NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN

Tänään oli erikoinen päivä sillä meidän NYRKKEILYVETERAANIT Ry. järjesti YRJÖ PIITULAINEN muistelutilaisuuden Kalliossa Toisella linjalla BAR 23:ssa. Sain siellä myös OLLI BULL ANIKARIN piirtämän taulun isästäni joka on yksi hieno lisä "miesluolaani" kotonani. Oli lämminhenkinen tilaisuus ja näin myös kavereita joita en ollut nähnyt vuosiin. Kiitän NYRKKEILYVETERAANEJA muistotilaisuudesta ja lisään tähän yhden vanhan blogijutun isästäni ja annan samalla vinkin. Netissä löytyy kun googlaat NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN kirjoitamani kirja isäni nyrkkeilyurasta köyhästä karjalaispojasta nyrkkeilykehien kirkkaisiin valoihin monine värikkäine tarinoineen ja tapahtumineen.

Tässä pieni esittely 2005 kirjoittamastani kirjastani ja isästäni

2005 kirjoitettua..... Aivan, se kolmas kirjani, siitä mun pitikin vähän kertoilla. Kirjanihan kertoo isäni YRJÖ PIITULAISEN nyrkkeilyurasta ja kirjan nimi on NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI. Se oli isäni kehässä saama lempinimi., joka kuvasi isäni olemusta nyrkkeilyssä ja persoonaa. Mun ideani oli tuoda nyt isäni esille nuoremmallekkin polvelle. Jotka eivät ole varmaankaan kuulleet ja tienneet mitään YRJÖ PIITULAISESTA! Luoda tälläinen nettikirja kaikkien halukkaiden luettavaksi. Kirjan tekstithän myötäilee täydellisesti ja totuuden mukaisest isäni nyrkkeilyuraa siinä ajankuvassa silloin vuosina 1938-1950 mikä vallitsi nyrkkeilyssä. Ajatukseni oli tuoda hänet tähän päivään käyttäen hyväksi näitä loistavia mahdollisuuksia sähköisten viestimien kautta.  NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI näyttää siellä hyvältä ja komealta katsoessani sitä siellä tyytyväisenä, vähän ylpeänäkin. Sisälläni läikähtää monet tunteet ja ajattelen, NO, FAIJA, MITÄ SANOT? OLET EDELLEEN MUKANA, RAKASTAN SINUA! Nyt kun olen tämän juttuni, kirjani, omasta sydämmestäni kirjoittanut ja lahjoittanut sen kaikille halukkaille luettavaksi, voinkin taas siirtyä takavasempaan seuraamaan mitä tämä sähköinen viestintä saa aikaan. Yksi sellainen oli kun SEURA-lehden urheiluexpertti HANNU TEIDER esitteli kirjani lehden KIRJA ARVIOT kulttuurisivullaan. Siellä oli arvostelut viidestä elämänkerta kirjasta. Oli Prinsessa Victoria, oli Urho Kekkonen, Oli Aulikki Oksanen, oli Matti Ranin ja oli Nyrkkeilykehän Satuprinssi Yrjö Piitulainen, vielä otsikolla NYRKKEILYLEGENDA ELÄÄ! Olen siis ainakin pienessä mittasuhteessa herättänyt isäni eloon. Ja onhan se hauskaa, kun ilmainen nettikirjani on siinä suurten kustannusyhtiöiden kalliisti tuottamien kirjojen joukossa. Jotain paradoksaalista tässä oli! Tämä siis lokakuussa 2005, jolloin myös internetin hakukoneetkin imaisivat kirjani hakusivuilleen, google ynnä muut hakusivut! Näin VIRTUAL BOXINGSTAR on elämässä elämäänsä ja minä jatkan nyt taas eteenpäin katsomaan mitä tämä elämä tuo minulle tullessaan. Mutta pidetään nyrkkeily tavalla tai toisella mukana. Olenhan kirjoittanutkin NYRKKEILY ON KUIN MIELENI VARJO!!!

HARRI PIITULAINEN NYRKKEILIJÄN UNELMA No 96

                                                               Tarinaa Harrin Kehäkulmasta

Toukokuu meni kertoillessani aikakausilehdissä, että vielä tästä tullaan ja samalla valmistauduin kiireiseen kesään, sillä näytösotteluja oli taas sovittu mukavasti ja siellä maakunnassahan ne pitivät minua vielä jonkinmoisena nyrkkeilijänäkin. Kesä meni menojaan keikoilla käyden ja huolettomia kesäpäiviä viettäen. Syyskuussa näytösnyrkkeilyruljanssi sai stopin, kun Isojoen nimismies määräsi tanssipaikalle 30 prosentin normaalin huviveron päälle 35 prosentin ammattinyrkkeilyveron, jos nyrkkeilisin siellä. Näin järjestäjille tuli halvemmaksi maksaa palkka minulle ilman nyrkkeilyä....Koetin palata salille, mutten saanut oikein harjoituskipinää. Tuli joulu... Tuli kevät "keltaisen lehdistön" paskajuttuineen, mm. : Urasi on ohi Harri Piitulainen", "Mistäpä löytyisi Piitulaiselle mukava pehmeä vastustaja", "Veronkiertäjä vai siivellä eläjä". Jutut tekivät selväksi, että olen täysin epäonnistunut nyrkkeilijänä, epäonnistunut naisten kanssa, epäonnistunut kaikessa.....

Tässä vaiheessa halusin todella vetäytyä kaikesta pois. Olla vaan rauhassa ja löytää jotakin työtä, missä minua ei kukaan tuntisi eikä kyselisi: "Koska sä voitat Euroopan mestaruuden"? Kesällä yritin kuitenkin vielä kerran saada itseni kuntoon ja juoksentelin Pirkkolassa päivittäin. Elokuussa majuri PUUSTINEN alkoi puuhata ammattilaisiltaa, joka olisi 11.10.1971 Messuhallissa. Samaan aikaan sovin myös ottelusta marraskuun 3.päivänä Barcelonassa Euroopan listalla olevaa TONY ORTIZIA vastaan. Tämä oli kuitenkin turhaa, sillä ottelu Hollannissa asuvaa SUGAR RAY - taiteilijanimeä käyttävää mustaa HUMPHREY LANDBURYA vastaan kesti 11.10.1971 vanhassa Messuhallissa vain 55 sekuntia, kun harhauttavan pitkän oikean käden heilahduslyönnin jälkeen räjähtävä vasen koukku pamahti ohimooni ja kierähdin lyönnin voimasta kehäköysien alle....

Kerron vain tunnelmani ennen ja jälkeen ottelun. Lähdin kotoa Konalasta Messuhalliin haluttomana ja sanoin tulevani kotiin heti matsin jälkeen, jolloin lähtisimme ravintola Adloniin syömään. Ensimmäisen kerran lähdin otteluun ilman mitään pelkoa, jännitystä, voittamisen kovaa toivoa ja tahtoa. Jotenkin tunsin pelini olevan lopussa. Vain muutama pieni pistekortti kädessä, mutta ässät käytettynä...Jokainen minut tunteva oli tämän jo ilmeisesti vaistonnut aamun punnituksessa hiljaisuudestani ja jonkinlaisesta tyynestä alistuneisuudestani.... Jokin sisälläni ilmoitti että peli päättyy tänään... Olin rikkinäinen, väsynyt sirkukseen, väsynyt julkisuuteen, tietämätön tulevaisuudesta. OTTELU OHI - MATKALLA PUKUHUONEESEEN. Peli on päättynyt... Nyrkkeily nosti minut tähtiin. Nyrkkeily antoi minulle unelmia. Nyrkkeily toi minulle ystäviä. Nyrkkeily antoi elämän, jonka jokainen päivä, tunti, minuutti ja sekuntti on ollut kokemisen arvoinen. Nyrkkeily pudotti minut tähdistä. Nyrkkeily romutti minun unelmani. Nyrkkeily pirstoi sieluni miljooniksi pirstaleiksi. Poistuin Messuhallista ensi kerran takaovesta. Ajatus, että nyrkkeily on loppu - finito, työntyi jatkuvasti ajatuksiini. Lanka on poikki. Olet häviäjä. Et voi nyrkkeillä, sillä se on vain voittajia varten.... Pirstaleita...pirstaleita...NIITÄ tuntui olevan sisukseni täynnä. MITÄ NYT....MITÄ NYT? Tämä kysymys, johon päivien, viikkojen, kuukausien, vuosien mittaan mielessäni etsin vastausta. Kuitenkin nyt, kun on kulunut aikaa, kymmeniä vuosia ja hyvin paljon on elämässä ehtinyt tapahtua, voin sanoa, että nyrkkeilyvuoteni olivat hieno jakso elämässäni, vaikkakaan en pystynyt lunastamaan kaikkia minuun kohdistettuja odotuksia nyrkkeilijänä....

HARRI PIITULAINEN NYRKKEILIJÄN UNELMA No 95

                                                              Tarinaa Harrin Kehäkulmasta

Neljän kuukauden turhautumisen jälkeen, luettuani lehdistä minusta ikävään sävyyn kirjoitettuja juttuja: "Miksi ett nyrkkeile - elätkö vaimosi siivellä" tapaan, allekirjoitin huhtikuussa 1970 ottelusopimuksen nousevaa englantilaista komeettaa JOHN. H. STRACEYTA  vastaan 21.4.1970 Lontoon ROYAL ALBERT HALLISSA tapahtuvaan otteluun. Syöttinä vielä oli, voittoisa ottelu toisi mahdollisuuden otella Kapkaupungissa. Oli virhe lähteä tulevaa välisarjan Euroopan ja Maailmanmestaria vastaan, joka oli isokokoisempi sekä vahvempi ja jolla oli todella kova lyöntivoima. En voi selitellä tätä ottelua enempää, voin vain todeta, että kolmessa ensimmäisessä erässä JOHN-boy löi minua kuin vierasta sikaa ja kävin viidesti kanveesilla ja mietin, mitenkähän paljon ihminen kestää selkäsaunaa....

Mutta päätin, etten periksi anna, vaikka henki menisi.... selvittyäni kolmesta ensimmäisestä erästä ottelu muuttui hiukan järkevämmäksi minun kannaltani ja kolmen seuraavan erän aikana pysyin pystyssä ja löimme kilpaa, minä hiukan häviöllä koko ajan. Kuudennen erän jälkeen tauolla faija kehotti taistelemaan ja ottamaan sen hurttihuumorin taas jostakin.... Ennen seitsemännen erän alkua kehätuomari kysyy faijalta jotakin... "ALL RIGHT, ALL RIGHT", vastasi faija. Ja kun gongi kumahtaa erän alkamiseksi näyttää kehätuomari, että ottelu on keskeytetty....

Kaksi erää vähemmällä saan fyrkat tänään, livahtaa ajatus mieleeni. Ottelu on ohi. Ollaan tulkinnasta mitä mieltä tahansa, olisinko voinut jatkaa vai en, niin ottelu oli ollut valtava - kova kuin mikä... Olisin hävinnyt ottelun joka tapauksessa , enkä usko että olisin pystynyt yllättämään JOHN-boyta kahdessa jäljellä olevassa erässä, joten tähän oli tyytyminen. Olisin antanut vaikka henkeni tässä ottelussa ja enempään en pystynyt. Toinen tappio 21 ottelua käsittävällä urallani oli tosiasia....

Ei auttanut, vaikka yleisö huutomyrskyin saatteli minut pukuhuoneeseen. Ei auttanut, vaikka illan promoottori MIKE BARRET tuli ja sanoi: "Sinulla on suuri taistelijan sydän". Ei auttanut vaikka JOHN H. STRACEY tuli, halasi ja sanoi: "Olen aivan poikki".... Olin hävinnyt, hävinnyt jo toisen kerran... Päätäni särki armottomasti ensimmäisen kerran koko urani aikana. En puhunut faijalle mitään vaan ehdotin, että palaisimme kävellen takaisin hotelliin. Ajattelin, että ehkä raitis ilma auttaisi. Kävelimme hiljalleen läpi Lontoon. Minä lyötynä kuunellen puolella korvalla faijan jutustelua, lohduttelua, rohkaisua, ettei tämä nyrkkeily tähän päättyisi.... Tällainen tulee aina joskus jokaisen kohdalle...  Päänsärkyni lakkasi. Onneksi, sillä ehdin jo pelätä, olisivatko nuo JOHN STRACEYN iskut olleet liikaa päälleni....Unettoman yön jälkeen, jonka aikana mietiskelin, ollako vai eikö olla, nyrkkeilijä nimittäin, tuli aika lähteä takaisin stadiin. Seutulan lentokentällä jouduin valokuvattavaksi ja haastateltavaksi - minkälainen on mielialani nyt? Ilta-Sanomien ulkomainokset tulivat taas vastaan lehtikioskien seinillä, mutta nyt niiden teksti sai minut häpeämään: "Piitulainen piestiin Lontoossa", "Piitulainen iskettiin ottelukyvyttömäksi", ja olipa tietenkin pari lehtijuttuakin, esimerkiksi: "Niin kuin olen aina sanonut, niin eihän Harri Piitulainen ole mikään nyrkkeilijä". No olisiko tätä voinut selvemmin sanoa....

HARRI PIITULAINEN NYRKKEILIJÄN UNELMA No 94

                                                           Tarinaa Harrin Kehäkulmasta

Viimeinen ammattilaisilta Göteborgissa 30.12.1969 oli tietysti haikea meille kaikille entisille ja nykyisille nyrkkeilijöille. Minunkin kohdallani tämä sattui pahimpaan mahdolliseen aikaan, sillä juuri kun olin tässä vaiheessa uraani,  jossa pystyin nyrkkeilemään Euroopan huippunyrkkeilijöiden kanssa, mutten kuitenkaan ollut vielä valmis kaikkein kovimpia vastaan, menetin tavallaan työpaikkani, jossa minua oli koko ajan viety eteenpäin rakentavasti, tarkoituksena järjestää minulle mahdollisuus siihen Euroopan mestaruuteen. Mutta nyt tuntuivat hyvät suunnitelmat valuvan hukkaan....

Nyrkkeilin kuitenkin 30.12.1969 Italian mestaria vastaan tasapelin lyöden heti ensimmäisessä erässä BRUNO MELISSANON istumaan hetkeksi kanveesille luvunottoon. Tällä kerralla oli tasapeli minusta ja lehdistöstäkin riittämätön, sillä voitin kahdeksasta erästä ainakin viisi, joten olisin kyllä voiton ansainnut. Mutta en välittänyt siitä niinkään tänään, sillä tunsin kärsineeni paljon suuremman tappion ammattinyrkkeilykiellon astuessa voimaan. Kyyneleet silmissä hyvästelimme BERTIL KNUTSSONIN kanssa. Oli vaikea puhua mitään ja tästä päivästä menikin seitsemän vuotta ennen kuin taas tapasimme BERTILIN kanssa, siitä tapamisesta kerroin jo tuossa edellä... Tuli tammikuu 1970... helmikuu.... Ottelutarjouksia tuli sieltä täältä... PEDRO CARASCO, Madrid, 10 erää.... MIGUEL VELASCUEZ, Barcelona, 10 erää....SANDRO LOPOPOLO, Milano, 10 erää.....BRUNO ARCARI, Rooma, 10 erää... JOHANN ORSOLIC, Wien, 10 erää....Yhteistä näille kaikille oli, että he olivat Maailman tai Euroopan mestareita ja kuuluivat maailman listan kärkijoukkoon ja olivat liian kovia minulle. OLLI MÄKI otteli lähes kaikkien kanssa, joskin häviten, mutta kovat ottelut kuitenkin.....

HARRI PIITULAINEN NYRKKEILIJÄN UNELMA No 93

                                                              Tarinaa Harrin Kehäkulmasta

 Allekirjoitin uuden ottelusopimuksen ottelusta 6.12.1969 Kielissä, jossa kohtaisin Hollannissa asuvan tummapintaisen ETTI DEFARESIN. Lehdet kertoivat että minua odottaisi 18. ammattilaisvoittoni, sillä JARKKI BERGLÖFILLE ja OSKU KANERVALLE hävinneestä ETTI DEFARESISTA ei olisi minulle vastusta, Lensimme jälleen 5.12.1969 faijan kanssa Hampuriin, missä auto oli meitä vastassa lentokentällä valmiina kuljettamaan meidät Kieliin. Saimme matkaseuraksi pari ranskalaista nyrkkeilijä avustajineen joiden kanssa faija tunnin matkan ajan puhui ranskaa, jota minä kuuntelin huvittuneena, sillä tietääkseni ranska ei kuulunut faijan kielivarastoon ja niinpä Kieliin tullessamme faija lausahtikin minulle: "Mitähän hyökin on koko matkan puhuneet". Mutta näinhän tämä matka oli taas sujunut mukavasti ja majoittauduimme miellyttävään hotelliin kaupungin keskustassa. Seuraavan päivän aamuna 6.12.1969 punnituksessa ETTI DEFARES näytti isolta ja vahvalta. Tapasin myös erään aikaisemman vastustajani, joka asui Saksassa. Hän oli algerialainen BOUALEM BELOUARD. Iltapäivä meni hotellissa lepäillen ilman suurempaa jännitystä, sillä kyllä minäkin uskoin selviäväni mustaihoisesta ETTI DEFARESISTA helposti.

Illalla neljännen erän jälkeen tullessani erätauolle rinnukset yltä päältä veressä tunsin suorastaan epätoivoa, koska en saanut nyrkkeilyfiilingistä kiinni ja olin tosi vaikeuksissa helpoksi vastustajaksi povatun DEFARESIN kanssa, joka mahtavilla svingeillä yritti irroittaa pääni. Faija oli synkkänä: "VAI TAITEILIJA...PYH.... SINÄHÄN OLET KUIN ILTA-SANOMIEN JAKAJA....KYLLÄ HÄVETTÄÄ... JA TUOLLAISESTA NE SITTEN KIRJOITTAAKIN....MIE OLISIN LYÖNNYT TUOLLAISET VASTUSTAJAT PISSALLE MENNESSÄNI.... NYT HARRI, TERÄSTÄYDY...LYÖNTEJÄ, LYÖNTEJÄ... MUUTEN TULEE TAPPIO,,,, TAISTELE NYT, POIKA...KOTONA ODOTETAAN VOITTOA." Onneksi gongi soi viidennen erän alkamiseksi ja pääsin hiljaisemman miehen käsiteltäväksi. Tämä oli sellainen ottelu, joka piti raataa ja tapella verissä päin kotiin. Kahdeksannen erän loputtua olin pystynyt kääntämään tämän vaikean ottelun edukseni DEFARESIN roikkuessa, puskiessa ja sitoessa raskaasti läpi ottelun. Saavutin 18. voittoni työläästi ja tunsin tänään olleeni huono, eikä faijakaan vaikuttanut tyytyväiseltä, vaikka sanoikin, että tulihan tehtyä ja voitto tuli kotiin.

Pukuhuoneessa katsoessani peiliin minkähän näköinen olisin, todella yllätyin. Alahampaani olivat tulleet pahasti huuleni alapuolelta lävitse ja kasvot olivat täynnä nirhamia. En ollut yhtään niin kaunis kun muistin olevani, mutta saattoihan olla, että muistikin huononee tässä hommassa. Joku saksalainen toi kuitenkin valtavan pullon samppanjaa, jonka päätin viedä tuliaisiksi kotiin, mutta se jäi haaveeksi, sillä lentokoneessa, kassissa, se oli poksahtanut auki ja näin toin tuliaiseksi vain veriset samppanjassa liotetut nyrkkeilyvaatteet... Niin ja minut, mikä ei kylläkään tyrmistyneistä ilmeistä päätellen ilahduttanut, kun marssin tullin läpi appelsiinin kokoiseksi turvonneen verestävän huuleni kanssa....

"Eiköhän olisi parempi jättää se Göteborgin ottelu 30.12.1969 väliin", sanoi ANITA faijalle..."Hoida sie vaan tyttö ne lauluhommat ja jätä nää nyrkkeilyhommat meille miehille", tokaisi faija. Ja niinpä me miehet ryhdyimme valmistautumaan otteluun, jossa kohtaisin jo moneen kertaan tarjotun Italian mestarin BRUNO MELISSANON ammattinyrkkeilyillassa, joka olisi viimeinen laatuaan Ruotsissa, sillä sen jälkeen ammattinyrkkeily olisi laitonta väkivaltaa, josta joutuisi vankilaan. Nyt kuitenkin vielä kerran tapeltaisiin laillisesti ja maksusta!

HARRI PIITULAINEN NYRKKEILIJÄN UNELMA No 92

Tarinaa Harrin Kehäkulmasta

 Paluu takaisin Hampurista tappion jälkeen oli tietty hiukan sekava. Olin otellut hyvin ja saanut hyvät arvostelut ottelusta ja lehdet ennustivat tappiosta huolimatta rahakehien auenneen minulle. Saksalaiset lehdet kertoivat ottelun olleen illan paras ja saksalaisten tarvitsevankin juuri sellaista nyrkkeilyä kuin minä esitin, sellaisen myötä nyrkkeilyn suosiokin Saksassa nousisi. Sen viikon aikana, jonka minä lepäilin ottelun jälkeen, ottelutarjouksia suorastaan sateli. Tarjottiin ottelua Roomaan italialista ERMANNO FASOLIA vastaan. Göteborgissa lokakuun 10. päivänä italialaista mestaria BRUNO MELISSANOA vastaan. Hampurissa 21. päivänä marraskuuta ottelua myöhemmin sovittavaa vastustajaa vastaan ja ottelua joulukuussa Tukholmassa järjestettävässä ammattilaisillassa, tammikuussa 1970 ehdotettiin Saksassa uusintaottelua WILLY QUATORIA vastaan. Näistä valitsin Göteborgin ottelun 10. päivänä lokakuuta ja allekirjoitin uuden ottelusopimuksen saksalaisen promoottorin GÖTTERTIN kanssa ottelusta 21.11.1969 saksalaista ROLF KERSTENIÄ vastaan. 

Italian matka olisi kyllä kiinnostanut, mutta kun se olisi sattunut kahden ottelun väliin, olisi otteluohjelma kyllä käynyt liian kovaksi. Treenaukset pyörivät taas täydellä teholla ja aloin olla kunnossa edellisen ottelun haavojen jäljiltä. BERTIL KNUTSSON ilmoitti, ettei hän saa järjestetyksi Göteborgin iltaa 10.10.1969 ja samalla kertoi todella masentavan uutisen: JOULLUKUUN 31. PÄIVÄN 1969 JÄLKEEN OLISI AMMTTINYRKKEILY KIELETTY RUOTSISSA!!! Se uutinen oli shokki, sillä kielto veisi minulta pois kotikehän, jossa olin nyrkkeillyt enimmät otteluni. BERTIL KNUTSSON kertoi järjevänsä viimeisen ammattinyrkkeilyillan Ruotsissa joulukuun 30. päivänä 1969 ja silloin vastustajani olisi jo edellä mainittu Italian BRUNO MELISSANO. Näin jäi seuraavaksi matsikseni 21.11.1969 ottelu Hampurissa. Samaan aikaan joku naistenlehti koetti kovasti kertoa, että olisimme ANITAN kanssa jo eroamassa ja tulipa ANITALLE muutama ikävä puhelukin, missä häntä syytettiin tappiostani WILLY QUATORILLE. Joku tyttölapsi soitti ja kertoi odottvansa minulle lasta ja kaikkea tällaista muuta kuvioihin kuuluvaa jouduimme nielemään.

19.11.1969 lensimme faijan kanssa Hampuriin, jossa nyrkkeilisin 21.11 saksalaista ROLF KERSTENIÄ vastaan. Punnituksessa 21.11 aamulla sattui kohdallani epätavallinen tapaus. Painoni oli 2 kg yli sovitun painorajan. Syntyi ankara sanasota punnituksessa. Saksan ammattinyrkkeilyliitto määräsi minulle aikamoiset sakot ja vastustajani ROLF KERSTEN kieltäytyi ottelemasta, koska olin ylipainoinen . Monien neuvottelujen jälkeen tehtiin minulle outo ehdotus. ROLF KERSTEN ottelisi, jos lupaisin, etten tyrmää häntä. Jos tyrmään, joutuisin luovuttamaan ottelupalkkioni KERSTENILLE ja ottelussa erien määrä olisi sovitun 8. erän sijasta 4. erää. Olipa ehdotus, mutta tietenkin suostuin tähän. Pääasia oli, että saisin nyrkkeillä ja saisin rahani, sillä niillä olisi kyllä käyttöä kotona stadissa. 

Ottelussa voitin ROLF KERSTENIN selvästi ja sain WILLY QUARORILTA lämpimät onnittelut hänen istuessaan ringside paikalla ensimmäisellä penkkirivillä. Saksalaislehdet antoivat hienot arvostelut "tynkäottelustani"  Hamburger Morgenpostenin kirjoittaessa: "Piitulainen esitti illan parasta nyrkkeilyä - neljä erää kestäneen ottelun aikana. Piitulainen esitti enemmän nyrkkeilyhienouksia kuin nähdään kokonaisessa ammattilaisillassa." Toinen saksalaislehti otsikoi_ "Itse kehätuomari Hallback taputti käsiään kesken ottelua suomalaiselle nyrkkeilytaiteilijalle Piitulaiselle" ja tekstissä kerrottiin kehätuomarin taputtaneen pariin otteeseen ottelun aikana minun pystyessä harhauttamaan vastustajaani. Itse en ehtinyt sitä huomata. 

Oli hyvä tulla taas takaisin kotiin, jossa Ilta-Sanomien mainosjulisteet kertoivat " Piitulaisen vastustaja kesti vain neljäerää". Saksan ammattinyrkkeilyliittokin antoi sakot anteeksi ja kiitti hyvästä nyrkkeilystä, josta ei todellakaan voi sakottaa,,,,

HARRI PIITULAINEN NYRKKEILIJÄN UNELMA No 91

                                                          Tarinaa Harrin Kehäkulmasta

 Kesä -69 oli sujunut näytösmatsi keikkoja tehden ympäri Suomea ja puolittain harjoitellen. Niinpä syksy tulikin kuin varkain ja oli aika palata taas nyrkkeilyharjoitusten pariin puolen vuoden tauon jälkeen. Hampurissa oli tarjottu ottelua 12.9.1969 ja ELIS ASK tarjosi ottelua 1.9.1969 Turussa. 22.8 Ilta-Sanomat kertoi etusivullaan: Piitulainen ottelee Askin Turun illassa." Tuntui kuin nyrkkihommia taas riittäisi ja niinpä olikin taas parasta ottaa hommat tosissaan. Aloitin harjoitukset Kumpulan uimalassa, jossa ELIS ASKILLA oli harjoituspaikka kehineen kaikkineen. Oli tosi raskasta taas yhtäkkiä puolen vuoden tauon jälkeen aloittaa tosi harjoitus, varsinkin kun sparrikaverina oli KARI MERONEN. ELIKSEN ilta, jonka piti olla 1.9 Turussa, peruuntui viikkoa ennen ottelupäivää, mutta se ei mitenkään haitannut minua, koska olin ehtinyt allekirjoittaa ottelusopimuksen saksalaisen promoottorin JOACHIM GÖTTERTIN kanssa ottelusta Hampurissa 12.9.1969.

Ja sitten räjähti! Vastustajaksi tulisi kaksinkertainen Euroopan mestari ja Euroopan listan kakkonen, saksalainen WILLY QUATOR, 76 ammattilaisottelua, maailmanmestaruudesta otellut! Säpinää syntyi, kun uutinen julkistettiin. Tähän asti kun oli aina valitettu, että minulla on ollut liian helppoja vastustajia, niin nyt kyllä pohdittiin palstoilla ja otsikoissa: "Haukkaatko Harri liian suuren palan", "PIITULAISEN kyvyt punnitaan Hampurissa QUATORIA vastaan". Teksteissä kirjoitettiin, ettei erilaisten nuoriso- ym. viikkolehtien suosikkipojan  maine auta ottelussa, kun ei OLLI MÄKIKÄÄN ole pystynyt voittoon, ei ANITA HIRVOSEN aviomieskään"..."Ja kaikkea muuta asiaankuuluvaa" asiallista tekstiä sai lukeakseen ennen ottelua.

 

11.9.1969 lensimme ANITA (jonka Monalisa-lehti maksoi), isäni ja minä Hampuriin ja kyllä vatsanpohjassa taas perhoset lentelivät, sillä ottelu huippumiehen kanssa kesäisen showelämän jälkeen sai kysymykset sinkoilemaan päässäni ja lupasin lupaamistani itselleni että tekisin todella parhaani huomisessa ottelussa. Hampurissa paikalliset lehdet tekivät juttuja, ottivat kuvaa Anitasta ja minusta sekä faijasta ja minusta. Seuraavan päivän aamuna aamupäivänä tapahtui punnitus kuululla Reeperbahnilla entisen keskisarjan nyrkkeilijän KARL SMITHIN omistamassa urheilusaunassa. Tultuamme sinne kuulimme, että WILLY QUATOR oli jo käynyt vaa`alla ja painanut 64,0 kg. Minä painoin 63,5 kg. Okei, näemme sitten vasta illalla, ajattelin, kun en nähnyt vastustajaani punnituksessa.....

Päivä oli taas kerta kaikkiaan piinaava, hiostava ja loputtoman pitkä henkisen riivaajan repiessä sisintäni riekaleiksi. Vihdoinkin koitti aika lähteä nyrkkeilemään. Taksilla Ernst Merck halliin.... pukuhuoneeseen... riisuutuminen... nyrkkeilyvaatteiden pukeminen.... käsisiteiden sitominen.... silmäkulmien ja kasvojen hierominen vaseliinilla.... varjonyrkkeilyä... hiki noruu pitkin niskaani.. hanskat käteen...lähtö... Matkalla pukuhuoneesta kohti hallia kohtaan WILLY QUATORIN ensi kerran. Tuijotamme... ei tervehdyksiä...."Hitto, kun on siistin näköinen kaveri, 32 vuotias, 76 ottelua... eikä jälkiä... eikä nenä rutussa.... pakko olla tosi hyvä nyrkkeilijä... tuska, ahdistus, pelko koettavat tunkeutua mieleeni. Tänään nyrkkeilen tarkasti... En anna periksi...voitettava...voitettava... Nousen kehään. Paikalla on 5000 ihmistä.... valtava tupakansavu... HARRI PIITULAINEN, FINLAND - WILLY QUATOR, BRB, ottelu 8 erää...Gongi soi...Ensimmäinen erä... Aloitan tutulla tavalla vasen, vasen... liikun ympäri kehää, vasen, vasen... Osuu ihmeteltävän helposti... Vastustajani on vasenkätinen, mikä tarkoittaa, että hän nyrkkeilee oikea kylki edellä minuun päin ja tuottaa hiukan asennoitumisvaikeuksia. Ennen ensimmäisen erän loppua valuu QUATORIN silmäkulmasta verta... Toinen erä... vasen, vasen... QUATOR ahdistaa kehänurkkaan ... lyö molemmin käsin ja tunnen elämäni kovimmt lyönnit vartalossani ja päässäni... Pääsen kulmasta pois... vasen, vasen... QUATORIN heilahduslyönti... osu suoraan leuan kärkeen... horjahdan... Kehä pyörähtää silmissäni ympäri... Tuomari tulee väliin... laskee lukua minulle...kuusi, seitsemän....kehä asettuu omalle paikalleen... kahdeksan... jatkakaa....Tavoitan QUATORIN pään vasen-oikea yhdistelmällä, kaksi kertaa peräkkäin... Toinen erä ohi... Kolmas erä... Liikun tavoittaen WILLY QUATORIN vasemmalla suorallani kolmasti. Vältän QUATORIN rajut hyökkäykset liukumalla kehäkulmasta pois. Kolmas erä ohi...Neljäs erä sujui samalla tavalla kuin kolmaskin ja tullessani neljännen erän tauolle tunsin että tulisin voittamaan ja WILLY QUATOR tulisi antamaan periksi. Viides erä... QUATOR aloittaa rajusti... ahdistaa minut nurkkaan, lyö molemmin käsin niin että tuntuu.... pakko suojata... väistö ja pääsen livahtamaan pois... QUATOR tulee perässä ja lyömme puolin ja toisin. QUATORIN ollessa voimakkaampi... Erä päättyy gongin keskeyttäessä iskujen vaihdon... WILLI QUATORIN oikea silmäkulma vuosi taas verta... Kuudes erä... QUATOR tulee yhä voimakkaammin päälle lyöden molemmilla käsillä rajuja koukkuja... vastaan suorillani, mutta en saa pysäytettyä saksalaista... liikun... väistän...lyön...lyön... Ja sitten yhtäkkiä huomaan olevani kävelemässä kohti vastustajani nurkkaa... on väliaika... En tiedä minkä erän väliaika... mutta tiedän, että pokka on säilytettävä ja niinpä taputan WILLY QUATORIA olalle ja heilautan kättä hänen avustajalleen... Kävelen omaan nurkkaani, jossa faija huolestuneena työntää hajusuolaa nenäni alle ja sanoo tiukasti: "Vedä nenääsi".... En oikein tiennyt mistä on kysymys ja sanoin faijalle: "Ota iisisti. Ei tässä ole mitään hätää". Mitä todella tapahtui sen kuulin vasta seuraavana aamuna, kun Ilta-Sanomien super-reportteri KUPE REINIKAINEN soitti kello viisi aamulla ja kyseli, olinko ollut lähellä tyrmäystä 6. erässä? Sellainen uutinen oli UPI:n kautta tullut Suomeen. Vastasin, että ei siinä ollut mitään perää. Toisessa otin "pystyssä" vähän lukua, mutta mitään muuta hätää minulla ei ollut koko ottelussa.  Puhelun jälkeen faija kertoi WILLY QUATORIN hurjan vasemman pudottaneen minut istualleni kanveesille missä katselin ihmeissäni nauraen ympärilleni. Tuomari oli laskenut lukua. Kahdeksassa olin noussut ylös. Ottelu jatkui minun tietämättä siitä mitään. Kädet alhaalla väistelin QUATORIN lyöntejä ja gongin soiminen pelasti minut sillä kertaa... Mutta nyt olemme vielä ottelussa. On alkamassa seitsemäs erä. Tässä erässä lyödään tiukasti ja paljon. Ilman hetkenkään taukoa. Selviän erän huolimatta QUATORIN kovasta iskusateesta. Olen hiukan väsynyt. WILLY QUATOR ei istu tauolla. Kahdeksas ja viimeinen erä, kuulen kuuluttajan kuuluttavan. Aloitan jälleen...Vasen, vasen... lähiottelu... sidon hiukan... yritän voittaa aikaa... vasen, vasen... liikun QUATORIN tullessa perässä. Yritän tavoittaa oikealla suorallani QUATORIN päätä...Nyt osui... Yritän jatkaa, mutta törmään suoraan WILLY QUATORIN vasempaan... iskuja...iskuja...iskuja...Gongi soi...Ottelu ohi... Olen tyytyväinen... En uskonut voittaneeni, mutta tiedän tehneeni työni kunnolla yrittäen parhaani... yrittäen voittaa, mutta ex-mestari oli todella kovaa luokkaa....

Olemme kehän keskellä... Voittaja... WILLY QUATOR... Kirpaisee... Ensimmäinen tappioni.... Pukuhuoneessa huomaan otettuamme hanskat pois käsistäni nyrkkieni olevan pahasti turvoksissa. Vasemman silmäni alla oli haava, ohimossa pahan näköinen nirhama ja "pieni" nenäni oli tietenkin turvoksissa. Illalla päättäjäisjuhlissa minua syötettiin, sillä käteni olivat niin turvoksissa ja kipeät etten pystynyt pitämään niissä edes veistä ja haarukkaa. WILLY QUATOR kertoi, miksi hän ei istunut viimeistä erää edeltäneellä tauolla. "Olin niin väsynyt, etten varmasti olisi päässyt enää ylös, jos olisi istunut". Kohteliaana voittajana hän sanoi uskovansa, että kahden vuoden päästä olisin Euroopan mestari, minkä lauseen Ilta-Sanomat sitten lainasikin seuraavana päivänä. Palatessani näin sen lehtikioskien seiniltä.