Gongi soi ensimmäiseen erään. Vastustajani osoittautui vasenkätiseksi - kun normaali oikeakätinen nyrkkeilee vasen kylki edellä, nyrkkeilee vasuri päinvastoin oikea kylki edellä. Näin hän tuotti ensihämmennyksen, jota lisäsi heti ottelun alussa kolme hirmuisen kovaa alakoukkua vatsaan, mikä sai minusta ilmat pihalle, ja kun näitä lyöntejä vielä säesti kolme vasenta koukkua päähän, olinkin hetken aivan muissa maailmoissa ja kuulin yleisöstä jonkun huutavan: "SÄHÄN VÄISTELET TODELLA HIENOSTI", viitaten Ilta-Sanomien ennakkomainontaan! Tällä tavalla jatkui ensimmäinen erä loppuun ja tunsin saaneeni todella selkäsaunan, mutta seuraavassa erässä päätin panna hanttiin oikein olan takaa ja pysäyttää itäsaksalaisen hyökkäykset.
Toinen erä. DUNKEL aloitti jälleen voimakkaalla hyökkäyksellä, mutta olin valmistautunut siihen ja löin oikealla suoralla vastaan ja taistelu alkoi. Löimme, hyökkäsimme. En kuullut enään kenenkään huutoja, vaikka faija, joka oli tänään katsomon puolella, ensimmäisellä penkkirivillä huusi ja kannusti raivokkaasti, minkä vasta jälkeenpäin monelta ihmiseltä kuulin. Taistelu oli kova, enkä halunnut missään tapauksessa hävitä. Toisen erän loppupuolella kesken kaiken DIETER DUNKELIN pää osui oikeaan silmääni kahdesti. Se todella tuntui ja yhtäkkiä huomasin, etten osu DIETERIIN vaan iskuni jäävät lyhyiksi? Gongi soi erän päättymiseksi, astun nurkkaani kaiken tuntuessa epätodelliselta. En huomaa yleisöä. Mietin, mikä on vikana, kun en äkkiä osukaan vastustajaani? Avustajani ryntäävät ylös, ottavat hammassuojat suustani ja toinen painaa märällä sienellä oikeata silmäkulmaani. Kuulen, että toinen silmäni on aivan umpeen muurautunut ja silloin tajuan, mistä epätarkkuuteni johtui, sillä näin vain vasemmalla silmällä, ja tietenkin silloin etäisyysarviointi häiriintyy. Vastustajani oli puskenut silmääni sellaisen ilmakuplan, joita nyrkkeilyssä sattuu. Tilanne tuntui todella pahalta, sillä on olemassa vaara, että silmä repeytyisi auki ja olin edelleenkin hiukan häviöllä, hyvästä toisesta erästä huolimatta. Avustajani halusivat keskeyttää ottelun. Ette keskeytä....Jatkan yksisilmäisenä...Voi hurja, ajattelin, nyt on tsempattava vaikka silmä lähtisi!
Kolmas erä. Aloitin heti voimakkaasti vastoin tapojani kovalla hyökkäyksellä lyöden suoria, koukkuja, suoria, koukkuja, koko ajan hyökäten, enkä antanut DUNKELILLE hetkeäkään aloitetta. Osuin välillä oikeallani DUNKELIA päähän ja hän horjahti. Koetti sitoa. Silloin tunsin , että tulen voittamaan tämän matsin, kun en vaan anna hetkeäkään aikaa itäsaksalaiselle koota itseänsä. Minuutti jäljellä. Vastustajani roikkui, sitoi, hoippui. Olin yllättänyt hänet aivan täysin tällä taktiikan vaihdoksella ja hän oli täysin kypsä poika, mutta ei ollut minunkaan voimissani paljon jäljellä. Gongin soidessa erän päättymiseksi tiesin tuoneeni pisteen Suomelle. Olin käynyt urani tähän asti rankimman ottelun ja olin myös sen näköinen. Yleisökin tuntui olevan kerrankin tyytyväinen esitykseeni Messuhallissa.
Suihkussa käytyäni ja puettuani päälle armeijan vaatteet siirryin katsomoon seuraamaan muiden kavereiden otteluja, Kohtasin katsomossa Suomen puolustusvoimien komentajan YRJÖ KEINOSEN, ja hänen onnitellessaan minua loistavasta taistelusta, joka on kunniaksi suomalaiselle jääkärikomppanialle, tunsin oloni yksisilmäisyydestäni huolimatta suurenmoiseksi. Myös KARI MERONEN sai samat onnittelut YRJÖ KEINOSELTA tyrmättyään vastustajansa jo ensi erässä.
Ottelun jälkeisenä päivänä arvostelut lehdissä olivat varsin positiivia. Kirjoitettiin osaamiseni olleen tiedossa jo ennestään ja nyt tiedetään, ettei tältä boheemimieliseltä pojalta puutu sisuakaan, ja toivoa sopii, että myös kolmas avu, kylmä harkinta, ajan mittaan kypsyy showtyylin tilalle. Paria päivää myöhemmin niin sanotussa B-maaottelussa osoittautui DIETER DUNKEL todella kovan tason kaveriksi, lyöden PAAVO AHON ylivoimaisesti ensimmäisessä erässä keskeytyskuntoon ja seuraavissa EM-kisoissa nappasi itselleen pronssimitalin. Tämän ottelun jälkeen eräänä aamuna oli sydämeni hypähtää irti rinnastani, kun Helsingin Sanomia lukiessani silmiini osui yllättäen juttu:" INGEMAR JOHANSSON, ammattinyrkkeilyn raskaansarjan ex-maailmanmestari järjestää ammattilaisiltoja Ruotsissa ja olisi kiinnostunut, koska HARRI PIITULAINEN mahdollisesti voisi alkaa ammattilaiseksi,,,, Olin kuin unessa. Voisiko tämä olla totta? Voisinko todella jo alkaa ammattilaiseksi? Riittäisikö rahkeet? Kysymyksiä itselleni pulpahti ajatuksiini. Vaikka olinkin usein rehvastellut ja uhonnut pian alkavani ammattinyrkkeilijäksi, en uskonut silti, että se voisi käydä näin pian. En paljon puhunut tästä lehtijutusta kenenkään kanssa, vaan ajattelin, että kyllä ne sieltä Ruotsista varmasti ottavat yhteyttä, jos ovat tosissaan kiinnostuneita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti