maanantai 6. huhtikuuta 2020

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen



Hyvää tiistaipäivää. Olen tullut taas Tuulimäen Boxingsalilta taistelemasta vanhuutta vastaan. Tänään tuntui taas että olen jo vanha, kun kymmenen erän harjoitukseni oli työn takana eikä ollut helppoa.Tässä nousee esiin kyllä kysymys kumpi antaa periksi ensin tahto vai vanhuus? Huh, koitan olla ajattelematta sitä. On tarpeeksi, että ulkona on sateista, harmaata ja viileätä. Olen treenin jälkeen laittanut taas Julio Iglesiasta soimaan saadakseni aurinkoisemman ja etelämäisemmän tunnelman ja annan ajatuksieni liitää Kanarialle Amadoresin rantaan. Se olisi kyllä parempi paikka nyt tässä päivässä. No voihan sitä unelmoida. Tässä samalla vähän aikaisempaa varjonyrkkeilyä.....7.4.2020 kirjoitettua


7.4.2020 Hyvää tiistaipäivää ystävät. Olen juuri tullut Toppelundin Areenalta VARJONYRKKEILEMÄSTÄ ja pakko myöntää, päivä auringonpaisteineen on lähes huikea. Ai treenistä? No ei siitä mitään oo paljon kerrottavaa. Jos viime viikolla, kun aloitin ja liian kovalla määrällä/tempolla jouduin antamaan itselleni -10 harjoituksesta, niin surkealta tuntui. Seuraavan kerran eli eilen armahdin itseäni ja puolitin ohjelman saatoin antaa -9 ja sen annan myös tänään. Ihanaa, että on tavoitetta...päästä edes 0:aan ja vielä sekin, pysyä elossa? Pakko tiedostaa olemassa olosta!



Sitten kävellessäni treenin jälkeen verkkaisesti kotia kohden, hikipisaroiden valuessa kasvoillani kännykkäni soi ja ystäväni NALLE ABRAHAMSSON soittaa ja kyselee miten menee? Kerron että olen juuri tulossa Toppelundin Areenalta, jossa pidän VARJONYRKKEILY leiriä, itselleni.Tarinoidaan siinä ja NALLE muistelee JOE LOUISIA ja MAX SMELLINGIÄ joista on kuulemma Hesarissa juttua....Tässä kuvassa NALLE antaa mulle kirjan jossa on juttua MUHAMMAD ALISTA ollessamme kahvittelemassa cafe Kappelissa. Nyt ei sitten kahvitella eikä tavata kavereita kuin näin virtuaalisesti, mutta onhan sekin mukavaa. Moi NALLE!


Sitten sattui hassu tapaus kun tulin treenin jälkeen kotiin ja aloin riisumaan treenivaatteita päältäni, niin MURUNI sanoi...."AI...sä oot saannu oikein leimankin otsaasi treeneistäsi"....Olin tietenkin vähän ihmeissäni..."Kato peiliin"....joo, niinpä...otsaani oli tarttunut tarra tuliterästä EVERLAST piposta huomaamattani....Olin siis EVERLAST merkitty.  MINNA WALTHER-HAAKSIKARI varmaan laittaa tämän merkille, sillä hänhän pitää EVERLAST myymälää siellä Kalliossa Hämeentiellä...Ja pipon olin saannut kerran MINNALTA siellä käydessäni....Kun salit taas joskus aukeaa mulla onkin asiaa sinne...uudet säkkihanskat on ostettava...tietysti EVERLAST.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti