Niin kuin taas odottaa saattoikin, lehdistöltä tuli vaihteeksi arvostelevaa kritiikkiä, joskin komeat otsikot kissankorkuisine kirjaimineen kertoivat Malmössa saavuttamastani kahdeksannesta perättäisvoitostani. Aikaa mihinkään peruskunnon kohentamiseen ei jäänyt, sillä seuraava matsi sovittiin tapahtuvaksi 1.9.1967 ja se olisi jälleen tutussa Göteborgin Messuhallissa. Seuraavana päivänä lensimme Malmöstä kotiin ja matkalla tietenkin puhuimme matsista. Faija vähän arvosteli kesänviettoani, mutta se siitä. Ja seuraavaan otteluun alettiinkin keskittyä heti jo koneen laskeutuessa Helsinkiin. Pari seuraavaa viikkoa sujui taas täysin nyrkkeilyn merkeissä, harjoituksissa, nukkumassa, harjoituksissa ja näin edelleen, kunnes lähtöpäivä 30.8. koitti ja lensimme Göteborgiin. Odotusta... keskittymistä... odotusta ... keskittymistä... taistelua oman itsensä kanssa ja....
1.9.1967 Göteborgin Messuhalli, valaistussa kehässä kättelen ranskalaista SALAH LAROUSSIA, 29-vuotias, 31 ottelua ja niissä jo monta ottelua Euroopan huippumiehiä vastaan. Minulle ennustettiin pahaa matsia.... Tällä kertaa olin kuitenkin mainiossa vireessä ja pystyin väistelemään ja liikkumaan helposti koko ottelun ajan voittaen kaikki kuusi erää ylivoimaisesti pistein ja oltiinpa taas kerran tyytyväisiä. Yleisö, INGO, BERTIL, faija, lehdistö. Ja kun nämä kaikki olivat tyytyväisiä niin silloin sopi minunkin olla. Hienot otsikot ja kuvat otteluselostuksineen niin ruotsalaisissa kuin suomalaisissakin lehdissä antoivat taas hyvää mieltä edellisen matsin surkeuden jälkeen ja uskalsin taas toivoa tulevaisuudelta jotain. INGEMAR JOHANSSON halusi minut Sveitsiin opettelemaan tyrmäyslyöntiä pariksi kuukaudeksi ja italialainen manageri LUIGI PROETTI tarjosi mahdollisuutta tulla Italiaan harjoittelemaan ja tutustumaan italialaiseen ammattinyrkkeilyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti