VIRTUAALISTA VARJONYRKKEILYÄ

 

TARINOITA VARJONYRKKEILLEN  

  24.7.2023 Hyvät ystävät ja arvoisat seuraajat, niin te kaksi, jotka olette ilmoittaneet seuraavanne näitä tarinoitani. Tosin siitäkin on jo useampi vuosi, joten ehkä on liioiteltua olettaa, että seuraajia olisi kaksi. Haluan kuitenkin toivottaa Heinäkuun tervetulleeksi ja kertoa, että olen sallinut itselleni täysin vapaan kuukauden, ei treeniä, ei punnitusta, vain elämää päivä kerrallaan ja vain PIENIÄ PALOJA ELÄMÄN TERASSILTA. Ei tunnu kovin haastavalta. Olen aloittanut tämän aamun partsilla istuen juoden kahvia ja syöden croisanttia, katsellen välillä lumoutuneena vihreätä näkymää, osittain harmaata taivasta, josta aurinko koittaa kurkistella. Ihan niinkuin elämässä onnellisuus aina välillä kurkistelee ja antaa pieniä hetkiä, josta voi tuntea kiitollisuutta ja jopa peukuttaa sille. Heinäkuu joka yleensä on paras kesäkuukausi täyttää mielen ja uteliaisuuden mitä kuukausi tuo tullesaan. Tänään se aloitetaan menemällä illalla STORYVILLEEN jossa esiintyy THE GOLDIES ja meitä on Masa von Elmin ja Lady Birgitan lisäksi tulossa muitakin musiikista ja rock and rollista innostuneita. Olen kuullut että tuo uskomaton ja elämän suuri taiteilija ja nautiskelija sekä rumpali Cap Verden Kreivinä tunnettu charmikas JUHA SAUNAMÄKI olisi myös tulossa. HATE SJÖBLOM on rummuissa ja se antaa pientä toivoa, että kuulisin tänään HIPPY HIPPY SHAKE kappale Haten laulamana? Joten tervetuloa mukaan Heinäkuun PIENIÄ PALOJA TERASSILLE!

Tänään istuin taas meidän kotimme partsilla, taivas on harmaa, mutta linnut visertävät ulkona. Vihreä näkymä on edessäni vienon tuulen heilutellessa puiden oksia hentoisesti. Näkymä on taas lumoava ilman auringon paistettakin, joka kuitenin koittaa kurkistella ohuen harmaan pilviverhon takaa. Tänään myös olen jatkanut projektiani poistua facebookista sekä muusta some-elämästä. Se ei todellakaan ole helppoa. Minulle tuli myös yksi miete mieleen facebookista: "Eilinenkin on liian vanha päivitettäväksi facebookiin"! Niinkuin tuntuu ja voisi ajatella muunkin somepäivityksien kanssa, sillä nehän on kuin päivä jonka yö vie mennessään ja uusi päivä odottaa uusia päivityksiä. Tätä ajatellessani poistinkin yhdestä facebook sivustostani seitsemän vuoden pävitykset. Ja voi, että siinä oli hommaa. Nyt kuitenkin nautin tästä rauhallisuudesta, vihreydestä, lintujen sirkutuksesta. Luen JOHN LENNONISTA (opus jossa on yli 800 sivua) ja totesin, että kyllä Lennonkin joutui funtsimaan elämäänsä, miten siinä elää, miten löytäisi rauhaa ja hyvää mieltä? Mikä jäi kuitenkin kesken jonkun häiriintyneen ihmisen ja ihailijan ampuessa hänet New Yorkissa kadulle. Elämä on arvaamatonta. Uskomatonta, sen tasapainon, harmonian, onnellisuuden ja rakkauden löytämiseksi. Ja sen tarpeisiin riittäväksi vaatii sitten todella onnea elämässä. Toivotan onnea kaikille sen löytämiseksi. Niin tämäkin päivitys on huomenna eilinen, mutta ei kuulu siihen eiliseen minkä päivityksiä yritän välttää... On vain tämä päivä!

Tänään näin muistokirjoituksen poismenneestä ystävästäni RADOSLAW GRYTASTA, joka aikoinaan muutti Suomeen Puolasta. Hän oli siis Puolassa vuonna 1955 syntynyt ja oli kuvanveiston professori Kuvataideakatemiassa. Taiteilija jonka teoksia on arvostettu ja joita löytyy monista kaupungeista ja paikoista. Hän sai tunnustuspalkintoja, niin Puolassa kuin Suomessakin. Hän oli myös kuntonyrkkeilyoppilaani sekä ystävä. RADEK oli valtavaa energiaa täynnä, tempperamenttinen, hurmaava sekä elämänmyönteinen ja uskoa siihen vahvasti. Siksi tuntuikin yllättävältä, kun joku aika sitten sain terveiset Urheilutalolta, jossa oli nyrkkeilykilpailut kännykkääni kuvan kera....vastasin että tavataan joku päivä...tätä päivää ei tullut koska hän menehtyi 31.5. Tämä on aina surullista ja pysäyttävää, yllättävää. Jään hengessä kaipamaan ja muistelemaan ystävää. persoonallista kaveria ja muistamaan hauskoja hetkiä, tapahtumia. Lepää rauhassa RADOSLAW "Radek" GRYTA. Meillä on hyllyssä Radekin yksi työ muistuttamassa hänestä. Nämä suru-uutiset saavat aina ajatuksen väkisin mieleen, aika tiimalasissa valuu ja jäljellä oleva aikajakso herättää kysymyksen, paljonko on vielä aikaaa? No oli mikä oli. Heinäkuu on saannut alkunsa ja viileämmät päivät kuin menneessä kesäkuussa ainakin toistaiseksi. Mutta sillä on mahdollisuus petrata. Sunnuntaina lähden super ihanan Muruni kanssa Tukholmaan....vau...Tukholma....paljon muistoja ja ensi tiistaina ollaan paikan päällä sitten nauttimassa ALLSÅNG PÅ SKANSEN iloittelusta ja ruotsalaisuuden positiivisuuden huipusta. Kävellään Tukholmassa, tehdään pieni risteily johonkin lähisaaristoon, herkutellaan ja syödään...ai ai...miten käy nyt mun dietin? On ollu muutenkin vähän vaikeuksia, lämpimät päivät ovat saanneet mut herkuttelemaan mansikoilla ja jäätelöllä. En ymmärrä miten aina siihen sorrun kesäisin....no se on SUMMER TIME.

Tukholmassa on keskiviikko päivä. Istun Kungsgatanilla Hötorgetin edessä yhdessä cafeessa terassilla. Olemme Muruni kanssa kolmen päivän vierailulla Tukholmassa. Asutaan PUB-tavaratalosta muutetussa Hotelli Haymarketissa, tuossa kadun toisella puolella. Tulin juomaan kupposen lattea, Muruni lähtiessä kiertelemään vähän kauppoja. Ah, mikä vilske. Eilen oltiin Skanssenilla Allsångissa, joka on ruotsalaisen positiivisuuden toppen. Ja se oli loistava. Hauska ja viihdyttävä. Juontaja PERNILLA WAHLGREN iloinen ja hyvä. MÅNS ZELMERLÖW esitys ihan superluokkaa loistavan bändisä kanssa + muut esiintyjät. Pari viestiä kertoi bonganneensa meidät katsomosta, sillä tämähän televisioidaan myös Suomen tv:ssä tiistaisin kesän ajan. 

Tämän lisäksi Tukholma, aurinkoinen, kiihkeästi sykkivä ja lumoava kesäkaupunki on edelleen hieno, niinkuin on ollut jo kymmeniä vuosia. On vain sanottava jättefint Tukholma! Huomenna olen jälleen stadissa. On paluu laivalla perjantai aamuksi valmistautumaan boxing syyskauteen 2023 joka alkaa siis 1.8 elokuun vaihtuessa. Niin onhan tässä vielä aikaa, mutta mun täytyy yrittää palautua tämän reissun herkullisuudesta, tarkoitan syömisestä, aamiaisbuffetit, Ala Carte ruokailuista, Princestårtasta ym. ym. Pitää yrittää jatkaa irrottautumista tästä somemaailmasta...Huh huh...siis haasteita edessä!

Olen yrittäyt palautua Tukholman matkastamme ja sortunut vain vähän tai sanoisinko vain pari kertaa mansikoiden ja jäätelön kiusaukseen, kun on ollut niin ihanan kesäiset päivät, jotka ovat houkutelleet siihen. Olen myös istunut meidän parvekkeellamme ja lukenut yhtä elämänkerta kirjaa. Kirja on suunnattoman paksu yli kahdeksansataa sivua. Sen on kirjoittanut PHILIP NORMAN niminen kirjailija. Kirjan nimi JOHN LENNON.....Oikeastaan voin kertoa tähän yhden tarinan, kun olimme tässä muutama vuosi sitten kerran kävelemässä Muruni kanssa Kaivopuiston rantaa, niin vastaamme tulee YOKO ONO parin turvamiehen kanssa. En ajatellut enempää vaan menin tervehtimään häntä ja toivotin tervetulleeksi Suomeen ja sanoin ihailevani JOHN LENNONIA.....

Nyt kun olen kuluvan kesän aikana lukenut tätä kirjaa, pienissä pätkissä parvekkeella, ja tässä miesluolassani ja haluan heti sanoa, että olen ollut Beatles fani sen alusta saakka, jotkut Beatlesien biisit ovat olleet merkittäviä joissakin elämän tapahtumissa, jossa ainakin yhdestä tai taisi olla kahdestakin kerroin omassa kirjoitetussa kirjassani NYRKKEILIJÄN UNELMA. Sain tänään kirjan loppuun. Se on ehkä paras elämänkerta kirja jonka olen koskaan lukenut. Se on perusteellinen, välillä tuntui liiankin perusteellinen. JOHN LENNON monisäikeinen ja arvaamaton ihmisenä. On draamaa, on rakkautta ihan valtavasti. On menestystä ja kunniaa. On monikymmenien vuosien elämän sirkuksessa olevan ihmisen löytöretkeilyä löytääkseen seesteisen ja rauhallisen elämän, mikä kuitenkin on mahdotonta näin suurelle tähdelle ja muusikolle kuin JOHN LENON. Se ei tarkoita etteikö onnellisia ja rakkauden täyttämiä päiviä olisi kuitenkin myös ollut hänen elämässään, joka jäi valitettavasti kesken kun LENNONIN häiriintynyt ihailija ampui hänet 8.12.1980 New Yorkissa hänen ollessa palaamassa studiolta kotiinsa. Hän oli silloin 40 vuotias.Suosittelen kirjaa. Se vaatii keskittymistä, paneutumista, mutta se on uskomaton läpivalaisu JOHN LENNONIN elämästä, läheisistä, bändikavereista, muusikkokavereista ja siihen liittyvistä ihmisistä. Ja ennenkaikkea YOKO ONO, JOHN LENNONIN perhe ja lapset....Super koskettavaa......

Heinäkuun loppu jo häämöittää edessä ja itselleni myöntämä "kesäloma" boxing harjoituksistani saa myös päätöksensä. Mikä sinänsä on hyvä asia, sillä en ole uskaltautunut astua vaa`alle sitten Tukholman matkan. Olemme kyllä kävelleet päivittäin Muruni kanssa näitä Haukilahden rantoja, istuneet hetkiä jossain rantaraitin varrella ja nauttineet kesäisistä päivistä, auringonpaisteesta, meren kimalluksesta ja kotona sitten on maistunut mansikat ja jäätelö. Sitten meneillähän on naisten jalkapalloilun MM-turnaus Austraaliassa ja Uudessa- Seelannissa, jota olen seurannut mielenkiinnolla. Ja toistaiseksi ainakin suosikkimaani on Espanja. Siitä tulikin mieleeni että muutamia vuosia sitten Espanjan jengi oli pelaamassa Suomessa ja satuimme kahvittelemaan samaan aikaan cafe Kappelissa ja niinpä joku halusi ottaa kuvan minusta Espanjan jengin kanssa. Vieläköhän joku tässä kuvassa oleva on nyt joukkueessa mukana?

On keskiviikko päivä ja aamu. Ulkona näyttää olevan harmaa päivä. Auringonpaistetta ei ehkä tänään ole tulossa. Ei sikseen, että olisin siitä enään kovinkaan innostunut. On se vaan kummallista, että joihinkin asioihin kyllästyy, niinkuin minä auringonottoon ja rantaelämään. Olin siitä innostunut kymmeniä vuosia ihan pikkukundista saakka. Kun tuli kesä se tarkoitti päviä rannalla aurinkoa ottaen. Nyt muutamaan vuoteen se ei ole enään ollut ajankotaista. Pidän kyllä kävelemisestä rannoilla, istumisesta jollakin rantaterassilla. Pidän elämän tarkkailusta. Se asettaa nyt tässä iässä monia kysymyksiä mieleen. Katsoin tänä aamuna ranskalaistähden JANE BIRKININ hautajaisita juttua Ilta Sanomista tämän internetin kautta Pariisissa. Hän menehtyi 76 vuotiaana....Minäkin täytin toukokuussa 76 vuotta. Varmaan lähes jokainen minun ikäinen muistaa JANE BIRKININ luulisin?    

Heinäkuun viimeinen päivä tämän kesän 2023. Voisin sanoa, että juhlistimme sen Muruni kanssa muutaman päivän Suomi-kierroksella ja yövyimme paikallisissa Skandic-hotelleissa.Mukavia päiviä kävelyä ja lomamoodissa terasseilla ruokaillen ja kahvitellen. Jotenkin tämä sopii myös samalla ikäänkuin päätökseksi mun some elämälle ja päivityksille? Alkaa mun treenikausi 2023 - 2024 vuoden treeni. 148 boxingtreeniä mm. Joka on haaste ja tavoite vuodelle. Sitten on myös henkinen haaste, edellinenhän on lähinnä fyysinen. Nimittäin minua kiinnostaa yhä kysymys ja tää projekti, josta olen jo aikaisemminkin kirjoittanut; "Voiko tänä päivänä elää ilman somea"? Facebook päivityksiä, tarvitsematta päivittää tekemisiään missään muodossa? Voiko olla ilman tykkäyksiä tai olla tykkäämättä toisten pävityksistä, olla ilman että päivittää kuvia tapahtumista ja tapaamisistaan? Lopettaa blogi ynnä muut kirjoitukset somessa, olla kuulumatta erillaisiin ryhmiin? Lakkaanko silloin olemasta tässä päivässä? Huh huh, otan kuitenkin tämän riskin, että unohdun....

PIENIÄ PALOJA ELÄMÄN TERASSILTA/26

4.7.2006 Hyvät Naiset ja Herrat! Tänään minulla on ilo esitellä VIRTUAL BOXINGSTARIN kehänurkkauksessa ËRIKOISVIERAANA ainutlaatuinen, voittamaton todellinen HIDALGO, sosionomi Haminan kaupungista KOTKAN VOIMAILIJOIDEN puheenjohtaja ja sielu, nyrkkeilyinnostunut ja ystäväni "Don Hidalgo" HEIKKI KOTILAINEN. Hän toimii tänään Haminan kaupungin nuorisosihteerinä ja on syntynyt 27.7.1954 Kotkassa. Avustajat kehästä 

 HEIKKI KOTILAINEN....BACK TO THE GOLDEN SIXTIES- JUONIMISTA!- Ensimmäiset treenit Kotkassa. Minun stoorini siitä kuinka jouduin nyrkkeilyn lumoihin tulee tässä. Elettiin vuotta 1964 ja sain kuulla sukulaisiltani, että eräs sukulaispoika on valittu Tokion Olympialaisiin nyrkkeilemään. Tämä nyrkkeilijä oli KURT MATTSSON ja tottelee edelleen nimeä KURRE. Seurasimme jännittyneinä ja peukkuja pidellen sekä KURREN  että muidenkin suomalaisten nyrkkeilijöiden suorituksia. Ensimmäisessä matsissa KURRE voitti Etiopian ALEMOU BEKELEN, mutta sitten hävisi pisteillä puolalaiselle sarjan pronssimitalistille JOSEF GRZESIAKILLE. Voisin sanoa, että varsinainen syypää siihen, että aloitin nyrkkeilyn on juuri MATTSSONIN KURRE! Aloitin nyrkkeilyn harrastamisen kymmenvuotiaana ja tuolloin isä osti minulle nyrkkeilyhanskat. Sitten hakauduin kaverini kanssa nyrkkeilysalille. Sen ensimmäsen harjoituskertani näen edelleen silmissäni kuin filmiltä. Asuin satamakaupungin laidalla Kotkassa ja nyrkkeilysali sijaitsi sen toisella laidalla. Kun saavuimme Kotkan Voimailijoiden harjoituksiin myöhässä ja avasimme salin oven, niin silmiemme eteen avautui uskomattoman kiehtova ja mykistävä näky. Kehässä oli monta suurikokoista, pikkupojan silmin miltei jättiläisen kokoista nyrkkeilijää ja he ottivat parhaillaan varjonyrkkeilyä. Kaverit olivat nimeltään PENTTI "Pena" ARPULA, KARI "Könis" KÖNÖNEN, JORMA "Kotkan Cassius" VÄISÄNEN, MAX "Maksi" KULLBERG ja MARKKU "Fredi" HANSEN! Siinä näyssä oli jotakin sanoin kuvaamattoman säihkyvää ja samalla jotain mykistävää. Salin raskas ilma tihkui hikeä, nenät tuhisivat tai vislasivat ja meininki oli todella reipasta. Valmentaja VÄINÖ "Väiski" HÄMÄLÄINEN piiskasi armottomin huudoin, - JUONIMISTA - ENEMMÄN JUONIMISTA - KESKITTYKÄÄ MITÄ TEETTE - NÄHKÄÄ VASTUSTAJA SILMIENNE EDESSÄ!!! Jälkeenpäin olen miettinyt, että harjoittelu todella näytti niin uskomattoman kovalta ja vaativalta, juuri sekö minut kerralla imaisi mukaan nyrkkeilyn värikkääseen ja kiehtovaan maailmaan? VÄISKISTÄ on sanottava, että hän todella vaati tinkimätöntä harjoittelua - periaatteella - ANNAT VAIN KAIKKESI - ja ilman sitä asennetta ei hän olisi koskaan voinnut valmentaa veljestään PENTISTÄ Olympiavoittajaa! Nyt tiedämme että PENTISTÄ tuli kaikkien aikojen paras pohjoismaalainen amatöörinyrkkeilijä. Ehkä tuolloin jotenkin alitajuisesti tiedostin, että nyrkkeily on maailman kovin laji ja samalla hienoin! Laji jossa miehistä uljaimmat ottavat nuoratussa neliössä mittaa toisistaan ja katsomossa naisista kauneimmat kannustavat omaa suosikkiaan. Ensimmäisistä harkoista vielä sen verran, että kaverini sanoi minulle kesken kaiken; "Tuo joka tuossa nyt iskee säkkiä on voittanut OLYMPIAKULTAA"!!! Vaatimattoman oloinen vasuri PENTTI HÄMÄLÄINEN otti mittaa säkistä ja silloin päätin, että minäkin haluan tulla Olympiavoittajaksi. Valitettavasti näin ei kuitenkaan koskaan käynnyt. Kuusikymmenluvusta voi sanoa positiivisena sen, että silloin nyrkkeilyä vielä arvostettiin sen esteettisen olemuksen vuoksi. Minusta tuolloin nyrkkeilyn kauneudella oli suuri merkitys. Monet 60-luvun huippunyrkkeilijöistä olivat erittäin taidokkaita ja samalla myös äärimmäisen tyylikkäitä ja luettelen tässä heistä muutamia; JOMI LIMMONEN, PURTSI PURHONEN, KURRE MATTSSON, "Harrius Play" PIITULAINEN, ARTSI NILSSON ja RIPA MERONEN. He olivat kaikki todella elegantteja kehien taitureita ja ihailin heitä tuolloin paljon. Samoin oli asia myös maailmanlaajuisesti. Tuon ajan kehälegendat olivat karismaattisia ja todellisia yleisömagneetteja kuten esimerkiksi MUHAMMAD ALI ja oma suosikkini NINO "Nazionale" BENVENUTI. Oli muuten upeaa saada tavata NINO ja jutella hänen kanssaan Ateenan Olympianyrkkeilyissä. Jos PENTTI HÄMÄLÄINEN on Pohjoismaiden paras amatööri, niin ilman pienintäkään kotiinpäin vetoa, reilusti tunnustan, että pidän KARI KÖNÖSTÄ yhtenä Suomen teknillisimmistä ja tyylikkäimistä nyrkkeilijöistä Kotkasta. Enkä malta olla tässä yhteydessä kertomatta kuinka kun KÖNÖNEN ja HANSEN treenasivat ASKIN TALLISSA, niin OLLI MÄKI sanoi siellä kesken treenien;"Jos järjestettäisiin varjonyrkkeilyn MM-kisat, niin maailmanmestari olisi KÖNIS"! Jos vertaa 60-luvun bokraajia tämän päivän pistenyrkkeilijöihin, huomaa että ero katsojien silmän ruualle on huikea! Pistelaskunyrkkeily pääsuojineen on viennyt nyrkkeilystä pohjaa nimenomaan esteettisyyden ja dramaattisuuden kustannuksella. Katsomot eivät ole ainakaan Helsingissä täyttyneet nykynyrkkeilyn aikana. Ja tästä pitäisi seurata jo nopeasti oikeat johtopäätökset asian tilan parantamiseksi. Muistan miten tärkeää kultaisella 60-luvulla oli nyrkkeilytyyli! Olen saannut kunnian viettää kehän äärellä todella monta ikimuistoista ja ainutlaatuista hetkeä ja olen vuorenvarma, että samaa en olisi voinut kokea minkään muun urheilulajin parissa. Kaikkein suurin elämykseni kehän äärellä on vuodelta 1968. Annan erittäin suuren arvon HÄMÄLÄISEN VÄISKILLE kaikesta siitä mitä hän teki hyväkseni ja voin sanoa hän teki minulle paljon sellaista, josta jäin hänelle ikuisesti velkaa ja olen yrittänyt parhaani mukaan hieman maksaa takaisin seuratyössä nyrkkeilyn hyväksi. Ehkä ikimuistoisin niistä kaikista elämyksistä oli kuitenkin SUOMI-EESTI nyrkkeilymaaottelu - juuri vuodelta 1968. Olimme silloin kolmisin liikkeellä ¨, HÄMÄLÄISEN veljekset PENA ja VÄISKI ja minä. Maaottelu käytiin silloin vanhassa kunnon A-messuhallissa. VÄISKILLÄ oli kutsuvierasliput  ringside-katsomoon. Tuolloin sain kokea oikeasti, mitä tarkoittaaa kun sanotaan, että ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. VÄISKI oli junaillut istumapaikat niin, että vasemmalla puolella istui STEPA SUVIO ja oikealla puolellani PENTTI HÄMÄLÄINEN eli siis ainoat suomalaiset Olympiavoittajat! Alapuolellani istui silloin puolustusvoimien komentaja YRJÖ KEINONEN. KEINOSESTA pari penkkiriviä alempana istui kirjailija JORMA OJAHARJU. Muistan että hänellä oli päällääm virttynyt isohko villapaita, joka huokui väkevää elämää. Sitten alkoi marssi, GLADIAATTOREIDEN esiintulo ja nousimme seisomaan, kun Suomen ja Eestin korkeimmat kansallistunnukset eli liput kannettiin kehään nyrkkeilijöiden seuratessa perässä. Olin tuolloin 13-vuotias kotkalainen katupoika ja vielä tänäkin päivänä se on minun elämäni suurin urheiluelämys! Tunsin olevani huipulla! Siksi pyrin viime vuonna Kotkassa Suomi-Ruotsi maaottelussa hieman jäljittelemään 60-luvun tunnelmaa ottamalla vaikutteita tuon ajan järjestelyistä. Tosin huonolla menestyksellä. Niin kuin VAINION JUNNU toteaa laulussaan, ettei nuoruuttaan voi elää uudelleen, niin ei myöskään 60-lukua voi saada takaisin, joten tyytyminen nykyhetkeen on ainoa vaihtoehto. Voi vain toivoa, että myös amatöörinyrkkeily kokisi uuden tulemisen. Muta onhan sallittua edes joskus olla hieman nostalgisella tuulella. Lopuksi haluan toivottaa kaikille bokraamisen ystäville oikein hienoa ja aurinkoista kesää! HEIKKI KOTILAINEN

Kesäleiri Kotkan Lehmäsaaressa 1966 matsaamassa 11-vuotias HEIKKI KOTILAINEN oikealla puollella vasentasuoraa tarjoamassa vastustajalleen!