Tässä jäikin muutama päivä väliin niin salitreeneistä kuin kirjoittamisesta. Tuntui että tarvitsen hiukan hengähdysaikaa salitreeneistä jotka ovat tuntuneet melkoisen raskaalta. Sen sijaan olen kävellyt päivittäin täällä Haukilahdessa merenranta kävelyjä, mutta nyt kun taas pakkanen ja lumen tulo tuli, niin innostus kävelylenkkeihin tietysti väheni ja niinpä tänään tein paluun Tuulimäen Boxingsalille harjoittelemaan taas boxingharjoitteluani ja aloittaen näin suunnittelemani harjoitusohjelman välillä 15.11.2024.31.12.2025. Olen sitä tehnyt jo hengessä ja kävelylenkkien myötä. No tänään no1....
Tässä tarinaa 10.4.2020
10.4.2020 Pitkäperjatai. Onpa huikea aamu. Aurinko paistoi ja linnut sirkuttelivat kävellessäni kohti Toppelundin Arenaa aloittaakseni VARJONYRKKEILYN tältä päivältä. Tunnen olevani vähän kuin lapsi, joka on oppinut kävelemään muutaman askeleen ja haluaa oppia lisää, mutta voimat ja taito ei ihan vielä riitä....niin minullakin on, että täytyy ottaa varovasti, lisätä eriä ehkä pikkuhiljaa. Tänään kuitenkin lisäsin yhden. Olen kiinnostunut, kun ja jos teen tätä tämän viiden kuukauden ajan syksyyn, voisiko kuntoni todella vielä nousta tämän ikäisenä. Ehdin jo silloin täyttää 73v. Huh huh...tuntuu hurjalta?
Toisaalta tää elämä menee niin kuin menee. Olen pikkupojasta saakka ajatellut ja uskonut, että joku määrätty johdatus on meillä kaikilla ja se tie on kuljettava onnistumisineen ja tappioineen. Oltava kiitollinen, jos saa elää. Olen saannut elää ja kokea elämää monelta kantilta ja kuitenkin minä olen ollut vain nyrkkeilijä ja sitä tavallani koko ikäni. Tänä aamuna taas kerran kaikessa yksinkertaisuudessa, auringon paistaessa, lintujen sirkutellessa, luonnon kauneuden edessä sitä vain toivoo, että elämä olisi hyvä ja lempeä kaikille ja että varjeltuisimme tältäkin vitsaukselta mikä nyt riivaa ihmiskuntaa ja maailmaa. Tiedämme ettei se ole mahdollista, niinpä voimia ja tsemiä. Pidetään mieli hyvänä. Tää elämä menee niin kuin menee! Pitkäperjantai terveisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti