Tarinaa Harrin Kehäkulmasta
Matkalla nyrkkeilijäksi sain nyrkkeillä tosi monta vuotta ennen kuin Yrjö Piitulaisen Harri-pojasta tuli Harri Piitulainen. Olen aina ollut ylpeä isästäni, enkä ole koskaan uskonut tulevani yhtä loistavaksi nyrkkeilijäksi kuin hän on ollut, mutta yritin tehdä kaikkeni ansaitakseni omat kannukseni tässä kovassa lajissa ja jouduin usein karvaasti kokemaan ihmisten asenteen, kun entisen tähtinyrkkeilijän poika halua tulla tähtinyrkkeilijäksi. Näin isäni saavutuksista tuli tietynlainen tavoitteeni ja ihanteeni! Olinhan lapsesta saakka lukenut isäni leikekirjoista hänen otteluistaan ja loistavasta väistötaidostaan ja nopeudestaan sekä hienosta ammattilaisurastaan. Ja niinpä jo vuoden nyrkkeiltyäni haaveilin tulevani ammattinyrkkeilijäksi ja myös rikkaaksi....Tuskailin vain sitä, että vuodet menevät niin hitaasti ja kestää kauan ennen kuin täytän 17-18 vuotta, jolloin silloisten kuvitelmieni mukaan olisin jo täysi mies.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti