Elokuun 1. päivä tuli kuin varkain ja faija ilmoitti: "Eiköhän olisi aika herran keskittyä taas nyrkkeilyyn ja jättää nuo yöjuoksut ja muut hölynpölyt vähemmälle." Hyvästi vapaamuotoinen ihana elämä ja takaisin säännölliseen nyrkkeilyä täynnä olevaan arkeen! Samalla siirryimme treenaamaan sisälle stadionille, missä sain sparriapua taas kerran OLLI MÄELTÄ ja JARKKI BERGLÖFILTÄ. BERTIL KNUTSSONILTA tuli ilmoitus: vastustaja Malmön Stadionilla tulisi olemaan Italian GIUSEPPE SABRI, EM-kolmonen yhdessä ANTERO HALOSEN kanssa Moskovassa 1965. Aluksi kyllä tuntui siltä, etten ehtisi minkäänlaiseen kuntoon 13.8 mennessä, mutta kyllä se kunto siitä taas päivä päivältä parani ja aloin tuntea, että kyllä sitä voisi taas välillä lähteä töihinkin - mainetta ja kunniaa metsästämään. 18.8.1967 lensimme jo tuttua reittiä Kööpenhaminan kautta Malmöön. Majoituimme jälleen hienoon hotelli Skandinaviaan ja KNUTSSONIN tavattuamme kuulin että Italian GIUSEPPE SABRI oli peruuttanut osanottonsa ja tilalle tulisi samasta maasta GIORGIO BUSANELLI. Mikä mies oli GIORGIO BUSANELLI, siitä ei ollut tietoa, joten illalla nukkumaan käydessäni tunsin hiukan epävarmuutta tulevasta.
Ja kun aamulla heräsin, epävarmuus jatkui, sillä kuulin, ettei BUSANELLI saanut liitoltaan ottelulupaa, joten nyt tarjottiin Italiasta miestä nimeltään CARLO SAMBUSITI. Mutta kun vahvistusta ei saatu, joutui KNUTSSON jälleen töihin, ja puhelinlangat olivat kuumina Italiaan. Ja nyt kuuma tieto kertoi: Uusi vastustaja olisi FRANCESCO CARUSO, mies Euroopanlistan kärjestä, mies huipulta, mies joka vähän aikaa sitten oli nyrkkeilyt tasapelin Italian kevyen välisarjan maailmanmestarin SANDRO LOPOPOLON kanssa. Kuuma aalto läikähti sisälläni. Miten minun kävisi tällaisen kaverin kanssa? Enhän minä ole missään tapauksessa niin hyvä, että pärjäisin näin kokeneelle ja vahvalle ammattilaisboksarille. Ehkä parin vuoden kuluttua, mutta ei nyt... nyt... nyt....
Tietenkään en sanonut tätä silloin kenellekkään vaan päinvastoin heitin tapani mukaan huulta: "On se ikävää, että vanha äijä saa huomenna tällaiselta pojanklopilta turpiinsa." Helsingin Sanomien KYMÄLÄINENKIN ollessaan tekemässä reportaasia ottelustani kyseli, olenko hermostunut. Naureskelin vain: "Ehei, mutta kato tota faijaa. Se on vähän hermona, vaikka sen ei tarvitse muuta kuin antaa vettä väliajalla." Ja näin olikin, että faija kävi kuumana tiedon vastustajastani tullessa eikä suinkaan peitellyt sitä. Mutta lauantai-iltana soitti CARUSON manageri, ettei saanut suojattinsa ottelulisenssiä ulos liitosta, koska liitto on lauantaina suljettu. Tunsin kyllä huojennusta, täytyy myöntää, sillä kuka nyt selkäänsä haluaisi....
KNUTSSON luopui nyt Italiasta ja otti yhteyden Saksaan, ja sieltä löytyi mies nimeltä BOUALEM BELOUARD, Algeriasta syntyisin oleva ja jossakin vaiheessa Saksaan muuttanut erittäin kokenut ammattinyrkkeilijä, Euroopan listoillakin vieraillut, suomalaistenkin kanssa otellut, voittanut RISTO LUUKKOSEN ja nyrkkeillyt tasapelin JARKKI BERGLÖFIN kanssa, joten mikään olematon kaveri ei tämäkään olisi, mutta tunsin kuitenkin miehen olevan helpommin voitettavissa kuin Italian CARUSO. Sunnuntaiaamuna oli punnitus taas luksusravintola Erikslutissa ja olin onnistuneesti kilon ylipainoinen sovitusta 64. kilosta. Olin hiukan huolettomasti syönnyt hotelli Skandinavian herkkuja ja tässä oli tulos. Vastustajaani ei näkynyt vaa´alla, koska hän tulisi vasta iltapäivän koneella, joten tapaisin hänet ensi kerran vasta kehässä. Päivällä sattui hauska tapaus, kun FRANCESCO CARUSO managereineen ja avustajineen soitti Hampurista ja kertoi saaneensa lisenssinsä sittenkin ulos liitosta ja olevansa tulossa Malmöön. Nyt oli siis jo kaksi vastustajaa tulossa samalla koneella ja vielä edellisenä aamuna vastustajaa haettiin kuumeisesti. Koska KNUTSSON oli jo ehtinyt sopia BOUALEM BELOUARDIN tulosta, sai FRANCESCO CARUSO palata takaisin Italiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti