaa vastaan, ja mikä parasta, jälleen vanhassa kunnon Messuhallissa, mikä jo etukäteen sai sydämeni lyömään tiheämmin, kun ajattelin, millä tavalla minut varmasti otetaan siellä vastaan kehään noustessani. Huh, huh, kovat ajat edessä! Muutamaa päivää ennen ottelua alkoivat lehdet vielä mainostaa tilaisuutta, mm. Ilta Sanomat otsikoi: "HARRIUS PLAY VÄISTELEE KANSAINVÄLISTÄ TAPPIOTA" ja ennakkoarvioissa kerrottiin kiistellyn ja kiitetyn mestarin haluavan varmasti todistaa olevansa Suomen mestaruuden arvoinen, mikä oli jäänyt hiukan epäselväksi. Eli näin ollen tappio tässä maaottelussa itäsaksalaiselle käytännössä osoittaisi sen, että jo "siunauksen" saanut mestaruuteni "hylättäisiin"! Kuitenkin kaiken tämän jossittelun jälkeen kaikki lehdet yksimielisesti uskoivat minun tuovan pisteen Suomelle.
1.4.1966 illalla olen jälleen painajaismaisen tutussa Messuhallissa matkalla kohti kehää kohtaamaan Itä-Saksan DIETER DUNKELIN ja valmiina taistelemaan pisteen Suomelle sekä osoittamaan olevani mestaruuden arvoinen. Vastapäiseen nurkkaukseen nousi harvatukkainen, 26-vuotias, vankka kaveri tiukka ilme kasvoillaan. Ilmassa tuntui normaali 4000 tuhannen ihmisen sähköinen fiilinki ja katsomossa häilyi parin viikon takainen mestaruusottelun henki, osan yleisöstä odotellessa minun saavan turpiini....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti