Göteborgista palailtiin kotiin hyvällä mielellä. vaikkakin vasen käteni oli pahasti turvoksissa ja arka. Muutaman päivän levon ja käden hautomisen jälkeen aloitin taas harjoituksen ja keskitin kaikki ajatukseni 28.4.1967 olevaan otteluun. Vastustajakseni siihen iltaan oli ilmoitettu ranskalainen 25-vuotias ja 23 ottelua otellut kaveri nimeltään MARCEL ZERBIB, jota ei ainakaan toistaiseksi ollut vielä kukaan tyrmännyt. Siinä minulle tuli vähän tavoitetta, sillä innostuneena kahdesta edellisestä ennen täyttä aikaa voitetusta ottelusta tunsin itseni niin vahvaksi ja voimakkaaksi, etten epäillyt hetkeäkään, ettenkö taas onnistuisi. Sparraus ja harjoituserät lisääntyivät taas koko ajan mitä lähemmäksi ottelupäivä tuli. Painajaiset ottelun häviämisestä näkyivät yöllä kuin filmiltä, kun harjoitus sparrausmatseineen alkoi todella väsyttää. Kättäni jomotti yöllä illan hautomisesta huolimatta ja kuudennen ottelun lähestyminen askarrutti yhä enemmän enkä tuntenut itseäni enää ollenkaan niin voimakkaaksi ja vahvaksi kuin kolme viikkoa aikaisemmin voitetun ottelun jälkeen.
26.4. aamulla lensimme jälleen yhdessä faijan kanssa Tukholmaan ja siellä majoitumme jälleen ylelliseen Strand Hotelliin, enkä viitsinyt faijalle puhua mitään eräästä hotellista Göteborgissa. Iltapäivällä tein viimeistelyharjoituksen eräässä Tukholman harjoitussalissa yhdessä SONNY LISTONIN, BOSSE HÖGBERGIN, USA:n raskaan keskisarjan RAY ANDERSSONIN ja FLOYD PATTERSONIN veljen RAYMONDIN kanssa. Itse harjoittelin hyvin kevyesti verrytellen vain matkapölyt pois. SONNY LISTON harjoitteli vielä täydellä vauhdilla sparraten kuusi erää RAY ANDERSSONIN ja RAYMOND PATTERSONIN kanssa ja nämä kaverit vaikuttivat kyllä kovin heppoisilta SONNY LISTONIN käsissä. Huh, sitä voimaa. Harjoittelun jälkeen nautimme loistavan aterian Strandissa, kävimme kävelemässä ja katselemassa Tukholman kauppoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti