Kysyttäessä tulevista SM-kisoista ja mahdollisuuksista niissä ilmoitin olevani varma mestari, samalla kun toivoin tulevien vastustajieni kuuntelevan radiota. Lehdistö spekuloi ennakkoarviointeja voittajaehdokkaasta ja tuntui luottavan siihen, että uusin mestaruuteni. Pari päivää ennen kisoja minulla oli mahdollisuus analysoida vastustajani Helsingin Sanomissa näin: "PAAVO AHO, vahva ja hyväkuntoinen, mutta liian hidas minulle", "ARTO NILSSON, tunnemme toisemme, lupaava poika, mutta liian itsevarma", "RISTO MERONEN, erittäin lahjakas ja hyvä nyrkkeilijä, joka on kuitenkin viime aikoina ollut täysin eksyksissä, enkä usko hänen löytävän itseään mestaruuskilpailuihin mennessä, niin perusteellisesti, etten pystyisi voittaman." "RISTO LOIKKANEN, polkenut paikoillaan jo useita vuosia, ei yllätystä tarjottavanaan." Näin oli taas sähinää ilmassa ja kaiken tämän huulenheiton jälkeen vakavasti otettava tehtävä edessä, oli uusittava edellisen vuoden mestaruuteni, mutta nyt se ei tuntunut läheskään niin hurjalta ja ahdistavalta, tämä ennakkovoittajan paine, kuin edellisenä vuotena, sillä nythän minä olin jo vanha konkari, 18-vuotias, ja jos missä ja kenen kanssa nyrkkeillyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti