VIRTUAALISTA VARJONYRKKEILYÄ

TARINOITA VARJONYRKKEILLEN 

3.7.2024 Hyvää huomenta. On keskiviikko aamupäivä. Olen käynnyt varjonyrkkeilemässä Toppelundin Areenalla. Tänään hiukan oli sateista, joka sai mut muistamaan yhden kesän kun pidin aikoinaan kesäleirejä kuntonyrkkeilystä siellä porukalle ja oli todella sateinen kesä. Silloin muotoutui mietelause jota tarjosin valmennettavilleni...."EI ME OLLA SOKERISTA VAIKKA ME OLLAAN MAKEITA"....niin näitä muistoja on niin paljon pieniä ja suuria. Aika tuntuu kuluvan niin kovaa vauhtia. Minäkin tsemppaan varjonyrkkeilytreenieni kanssa ja koitan päästä tavoitteeseni, viisikymmentä treeniä ennen 1.8 kun on aika palata taas Tuulimäen salille treenien pariin. Ja huomaan että tämä heinäkuun vaatiikin kovin ahkeraa treenaamista, sillä ensi viikon Tukholman matka veroittaa treenipäiviä. Samalla liitän tähän taas yhden aikaisemman blogijuttuni ja kun olen kuitenkin seurannut ystäväni DANNYN taistelua siellä showviidakossa ja kuinka edelleen se polttava halu keikoille laulamaan saa hänet taistelemaan edelleen periksiantamattomana en voi kuin ihailla tätä ESTRADIEN                                                                                                                GLADIAATTORIA!!!

28.3.2020 Lauantai aamua! Eilen Perjantai TV ohjelmassa oli DANNY puhumassa vanhuudesta? Yllättävää sillä tämä Estradien Gladiaattorihan on vasta 77v. ja kohta täyttää 78! Ei ihan totta, onhan tämä uskomatonta miten aika on mennyt. DANNY on ollut uskomaton taistelija viihteen kehissä vuosikymmeniä. Ja DANNYN tuntien en hämmästy, että uutta viihdekiertuetta olisi tulossa! Nyt hän kertoi että tekisi sen viihdelegendojen PIRKKO MANNOLA, KAI LIND, LASSE LIEMOLAN kanssa! Joo, se kyllä täytyy nähdä, jos minä olen siihen vielä kykenevä, sillä uhkakuviahan on, jotka pistää ajattelemaan? Tällä hetkellä tänään valmistaudun kyllä hengessä lähtemään VARJONYRKKEILY leirilleni muutamaksi kuukaudeksi hoitamaan TUNTUMAN SÄILYTTÄMISTÄ ja jatkamaan omaa taisteluani vanhuutta vastaan, tosin ystäväni Masa von Elm sanoo sitä taisteluksi ikääntymistä vastaan. Eiks se oo nyt ihan sama asia? Hyvää lauantaipäivää, katsotaan mitä päivä tuo tullessaan?

DANNY sanoi eilen TV:ssä ettei pelkää kuolemaa, sehän on edessä kuitenkin, mutta onhan se surullista kun aika loppuu kesken....joo, oon kyllä samaa mieltä, onhan tää elämä ollut omalla tavallaan hauskaa ja mielenkiintoista, mutta toivotaan nyt kuitenkin.....VIELÄ AIKAA ELÄÄ!

VIRTUAALISTA VARJONYRKKEILYÄ

TARINOITA VARJONYRKKEILLEN

 29.6.2024 Hyvää huomenta. On lauantaiaamu ja minä taidan pitää vapaa-aamun varjonyrkkeily treeneistäni. Eilen olimme ystäväni Masa von Elmin kotona kyläilemässä ja syömässä superhyvää ruokaa ja nimenomaan sitä Masa von Elmin kokkaamaa  paellaa joka vetää vertoja mille tahansa Espanjan kaupungeissa tarjottaville. Meillähän on tästä ihan ajankohtaista henkilökohtaista tutkimusta keväisen Andalusian lähes kuukauden kierrokselta. Muchas gracias Senor Masa von Elm ja Lady Birgitta eilisestä hienosta illasta taas kerran. Flowers Garden on edelleen viiden tähden paikka kukkivine puutarhoineen. Niin ja se ystävyys                                                                                          sieltä 60-luvun alkupuolelta alkaen on arvokasta!

27.3.2020 Hyvää huomenta se on perjantai ja viikonloppu edessä! Jaa, ei taida olla mitään ihmeellisimpiä partyja, kun kaikki on peruutettu. Kaikki urheilukilpailut peruttu. Olympialaiset peruutettu. Urheiluleirit peruutettu. Elämä perutettu? Huh, mistä sitä tietää mitä tuleman pitää? Mitä kaikkea vielä voi tapahtua? Nyt on vaikea tehdä mitään viisvuotis suunnitelmaa, yritää hahmottaa elämää pidemmälle. Senverran aion olla kuitenkin positiivinen, uskoa eteenpäin, että ajattelin lähteä viiden kuukauden harjoitusleirille!

Eilen istuin partsilla ja tein nykyisen mallin mukaan etätöitä ja sain idean käynnistää COROBOX Toppelund Training Campin heti huhtikuun 1.päivänä, joka päättyisi elokuun 31. päivänä. Laadin harjoitusohjelman sekä määrän kuuukausittain perustuen siihen, että tämä viirusaika kestää sen nyt olevan ennusteen mukaisesti elokuun loppuun.  En tietenkään voi markkinoida tätä ja myydä eteenpäin sillä nythän kehoitetaan välttämään muita ihmisiä. Joten kaikessa yksinäisyydessä aion varjonyrkkeillä leirillä seuraavat viisi kuukautta!

Tässä etätyön äärellä sunnittelemassa COROBOX TRAINING leiriä eilen partsilla. Nyt on taas sitten uusi päivä! Aurinko näkyy paistavan ulkona. Cafe Mellsten on eilen kuulemani mukaan suljettu tänään? Täytyy mennä tsekkaamaan asia.

Olen palannut tarkistusmatkaltani cafe Mellstenistä josta sain vielä tänään kahvin uunituoreen korvapuustin kera. Mutta huomenna se on sitten kiinni! Ja sitten jää nähtäväksi kuinka kauan?       Samalla reisulla kävin tarkistamssa vanhan Boxing leiripaikkani Toppelundin Areenan ja se oli ennallaan.

 Siis nyt vain henkistä valmistautumista ennen neljän kuukauden treenileirille menoa! Olen alustavasti sopinut tänään myös kuuluisan Kuvakirjataiteilijan ja Rock and Roll valokuvaajan MASA von ELMIN kanssa leirinkuvaus päivästä jossakin vaiheessa kesää.

                     Kuvakirjataiteilija ja Rock and Roll valokuvaaja Masa von Elm vauhdissa!

VIRTUAALISTA VARJONYRKKEILYÄ

 

TARINOITA VARJONYRKKEILLEN

 1.7.2024 Heinäkuun eka päivä. EM-futis on ratkaisupelissä ja eilen Espanjan jengi, joka on suosikkini, esitti iloista ja hienoa jalkapalloa ja selvisi puhtaasti puolivälieriin. Tänään on myös maanantai ja tietää kahvittelua cafe Torpanrannassa kavereiden kanssa. Niin ja sitten mun oma treenini. Varjonyrkkeilyleirini jolla on vielä kuukausi aikaa valmistella minut syyskaudelle ja Tuulimäen boxinsalille treenaamaan ja taistelemaan vanhuutta vastaan. Ei oo kyllä helppo vastus. Tavoitteeni oli nyt kesän aikana 50 varjonyrkkeily treeniä ja nyt olen 31:ssä, joten vähän on vielä urakkaa edessä tähän heinäkuuhun, varsinkin kun yksi viikko jää väliin, kun Muruni kanssa mennään kesämatkalle Tukholmaan ja mm. ALLSÅNG PÄ SKANSSENIIN nauttimaan ruotsalaisesta iloisuudesta ja positiivisuudesta. No tällä aloitetaan heinäkuu ja lähden Cafe Torpanrantaan.

VIRTUAALISTA VARJONYRKKEILYÄ

TARINOITA VARJONYRKKEILLEN 

 28.6.2024 Hyvää perjantaipäivää. Kesä on meillä parhaimmillaan ja lämpöasteet korkealla. Koska tämän blogin nimi on VARJONYRKKEILYÄ niin kävin varjonyrkkeilemässä tuossa Toppelundin nurtsilla aamutreenini. Olen taas kerran tehnyt itselleni sellaisen kevyen harjoitusohjelman tämän kesän ajaksi, joka pitää sisällään 50:tä harjoitusta heinäkuun loppuun mennessä. Tänään oli 30:nes, joten vielä on treenejä edessä. Tämä on nyt pelkästään taistelua vanhuutta vastaan ja jonkinlaista tuntuman säilyttämistä ja valmistautumista 1.8 alkavaan treenikauteen Tuulimäen boxingsalilla. Samalla tässä kun päivitän tätä päivää, niin tätä tarinaa kun on kertynyt jo kymmmenien vuosien takaa, niin voin ottaa myös joitakin tarinoita, juttuja mukaan muistoina ja muistella myös jo pois menneitä kavereita asia joka valitettavasti kuuluu tähän elämään tämän ikäisenä. Minäkin täytin kesän alussa 77 vuotta mikä tuntuu kyllä aika huimalta...no ei auta...tervetuloa mukaan VARJONYRKKEILYÄ 2024 tarinoihin!

8.2.2020 Hyvää tiistaipäivää. Olen käynnyt säilyttämässä tuntumaani taas Tuulimäen Boxingsalilla nyt aamulla. Käynnyt suihkussa ja istun "miesluolassani" ja kuuntelen ELVIKSEN lauluja ja tunnen oloni rentoutuneeksi, hiukan ehkä väsyneeksi, niinkuin treenin jälkeen sopiikin. Eilen huomasin täällä virtuaalisessa maailmassa paljon kuntonyrkkeilystä ja nyrkkeilyharjoituksista mainoksia ja infoa nyt kun taas salit ovat auenneet ja käytettävissä. Joo, kyllä ajatuksiini tuli tietysti kuinka itse 1989 avasin Boxing Center nimisen paikan ja aloin tarjoamaan kuntonyrkkeilyä ihmisille ja minulle sanottiin ettei ihmiset tule ikinä sitä harrastamaan. Onneksi olivat väärässä. Tytöt alkoivat myös käymään kursseillani ja treenaamassa ja silloin sanottiin ja kirjoitettiin etteivät tytöt tule koskaan harrastamaan nyrkkeilyä eikä ainakaan kilpailemaan. No onneksi olivat siinäkin väärässä. Niinpä toivotan kaikille hyviä treenihaluja ja menestystä kaikille lajin parissa työskenteleville.....BOXING IS MY LIFE!

2005 kirjoitettua.....PULLAA, SANOI LEIPURI PULLA! On todellakin aika palata arkeen. Siskoni 50. vuotis päivät on juhlittu. Ja syksy on siirtymässä kohti marraskuuta ja on aika alkaa miettimään millä korvaisin tämän ATHLONIN duunin menetyksen? Pitäisikö tyrkyttää itseäni johonkin toiseen kuntosaliin pitämään kuntonyrkkeily tuntejani? Ei, en mä sitä tee. Jos joku on kiinnostunut, niin soittakoon ja tarjotkoon. Voisinkohan mä aloittaa ne Personal Training tunnit? Olen lukenut ja maistellut siitä ja sitä jo useamman vuoden mielessäni, suurista tunti korvauksista ja katsonut kuvia komeista ja kauniista nuorista. Hyvässä trimmissä olevista ohjaajista. Mutta toisaalta, olinhan minäkin nuorena hoikka ja komea. Voisinhan mä kuitenkin yrittää, onhan mulla oma special alueeni tässä boxingissa. Ja monen vuoden kokemus kuntonyrkkeilystä ja ihmisistä. Ja siihen trimmiinhän sitä saa itsensä kädenkäänteessä ja omalla tavallahan mä oon edelleen komea. Sanotaanhan että kauneus on katsojan silmissä. Pitää vain löytää oikeat silmät! Niin ja tietysti ne asiakkaat! Tuo sparri-ja treeniporukka mikä tuossa mulla on ollut jo lähes kaksi vuotta, käy kovasti keskustelua meilien kautta keskenään ja tuntuvat olevan halukkaita jatkamaan kanssani. Voisin heidän kanssaan lähteä liikkeelle ja jatkaa olemassa olevaa yhteistyötä. Tämän mainion ABBEY ROAD GROUPPIN kanssa. Vaikkapa aluksi pari kertaa viikossa Kisahallissa. Entisessä Messuhallissa, jossa silloin ei harjoiteltu vaan nyrkkeiltiin tosissaan. OBS...ei enään enempää tästä, sehän löytyy NYRKKEILIJÄN UNELMA kirjastani. Sorry, pieni mainos väliin. Kuuluu tämän päivän urheiluun. Niin, mihinkäs minä jäinkään? Personal Training, kuulostaa ihan PULLAA, SANOI LEIPURI PULLA jutulta. No, tästä lähdetään taas liikkeelle. Yrittämään ja kehittelemään uusia juttuja. Viestiä jengille. Jengi kokoon ja treenit käyntiin! Yksi perussääntö kuitenkin heti peliin. Ei pakkovääntöä, ei tyrkytetä väkisin. Tarjotaan niille jotka treenejä kyselevät. Pidetään hintataso kohtuullisena, mutta kuitenkin niin etten ole ilmainen. Tähän loppuun vielä yksi sopiva lausahdus, minkä tässä juuri sopivasti luin; "Tamä elämä on sellaista peliä, näyttelemistä ja teeskentelyä. Olen ollut huono tässä pelissä, mutta täytyy aloittaa opettelemaan. Jos vaikka vielä oppisin. Tärkeintä olisi että oppisin markkinoimaan itseäni niin ettei sitä huomattaisi, vaan toiset tekisivät sen puolestani ja hekin tekisivät sen niin, etteivät sitä muut huomaisi... Ja näin saisin olla poukamassani edelleen rauhassa".  Hmm, täytyypä tuota vähän funtsia. Jatketaan ajatuksia, tapahtumia sekä kohtaamisia taas joku päivä. Ps. Hypätäkseni vielä tähän päivään, oli mukava lukea taas nuorten suomalaisten tämän hetken ammattinyrkkeilijöittemme KAI KAURAMÄEN, AMIN ASIKAISEN ja JUHO TOLPPOLAN voittoisista otteluista Porvoon ammattinyrkkeily illassa viime viikonloppuna. Kundit ovat menossa kohti Euroopan huippua! Menestystä!

VIRTUAALISTA VARJONYRKKEILYÄ

TARINOITA VARJONYRKKEILLEN 

Muistokuvia Lauttasaaaren "Ryssänkärjestä" Lauttasaaren kansanpuistosta jossa meillä oli mökki ja siellä oli aikaisemmin jo ennen 60-lukua ollut Viipurin Nyrkkeilijöiden paraakki jonka lähellä sen ajan nyrkkeilijät treenasivat. Minulle rakennettiin sitten 60-luvun alussa sellainen nyrkkeilylava jonka päällä varjonyrkkeiltiin, sparrailtiin kavereiden kanssa, hypittiin narua, jumpattiin ja tein sitä varmaankin koko 60-lvun eli koko kesä harjoiteltiin ulkona ja vuosien mittaan, kun minusta alkoi tulla enemmän ja enemmän nyrkkeilijä, niin myös katselijoita istui kivillä seuraamassa harjoitteluani. Vuosien jälkeen aina silloin tällöin tapasin ihmisiä jotka kertoivat silloin olleensa seuraamassa treenaamistani siellä kesäisin.

Kuvassa kummisetäni STEN SUVIO ja isäni seuraavat otteluharjoitusta JARMO BERGLÖFFIN ja minun välillä.

Isänikin sparraili mun kanssa paljon aluksi ja yksi päivä sanoi kun ei tavoittanutkaan minua enään helposti lyönneillään, "katsos vaan pojasta on tainnut tulla mies"....

Aikakausi lehdet alkoivat myös seurata harjoitteluani ja tässä silloisen HYMY lehden kuva ja niin kovin kiltti teksti nuorukaisesta joka on nyrkkeilemässä itseänsä huipulle. Ne kiltit jutut muuttuivat sitten myöhemmin vähemmän kilteiksi.

Minulla oli 45 kappaletta tälläisiä kiviä kasassa jonka treenin jälkeen työntelin kummallakin kädellä kasan edestakaisin saadakseni voimaa ja terävyyttä ja nopeutta lyönteihini.

VIRTUAALISTA VARJONYRKKEILYÄ

 

TARINOITA VARJONYRKKEILLEN

 Hyvää lauantaipäivää. Helmikuun ensimmäinen viikko on takana ja ollaan viikkkoa lähempänä kevättä.Tietysti siihen on vielä useita viikkoja, mutta mulle käy niinkuin aina alan sitä odottamaan malttamattomana sitä ensimmäistä päivää, jolloin tunnen auringon lämmittävän kasvojani jossakin rantaterassillla. Todennäköisesti cafe Mellsten taI cafe Torpanrannassa. Tietysti mahdollisuuksia on muitakin paikkoja cafe Ursula tai cafe Caruselli? No tänään on aika hauska ja special ilta, tiedän sen jo kokemuksesta.Olemme Munkkiniemen Kreivin SEPPPO PUPUTIN vieraana Ystävänpäivän juhlassa Munkkiniemen yhteiskoulullla. Ja huomenna vierailu tunnettuun viiden tähden FLOWERS GARDENIIN Birgitta ja Masa von Elmin vieraaksi mikä on aina hieno ja yllätävä ja nyt mennään sitten ELVIKSEN konserttiin. Mikä on kyllä myös hienoa ja yllättävää ELVIS on stadissa? Onpahan aikamoinen viikonloppu edessä ja maanantaina taas HEI ME KAHVITELLAAN cafe Torpanrannassa kavereiden kanssa ja ensi viikolla mun pitäisi saada tää kipsikin pois kädestä. Toivottavasti luut ovat luutuneet sillä kuukausi kipsi vasemassa kädessä, ei yhtään boxingtreeniä ei yhtään vasenta suoraa, taitaa olla ensi kertaa tämän 77-vuotisen elämäni aikana....

Tässä yksi kuva viimevuotiselta Ystävänpäivä partysta ja vasemalla illan isäntä Munkkinimen Kreivi SEPPO PUPUTTI, minä, Cap Verden Kreivi ja rumpali JUHA SAUNAMÄKI sekä Eversti Parkerina viihdepiireissä tunnettu Bongo PERTTI PAJUNEN. Ja näiden kavereiden seurassa ei pitkästy.

Tämä eiliseltä 8.2.2025 SEPPO PUPUTTI, minä, PERTTI PAJUNEN ja JUHA SAUNAMÄKI huikea ilta taas kerran,

                        Minä ja MASA von ELM hienossa ELVIS näytelmässä ja konsertissa

VIRTUAALISTA VARJONYRKKEILYÄ

 

TARINOITA VARJONYRKKEILLEN  

  24.7.2023 Hyvät ystävät ja arvoisat seuraajat, niin te kaksi, jotka olette ilmoittaneet seuraavanne näitä tarinoitani. Tosin siitäkin on jo useampi vuosi, joten ehkä on liioiteltua olettaa, että seuraajia olisi kaksi. Haluan kuitenkin toivottaa Heinäkuun tervetulleeksi ja kertoa, että olen sallinut itselleni täysin vapaan kuukauden, ei treeniä, ei punnitusta, vain elämää päivä kerrallaan ja vain PIENIÄ PALOJA ELÄMÄN TERASSILTA. Ei tunnu kovin haastavalta. Olen aloittanut tämän aamun partsilla istuen juoden kahvia ja syöden croisanttia, katsellen välillä lumoutuneena vihreätä näkymää, osittain harmaata taivasta, josta aurinko koittaa kurkistella. Ihan niinkuin elämässä onnellisuus aina välillä kurkistelee ja antaa pieniä hetkiä, josta voi tuntea kiitollisuutta ja jopa peukuttaa sille. Heinäkuu joka yleensä on paras kesäkuukausi täyttää mielen ja uteliaisuuden mitä kuukausi tuo tullesaan. Tänään se aloitetaan menemällä illalla STORYVILLEEN jossa esiintyy THE GOLDIES ja meitä on Masa von Elmin ja Lady Birgitan lisäksi tulossa muitakin musiikista ja rock and rollista innostuneita. Olen kuullut että tuo uskomaton ja elämän suuri taiteilija ja nautiskelija sekä rumpali Cap Verden Kreivinä tunnettu charmikas JUHA SAUNAMÄKI olisi myös tulossa. HATE SJÖBLOM on rummuissa ja se antaa pientä toivoa, että kuulisin tänään HIPPY HIPPY SHAKE kappale Haten laulamana? Joten tervetuloa mukaan Heinäkuun PIENIÄ PALOJA TERASSILLE!

Tänään istuin taas meidän kotimme partsilla, taivas on harmaa, mutta linnut visertävät ulkona. Vihreä näkymä on edessäni vienon tuulen heilutellessa puiden oksia hentoisesti. Näkymä on taas lumoava ilman auringon paistettakin, joka kuitenin koittaa kurkistella ohuen harmaan pilviverhon takaa. Tänään myös olen jatkanut projektiani poistua facebookista sekä muusta some-elämästä. Se ei todellakaan ole helppoa. Minulle tuli myös yksi miete mieleen facebookista: "Eilinenkin on liian vanha päivitettäväksi facebookiin"! Niinkuin tuntuu ja voisi ajatella muunkin somepäivityksien kanssa, sillä nehän on kuin päivä jonka yö vie mennessään ja uusi päivä odottaa uusia päivityksiä. Tätä ajatellessani poistinkin yhdestä facebook sivustostani seitsemän vuoden pävitykset. Ja voi, että siinä oli hommaa. Nyt kuitenkin nautin tästä rauhallisuudesta, vihreydestä, lintujen sirkutuksesta. Luen JOHN LENNONISTA (opus jossa on yli 800 sivua) ja totesin, että kyllä Lennonkin joutui funtsimaan elämäänsä, miten siinä elää, miten löytäisi rauhaa ja hyvää mieltä? Mikä jäi kuitenkin kesken jonkun häiriintyneen ihmisen ja ihailijan ampuessa hänet New Yorkissa kadulle. Elämä on arvaamatonta. Uskomatonta, sen tasapainon, harmonian, onnellisuuden ja rakkauden löytämiseksi. Ja sen tarpeisiin riittäväksi vaatii sitten todella onnea elämässä. Toivotan onnea kaikille sen löytämiseksi. Niin tämäkin päivitys on huomenna eilinen, mutta ei kuulu siihen eiliseen minkä päivityksiä yritän välttää... On vain tämä päivä!

Tänään näin muistokirjoituksen poismenneestä ystävästäni RADOSLAW GRYTASTA, joka aikoinaan muutti Suomeen Puolasta. Hän oli siis Puolassa vuonna 1955 syntynyt ja oli kuvanveiston professori Kuvataideakatemiassa. Taiteilija jonka teoksia on arvostettu ja joita löytyy monista kaupungeista ja paikoista. Hän sai tunnustuspalkintoja, niin Puolassa kuin Suomessakin. Hän oli myös kuntonyrkkeilyoppilaani sekä ystävä. RADEK oli valtavaa energiaa täynnä, tempperamenttinen, hurmaava sekä elämänmyönteinen ja uskoa siihen vahvasti. Siksi tuntuikin yllättävältä, kun joku aika sitten sain terveiset Urheilutalolta, jossa oli nyrkkeilykilpailut kännykkääni kuvan kera....vastasin että tavataan joku päivä...tätä päivää ei tullut koska hän menehtyi 31.5. Tämä on aina surullista ja pysäyttävää, yllättävää. Jään hengessä kaipamaan ja muistelemaan ystävää. persoonallista kaveria ja muistamaan hauskoja hetkiä, tapahtumia. Lepää rauhassa RADOSLAW "Radek" GRYTA. Meillä on hyllyssä Radekin yksi työ muistuttamassa hänestä. Nämä suru-uutiset saavat aina ajatuksen väkisin mieleen, aika tiimalasissa valuu ja jäljellä oleva aikajakso herättää kysymyksen, paljonko on vielä aikaaa? No oli mikä oli. Heinäkuu on saannut alkunsa ja viileämmät päivät kuin menneessä kesäkuussa ainakin toistaiseksi. Mutta sillä on mahdollisuus petrata. Sunnuntaina lähden super ihanan Muruni kanssa Tukholmaan....vau...Tukholma....paljon muistoja ja ensi tiistaina ollaan paikan päällä sitten nauttimassa ALLSÅNG PÅ SKANSEN iloittelusta ja ruotsalaisuuden positiivisuuden huipusta. Kävellään Tukholmassa, tehdään pieni risteily johonkin lähisaaristoon, herkutellaan ja syödään...ai ai...miten käy nyt mun dietin? On ollu muutenkin vähän vaikeuksia, lämpimät päivät ovat saanneet mut herkuttelemaan mansikoilla ja jäätelöllä. En ymmärrä miten aina siihen sorrun kesäisin....no se on SUMMER TIME.

Tukholmassa on keskiviikko päivä. Istun Kungsgatanilla Hötorgetin edessä yhdessä cafeessa terassilla. Olemme Muruni kanssa kolmen päivän vierailulla Tukholmassa. Asutaan PUB-tavaratalosta muutetussa Hotelli Haymarketissa, tuossa kadun toisella puolella. Tulin juomaan kupposen lattea, Muruni lähtiessä kiertelemään vähän kauppoja. Ah, mikä vilske. Eilen oltiin Skanssenilla Allsångissa, joka on ruotsalaisen positiivisuuden toppen. Ja se oli loistava. Hauska ja viihdyttävä. Juontaja PERNILLA WAHLGREN iloinen ja hyvä. MÅNS ZELMERLÖW esitys ihan superluokkaa loistavan bändisä kanssa + muut esiintyjät. Pari viestiä kertoi bonganneensa meidät katsomosta, sillä tämähän televisioidaan myös Suomen tv:ssä tiistaisin kesän ajan. 

Tämän lisäksi Tukholma, aurinkoinen, kiihkeästi sykkivä ja lumoava kesäkaupunki on edelleen hieno, niinkuin on ollut jo kymmeniä vuosia. On vain sanottava jättefint Tukholma! Huomenna olen jälleen stadissa. On paluu laivalla perjantai aamuksi valmistautumaan boxing syyskauteen 2023 joka alkaa siis 1.8 elokuun vaihtuessa. Niin onhan tässä vielä aikaa, mutta mun täytyy yrittää palautua tämän reissun herkullisuudesta, tarkoitan syömisestä, aamiaisbuffetit, Ala Carte ruokailuista, Princestårtasta ym. ym. Pitää yrittää jatkaa irrottautumista tästä somemaailmasta...Huh huh...siis haasteita edessä!

Olen yrittäyt palautua Tukholman matkastamme ja sortunut vain vähän tai sanoisinko vain pari kertaa mansikoiden ja jäätelön kiusaukseen, kun on ollut niin ihanan kesäiset päivät, jotka ovat houkutelleet siihen. Olen myös istunut meidän parvekkeellamme ja lukenut yhtä elämänkerta kirjaa. Kirja on suunnattoman paksu yli kahdeksansataa sivua. Sen on kirjoittanut PHILIP NORMAN niminen kirjailija. Kirjan nimi JOHN LENNON.....Oikeastaan voin kertoa tähän yhden tarinan, kun olimme tässä muutama vuosi sitten kerran kävelemässä Muruni kanssa Kaivopuiston rantaa, niin vastaamme tulee YOKO ONO parin turvamiehen kanssa. En ajatellut enempää vaan menin tervehtimään häntä ja toivotin tervetulleeksi Suomeen ja sanoin ihailevani JOHN LENNONIA.....

Nyt kun olen kuluvan kesän aikana lukenut tätä kirjaa, pienissä pätkissä parvekkeella, ja tässä miesluolassani ja haluan heti sanoa, että olen ollut Beatles fani sen alusta saakka, jotkut Beatlesien biisit ovat olleet merkittäviä joissakin elämän tapahtumissa, jossa ainakin yhdestä tai taisi olla kahdestakin kerroin omassa kirjoitetussa kirjassani NYRKKEILIJÄN UNELMA. Sain tänään kirjan loppuun. Se on ehkä paras elämänkerta kirja jonka olen koskaan lukenut. Se on perusteellinen, välillä tuntui liiankin perusteellinen. JOHN LENNON monisäikeinen ja arvaamaton ihmisenä. On draamaa, on rakkautta ihan valtavasti. On menestystä ja kunniaa. On monikymmenien vuosien elämän sirkuksessa olevan ihmisen löytöretkeilyä löytääkseen seesteisen ja rauhallisen elämän, mikä kuitenkin on mahdotonta näin suurelle tähdelle ja muusikolle kuin JOHN LENON. Se ei tarkoita etteikö onnellisia ja rakkauden täyttämiä päiviä olisi kuitenkin myös ollut hänen elämässään, joka jäi valitettavasti kesken kun LENNONIN häiriintynyt ihailija ampui hänet 8.12.1980 New Yorkissa hänen ollessa palaamassa studiolta kotiinsa. Hän oli silloin 40 vuotias.Suosittelen kirjaa. Se vaatii keskittymistä, paneutumista, mutta se on uskomaton läpivalaisu JOHN LENNONIN elämästä, läheisistä, bändikavereista, muusikkokavereista ja siihen liittyvistä ihmisistä. Ja ennenkaikkea YOKO ONO, JOHN LENNONIN perhe ja lapset....Super koskettavaa......

Heinäkuun loppu jo häämöittää edessä ja itselleni myöntämä "kesäloma" boxing harjoituksistani saa myös päätöksensä. Mikä sinänsä on hyvä asia, sillä en ole uskaltautunut astua vaa`alle sitten Tukholman matkan. Olemme kyllä kävelleet päivittäin Muruni kanssa näitä Haukilahden rantoja, istuneet hetkiä jossain rantaraitin varrella ja nauttineet kesäisistä päivistä, auringonpaisteesta, meren kimalluksesta ja kotona sitten on maistunut mansikat ja jäätelö. Sitten meneillähän on naisten jalkapalloilun MM-turnaus Austraaliassa ja Uudessa- Seelannissa, jota olen seurannut mielenkiinnolla. Ja toistaiseksi ainakin suosikkimaani on Espanja. Siitä tulikin mieleeni että muutamia vuosia sitten Espanjan jengi oli pelaamassa Suomessa ja satuimme kahvittelemaan samaan aikaan cafe Kappelissa ja niinpä joku halusi ottaa kuvan minusta Espanjan jengin kanssa. Vieläköhän joku tässä kuvassa oleva on nyt joukkueessa mukana?

On keskiviikko päivä ja aamu. Ulkona näyttää olevan harmaa päivä. Auringonpaistetta ei ehkä tänään ole tulossa. Ei sikseen, että olisin siitä enään kovinkaan innostunut. On se vaan kummallista, että joihinkin asioihin kyllästyy, niinkuin minä auringonottoon ja rantaelämään. Olin siitä innostunut kymmeniä vuosia ihan pikkukundista saakka. Kun tuli kesä se tarkoitti päviä rannalla aurinkoa ottaen. Nyt muutamaan vuoteen se ei ole enään ollut ajankotaista. Pidän kyllä kävelemisestä rannoilla, istumisesta jollakin rantaterassilla. Pidän elämän tarkkailusta. Se asettaa nyt tässä iässä monia kysymyksiä mieleen. Katsoin tänä aamuna ranskalaistähden JANE BIRKININ hautajaisita juttua Ilta Sanomista tämän internetin kautta Pariisissa. Hän menehtyi 76 vuotiaana....Minäkin täytin toukokuussa 76 vuotta. Varmaan lähes jokainen minun ikäinen muistaa JANE BIRKININ luulisin?    

Heinäkuun viimeinen päivä tämän kesän 2023. Voisin sanoa, että juhlistimme sen Muruni kanssa muutaman päivän Suomi-kierroksella ja yövyimme paikallisissa Skandic-hotelleissa.Mukavia päiviä kävelyä ja lomamoodissa terasseilla ruokaillen ja kahvitellen. Jotenkin tämä sopii myös samalla ikäänkuin päätökseksi mun some elämälle ja päivityksille? Alkaa mun treenikausi 2023 - 2024 vuoden treeni. 148 boxingtreeniä mm. Joka on haaste ja tavoite vuodelle. Sitten on myös henkinen haaste, edellinenhän on lähinnä fyysinen. Nimittäin minua kiinnostaa yhä kysymys ja tää projekti, josta olen jo aikaisemminkin kirjoittanut; "Voiko tänä päivänä elää ilman somea"? Facebook päivityksiä, tarvitsematta päivittää tekemisiään missään muodossa? Voiko olla ilman tykkäyksiä tai olla tykkäämättä toisten pävityksistä, olla ilman että päivittää kuvia tapahtumista ja tapaamisistaan? Lopettaa blogi ynnä muut kirjoitukset somessa, olla kuulumatta erillaisiin ryhmiin? Lakkaanko silloin olemasta tässä päivässä? Huh huh, otan kuitenkin tämän riskin, että unohdun....

VIRTUAALISTA VARJONYRKKEILYÄ

TARINOITA VARJONYRKKEILLEN

 4.7.2006 Hyvät Naiset ja Herrat! Tänään minulla on ilo esitellä VIRTUAL BOXINGSTARIN kehänurkkauksessa ËRIKOISVIERAANA ainutlaatuinen, voittamaton todellinen HIDALGO, sosionomi Haminan kaupungista KOTKAN VOIMAILIJOIDEN puheenjohtaja ja sielu, nyrkkeilyinnostunut ja ystäväni "Don Hidalgo" HEIKKI KOTILAINEN. Hän toimii tänään Haminan kaupungin nuorisosihteerinä ja on syntynyt 27.7.1954 Kotkassa. Avustajat kehästä 

 HEIKKI KOTILAINEN....BACK TO THE GOLDEN SIXTIES- JUONIMISTA!- Ensimmäiset treenit Kotkassa. Minun stoorini siitä kuinka jouduin nyrkkeilyn lumoihin tulee tässä. Elettiin vuotta 1964 ja sain kuulla sukulaisiltani, että eräs sukulaispoika on valittu Tokion Olympialaisiin nyrkkeilemään. Tämä nyrkkeilijä oli KURT MATTSSON ja tottelee edelleen nimeä KURRE. Seurasimme jännittyneinä ja peukkuja pidellen sekä KURREN  että muidenkin suomalaisten nyrkkeilijöiden suorituksia. Ensimmäisessä matsissa KURRE voitti Etiopian ALEMOU BEKELEN, mutta sitten hävisi pisteillä puolalaiselle sarjan pronssimitalistille JOSEF GRZESIAKILLE. Voisin sanoa, että varsinainen syypää siihen, että aloitin nyrkkeilyn on juuri MATTSSONIN KURRE! Aloitin nyrkkeilyn harrastamisen kymmenvuotiaana ja tuolloin isä osti minulle nyrkkeilyhanskat. Sitten hakauduin kaverini kanssa nyrkkeilysalille. Sen ensimmäsen harjoituskertani näen edelleen silmissäni kuin filmiltä. Asuin satamakaupungin laidalla Kotkassa ja nyrkkeilysali sijaitsi sen toisella laidalla. Kun saavuimme Kotkan Voimailijoiden harjoituksiin myöhässä ja avasimme salin oven, niin silmiemme eteen avautui uskomattoman kiehtova ja mykistävä näky. Kehässä oli monta suurikokoista, pikkupojan silmin miltei jättiläisen kokoista nyrkkeilijää ja he ottivat parhaillaan varjonyrkkeilyä. Kaverit olivat nimeltään PENTTI "Pena" ARPULA, KARI "Könis" KÖNÖNEN, JORMA "Kotkan Cassius" VÄISÄNEN, MAX "Maksi" KULLBERG ja MARKKU "Fredi" HANSEN! Siinä näyssä oli jotakin sanoin kuvaamattoman säihkyvää ja samalla jotain mykistävää. Salin raskas ilma tihkui hikeä, nenät tuhisivat tai vislasivat ja meininki oli todella reipasta. Valmentaja VÄINÖ "Väiski" HÄMÄLÄINEN piiskasi armottomin huudoin, - JUONIMISTA - ENEMMÄN JUONIMISTA - KESKITTYKÄÄ MITÄ TEETTE - NÄHKÄÄ VASTUSTAJA SILMIENNE EDESSÄ!!! Jälkeenpäin olen miettinyt, että harjoittelu todella näytti niin uskomattoman kovalta ja vaativalta, juuri sekö minut kerralla imaisi mukaan nyrkkeilyn värikkääseen ja kiehtovaan maailmaan? VÄISKISTÄ on sanottava, että hän todella vaati tinkimätöntä harjoittelua - periaatteella - ANNAT VAIN KAIKKESI - ja ilman sitä asennetta ei hän olisi koskaan voinnut valmentaa veljestään PENTISTÄ Olympiavoittajaa! Nyt tiedämme että PENTISTÄ tuli kaikkien aikojen paras pohjoismaalainen amatöörinyrkkeilijä. Ehkä tuolloin jotenkin alitajuisesti tiedostin, että nyrkkeily on maailman kovin laji ja samalla hienoin! Laji jossa miehistä uljaimmat ottavat nuoratussa neliössä mittaa toisistaan ja katsomossa naisista kauneimmat kannustavat omaa suosikkiaan. Ensimmäisistä harkoista vielä sen verran, että kaverini sanoi minulle kesken kaiken; "Tuo joka tuossa nyt iskee säkkiä on voittanut OLYMPIAKULTAA"!!! Vaatimattoman oloinen vasuri PENTTI HÄMÄLÄINEN otti mittaa säkistä ja silloin päätin, että minäkin haluan tulla Olympiavoittajaksi. Valitettavasti näin ei kuitenkaan koskaan käynnyt. Kuusikymmenluvusta voi sanoa positiivisena sen, että silloin nyrkkeilyä vielä arvostettiin sen esteettisen olemuksen vuoksi. Minusta tuolloin nyrkkeilyn kauneudella oli suuri merkitys. Monet 60-luvun huippunyrkkeilijöistä olivat erittäin taidokkaita ja samalla myös äärimmäisen tyylikkäitä ja luettelen tässä heistä muutamia; JOMI LIMMONEN, PURTSI PURHONEN, KURRE MATTSSON, "Harrius Play" PIITULAINEN, ARTSI NILSSON ja RIPA MERONEN. He olivat kaikki todella elegantteja kehien taitureita ja ihailin heitä tuolloin paljon. Samoin oli asia myös maailmanlaajuisesti. Tuon ajan kehälegendat olivat karismaattisia ja todellisia yleisömagneetteja kuten esimerkiksi MUHAMMAD ALI ja oma suosikkini NINO "Nazionale" BENVENUTI. Oli muuten upeaa saada tavata NINO ja jutella hänen kanssaan Ateenan Olympianyrkkeilyissä. Jos PENTTI HÄMÄLÄINEN on Pohjoismaiden paras amatööri, niin ilman pienintäkään kotiinpäin vetoa, reilusti tunnustan, että pidän KARI KÖNÖSTÄ yhtenä Suomen teknillisimmistä ja tyylikkäimistä nyrkkeilijöistä Kotkasta. Enkä malta olla tässä yhteydessä kertomatta kuinka kun KÖNÖNEN ja HANSEN treenasivat ASKIN TALLISSA, niin OLLI MÄKI sanoi siellä kesken treenien;"Jos järjestettäisiin varjonyrkkeilyn MM-kisat, niin maailmanmestari olisi KÖNIS"! Jos vertaa 60-luvun bokraajia tämän päivän pistenyrkkeilijöihin, huomaa että ero katsojien silmän ruualle on huikea! Pistelaskunyrkkeily pääsuojineen on viennyt nyrkkeilystä pohjaa nimenomaan esteettisyyden ja dramaattisuuden kustannuksella. Katsomot eivät ole ainakaan Helsingissä täyttyneet nykynyrkkeilyn aikana. Ja tästä pitäisi seurata jo nopeasti oikeat johtopäätökset asian tilan parantamiseksi. Muistan miten tärkeää kultaisella 60-luvulla oli nyrkkeilytyyli! Olen saannut kunnian viettää kehän äärellä todella monta ikimuistoista ja ainutlaatuista hetkeä ja olen vuorenvarma, että samaa en olisi voinut kokea minkään muun urheilulajin parissa. Kaikkein suurin elämykseni kehän äärellä on vuodelta 1968. Annan erittäin suuren arvon HÄMÄLÄISEN VÄISKILLE kaikesta siitä mitä hän teki hyväkseni ja voin sanoa hän teki minulle paljon sellaista, josta jäin hänelle ikuisesti velkaa ja olen yrittänyt parhaani mukaan hieman maksaa takaisin seuratyössä nyrkkeilyn hyväksi. Ehkä ikimuistoisin niistä kaikista elämyksistä oli kuitenkin SUOMI-EESTI nyrkkeilymaaottelu - juuri vuodelta 1968. Olimme silloin kolmisin liikkeellä ¨, HÄMÄLÄISEN veljekset PENA ja VÄISKI ja minä. Maaottelu käytiin silloin vanhassa kunnon A-messuhallissa. VÄISKILLÄ oli kutsuvierasliput  ringside-katsomoon. Tuolloin sain kokea oikeasti, mitä tarkoittaaa kun sanotaan, että ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. VÄISKI oli junaillut istumapaikat niin, että vasemmalla puolella istui STEPA SUVIO ja oikealla puolellani PENTTI HÄMÄLÄINEN eli siis ainoat suomalaiset Olympiavoittajat! Alapuolellani istui silloin puolustusvoimien komentaja YRJÖ KEINONEN. KEINOSESTA pari penkkiriviä alempana istui kirjailija JORMA OJAHARJU. Muistan että hänellä oli päällääm virttynyt isohko villapaita, joka huokui väkevää elämää. Sitten alkoi marssi, GLADIAATTOREIDEN esiintulo ja nousimme seisomaan, kun Suomen ja Eestin korkeimmat kansallistunnukset eli liput kannettiin kehään nyrkkeilijöiden seuratessa perässä. Olin tuolloin 13-vuotias kotkalainen katupoika ja vielä tänäkin päivänä se on minun elämäni suurin urheiluelämys! Tunsin olevani huipulla! Siksi pyrin viime vuonna Kotkassa Suomi-Ruotsi maaottelussa hieman jäljittelemään 60-luvun tunnelmaa ottamalla vaikutteita tuon ajan järjestelyistä. Tosin huonolla menestyksellä. Niin kuin VAINION JUNNU toteaa laulussaan, ettei nuoruuttaan voi elää uudelleen, niin ei myöskään 60-lukua voi saada takaisin, joten tyytyminen nykyhetkeen on ainoa vaihtoehto. Voi vain toivoa, että myös amatöörinyrkkeily kokisi uuden tulemisen. Muta onhan sallittua edes joskus olla hieman nostalgisella tuulella. Lopuksi haluan toivottaa kaikille bokraamisen ystäville oikein hienoa ja aurinkoista kesää! HEIKKI KOTILAINEN

Kesäleiri Kotkan Lehmäsaaressa 1966 matsaamassa 11-vuotias HEIKKI KOTILAINEN oikealla puollella vasentasuoraa tarjoamassa vastustajalleen!

VIRTUAALISTA VARJONYRKKEILYÄ

TARINOITA VARJONYRKKEILLEN

 22.6.2006 Hyvät Naiset ja Herrat tänään minulla on ilo esitellä VIRTUAL BOXINGSTARIN kehänurkkauksessa erikoisvieraana ainutlaatuinen, voittamaton, sympaattinen ja elämän iloinen nyrkkeilyinnostunut ja ystäväni Kuopion Riennon kasvatti ja nyrkkeilijä toisessa polvessa....MARKKU PIRINEN! Tämä ex-nyrkkeilijä sekä lääketieteen tohtori, Eurosportin nyrkkeilykommentaattori, ammattinyrkkeilytallin STEEL RINGIN manageri ja promoottori sekä nyrkkeilyvalmentaja. Hän on syntynyt Kuopiossa 25.6.1858. Avustajat kehästä....Kuopion Riennon kasvatti...MARKKU PIRINEN!!! JO ÄIDINMAIDOSSA NYRKKEILYÄ. Olen nyt pian 48-vuotias mies, jolle nyrkkeilyn maailma on tuonnut paljon. Niin paljon, että olen sille kiitollinen varmasti päivieni päättymiseen saakka. Mutta nyrkkeily ei ole koko elämä - elämä vain on nyrkkeilyä kehässä, jonka nimi on maailma! Välttämättä en halua aina olla voittajan puolella vaan haluan jakaa myös häviämisen tunteen. Nyrkkeily ja tappio opettaa nimittäin nöyryyttä ja nöyryys taas opettaa elämään. Paras nyrkkeilykokemukseni liittyy nuoruuteen, kun ottelin Kuopion Riennon väreissä. Äitini ASTRID on aina ollut nyrkkeilyfani ja hänen mielestään miehille sopiva urheilulaji on parhaasta päästä juuri nyrkkeily! Kun itse aloin otella, niin äitini aina varoitti minua lyömästä suloisen näköistä poikaa päähän vaan käski minua moksia poikaa mieluummin turvallisesti vartaloon. Kun noudatin neuvoa kunnon pojan lailla äitini ohjeita, niin ensi erätauon aikana kuului ringsidestä äitini huolestunut huuto; SAA SITÄ POIKAA MARRKKU VÄHÄN LYÖDÄ LEUKAAKIN...! Ilman nyrkkeilyä minusta tuskin olisi koskaan tullut lääkäriäkään, sillä olin kuitenkin savolaispoikana varsin "elämälle herkkä". Nyrkkeily opetti minulle säännöllisyyttä, kurinalaisuutta, nöyryyttä ja luovuutta. Kehässä ei näet voi menestyä ilman pilkettä silmäkulmassakaan. Ja sitähän minulta kyllä löytyi! Ainoa harmi oli se, että harjoittelin aika alokasmaisesti ja oikeastaan koskaan nyrkkeilyurallani en ollut fyysisesti erikoisen hyvässä kunnossa. Nyrkkeilyvalmentajani MARTTI "Masa" JUVONEN oli tuohon aikaan melkein toinen isäni ja yhä edelleen ajattelen lämmöllä MASAA, hänen vaimoaan ANNAA, jonka pesemissä puhtaissa otteluasuissa saimme otella ja niitä hyviä nyrkkeily-ystäviäni joiden kanssa sain varttua. KOSOSEN YKÄ, SAVOLAISEN ARTOA, PEIPPOSEN JUSSIA, MARKKASEN veljeksiä RISTOA, JARIA ja HEIKKIÄ, VARISEN ATEA  ja NATEA, OJAKANKAAN JOKKEA, MARKKION SIMAA, HARTIKAISEN KAKEA ja montaa muuta sekä tietysti nyt fyysisesti vanhaksi käynnyttä, mutta mieleltään yhä poikamaista isääni VEIJOA, joka opetti minulle nyrkkeilyn sisimmän salan - VÄISTÄMISEN LAHJAN! Myöhemmin olen pyrkinyt opettamaan kaikille nyrkkeilijöilleni tuota jälkimmäistä oppia enemmän kuin paljon, mutta se täytyy tunnustaa etteivät kaikki sitä taida väkisinkään oppia. Osa haluaa nimittäin niin paljon lyödä, että tulevat itsekin lopulta lyödyiksi. Olin nyrkkeilystä erossa melkein koko 80-luvun. Sekin oli hyvää ja tärkeää aikaa. Kun muutin pohjoisilta retkiltäni Kiiminkiin niin löysin nyrkkeilyn Kiimingin lukion salista uudelleen. Kun se sieltä taas löyty,i niin minä tiesin heti mikä minun tehtäväni oli, antaa nyrkkeilylle korkojen kanssa takaisin se, mitä olin siltä aikoinaan saannut. Sillä tiellä olen nyt!  Nyrkkeily on siis nimenomaan oman aktiiviuran  jälkeen antanut paljon, vaikka ehkä vaimoni KIRSTI ja tyttäreni TYTTI ja LOTTA jonkin verran asiasta toiseen suuntaan jupisevatkin. Mutta totuus on se, että nyrkkeilyn myötä olen saannut oman mielenrauhani takaisin. Pistareita pitämällä, säkkiä lyömällä ja valmennusta kehittämällä olen kyennyt paremmin myös sopeuttamaan oman arkityöni ja perhe-elämänikin. Jänskää on se, että poikani MATTEUS  (13v.) tietää nyrkkeilystä varmaan enemmän kuin minä, vaikka itsekin tiedän aika paljon. Mutta poikani  voisi tuosta vaan lähteä Tuplaan ja Kuittiin, jos sellainen kisa vielä olisi olemassa. Eli nyrkkeily PIRISTEN perheessä jatkuu jossain muodossa minunkin jälkeen. Geeneissä se jo on, epäilen. Minulla on nykyisin mahdollisuus kommentoida Eurosportille nyrkkeilyä. Teen sen mahdollisimman hyvin, sillä ymmärrän, että katsojat haluavat värikästä ja kiehtovaa ajanvietettä. Toivottavasti pystyn vastaamaan huutoon. Ammattinyrkkeilyn puolella minulla on mahdollisuus viedä muutamia ammattinyrkkeilijöitä eteenpäin STEEL RING tallin nimissä. Samalla voin viedä myös nyrkkeilyä iltojen myötä ihmisille. Olen taustavalmentajana myös OULUN TARMOSSA. Perinteisessä seurassa tehdään kovasti töitä huomisen eteen vaikkei menestys viime vuosina aivan superhyvä ole ollutkaan. Mutta aallonpohjan jälkeen tullaan varmasti aalllonharjallekin    takaisin - siihen on uskominen! Eli työmaata nyrkkeilyn saralla riittää. Ja avoimmuuden tarvetta. Ja rehellisyyden tarvetta. Olen onnellinen mies! Minulla on mukava perhe, minulla on mielenkiintoinen työ, minulla on omalta tuntuvat harrastukset, nyrkkeily, kirjoittaminen ja laulujen tekeminen, perhokalastus, metsästys. Ja minulla on terveyttä. TERVEYS ja RAKKAUS OVAT KUITENKIN TÄRKKEIMMÄT!!! MARKKU PIRINEN

VIRTUAALISTA VARJONYRKKEILYÄ

TARINOITA VARJONYRKKEILLEN 

 17.6.2006 Hyvät naiset ja herrat, tänään VIRTUAL BOXINGSTARIN erikoisvieraana on ainutlaatuinen ja voittamaton, extra sympaattinen 74 kiloinen 179cm nyrkkeilyinnostunut ystäväni jo vuosien takaa....ERKKI PUUMALAINEN. Hän on levy-yhtiön pomo, joka on syntymyt 16.2.1952 Helsingissä ja työskentelee tänään ja edelleen musiikkialalla POPTORIN toimitusjohtajana. Omien sanojensa mukaisesti "Huvimestarina" Helsingin Malmilla. Avustajat kehästä...ERKKI PUUMALAINEN ; Boxing is my life, näin voisin kuvailla suhdettani nyrkkeilyyn. Neljän veljeksen katraan nuorimpana joutui vääjäämättä alakynteen ja Malmi-Tapanila-Puistola akselin ristiriidoissa toden totta sanan säilä suli käteen 60-luvun nuorisokulttuurissa. Niinpä VALTOSEN AIKKU ja muutamat isommat sedät saivat helposti houkuteltua yhden nuoren kadulta liikunnan pariin. Treenit olivat kovia, mutta miehet vielä kovempia. Ehdin maistella jopa AHLBERGIN BRYNKAN ja HUHTALAN MASAN nyrkkeilyä, ennen kuin viimein armeija katkaisi kuntohuipun. Sielläkin sain lajista maximihyödyn, Palvelin rantapyssyä jonka varuskunnat olivat linnakesaarilla. Näin ollen lomat olivat harvinaista herkkua. Rannikkotykistön RUK oli kuitenkin Santahaminassa, joten sieltä lomalle lähtö oli mahdollista, joskaan ei nykyisen lailla. Riistin itselleni etuoikeuden joka ilta lomaan pyytämältä seuramme sihteriltä "vinopää" ANDERSINILTA  todistusta, että nyrkkeilyharjoitukseni tähtää Suomen huipulle. Armeija on aina tykännyt tappelijoista, joten lomat tulivat kuin Manulle illallinen. Tosin salille en juurikaan ehtinyt. En myöskään koskaan hakenut kilpailukirjaa, sillä tarkoituksenihan oli vaan pärjätä "arjessa". Siltäkin osin homma meni pipariksi. Kun kaverit kuulivat, että olin alkanut treenaamaan, kukaan ei uskaltanut enää haastaa minua. Voin siis sanoa, että ne kymmenet litrat hikeä, jota tämä jalo laji on minusta valuttanut, ovat menneet hukkaan. Eipä vainenkaan, sillä kyllä tämän lajin henkiset opit ovat todella olleet tarpeen maailmassa, jota kohti mentiin ja mennään edelleen. Olin iloinen tavatessani 80-luvun alussa PIITULAISEN HARRIN ja saatoin taas alkaa elämään nyrkkeilypiireissä vaikkakin ansiotta. Ensin meillä oli pikku bisnes intressejä, mutta myöhemmin sain tilaisuuden maistella BOXING CENTERIN makeaa seuraelämää ja tutustua hienoihin ihmisiin. Tänä päivänä nyrkkeily on minulle säkki autotallissa ja päivittäistä kevyttä jumppaa, sillä rikoin välilevyni väärällä painojen nostamisella, enkä ole uskaltanut vielä aloittaa kropan kiertoliikkeitä. Mieli tekee aina, joten pidä paikkaa Harri.......ERKKI PUUMALAINEN

VIRTUAALISTA VARJONYRKKEILYÄ

TARINOITA VARJONYRKKEILLEB 8.6.2006

Erikoisvieraana:

Virtual Boxingstarin Kehänurkkauksessa ainutlaatuinen "voittamaton" periksiantamaton ja sympaattinen 95 kiloinen nyrkkeilyinnostunut ja ystäväni POHJOLAN ROCKY PEKKA JAATINEN! Ex-nyrkkeilijä ja taiteen kanditaatti. Hän on syntynyt 5.6.1966 Raahessa ja työskentelee kirjailijana Rovaniemellä. Avustajat kehästä....Erikoisvieraana ja kirjoittajana  PEKKA JAATINEN;  ELVIS PRESLEY JA KID GALAHAD! Alun perin ryhdyin harrastamaan nyrkkeilyä, koska syntymävikani huulihalkion takia minulla on arpi ylähuulessa. Murrosikäisenä suunnittelin, että on helpompi lähestyä tyttöjä, kun voi sanoa olevansa nyrkkeilijä eikä "vammainen". Lähtösykäyksen nyrkkeilyyn minulle antoi ELVIS-elokuva KID GALAHAD, missä ELVIS näyttelee nyrkkeilijää. Nämä ajatukset mielessäni menin nyrkkeilysalille Raahessa 1983 kesällä. Olisin halunnut mennä jo aikaisemmin, mutta isäni Tornion Pyryn vanha kilpanyrkkeilijä OLAVI "Jaska" JAATINEN ei päästänyt, ennen kuin oli minua mielestään tarpeeksi itse opettanut. Isäni vaimo - äitini kuoli noina aikoina. Huomasin saavani nyrkkeilystä fyysisen kunnon lisäksi henkistäkin kuntoa kestääkseni vaikean ajan. Myöhemmin lipsahdin alkoholin suurkuluttajaksi nyrkkeilyharrastuksen ohella, joten urheilusta tuli katkonaista. Vuosien 1983-2001 välillä ottelin noin puolensataa yleisen sarjan kilpaottelua kolmessa eri ryppäässä. Toukokuussa 1996 tapahtuneen täysraitistumisen jälkeen en poistunut kehästä kertaakaan hävinneenä. Rovaniemelle muutettuani 1990 ja vaihdettuani Reipaan talliin minulle kertyi aktiiviaikani loppujaksolla noin 400 sparripäivää, jolloin vastakulmassa oli vähintään yleisen sarjan Suomenmestaruuden voittanut nyrkkeilijä. Kilpailijana tulin otelleeksi kaikissa painoluokissa sarjasta 63,5 kg ylöspäin. JANI RAUHALA on tunnetuin nyrkkeilijä, jota vastaan olen otellut kilpailuissa. JANI voitti minut viimeisen erän keskeytyksellä Ruskaturnauksessa 1995, mutta minun on pakko kertoa, että minä  voitin ensimmäisen erän - myös tuomareiden papereissa. Rovaniemellä olen sparrannut JYRKI VIERELÄN, SAMULI ja JARNO LEPPIAHON, PETRI MÄNNIKÖN, ILKKA TIMOSEN sekä useiden muiden maamme kärkikaartin iskijötten kanssa. Kovassa seurassa kehityin itsekin. Parhaina saavutuksinani pidän KINKS CUPIN voittoa 2001 ja RUSKATURNAUS-hopeaa 1991 ja pronssia 1992 sekä arvolistasijoituksia Suomen arvolistoilla 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. TARMO UUSIVIRTA oli ja on nyrkkeilyesikuvani. Hänet tapasin muutamia kertoja. Hienoa oli myös tavata ELIS ASK ja YRJÖ PIITULAINEN Helsingissä kesällä 1984, kuten myös tämän nettisivuston herrasmies ja hidalgo HARRI PIITULAINEN alias HARRIUS PLAY  syksyllä 2005 ja kevättalvella 2006 uudelleen. Mielenkiintoista oli myös palvella armeijassa varusmiehenä samassa komppaniassa, missä olympiakävijä ja moninkertainen nyrkkeilyn Suomen Mestari JUHA HÄNNINEN toimi vääpelinä. Paras nyrkkeilyaiheinen elokuva mielestäni on KUIN RAIVO HÄRKÄ ja kautta aikojen kovin asennemies kehässä JOE FRAZIER. Parhaina valmentajinani pidän OSMO PÄHTIÄ, AKI TURUSTA ja omaa isääni. He kaikki yrittivät opettaaa minulle enemmän kuin kykenin oppimaan ja omaksumaan, mutta hyvä näinkin! Nyrkkeilystä minulla on erittäin mieluisat muistot. Sain lajilta mitä halusinkin. Pääsin antamaan ja saamaan turpiin - poliisin luvalla - sekä tietysti pikkuisen paikallista julkisuutta. Edelleen astelen nyrkkeilysalille, mutta teen sen enää vain kerran viikossa. Sunnuntaisin ohjaan miesten kuntonyrkkeilyä Rovaniemen Reippaan nostalgisella nyrkkeilysalilla. Se on vähän samantyylinen hämyisä kellarisali kuin on esimerkiksi Helsingin Tarmon legendaarinen sali. Tuntojani nyrkkeilystä olen yrittänyt laajemmin ja tarkemmin tuoda esille esikoisromaanissani TILKKUTÄKKIPLANETAARIO, Like, 2000. Se kertoo erään nyrkkeilijähahmon karun tarinan. Toivotan menestystä kaikille entisille, nykyisille ja tuleville boksareille! PEKKA JAATINEN

                             PEKKA JAATINEN ja minä! YSTÄVÄT !                                                   

VIRTUAALISTA VARJONYRKKEILYÄ

TARINOITA VARJONYRKKEILLEN

 16.5.2006 ERIKOISVIERAAT VIRTUAL BOXINGSTARIN KEHÄNURKKAUKSESSA! 30.5.2006 alkaa Virtual Boxingstarissa uusi tarinoiden aikakausi! ARVOSTETUT ja NÄKEMYKSIÄ omaavat erikoisvieraat vierailevat täällä OMIEN TARNOIDENSA kanssa. He ovat ihmisiä mitä erillaisimmista ammateista. He eivät välttämättä ole entisiä tai nykyisiä nyrkkeilijöitä, vaikka he voivat olla niitäkin! Heitä kaikkia yhdistää kuitenkin intohimo nyrkkeilyyn - ammattina - harrasteena tai analyyttisena kiinnostuksena! He ovat useimmiten ystäviäni, mutta he voivat olla ihmisiä, joita kanssani yhdistää RAKKAUS NYRKKEILYYN! SIIS 30.5.2006 TARINAT ALKAVAT! Hyvät Naiset ja Herrat saanko esitellä, aintlaatuinen vieraani ja ystäväni .....siis 30.5.2006!!!

30.5.2006 Hyvät NAISET ja HERRAT saanko esitellä TÄNÄÄN VIRTUAL BOXINGSTARIN kehänurkkauksessa ERIKOISVIERAANA ainutlaatuinen, voittamaton, Mediamaailman Elävä Legenda, 105 kiloinen 194 cm pitkä, nyrkkeilyinnostunut ja ystäväni JYRKI "JYRÄYS" HÄMÄLÄINEN, päätoimittaja ja kirjailija, jonka päätoimittaja kausi 34 vuotta SUOSIKKI-lehdessä on vertaansa vailla. Hän on syntynyt 27.7.1942 Tampereella. Hän työskentelee tänään impulsiiviseen tapaansa myös kirjailijana ja hänen 7:mäs kirjansa julkaistaan 18.8.2006! Hän on tavannut satamäärin tähtiä, niin Suomessa kuin maailmallakin showbisneksen ja nyrkkeilyn maailmasta....AVUSTAJAT KEHÄSTÄ......JYRKI HÄMÄLÄISEN TARINA; KEHÄN GLADIAATTOREIDEN HEHKU!!!

Ensimmäisen nyrkkeilykärpäsen pureman sain kun näin PAUL NEWMANIN esittäväm ROCKY GRAZIANOA leffassa KADUN KUNINGAS! GRAZIANO oli MOTTAN tavoin armoton sluggeri, joka ei peräytynyt senttiäkään, iskutulitusta jatkui kunnes hän tai vastustaja putosi. Olin 15-vuotias. Parin vuoden päästä seisoin satojen muiden kanssa Tampereen asemalla odottaen Ilta-Sanomien tuloa - OLIHAN INGEMAR JOHANSSON VOITTANUT SENSAATIOMAISESTI FLOYD PATTERSONIN JA RASKAANSARJAN MAAILMANMESTARUUDEN! Paljon myöhemmin poseerasimme HARRIN, INGON ja FLOYDIN kanssa BOXING CENTERISSÄ ja tein TV 2:selle heistä speciaali-ohjelman haastatteluineen ja sisään leikattuine otteluvälähdyksineen. Tutustuin myös MUHAMMAD ALIIN ja sain ruhtinaallisesti tunnin aikaa kuviin ja haastatteluun Rainbow Grillissä New Yorkissa. JACK DEMPSEYTÄ tapasin päivittäin alkuvuonna 1966 New Yorkissa, kun kävin syömässä hänen ravintolassaan lounasaikaan. JACK istui aina ikkunapöydässä ja turistit pääsivät muutamalla taalalla kuvaan hänen kanssaan. Ja samoilla kulmilla join drinkkejä "Raivon Härän" JAKE LA MOTTAN kädestä. Siitä yksinkertaisesta syystä, että hän oli kadun toisella puolen Cafe Metropolin topless-mestassa baarimikkona! Vuonna 1982 olin LARRY HOLMESIN ja GERRY GOONEYN harjoitusleirillä. Sielläkin parilla taalalla päivä, sai seurata harjoituksia ennen ottelua Caesars Palacen hallissa. Ja miten voisin unohtaa ANGELO DUNDEETA, miestä joka valmensi ainakin kymmentä maailman huippunyrkkeilijää, mukana MUHAMMAD ALI ja SUGAR RAY LEONARD. Tehtiin ANGELON kanssa tunnin tv-show, mutta sitä ei esitetty, koska eukon-kannon SM-kisat oli kanavan kannalta tärkeämpi! Nauha olisi nyt arvokas. Pitäisi kai alkaa hakea varastosta. Ja illallinen Inter Continentalissa BOSSE HÖGBERGIN kanssa, jolloin RONI KASPI ja ELIS ASK puuhasivat hänelle ottelua MIKKO SAARISTA vastaan. Tämä loukkasi jalkansa ja valitettavasti ottelu peruuntui. Minulla on monilta kymmeniltä Lontoon visiiteiltäni FRANK BRUNON, CHARLIE MAGRIN, TONY SIBSONIN ja sikäläisten mestarien memorabiliaa. Kävin myös treenaamassa Thomas O. Becketissä, joka oli Lontoon legendaarisin nyrkkeilypubi. Alakerrassa on pubin seinät täynnä julisteita, kuvia, hanskoja, memorabiliaa. Yläkerrassa harjoitussali, satojen mestarien käyttämä. Alakerrassa on iso TV.screeni, josta kamerat välittävät baarikansalle mestareiden sparria yläkerrasta jos näin haluataan. Paras nyrkkeilyelokuva on KUIN RAIVO HÄRKÄ ja aivan yhtä hyvä MARLON BRANDON ALASTON SATAMA, jossa ei ole pätkääkään nyrkkeilyä, mutta se kertoo MARLON BRANDON esittämän mestarinyrkkeilijän kohtalon uran jälkeen. Miehen joka pakotettiin luuseriksi mafian vedonlyöntisysteemien hyväksi. Paras nyrkkeilykirja suomalaisista on HARRIN koskettava NYRKKEILIJÄN UNELMA, ulkomaisista MUHAMMAD ALIN SUURIN JA KAUNEIN ja todellinen connoisesseurin gourmet-herkku on vain englanniksi ilmestynyt READIN THE FIGHTS, jossa nyrkkeilystä kirjoittavat BILL BARICH, GY TALESE, PETE HAMILL ja JOYCE CAROLE OATES. Pari siteerausta; MIKSI OLET NYRKKEILIJÄ, kysyttiin BARRY MC GUIGANILTA, Siksi, että en osaa kirjoittaa runoja, vastasi BARRY. Sydämenlyönnit ja nyrkkeily ovat korkein ilmaisu hengissä pysymisen tahdosta, sanoi kirjan toimittaja HUGH MC IVANNEY. NYRKKEILY ON KAIKKIEN URHEILUJEN ÄITI sanoi GEORGE FOREMAN. MADONNA siteerasi häntä myöhemmin samoin sanoin. NYRKKEILY ON PARHAIMMILLAAN ENEMMÄN TAIDETTA KUIN VÄKIVALTAA, totesi SUGAR RAY ROBINSON. NYRKKEILY ON AINA TAISTELUA SIITÄ, KUKA JÄÄ HENKIIN, totesi sluggeri ja kadunkuningas ROCKY GRAZIANO! Itse olen sitä mieltä, että ROOMAN COLOSSEUMILLA tai TÖÖLÖN KISAHALLISSA, missä tahansa otellaan, niin kyseessä paitsi englantilaisten herrasmiesten NOBLE ART OF SELF-DEFENCE eli itsepuolustuksen armollinen taide, on selvääkin selvemmin gladiaattoritaistelu. Armottomin, säälimättömin, julmin ja jumalaisin näytelmä, joka vetoaa yht`aikaa ihmisen rajuimpiin ja eläimellisimpiin vaistoihin. Ihminen on luotu oikeuttamaan paikkansa elämän viidakossa veren, väkivallan, maanisen raivon, julmien vääryyksien ja kovien kohtaloiden maailmassa! Nyrkkeilijät asettavat itsensä altiiksi gladiaattoritaisteluun vapaasta tahdostaan ja heidän tarjoamansa rohkeus, kovuus ja itsensäylittämisen taito tarjoaa jalommasta päästä selviytymismalleja kenelle tahansa. Omistan tämän luvun paitsi HARRILLE, jonka hienot saavutukset kaikki tunnemme, myös TARMO "Tare" UUSIVIRRALLE, jonka ringsidellä istuin NEW YORKISSA ja myös JAMES COOKIA vastaan Lontoossa. TARE oli ELIS ASKIN, RISTO LUUKKOSEN, PEKKA KOKKOSEN, OLLI MÄEN jälkeen todellinen maailmanluokan nyrkkeilijä! Jos hänellä olisi ollut takanaan nykyinen PEKKA MÄEN organisoima taustakoneisto alusta alkaen, olisi hänestä tullut ammattinyrkkeilyn Maailmanmestari! NÄIN USKON. Ja AMIN ASIKAINEN ansaitsee kunnioituksemme! Taistelu EBUN:n EUROOPAN MESTARUUDESTA on tuloksesta huolimatta (sitä en tiennyt kirjoittaessa) osoitus siitä, että mies on tosissaan , VAIN MESTARUUS KELPAA! Elämänohjeeksi sopii kelle tahansa tahansa, missä tahansa ammatissa; ON NOUSTAVA KEHÄÄN VOIDAKSEEN VOITTAA..............JYRKI HÄMÄLÄINEN

VIRTUAALISTA VARJONYRKKEILYÄ

TARINOITA VARJONYRKKEILLEN

6.5.2006 ELÄMÄN CARUSELLI PYÖRII! Moi ystävät, myöntäkää vaan, olette kaivanneet minua ja juttujani. Ai, eikö? Olen joka tapauksessa palannut entistä viisaampana ja valaistuneempana (johtuen auringosta). Eilen illalla myöhään katsoessani MTV:n koostetta Helsingin Kisahallista ammattinyrkkeilyillasta, tunsin hyvin suurta mielihyvää nähdessäni meidän nuorten tyylikkäiden ja miellyttävien uusien nyrkkeilymme suurlähettiläiden JUHO TOLPPOLAN voittoisan ottelun sekä AMIN ASIKAISEN hienon, taitavan sekä tarkan kehätyöskentelyn! Ja kun hänen oikea koukkunsa 5:ssä erässä tavoitti EU-titteliottelussa ranskalaisen vastustajan poskipään, ranskalaisen rojahtaessa vatsalleen kanveesille, tunsin että tämä on jälleen uusi alku SUOMALAISELLE AMMATTINYRKKEILYLLE! Meillä on nyt kaksi loistavaa nuorukaista valmiina menestysotteluihin ja näyttää useitakin nuoria olevan tulossa siellä perässä. Voin nauttien onnitella JUHOAja AMINIA hienoista kehäesityksistä ja toivottaa hyvää jatkoa!
Me olemme siis viettäneet miellyttävää ja maukasta kevätlomaa ystävieni KALEVI KEVÄTLEIVOSEN ja AGENTTI 000:n kanssa. Koska AGENTTI 000:n elämä on niin salaista en voi kertoa yksityiskohtaisesti mitä kaikkea olemme puuhailleet tässä viimeaikoina. Enkä minä usko, että se teitä kiinnostaisikaan. Tänä yönä ajatukseni vilahtivat, (ehkä Aminin oikean koukun inspiroimana) jotenkin lapsuuteeni Ruoholahdenkadun ja Abrahaminkadun kulmille. Muistelinkin sitä tuossa yhdessä aikaisemassa pakinassani. Se oli hyvä lapsuus, hyvä aika mukavien kavereiden kanssa, jolloin reviiriä kasvatettiin vuosittain ja tutkittiin stadia pikkukundin silmin. Se maailmahan loppui kuin olisin astunut caruselliin, joka suureni ja jonka vauhti kasvoi kasvamistaan vuosi vuodelta, kunnes sen vauhti sinkautti  mut ulos carusellista ja olin kuin lapsi, joka on poistettu  huvipuistosta, menon ollessa parhaimmillaan. Siirryin siitä seuraavaan huvipuistoon tekemään bisnestä ravintola alalle, kansakoulupohjalta, ilman päivänkään opettelua alasta ja toteutin, KYLLÄ TYÖ OPETTAA TEKIJÄÄNSÄ  periaatetta! Olin taas carusellissa  joka pyörii kiihkeästi 7 päivää viikossa ja bisnes muutti välillä muotoaan, vauhti kasvoi, caruselli pyöri vinhaa vauhtia kunnes kutakuinkin 23:n vuoden päästä sinkautti mut taas ulos tästäkin huvipuistosta enenmänkin luonnonpuistoihin ja olen nauttinut tästäkin täysin siemauksin. Tunnen, että mut olisi nyt sinkautettu johonkin toiseen elämään, mistä olen voinnut tarkastella tätä aikaisempaa hur-lum-hei elämääni jo jonkinlaisen aikajakson takaa. Voin tuntea kiitollisuutta, olen saannut tavata valtavat määrät ihmisiä urheilun, taiteen, kulttuurin sekä bisneksen parista. Älykkäitä, fiksuja ja ystävällisiä! Kymmenet ihmiset ovat jäänneet syvälle sydämeeni monine ihanine muistoineen. Olen koittanut muistaa heitä näiden pakinoiden parissa. Olen saannut kokea rakkautta, se on suurinta ja suloisinta elämässä. Siitäkin on ollut jonkinverran mainintaa elämäni aikana, siitä on vinkkejä myös näillä nettisivuillani. Olen siitäkin kaikesta hyvin kiitollinen. Olen varmasti tehnyt hirveästi virheitä elämässäni, ollut ajattelematon, hiukan omapäinen omine ajatuksineni, mutta voin kuitenkin vakuuttaa, että olen toivonut kaikille mitä parhainta mahdollista elämää. Olen tuntenut, siis saannut tuntea elämän hulluutta monella tavalla ja kun tässä toukokuussa täytän kumminkin jo 59 vuotta, tunnen että olen saannut tavallisena stadilaisena Ruoholahdenkadun ja Abrahaminkadun kulmilta, siitä pikkukundista lähtien kulkea monien vaiheiden kautta näitä stadin katuja, kokea elämän carusellin ja olen sitä yrittänyt näissä pakinoissanikin hiukan valoittaa. Kulkea hetkiä vielä näissä huvipuistoissa, mutta niinkuin aina, kirjatkin loppuvat, tulee viimeinen sivu! Niin myös tässä VIRTUAL BOXI,NGSTARIN tarinoissa, mutta nettisivuillani jää nyt elämään vieraskirjani, jonne voitte halutessanne jättää terveiset, ehkä rikastuttaa näitä tarinoita omilla muistoillanne, nyrkkeilystä ja elämästä. Täällä on jo paljon hienoja tervehdyksiä, jatkakaa sitä.... Ja se mitä olen oppinut elämäni aikana, ei pidä sanoa, EI KOSKAAN, ja niinpä otan senverran takaisin, että eihän sitä tiedä, vaikka joku päivä, ylitsepääsemätön halu kirjoittaa, kommentoida jotain asiaa, jotakin ihmistä, jotakin hienoa suoritusta urheilun tai taiteen alalta saa minut valtoihinsa, että on pakko kertoa siitä tai hänestä, eli jätetään kuitenkin VIRTUAALI BOXINGSTARIN takaovi vähän raolleen....VOIKAA HYVIN, HYVÄÄ KESÄÄ ja KAIKKEA PARASTA ELÄMÄLLENNE! Harri Piitulainen

Niinpä...aika kulkee ja vuodet vierivät ja uusia tarinoita on tapahtunut vaikka kuinka tämänkin vuoden 2006 blogijutun jälkeen...eilen kävin taas treenaamassa Tuulimäen Boxingsalilla, jossa pyrin käymään  3-4 kertaa viikossa ja näin käyn henkilökohtaista taisteluani vanhuutta vastaan...joo, tiedän kyllä me jokainen häviämme sen taistelun, mutta missä erässä? Sitä enempää miettimästä jatkan elämää ja jonkinverran kirjoittamistakin, vaikka aina välillä olen ollut luopumassa siitä, mutta sitten vastustamaton halu kirjoittaa, muistella kavereita, ystäviä, kertoa tapahtumista ja tapaamisista saa pyörtämään ajatukset tämän lopettamisesta, mitä näköjään tässäkin 2006 funtsasin...