Tuntui hyvälle, että otteluja oli kovasti tiedossa ja ensimmäinen Malmössä tanskalaista PREBEN RASMUSSENIA vastaan. Mutta iloni oli ennenaikainen, sillä SAN ja JORMA WENESKOSKI pitivät huolta, etten saisi otella ennen kuin olisin otellut toisen kotimaisen otteluni, joka edellä olevassa rangaistuksessa oli määrätty. No, ei se onneksi koko maailmaa ollut. Ehtiihän sitä vielä, ajattelin tietenkin vähän harmissani ja jatkoin harjoituksiani päivittäin ollakseni valmis, kun tulisi taas nyrkkeilyn aika. Seuraava nyrkki-ilta, jonka ELIS ASK ja JORMA WENESKOSKI olivat päättäneet järjestää, olisi Tampereella 20.4.1969 Tampereen jäähallissa. Nyt oli kuitenkin hilpeää se, ettei minua haluttu mukaan ollenkaan siihen iltaan, vaikka kovalla kohulla ja päätöksillä oli minulle määrätty rangaistuksena, että minun pitää otella kevään aikana Suomessa ennen kuin saan taas nyrkkeillä ulkomailla ja sillä verukkeella kielletty otteleminen Malmössä 16.3.1969. Pari viikkoa ennen Tampereen iltaa otin yhteyttä JORMA WENESKOSKEEN ja kerroin lähettäväni pankkitilini numeron, jonne voi maksaa ottelupalkkion ja sittenhän me ollaan taas sujut ja olen taas vapaa nyrkkeilemään missä haluan, sillä Tampereen illan jälkeenhän minä olen täyttänyt sopimuksesta oman osani. Ei mennyt kahta päivää kauempaa, kun WENESKOSKI otti yhteyttä ja sanoi, että ottelu Tampereella 20.4.1969 on OK. Vain vastustaja on sovittava. Pari päivää myöhemmin WENESKOSKI ehdotti Belgian mestaria PIERRE TIRLOA, jonka muistin heti ottelusta OSKU KANERVAA vastaan Helsingissä, missä OSKU voitti TIRLON muistaakseni keskeytyksellä 5. erässä. "Joo, se passaa mainiosti. Ei tarvitse ottaa niin tosissaan", heitin huulta huumori mielessä ja tunsin tyytyväsyyttä. Kohta olisin vapaa sopimuksista WENESKOSKEN kanssa....
Tästä illasta ja parin viikon viimeistelyharjoituksista tuli sikäli erikoinen tapaus, että valmentajani, managerini, avustajani ja isäni sattuivat olemaan vähän "matkoilla" (kaikki yksi ja sama henkilö). Niin jouduin hoitelemaan nämä hommat tällä kertaa yksin ja Tampereelle lähtivät mukaani hyvä ystäväni ESA LEHTOSAARI ja toinen hyvä ystäväni ANITA HIRVONEN. Majoittauduimme hotelli VICTORIAAN sen vuoksi, että sen nimi tuntui enteelliseltä.
En ollut vielä oikein päättänyt, kumpi tulisi kehäkulmaani avustamaan vai tulisivatko molemmat. Joka tapauksessa otimme pari päivää rennosti kävellen kaupungilla kolmisin avustajien syödessä hyvin, minun katsellessa, sillä minulla oli paino taas vään tiukalla. Sisimmässäni tietenkin oli vähän halju olo, kun en ollut kuullut faijasta mitään, ja tämä olisi ensi kerta ammattilaisena, kun faija ei olisi mukana. Sovimme lopulta ESAN ja ANITAN kanssa, että ANITA jäisi hotelliin venttaamaan eikä aiheuttaisi turhaa hälyä tulemalla mukaan kilpailuihin, sillä vielä toistaiseksi olimme pystyneet pitämään seurustelumme jotakuinkin salassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti