Tarinaa HARRIN KEHÄKULMASTA/53

 

   Automme pysähtyy Tukholmalaisen loistohotellin Strandin eteen.  Mies hotellin hienossa vihreässä virkapuvussa ryntää avaamaan automme ovia ja auttamaan matkalaukkujen kantamisessa. Astumme sisään mahtavaan aulaan paksun upottavan kokolattiamaton tuntuessa pehmeänä jalkojen alla. Astuminen tulevana "ammattinyrkkeilytähtenä" loistohotellin ilmapiiriin sai mieleni leijumaan jossakin korkealla. Olen kyllä aikamoinen nautiskelija, sillä minulle tuottaa valtavan hienoja tunne elämyksiä matkustaminen uusiin maihin, uusien ihmisten tapaaminen, syöminen hienoissa ravintoloissa sekä eri maiden ja kaupunkien nähtävyydet. Olen monen monta kertaa tuntenut itseni onnenpojaksi, sillä minulla ei olisi ollut koskaan varaa näihin asioihin ilman nyrkkeilyä. Veimme tavarat huoneeseemme ja sitten lähdimme faijan kanssa tapaamaan työnantajaamme BERTIL KNUTSSONIA hänen sviittiinsä, jossa hänellä oli toimisto kilpailujen ja niitä edeltävien päivien ajan. Jännitin hieman matkalla työnantajan toimistoon, niin kuin ilmeisesti jokainen jännittää, kun menee uuteen työpaikkaan ja tapaa johtajan ensi kerran. Olisikohan INGEMAR JOHANSSONKIN siellä? Tapaaminen entisen raskaan sarjan maailmanmestarin kanssa olisi todella mahtava homma.

Mutta näky, mikä kohtasi minua astuttuani sisään huoneistoon, poikkesi varmasti normaalista työpaikasta. Ensinnäkin huoneisto oli täynnä ihmisiä, kaiken maalaisia. Valtava puheensorina täytti huoneen. BERTIL KNUTSSON istui mahtavan pöydän takana, jossa neljä puhelinta soivat lakkaamatta. Aina välillä KNUTSSON puhui lehti-ihmisille, joilla oli lehtiöt kädessään. Raivasimme tiemme KNUTSSONIN luokse ja hän tunsi välittömäsi isäni. Hän tervehti meitä nopeasti ja kertoi auton hakevan meidät huomenna aamulla punnitustilaisuuteen, joka olisi Kungsgatanilla ravintola Ambassadörin juhlasalissa kello 8.00. Hän pahoitteli, että on vähän kiire, mutta tapaisimme kyllä myöhemmin. 

Poistuttuamme tästä hälinästä ajattelin ihmeissäni tätä sirkusta. Minkälainen mies BERTIL KNUTSSON oikein oli? Hänestä kun oli jo etukäteen kerrottu minulle todella kovia juttuja, piinkova, kylmä liikemies ja joku jopa epäili hänen olevan gangsteri. Mietin äskeistä tapaamista. BERTIL KNUTSSONILLA ei hymynhäivää irronnut hänen puhuessaan nopeasti ja käskevästi puhelimeen kireätä ja kiihkeätä tunnelmaa ympärilleen luoden. Saapahan nähdä, pelasin taas todella rohkeata uhkapeliä menestyksestäni, sillä minulla ei ollut minkäänlaista sopimusta jatko-otteluista vaan sopimus koski vain tätä ottelua. Jos epäonnistuisin, tuskinpa lisää otteluja siunautuisi. Suomen lehdet saisivat kyllä aiheen arvostella ratkaisuani. Huomenna tänne tulisi Helsingin Sanomat, Uusi Suomi, Viikkosanomat ja Seuralehti, joten ottelun tärkeys vain kasvoi sisälläni. Tähän päivään jäi piinaava, nakertava jännitys, alitajuinen pelko epäonnistumisesta. Huomisen odottaminen, ajan tiimalasin hiljainen valuminen....