Nyt on siis keskiviikko ja kesä tai ainakn kesäkuu. Nimittäin tänä aamuna, kun olin varjonyrkkeilemässä taas tuossa Toppelundin nurtsilla, niin oli harmaata vaikka nurtsi oli vihreä, mutta märkä ja vetäkin satoi. Tässä kyllä alkaa hiljalleen jo kaipaamaan aurinkoa ja lämpöasteita yli 20 astetta. Tosin tuossa treenatessa kyllä yulee lämmin jopa hiki vaikka treenini nykyisin on aika vaatimatonta sellaista "vanhuksen" pientä liikunnallista harrastusta. Istun taas "miesluolassani" kuuntelemassa yhtä vinyylilevyäni ja ajattelen että kohta on ruokatunti eli lähdetään Muruni kanssa syömään tuohon nurkan taakse Westendin nepalilaiseen. Ja muuten, voinkin itseasiassa syödä ihan hyvällä omatunnolla sillä painoni on taas tasan 80 kiloa. Olen siis lähellä siirtyä jälleen alle 80 kiloiseksi? No mitään muuta ei minulla nyt keskiviikoksi olekkaan, joten voin alkaa keskittymään huomen aamun treeneihin...BoxBox terveisin!
Vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no 44
Nyt olin valmis SM-nyrkkeilykilpailuihin, jotka olisivat 12-14.3.1966 Messuhallissa Helsingissä sekä revanssiotteluun ARTO NILSSONIA vastaan. Viimeiset kolme viikkoa treenattiin hyvin ja mielialani oli loistava. Muutama päivä ennen otteluita olin radiossa jossakin armeijan viihdeohjelmassa kehumassa EINO GRÖNIÄ ja itseäni.
Kysyttäessä tulevista SM-kisoista ja mahdollisuuksista niissä ilmoitin olevani varma mestari, samalla kun toivoin tulevien vastustajieni kuuntelevan radiota. Lehdistö spekuloi ennakkoarviointeja voittajaehdokkaasta ja tuntui luottavan siihen, että uusin mestaruuteni. Pari päivää ennen kisoja minulla oli mahdollisuus analysoida vastustajani Helsingin Sanomissa näin: "PAAVO AHO, vahva ja hyväkuntoinen, mutta liian hidas minulle", "ARTO NILSSON, tunnemme toisemme, lupaava poika, mutta liian itsevarma", "RISTO MERONEN, erittäin lahjakas ja hyvä nyrkkeilijä, joka on kuitenkin viime aikoina ollut täysin eksyksissä, enkä usko hänen löytävän itseään mestaruuskilpailuihin mennessä, niin perusteellisesti, etten pystyisi voittaman." "RISTO LOIKKANEN, polkenut paikoillaan jo useita vuosia, ei yllätystä tarjottavanaan." Näin oli taas sähinää ilmassa ja kaiken tämän huulenheiton jälkeen vakavasti otettava tehtävä edessä, oli uusittava edellisen vuoden mestaruuteni, mutta nyt se ei tuntunut läheskään niin hurjalta ja ahdistavalta, tämä ennakkovoittajan paine, kuin edellisenä vuotena, sillä nythän minä olin jo vanha konkari, 18-vuotias, ja jos missä ja kenen kanssa nyrkkeillyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti