Sitten näen taas yhden blogijuttuni vuodelta 2005 joka on kyllä melkoisen nostlginen myös ja sopii näin tähän mukaan erittäin hyvin....tervetuloa nostalgiaan mukaan....elämä on ollut ihmeellistä ja monisäikeistä, mutta olen siitä kiitollinen, se vaan tuntuu menneen ihan liian nopeasti, tulee tunne, kun törmään näihin blogijuttuihini, joita en ole lukenut niiden kirjoittamisen jälkeen ja huomaan kuinka nostalgia ja vuodet ovat vierineet valtavalla vauhdilla....no ei mahda mitään....
2005 kirjoitettua..... KARI, SUNTTU JA MINÄ! 1961 VIIPURIN NYRKKEILIJÄT piti harjoituksia Stadionin länsipuolella (uimastadionin lähellä) maanantaisin ja torstaisin sekä keskiviikkoisin Pallokentän silloisella nyrkkeilysalilla. Aloittelimme silloin KARI MEROSEN kanssa aikalailla samoihin aikoihin. Karin isoveli RIPA, RISTO MERONEN oli jo luomassa täyttä päätä loistavaa nyrkkeilyuraa ja oli ainakin mun mielestä ihan loistava, salaman nopeine lyönteineen ja hienon nyrkkeilytyylin omaavana taitoniekkana. Suorastaan tavoittamattoman tuntuinen taidossaan! Sinä kesänä olin jo jossain Kuortaneen urheiluopistossa Suomen Nyrkkeilyliiton ensimmäisellä nyrkkeilyleirilläni. Ripa oli siellä ainakin ja eiköhän Karikin ollut siellä. 1961 SM nyrkkeilyt pidettiin B-Messuhallin puolella, nykyinen Kisahalli, jossa muuten Ripa ja Kari olivat vesipoikina kehäkulmassa. Mua ei jostakin syystä kelpuutettu tehtävään. Mutta muistan niistä SM kisoista jännitysottelun, kun PURTSI, PERTTI PURHONEN voitti sarjan 60 kiloa loppuottelussa silloin Vaasan Nyrkkeilykerhoa edeustaneen SEPPO KOLKAN! PURTSI oli tietysti meidän kaikkien nappuloiden ihanne, nykyäänhän sanotaan IDOLI! Samana vuonna olivat nuorten SM nyrkkeilyt Kotkassa, jossa Viipurin Nyrkkeilijöiden ainoa voittaja oli myös sarjan 60 kiloa HARRI BERGLÖFF! Purtsi kävi myös EM kisoissa Belgradissa, jossa hävisi jo legendaariselle skotlantilaiselle DICK Mac TAGGARTILLE, mutta voitti Pohjoismaiden Mestaruuden Oslossa ja palkittiin kilpailujen parhaana nyrkkeilijänä! Näin meillä oli heti hienoja esikuvia meidän aloittaessamme Kari Merosen kanssa nyrkkeilymme. Tänä samana vuonna mekin Karin kanssa osallistuimme Suomen Nyrkkeilyliiton poikapäiville (poikien SM) Kokkolassa ja voitimme siellä sarjamme, niinkuin luonollisesti myös Ripa Meronen. Tästä vuodesta lähti meidän boxaus! Samana vuonna ilmestyi myös meihin nähden pitkänhuiskea kaveri Leppävaarasta (jostain maalta), nimittäin vielä Pitäjänmäestä eteenpäin. No, kuitenkin Kehä kolmosen tältä puolelta, mutta Kehä ykkösen ulkopuolelta, tosin kyllä ihan sen laidalta. Oikeastaan eihän sitä Kehä ykköstä tainnut silloin vielä ollakkaan, mutta sijainniltaan tänään katsoen. Niin, kaverin nimi oli SUNTTU tai oikeastaan GÖRAN SUNDHOLM! Mutta hyvin nopeasti, meille vain Sunttu! Ystävystyimme pikavauhtia, sillä kaveri oli aina iloinen ja leveästi hymyilevä, joka myös hyvin nopeasti osoittautui sangen lahjakkaaksi nyrkkeilijän aluksi, joka omasi vielä, ikävä kyllä vastustajalle, harvinaisen kovan oikean suoran, jota vieläpä mielellään halusi kokeilla kaikkien harjoituskaverien päähän. Meistä tulikin heti aika tiivis kolmikko, Kari, Sunttu ja minä. Kierreltiin kilpailuja, sparrattiin paljon keskenämme ja nautimme täysin siemauksin nuoruudestamme. Loimme mielikuvia nyrkkeily tulevaisuudestamme ja asetimme tavoitteeksemme ilman muuta voittaa 17 vuotiaina miesten SM;mät! 1962 poikanyrkkeilyn SM kisat olivat Hyvinkäällä, jossa syötiin AARNI LINDHOLMIN baarissa lihapullia ja voitettiin jälleen sarjamme. Ja nyt myös Sunttu! Kari muuten painoi silloin 37 kiloa ja minä 51 kiloa ja Sunttu 61 kiloa. Sinä vuonna Kari voitti yksissä kilpailuissa myös ILKKA LIIKASEN, nykyisin siis elokuvamiehen ILKKA ILKAREN nimellä tunnetun, tuli vain mieleen, kun tuossa vähän aikaisemmin tuosta Ilkastakin kirjoitin. Kiertelimme kilpailuja ja Sunttu alkoi saada todellisen kovanaaman mainetta kovasta oikeasta suorastaan. Minä kohtasin ARTO NILSSONIN ensimmäisen kerran meidän kolmesta kohtaamisestamme. Me kolme alettiin olemaan melkoisen erottamaton kolmikko ja voittoja tuli liukuhihnalla, missä nyrkkeilimmekin ja joku meistä kolmesta melkein aina palkittiin jollakin erikoispalkinnollakin. Silloin vuonna 1962 mulle alkoi tulla sellainen harmittava tulehdus alaselkääni, joka hetkeksi vei multa mahdollisuuden kunnolliseen harjoitteluun, mutta kaikenlaisilla sädehoidoilla kuitenkin tuli pikkuhiljaa kuntoon. Painoni oli sen takia hiukan noussut ja olin vähän pyöristynyt 51 kilosta 59 kiloon. Ja niinpä jouduinkin 24.10.1962 Pallokentän Viipurin Nyrkkeilijöiden jäsentenvälisissä kilpailuissa samaan sarjaan Suntun kanssa. Kun ensin olimme kumpikin voittaneet ottelumme. Ja näin finaalissa kohtasin nyt ystäväni ja harjoituskaverini sekä tämän pelätyn oikean suoran omaavan GÖRAN SUNDHOLMIN. Ja niinpä siinä sitten kävi, että jouduin kyllä tekemään kaikkeni välttääkseni Suntun oikean ja hävisin ottelun. Oikeastaan nyt tullaan pointtiin, miksi tässä tänään muistelin näitä ammoisia aikoja, se linkki, mistä aina puhun, nimittäin nyt aamulla aamukahviani juodessani näin TALOUS-SANOMIEN kannessa suuren kuvan, tutun näköinen kaveri, no kyllä, vähän muuttunut ja otsikko kertoi SUMUTTAJALLA VUODEN KASVUYRITTÄJÄKSI! Ja tekstissä kerrottiin vielä GÖRAN SUNDHOLM NAPPASI PERJANTAINA SUOMEN KASVUYRITTÄJÄ KISAN VOITON! Sunttu jatkaa näköjääm voittojen tiellä! Loistavaa Sunttu! Onneksi olkoon! Olen todella iloinen puolestasi. Muistan kuinka lopetit nyrkkeilyn silloin kun oltiin nuorten sarjassa, opiskelusi vuoksi. Eipä ole mennyt hukkaan. Vaikka kyllä nyrkkeilijänäkin olisit saannut hienon uran, niin uskon. Päättäväisyytesi oli sitä luokkaa. Taas kerran, kiitos ystävyydestäsi, ne oli kivoja aikoja. Tiedän, että muistat, vaikka ei olla nähtykkään ja kun katson kuvia, niitä on muuten aikalailla meistä, hymyilemme aina ja ilo on läsnä! En tiedä luetko koskaan tätä juttua täältä nettisivuiltani, mutta olipa hieno toi sun juttu Sunttu! Vielä kerran onnea, voi hyvin ja tervesin Maritallesikin. En ole unohtanut teitä! Ps. Oletkin ainoa suomalainen nyrkkeilijä joka jäi voittajaksi kohdallani! Tämä on tunnustus....VOITTAJA! Palaan taas asiaan jonakin päivänä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti