Kello on viisitoista vaille seitsemän, kun auto tuli hakemaan ottelupaikalle. Matkalla kohti Johanneshovin jäähallia katselin mitään näkemättömin silmin auton ikkunasta Tukholmaa. Toivoin matkan kestävän pitkään, mutta auto tuntui kaartavan aivan liian pian Johanneshovin parkkipaikalle ja jälleen yksi askel kohti ottelua sekä alkavaa ammattilaisuraa oli otettu. Vain tunti aikaa.... Menimme sisään jäähallin takaa ja vastassa oli kiireinen ja kiihkeä tunnelma jäähallin pukuhuoneiden käytävillä. Oli kaiken maalaista ja väristä ihmistä keskustelemassa ja neuvottelemassa kohta alkavista otteluista. Minun pukuhuoneeni oli yhteinen ruotsalaisten ammattiboksareiden BOSSE PETTERSSONIN ja JAN PERSONIN kanssa, jotka ottivat minut hyvin lämpimästi vastaan toivottaen onnea alkavalle uralleni. BOSSE HÖGBERGIN treenari ja avustaja BÖRJE HANSSON, entinen Ruotsin mestari ja maaotteluedustaja sekä myös isäni entinen vastustaja maaottelussa Ruotsi - Suomi tuli tervehtimään, ja jälleennäkemisen riemu oli suuri entisille kilpakumppaneille heidän halatessaan ja taputellessaan toisiaan. BÖRJE HANSSON lupasi tulla faijan avuksi kehäkulmaan ottelun ajaksi.
Oli aika vaihtaa otteluvaatteet päälle. Oli aika laittaa käsisiteet käsiin. NISSE BLOMBERG, INGEMAR JOHANSSONIN treenari ja avustaja auttoi käsieni teippauksessa samalla muistellen joitakin isäni otteluita, joissa hän oli ollut avustajana ja teippaamassa isäni käsiä ottelukuntoon. Nyt oli siis menossa käsien teippaus toisessa polvessa. Jengiä kävi smokkipukuisia promoottoreita BERTIL KNUTSSONIA ja INGEMAR JOHANSSONIA myöten toivottelemassa onnea matkaan. Ja vatsassani lenteli parvittain perhosia.... Aikaa 20 minuuttia...Kovaa, kovaa...Kohta on taas totuuden hetki. Olenko nyrkkeilijä vai ilmapallo? Aikaa 20 minuuttia...Kovaa, kovaa...En anna periksi, voitan, voitan tänään... On voitettava tänään...Aikaa 15 minuuttia....Huh, eikö toi samperin kello kulje tänään ollenkaan...15000 ihmistä, niin paljon ei ole ollut koskaan ihmisiä, kun olen nyrkkeillyt...Tänään on voitettava...Tänään on voitettava....Aikaa 10 minuuttia...Kovaa, kovaa.. Varjonyrkkeilen pukuhuoneessa iskien lyöntejä ilmaan saadakseni itseni pieneen hikeen, että olisin valmis ensi sekunnista lähtien vaikka kuinka kovaan tahtiin, jos on tarvis...Vastustajallani on huonot jalat...Tänään on voitettava.... Aikaa viisi minuuttia....Faija hieroo vaseliinia silmäkulmiini, nenääni ja huuliini, jotta vastustajani hanska liukuisi paremmin kasvoiltani osuessaan eikä repäisisi ihoa auki. Hikipurot valuvat kainaloistani ja niskastani...Helvetti, eikö tämä aika tule jo täyteen, että pääsisi tästä painajaisesta pois voittajana tai voitettuna, sama se, kunhan tämä on vaan ohi. Ei, ei...Tänään on voitettava! Sitä odottaa faija ja perhe, ystävät, Suomen lehdistön edustajat, jotka ovat täällä, ja ehkä vielä joku muukin. BERTIL KNUTSSON tulee ilmoittamaan vielä 15 minuuttia. Kaikki ihmiset eivät vielä ole sisällä. Kovaa... kovaa....Faija hieroo hanskoista rystyskohdasta pehmustetta pois, jotta nyrkki olisi kovempi osuessaan. Sama käsittely tapahtuu ilmeisesti vastustajan pukuhuoneessa. Mitä jos minut tyrmätään? Se on uran loppu se. Katsomossa 15000 ihmistä ja lehdistö. Ei, se olisi liian kovaa...Tänään on taisteltava. Nyrkkeiltävä. Liikuttava. Vastustajallani on huonot jalat. Aikaa 1o minuuttia...Ei saakeli, onks tää nyt ihmisen hommaa, odottaa, että pääsee kehään mahdollisesti toisen lyötäväksi ja tyrmättäväksi. Kaikkeen sitä tulee ryhdyttyä...Tänään on voitettava....Tänään on voitettava... . Aikaa 5 minuuttia...BÖRJE HANSSON tulee kertomaan, että INGO ja BERTIL ovat kehässä pitämässä puhetta ja toivottamassa ihmiset tervetulleiksi. "Laitetaan hanskat käteen" sanoo faija. Istun penkillä faijan sitoessa hanskat käsiini. Nyt se on sitten menoa. "Onko hyvä", kysyy faija saatuaan hanskat käsiini. Lyön muutaman kerran seinään. "Okei, hyvältä tuntuu". "Nyt, Harri, lähdetään, nyrkkeile, liiku. Katso ensimmäinen erä, mitä kaveri on syönyt. Sinulla ei ole mitään hätää. Sinä osaat nyrkkeillä. Sinä olet kunnossa. Lähdetään ja toimitetaan se kaveri eläkkeelle".
Näillä sanoilla lähdimme kohti kehää läpi 15000 ihmisen väkijoukon minun imiessä sähköä ja tunnelmaa itseeni varjonyrkkeilen kevyesti käytävillä ihmisjoukon keskellä. Ajatukset olivat keskittyneet vain yhteen ainoaan: voitan tänään. Nousen suoraan kehään, hailautan kättäni joka suuntaan tervehtien yleisöä. Vastustajani nousee kehään musta silkkiviitta päällään. Minulla itselläni on punainen. Kuuluttaja esittelee meidät. Kehätuomari komentaa kehän keskelle, kättelemme, palaamme omiin nurkkiimme ja gongi soi. Ensimmäinen erä. Aloitan terävällä vasemmalla suoralla, joka tavoittaa heti vastustajani kasvot. Kaksi, kolme, neljä.....Vasen suorani pommittaa hänen päätänsä. PIERRE THOMIAS keinahtelee kevyesti puolelta toiselle ja pyrkii lyömään vasenta koukkua ja oikeata suoraa vastalääkkeeksi vasemmalle suoralleni, ne kyllä torjun helposti
käsineisiin, mutta voimaa ja terävyyttä niissä tuntuu olevan. Ensimmäinen erä päättyy minun voittaessa sen selvästi. Faija ryntää kuin tuulispää ylös kehänurkkaukseen ja on kuin aurinko: "Loistavaa Harri, loistavaa. Tämä on nyrkkeilyä. Jatka samalla tavalla, mutta varo Thomiasin vasenta, sillä se tuntuu olevan hänen paras aseensa". Kurlaan suutani vedellä. Gongi soi. Toinen erä. Aloitan samalla tavalla. Vasen, vasen, vasen, oikea, ei osu.... Vasen, vasen....vastustajani osuu kasvoihini. Ei hätää. Kestin sen. Ei sattunut. Vastustajani yrittää nyt rajusti saada yliotteen lyöden molemmin käsin koukkuja, mutta vastaan suorillani ja pystyn pitämään erän tasaisena. Erä päättyy. "Loistavaa. Kaikki menee hyvin, koeta käyttää enemmän oikeata" sanoo faija . Kolmas erä. Vasen, vasen, oikea...ohi...Vastustajani on melkoisen tarkka kaveri. Vaihdamme lyöntejä. Hän lyö koukkujaan ja vastaan suorillani. Vasen, vasen, oikea...ohi ja silloin se tapahtuu. Vastustajani tavoittaa maksani. Vihlaiseva kipu viiltää lävitseni. En saa näyttää, että lyönti osui, mutta en voi mitään. Tuntuu kuin en saisi henkeä. Kädet putoavat alas...liiku, liiku, huutaa aivoni minulle ja tämä pelasti minut, sillä liikkuessani taaksepäin ympäri kehää kädet alhaalla ei PIERRE THOMIAS saanut minua kiinni ja onnekseni gongikin soi kolmannen erän lopuksi.
"Ei mitään hätää. Vedä syvään ilmaa keuhkoisisi ja haista tätä". Faija työntää hajusuolapullon nenäni alle. "Nyt alkaa viimeinen erä. Nyrkkeile, liiku. Näihän, että se on hidas jaloistaan. Juoksuta nyt sitä ympäri kehää ja koeta vasemman jälkeen lyödä perään oikealla. Nyrkkeile, nyrkkeile, liiku", huutaa faija vielä perään. Neljäs ja viimeinen erä. Teen niin kuin käskettiin. Tanssin ympäri kehää PIERRE THOMIAS perässäni lyöden vasenta suoraani toistuvasti vastustajani tavoittamatta minua nyt kertaakaan, sillä en jää hetkeksikään paikalle ja anna hänelle uutta mahdollisuutta vahingoittaa minua.... Vasen, oikea ja lyönnit tavoittavat yllättäen THOMIAKSEN poskipään. Hän horjahtaa. Liikun edelleenkin. Vasen, oikea ja THOMIAS hoippuu sekapäisenä kehässä, mutta pysyy pystyssä. Gongi soi. Olen voittanut. Selvisin jatkoon... Olen pelissä mukana....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti