Huomenna on ITSENÄISYYSPÄIVÄ joten HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ kaikille. Se on aina merkittävä päivä ja saa muistamaan kiitollisuudella niitä läheisiä ja niitä ihmisiä jotka olivat taistelemassa sen Suomelle. Minä olen menossa vieressä olevaan Juhlakonserttiin. Muruni ja tyttäreni Jessica ovat lähdössä pariksi päiväksi jouluiseen Tukholmaan ja ajan heidät lentokentälle huomenna. Käyn isän haudalla ja sitten iltapäivällä konserttiin. Ilalla TV:n äärellä seuraten Itsenäisyyspäivän juhlia ja tapahtumia. Tällä ajatuksella viikonloppuun
Tässä tarinaa päivältä 15.4.2020....
15.4.2020 Hyvää huomenta! No onpas näky mun "kesäleirillä"! No alku aina hankalaa.... Uskoen siihen että se kesä tulee jossakin vaiheessa ja se mun kuntokin ainakin pikkuriikkisen tästä nousee? Oli miten oli TÄNÄÄN varjonyrkkeilin taas treenini lasit huurussa. Rakastan omalla tavalla tätä haastetta, tätä yksinäisyyttä Toppelundin Areenalla. Päivä kerralaan. Viisi kuukautta aikaa. Mikä on tilanne elokuun 31. päivä tähän päivään verrattuna. En tietenkään kerro tästä mitään sehän ei ole silleen tärkeätä ja mielenkiintoista kuin minulle. Silti tässä kaikessa on jotain tuttua?
Olen tehnyt lukemattomia kesiä aikoinaan "töitä" kehittyäkseni ja vahvistuakseni nyrkkeilijäksi aikoinaan Lauttasaaren Ryssänkärjessä, jossa treenasin kesäisin ulkona. Suurimmaksi osaksi olin yksin. Varjonyrkkeilin, löin säkkiä, hyppäsin narua, työnsin kiviä, jumppasin....satoi tai paistoi. Nyt teen tätä taistellakseni vanhuutta vastaan, saadakseni vielä olla jonkinlaisessa kunnossa ja rakkaudesta nyrkkeilyyn. No tämä on vain minun juttuni ja mun tapani elää....
Tässä yksi muistokuva Ryssiksen kesäleiriltä. Olihan siellä välillä muitakin. Kuvassa hanskat kädessä poseeraan RIPA MEROSEN kanssa ja faija opettaaa nuoria VN:n poikia nyrkkeilyasentoon....
Mutta Toppelundin Areenalla ei ollut muuta kuin lunta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti