VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 25.4.2020

25.4.2020 Hyvää huomenta. Lauantaiaamu. Olen VARJONYRKKEILLYT Toppelundin Areenalla ja aurinkoinen päivä otettu vastaan kiitollisuudella. Niin kuin jokainen päivä. Tämä elämä on ollut aikamoista vuoristorataa vuosikymmenien aikan. Ja se on opettanut kiitollisuutta ELÄMÄÄN! Kyllähän me nyt eletään taas aikamoista aikaa. Vaikka kuinka yrität keskittyä vain tähän päivään. Kaikkeen yksinkertaiseen, niin ett pysty olemaan huomioimatta sitä missä nyt mennnään. Tänään keskityin viemään harjoitukseni taas mahdollisimman hyvin läpi. Yritin olla nopea, räjähtävä, vasen, vasen, oikea...toistoja toistoja...

Toisaalta ihan naurettavaa, mutta kuuluu lajiin, enkä voi tinkiä siitä ajatuksesta, vaikka olen riskiryhmässä, eristetty ikäihminen jonka on vältettävä kontakteja ihmisiin. Virtuaaliset kontaktit on sallittuja ja tavallaan myös suositeltuja, joten voin näin virtuaalisesti lähettää terveisä kaikille kolmelle blogini lukijalle? Tosin mulla ei oo mitään tietoa siitä, onko tää koronavirus karkoittanut nämä kolme lukijaanikin täältä mun blogista vai nää mun jutut? Treenin jälkeen istuin hetken rannassa ja lainaan tähän ajatusta aikaisemmilta vuosilta, jopa vuodelta 2001 kun istuin Mellstenin Paratiisirannassa ja lähettelin tekstiviestejä silloin ystävilleni " JOS TÄMÄN AURINGON, JOS TÄMÄN SIITÄ KIMALTELEVAN MEREN JA TÄMÄN RAUHAN, JA TÄMÄN FIILIKSEN VOISIN LÄHETTÄÄ, NIIN KANSSASI SEN JAKAISIN!