VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

No joo se on perjantai ja käyty varjonyrkkeilemässä Toppelundin Areenalla ja ei en nuorunut vaan oon edelleen se 78 vuotta juuri muutama päivä sitten oleva "vanhus" harmittavaa kyllä, kun varsinkin, kun katsoo tuota vieressä olevaa kuvaa. Silloinkin harjoittelin kesät ulkona Lauttasaaren ryssikiksessä niinkuin paikkaa silloin nimitettiin. Minulla oli siellä nyrkkeilylava rakennettu, säkkiteline ja 45 kappaletta tuollaisia kiviä joita työntelin treenin jälkeen molemmin käsin kasan edestakaisin. Silloin harjoitukset olivat noin 16-18 eräisiä pitäen sisällään varjonyrkkeilyn lisäksi otteluharjoituksia, 8-10 erää säkkiä, tietenkin pari kolme erää narullahyppelyä ja harjoituksia oli koko kesän päivittäin. No samaa yritän nyt tänä kesänä mutta vain kevyesti varjonyrkkeillen, vähän jumpaten, pieniä spurtteja sellainen 8-10 erän harjoitus. Ja tällä tähtään siihen että kun elokuun eka päivä Tuulimäen Boxingsali taas aukeaa niin olen valmis kymmeneräisiin harjoituksiin. Tämä on siis vain taisteluani vanhuutta vastaan. Onnistunko siinä? No en, tiedän että häviän tämän taistelun MUTTA MISSÄ ERÄSSÄ???

Tässä vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no41

Minä, LAURI KÄHÖNEN Tampereelta, matkanjohtaja VEIKKO SILLANTAKA,
ja RAIMO OIKARI Helsingistä

Kova tahti jatkui, sillä seuraava ottelu oli 18.1.1966 Haminassa, jossa samainen itä-saksalaisjoukkue oli nyrkkeilemässä, mutta nyt vastustajani oli nimeltään WOLFGANG NEUMANN. Voitin jälleen selvästi hiukan itseäni isomman NEUMANNIN. Sain seuraavan päivän lehdissä jälleen tunnustusta nyrkkeilystäni otsikoilla: "PIITULAINEN PARAS HAMINAN KEHÄSSÄ", "PIITULAINEN ESITTI PARASTA KEHÄTYÖSKENTELYÄ", "HARRI PIITULAINEN SUOSIKKINA KEHÄSSÄ". Näin olin pääsemässä jälleen normaaliin meininkiin. Janosin otteluja, missä ja ketä vastaan tahansa ja niinpä seuraava ottelu olikin Länsi-Berliinissä 26.1.1966, jonne lähtisivät myös maajoukkue-edustajamme RAIMO OIKARI 71kg, ja LAURI KÄHÖNEN 75kg, sekä matkan järjestänyt Jämsän nyrkkeilyn puuhamies ja persoonallisuus VEIKKO SILLANTAKA. Kyseessä oli SPANDAUN nyrkkeily-klubin järjestämät 40-vuotis kilpailut.

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Huh huh, mikä sade aamu. Olin kuitenkin varjonyrkkeilemässä Toppeelundin Areenalla, "Minähän en ole sokerista vaikka makea olenkin" oli yksi slougani pari vuosikymmentä sitten kun pidin kuntonyrkkeilyn kesäleiriä jengille täällä .Nyt olen mennyt aika alkuaikoihin kun kuuntelen Bill Haley & The Comets vinyyliä ja valmistaudun lähtemään kuukausilounaalle Chicosiin ja tapaamaan ESA HEINOSTA. Kyllä hampurilaisateria maistuukin. Ei tässä muuta kuin hyvää päivän jatkoa teille molemmille blogini lukijalle. En tosin tiedä onko teitä enään kaksi? Mutta en voi ainakaan sanoa some villiintyi näistä mun jutuista, mutta tälläistä on elämä kun täyttää 78 vuotta niin ei todellakaan kukaan villiinny enään!

Tässä vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no 40

Joulun vietin osittain armeijassa, osaksi kotona. Vuosi vaihtui ja aloin keskittyä seuraavaan otteluuni, joka tulisi olemaan 14.1.1966 jälleen Pikku Messuhallissa, jonne oli saapumassa DDR:n joukkue. Päivää ennen kilpailuja julkaistiin Helsingin Sanomissa juttu, jossa oli otsikossa: "MESSUHALLISSA NÄETTE, ETTÄ MINÄKIN OSAAN LYÖDÄ KOVAA", ja kuva, jossa olemme OLLI MÄEN kanssa hanskat kädessä kasvotusten. Tekstissä kerroin olevani nyt erittäin hyvässä kunnossa - kiitos OLLI MÄEN sparrausavun - sekä odottavani mielenkiinnolla E. JÄRVISEN ja A. NILSSONIN kohtaamista uusintaotteluissa, sillä huonot esitykset vaivasivat mieltäni ja halusin korjata ne paremmaksi.

Yllä olevassa kuvassa minä ja KARI MERONEN armeijan harmaissa vartiossa Santahaminassa.

Seuraavan päivän iltana voitin töpötäyden Pikku Messuhallin kehässä itäsaksalaisen HEINZ HARTMANIN ylivoimaisesti pistein lyöden toisessa erässä HARTMANIN ottamaan lukuakin, jolloin Helsingin Sanomat sai aiheen julkaista kuvan, jossa HARTMAN on kanveesilla ja kuvatekstissä minä sanoin: "Lupasin Messuhallissa lyödä kovaa ja tässä näette, että pidin lupaukseni"! Näissä kilpailuissa itäsaksalaiset voittivat meikäläiset 7-3, KARI MEROSEN ja OSKU KANERVAN luonnollisesti myös voittaessa ottelunsa,

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Hyvät ystävät. Ensiksi haluan kiittää teitä kaikkia mitä erilaisimmilla sometervehdyksillä ja onnitteluilla muistamisesta syntymäpäiväni johdosta. Kyllä se lämmitti ja oli hauskaa, mutta onhan se jotenkin kuitenkin ihan kauheata...78 vuotta....jokainenhan me tiedämme, aika tiimalasissa valuu vähiin...Kuitenkin minulla oli ihanan MURUNI kanssa super hieno matka neljäksi päiväksi Tukholmaan jolla on ihan valtava muistokansio jo mun nyrkkeilyajoilta ja niin myös isäni nyrkkeilyhistoriassa. Muistoja ja muistoja on paljon. Niin monia vierailuja kaupungissa jopa pikkukundista saakka. Nyt superyllätyksen järjesti MURUNI sillä aloin puhua siellä Gröna Lundissa ja siellä olevasta ulkoilma konsertista, mitä jos mentäisiin mun syttäripäivänä sinne? Ja silloin hän kertoo...ei me mennään TYROLIIN siellä on jotain mihin hänellä oli jo liput....ja voi hurja ja MIKÄ SE OLIKAAN?

 Niin se oli ABBA MAMMA MIA konsertti & show! Ja se oli oikein suurella kirjoitettuna todella PARTY!!! On liikuttavan uskomatonta, kuinka kerta toisensa jälkeen nämä ruotsalaiset show esitykset yllättävät sillä hurmaavalla iloisuudella, mukaansa tempaavuudella, ja sillä kuinka parin tunnin jälkeen seuraa puolen tunnin loppuhuipennus joka tempaa kaikki loppuunmyydyssä esityksessä olevat mukaansa saavat tuntea olevansa mukana PARTYSSA jonka jokainen olisi halunnut vielä jatkuvan....Tämä oli taas yksi sellainen....KIITOS MURU...OLET IHANA Käveltiin myös neljänä aurinkoisena päivänä kymmenen kilometriä päivittäin, ihailtiin Tukholman kauneutta ja ainutkertaisuutta. Ajeltiin Metrolla, ratikalla, bussilla ja lautoilla ihan niinkuin paikallisetkin.

Ja tietenkin välillä kahvit ja princess-tårta maistui lemppari kahviloissamme. Niin tästä tullaankin sitten arkipäivään ja siihen kuinka ennen matkaamme olin 28 vuoteen saannut pudotettua painoni alle 80 kilon. Nyt en kyllä uskalla muutamaan päivään mennä vaakaan, mutta huomisesta aamusta alkaen palaan varjonyrkkeily treenieni pariin ja nyt kesäkuuksi ei olekaan muuta merkittynä kalenteriini pävittäin kuin VARJONYRKKEILYÄ...ja maanantaisin kello 10-12 tietysti HEI ME KAHVITELLAAN cafe Torpanrannassa...nähdään siellä!

                       

       78 vuotta....onpa aika mennyt nopeasti....tuossa alla aika sopivasti muistoja vuodelta 1965

Tässä vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no39

Joka tapauksessa ARTSI lähti Lontooseen ja minut valittiin 6.12.1965 Tukholmassa Eriksdalshallenissa suoritettavaan Ruotsi-Suomi maaotteluun sarjaan 60kg.  Maaottelussa oli minulle jo tuttu vastustaja ROLF KARLSSON, jonka olin kohdannut nuorten maaottelussa Eskilstunassa voittaen silloin vaivoin. Nyt olin keskittynyt tähän otteluun tunnollisesti, sillä tappiollisen NILSSON-ottelun opetus pani suhtautumaan taas vakavasti nyrkkeilyyn ja paluu ykköseksi oli mielessä. Tässä maaottelussa kukistin ROLF KARLSSONIN helposti tämän ollessa aivan tyrmäyksen partaalla kolmannessa erässä, joten yksi kalavelkakin tuli kuitatuksi. Suomi voitti koko maaottelun 6-4 ensimmäisen kerran kahdeksaan vuoteen Tukholmassa. Ja koska oli Suomen Itsenäisyyspäivän ilta, niin se tuntui oikein isänmaalliselta. 

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Tänään on Punaisessa Ahvenessa TOM SJÖBERGIN kirjajulkkari ja sinne olen menossa. TOMIA on aina kauska treffata. Karismaattinen henkilö. Ja huomenna lähdetään muutamaksi päväksi Tukholmaan Muruni kanssa. Tukholma on myös aina hurmaava kaupunki monine kaupunginosineen. Joten nyt varjonyrkkeily treenit jää myös muutamaksi päväksi ja se että sain painoni 28 vuoden jälkeen alle 80 kiloa voin kyllä unohtaa sillä lähtiessä laivan ravintolasta on varattu jo pöytä ja niin siellä oleva buffetpöytä murskaa kyllä tämän ajatukseni pysyä alle 80;n kilon. No PAKKO JOUSTAA sanoisi tähän Jyrki Hämäläinen. Ja tukholmassa joka kaupungin hurmaavuuden lisäksi on herkkuja täynnä ja muutamia mieliravintoita ja kahviloita muodotaa ilman muuta suorastaan mahdottomuuden jatkaa tätä yritystä pysyä alle 80 kilon. No jatketaan sitä sitten paluuni jälkeen sillä olenhan sitten myös taas vanhempi ja viisaampi? Tai sitten en. No tämä on elämää. Iltapäivällä siis Punaisessa Ahvenessa ja siellä on varmaan paljon tuttuja kavereita TOMIN lisäsi.

                                                  Minä ja MINNA WALTHER

                                                            Minä ja Mauri Peltonen

Tässä vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no 38

Totuus oli, että koko syksy oli alkanut huonosti johtuen näistä tempuistani, joilla ei ollut mitään tekemistä nyrkkeilyn eikä urheilun kanssa vaan ne olivat henkisesti vielä kypsymättömän kaverin leikittelyä ja rehvastelua. Mutta vieläkään ei ollut tullut aika minun huomata, että jotain oli vinossa, vaan kävin nyrkkeilemässä Porissa samana päivänä kuin olisi ollut se karsintaottelu Vaajakoskella. Porissa oli ääriään myöten täynnä oleva katsomo, joka näki minun nyrkkeilevän ja taituroivan niin kuin lehdet asian seuraavana päivänä otsikoivat. 15.11.1965 astuin sitten armeijan palvelukseen Uudenmaan jääkäripataljoonaan Santahaminaan Urheilujoukkoihin. Samaan aikaan oli taas tiedossa karsintaottelu Helsingissä 22.11.1965 Pikku Messuhallissa, jossa karsittiin matkasta Lontooseen ja vastustajakseni oli tuleva nuori ja lupaava ARTO NILSSON. Pariin viikkoon en ollut ehtinyt harjoittelemaan, kun oli sinne armeijaan juuri tullut mentyä, enkä muutenkaan ollut sitä mieltä, että minun olisi ARTO NILSSONIN vuoksi harjoiteltava. Noustessani otteluiltana lievässä kuumeessa kehään 1500 ihmistä huusi ja buuasi minulle. En ollut siis kovinkaan suosittu tänä iltana. Omalaatuinen pr-työskentelyni oli tehnyt tehtävänsä.

Ottelussa yleisö kannusti koko ajan rajusti ARTSIA voittoon. ARTSI nyrkkeili itsensä yleisön sydämiin saamalla monen, hyvin monen mieliksi voiton niukasti 2-1, eikä tähän minulla ollut mitään sanomista. Tappio kirveli sisälläni, sieluni vuosi verta, vaikka poistuinkin yhtä pystypäin kuin olin kehään tullutkin. Ajattelin peloissani: "Jäänkö tähdenlennoksi Suomen nyrkkeilytaivaalle vai pystynkö nousemaan takaisin ja ottamaan oman ykköspaikkani sarjassani?" Edellisen vuoden loistava nousu Suomen nyrkkeilyn huipulle oli tänä syksynä vaihtunut alamäeksi johtuen ylimielisyydestäni ja turhautuneisuudestani. Illalla miettiessäni näitä asioita tiedostin, että olen edelleenkin vasta alussa enkä mikään valmis boksari, joten nyt on lusikka otettava taas kiltisti käteen ja alettava tunnollisesti harjoitella. Seuraavan päivän lehtiotsikot kertoivat yllätyksestä: "Arto Nilsson parrasvaloihin lyötyään Harri Piitulaisen", "Nilsson kukisti Piitulaisen vuoden huippuottelussa", "Nilsson yllätti Piitulaisen", Teksteissä kerrottiin vuosisadan ottelusta, jossa ARTO NILSSON yllättäen taisteli voiton, mutta epäiltiin kuitenkin seuraavan kerran käyvän toisin. Ja vasemmistolehdet olivat jatkuvasti puolellani: "PIITULAISTA vaihteeksi sorrettiin" kertoi otsikointi ja tekstissä todettiin minun hävinneen väärin, vaikkakin hävisin kolmannen erän, voitin kaksi ensimmäistä.

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Moi. Nyt kerron vähän enemmänkin boxing tarinaa samalla kun kerron, että olen sunnuntaina menossa KOTKAN VOIMAILIJOIDEN 90-vuotispartyyn Kotkaan. HEIKKI KOTILAINEN tuo kaikesta sydämestään ja sielustaan KoVon ex-puheenjohtaja ja superpuuhamies jo monien kymmenien vuosien ajalta. Minäkin olen saanut tutustua Heikkiin tässä jossakin vaiheessa ja olemme silloin tällöin tavanneet tarinoiden merkeissä. Nyt Heikki kutsui siis Kotkaan ensi sunnuntaiksi. Hienoa sillä joskus 60-luvulla Kotkan Lehmäsaaressa oli kesäisin aina nyrkkeilyleiri meidän boxareille. Minulla kuitenkin jostain syystä jäi se väliin, mutta joitakin vuosia sitten Heikki pyysi minulta tarinaa ja kommenttia KoVon seuralehdestä ja kirjoitin sen silloin ja nyt kun on seuran 90-vuotis juhlat, niin niitä en jätä väliin....tässä kuitenkin ihan kuin lämmittelyksi tarinaa....ja muutama muistokuva kotkalaisista boxareista mun aikana, jotka olivat todella hyviä kavereita minulle, oltiin leireillä yhdessä, nyrkkeilymatkoilla, ja treenattiinkin yhdessä...valitettavasti näille kavereille olen joutunut  jättämään hyvästit jo jossakin vaiheessa...mutta muistan lämmöllä ja ilolla heitä.....

          MAX KULLBERG ja minä nuorten maaottelussa Ruotsissa Elskilstunassa

Tässä joukkueemme Hotelli Malmenin edessä Tukholmassa nyrkkeilemässä Ruotsia vastaan ja kotkalaisista KARI KÖNÖNEN vaalean sininen villatakki päällä siinä eturivissä ja KARIN takana oikealla JORMA VÄISÄNEN

Tässä kuvassa MARKKU "Fredi" HANSEN raskaansarjan nyrkkeilijämme jonka kanssa asuimme täällä Espoossa viime aikoina samoilla huudeilla ja tavattiin usein varsinkin venesataman lähellä jossa Fredillä oli vene. Tapaamisemme oli aina täynnä iloa. 

Tarinaa vähän aikaisemmin.....

Hyvää sunnuntai päivää. Olen käynyt taas Tuulimäen Boxingsalilla vähän tuntumaa säilyttämässä. Ja nyt taas rentoutuneena kotona hyvän aamiaisen jälkeen "miesluolassani" Elvistä kuunnellen ja katsellen tätä blogijuttua vuodelta 2005.....Se vie mut kyllä taas kerran syvälle BOXING muistoihin ja harjoitteluun leireillä, mutta tämä tarina kertoo leiripaikasta johon en koskaan jostakin syystä ehtinyt, mutta nyt näin jälkikäteen olen hengessä mukana. Terveiset myös samalla HEIKKI KOTILAISELLE.

2005 kirjoitettua..... HEIKKI KOTILAINEN JA LEHMÄSAARI! Joskus tapahtuu niin, että tutustut tämän virtuaalisen maailman kautta johonkin ihmiseen, jota ett ole tavammut koskaan. Niinkuin tässä syksyllä 2004 kävi, kun KOTKAN VOIMAILIJOIDEN Puheenjohtaja HEIKKI KOTILAINEN otti yhteyttä minuun ja kertoili KoVon toiminnasta Lehmäsaaressa, kesällä perinteisesti toimivasta nyrkkeilyleiristä ja tiedusteli mitähän mahdollisuuksia olisi, että tulisin kesällä 2005 vierailemaan leirille. Nyt kuitenkin sattui niin, että olen muualla Muruni kanssa kyseisenä aikana. Lehmäsaaren leirihän alkaa nyt torstaina 4.7 ja kestää muutaman päivän. Sain myös Heikki Kotilaiselta Kotkan Voimailijoiden Kovolainen seuran nyrkkeilyjulkaisun ja Heikki pyysi kommenttia lehdestä? On aina ihana tutustua tälläisiin ihmisiin niinkuin Heikki Kotilainen, jolla suuri sydän pulppuaa nyrkkeilylle ja nuorille! Jonka innostus nyrkkeilyyn saa ottamaan jopa meikäläiseenkin kontaktia. Joten siitä innostuneena...Morjens Heikki ja kiitoksia Kotkan Voimailijoiden hienosta julkaisusta ja heti onnittelut päätoimittaja PENA ARPULALLE sekä koko toimitusneuvostolle ja vielä erikseen KARI KÖNÖSELLE, jota en ole tavannut vuosikymmeniin, mutta jonka iloinen hymy ja kaveruus nuoruusvuosiltamme ei ole unohtunut! Jo lehden kansi sai loistavat fiilikset hyrräämään meikäläisellä ja PENTTI HÄMÄLÄINEN Helsingin Olympialaisten kultamitali miehenä toi tietysti mieleeni myös Berliinin kultamitalimiehen, kummisetäni ja isäni nyrkkeilyopettajan ja ystävän STEN SUVION. Ja tässähän ovat meidän kultamitalin voittaneet miehet nyrkkeilyssä! Mutta löytyhän Kovolainen lehden kannesta kuva pronssimitalin Olympalaisista voittaneen ARTO NILSSONIN muodossa ja kyllä sekin sai monia muistoja mieleeni tiukoista otteluistamme kehässä. Sivua kääntäessäni ja näitä Mr. Sauna osaanottajia silmäilessäni kiinnitin huomioni mm. pariin hyvin säilyneeseen kaveriin, joiden kanssa minulla oli ilo kuulua samaan maajoukkueeseen. JOUKO LINDBERG ja JORMA VÄISÄNEN, jonka kanssa meillä oli myös menestyksellinen lauluduo Vierumäen urheiluopistolla aikanamme ja siellä jatkuvasti pyydetty laulumme PIKKU NINA oli suuressa suosiossa! Niinkuin luonnollisesti myös sen laulajat. Ai ai kuinka mukavia hetkiä ne olivatkaan silloin? Vieläköhän se Jorma laulelee? Muutenkin Mr. Sauna kilpailujen osaanottajat ovat tietenkin tuttuja ja tuovat monia kivoja asioita mieleeni, mutta ennenkaikkea ihmeellistä on, kuinka komeita he jatkuvasti ovat! Jälleen sivua kääntäessäni huomaan puheenjohtajan Heikki Kotilaisen itsensä lausuneen tilaisuudesta, sen olleen "Ruusuilla tanssimista" ja jatkuvaa juhlaa, niinpä toivotankin nyt tässä puheenjohtajalle edelleen monia hienoja juhlia tulevaisuudessakin, sillä tuolla innolla ja suurella syämellä, jolla tätä nyrkkeilyä siellä Kotkassa johdat, niin on varmaa etteivät juhlat lopu! Menestystä ja ruusuja edelleenkin! Jälleen sivua kääntäessäni näin jutun Lehmäsaaren leiristä ja se toi mieleeni jo hyvin pitkäaikaisen ja legendaarisen nyrkkeilyleirin, jossa lukemattomat Suomen huippunyrkkeilijät ovat käynneet harjoittelemassa ja viettämässä ikimuistoisia hetkiä. Valitettavasti minulla se on jostakin syystä jäännyt väliin, mutta voin kyllä kuvitella fiilikset, jotka siellä on koettu! Tämäkin mun täytyy ottaa yhtenä niistä asioista, josta olen jäänny paitsi! Mutta iloitsen kaikkien niiden puolesta, jotka ovat päässeet tästä osalliseksi! Näin myös kuvan siinä Lehmäsaaren leiristä kertovassa artikkelissa, siinä kuvassa oli leirin päävalmentajana HARRI BERGLÖFF. Ja se toi heti mieleeni toisen valmennusleirin Vammalasta. Legendaarisen edesmenneen hierojamme UNTO ANDERSSONIN luona ja menomatkan sinne. KARI MEROSENKIN ollessa mukana. Mutta en voi kertoa tästä enempää, enkä halua järkyttää enempää Harri Berglöffiä muisteluillani (kerroin siitä Nyrkkeilijän Unelma kirjassani) sillä tiedän, että tapahtuma koskettaa häntä syvältä! (Joten lukekaa se Nyrkkeilijän Unelma kirjastani) mutta älkää puhuko siitä Harri Berglöffin kanssa.  Harri Berglöffin kanssa ollaan muuten sparrailtu monet kymmenet harjoituserät aikoinaan ja vieläkin herään yöllä ja väistän hänen vasenta koukkuaan! Ja jälleen sivua kääntäessäni näin leirin johtajat! Ja siinä kuvassa ARTSI NILSSON näyttää vieläkin vaaralliselta ja voitontahtoiselta! Siinä on myös KURRE MATSSON, joka näyttää olevan entisellään ja tuo mieleeni Ruoholahden ja Abrahaminkadun kulmatalon täällä stadissa. Asuimme samassa talossa. Minä B-rapussa ja Kurre C-rapussa. Olin pikkuskidi vielä silloin ja Kurre jo nouseva tähti ja Mestarinyrkkeilijä, josta olimme silloin ylpeitä! Hän asui samassa talossa! Mulla ei ollut silloin vielä tietoakaan omasta nyrkkeilemisestäni. Ja kyllä mä oon nähnyt varmaankin useamman kymmentä Kurt Matssonin matseja kehässä ja Gentlemanni kuvaus hänestä on oikeaan osunut! Lisäisin vielä sen eteen sanan TYYLIKÄS! Ja sama pätee kyllä Arto Nilsoninkin kanssa. Ja taas sivua kääntäessäni tulee vastaan JORMA OJAHARJU ja hänen kirjoittama artikkeli. JOMPASTA täytyy todella sanoa, suuri persoona, jonka nyrkkeilyäkin tulin kyllä nähneeksi, treenasihan isäni Jomppaa ainakin jonkin aikaa Viipurin Nyrkkeilijöissä. Joten terveisiä vain myös Jorma Ojaharjulle, joka on todellinen kirjailija, eikä tälläinen harrastelija, niinkuin meikäläinen tässä kirjoittamisessa. Ja heti vieressä kuvassa, VAU, JOMI LIMMONEN, jonka nyrkkeily oli minulle, kun olin vielä hyvin nuori, voisinko sanoa lapsi, makeaa kuin sokeri, niinkuin yhdestä toisestakin kuuluisasta legendasta ja hänen nyrkkeilystään on kirjoitettu (SUGAR RAY ROBINSON) mutta en tunne häntä, mutta tunnen JOMIN ja voin tässäkin sanoa, että olen kiitollinen monista hyvistä hetkistä JOMIN seurassa, niin nyrkkeilyn parissa kuin muutenkin! Ja runosuoni kukki kuin Jomin iskusarjat terävinä ja monipuolisina! "Hyvä oli seurassa Jomin, kun sain viettää tovin, sitä muistelen mä vielä kovin, vaikka olen narri tämän hovin"....no joo, jätetään tää runoilu Jomille sekä TOMMY TABERMANILLE, joka kuulemma harrastaa kuntonyrkkeilyä! Ja sitten näin vielä ihanan kuvan Pentti Hämäläinen ja Sten Suvio yhdessä, mukana vielä Pentti Niinivuori, Harry Siljander ja Ilkka Koski. Upeata!!! Sivuja edelleen kääntäessäni näen siellä PERTTI PURHOSEN, OLLI MÄEN ja ARTO NILSSONIN sohvalla istumassa keskenään. Huh, kuinka paljon mahtuukaan näidenkin kolmen kaverin näkemiseen kunnioitusta, välittämistä ja valtavasti nyrkkeilyä! SUPER LUOKKAA! Taaskin on pakko todeta, upeata!!! Ja viereisellä sivulla onkin sitten jo aikaisemmin erillisterveiset hänelle lähettämäni KARI KÖNÖNEN ja hänhän oli siinä ihan niinkuin mä hänet muistinkin. Hyvä Kari! Artikkeli kuntonyrkkeilystä, joo, hyvä asia. Minäkin olen vähän touhunnut sen tiimoilla viime vuodet monine kokemuksineen, mutta nyt ei siitä enempää. Kuntonyrkkeilyssä on hienointa mun mielestäni, kun joku ihminen, joka ei ole edes koskaan nähnyt nyrkkeilyä, hurahtaa siihen ja sanoo yht´äkkiä TÄMÄ ON PARAS LAJI MAAILMASSA! Vai mitä, eiks se oo niin? NYRKKEILY...BOXING....onhan siinä jotain, mies miestä vastaan, katsotaan kuka on kuka? Ja voi veljet, että tässä lehdessä KOVOLAISESSA on ollut näitä sankareita ja monta! Niin Heikki Kotilainen, pyysit minua, miten se nyt olikaan, tutustumaan tähän KOVOLAISEEN ja antamaan kommentit. Tämä oli mulle luonnollisesti hieno elämys ja kun avasin hiukan sieluani ja annoin fiiliksieni tulla esiin, niin sivuilla oli niin paljon mulle nostalgiaa, kavereita, jotka ovat mulle suuria mun nyrkkeilymaailmassani ja olen kiitollinen, että tunnen sen vielä tänäänkin ja voin nähdä sen vieläkin sieluni silmin, näiden kavereiden nyrkkeilyä. Se on kuin unta, mutta se on myös totta! Lämpimin boxingterveisin Sinulle ja Kotkan Voimailijoille sekä terveiset sinne Lehmäsaareen nyrkkeilyleirille, joka alkaa taas torstaina 7.7.2005! OLEN HENGESSÄ MUKANA!

Tänään 25.5.2025 terveisiä Kotkasta jossa minulla oli ilo olla paikalla todistamassa KOTKAN VOIMAILIJOIDEN 90-vuotis partya. HEIKKI KOTILAINEN super ansiokas ex-puheenjohtaja ja väsymättömästi nyrkkeilyn parissa työskentelevä  puuhamies piti loistavia puheita kertoi tarinoita KoVon historiasta ja nykytoiminnasta. Söimme lohikeittoa ja joimme kahvia monenlaisten herkkujen myötä. Seuran jäseniä ja aktiivisia seuraihmisiä palkittiin mitaleilla ja pytyillä. Kiitos HEIKKI KOTILAINEN oli hienoa olla mukana. 

                              Minä ja  PENTTI ARPULA ja meillä tarinaa riitti.

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Hyvää huomenta ja torstai päivää. Kohta on aika lähteä taas varjonyrkkeilemään tuohon Toppelundin Areenalle. Aurinko näyttää paistavan, joten torstai on toivoa täynnä ja näyttää ainakin näin hyvältä. Yksi mikä on myös toiveikasta on, että painoni on nyt pudonut 28:san vuoden jälkeen alle kahdeksankymmenen kilon ja siitä lähtien olen tavoitellut 78 kilon painoa, mutta buffetpöydät, Banana Splitit ja loistavat ystävät ja heidän tapaamisensa buffetpöytien äärellä on aina sen estänyt. Nytkin olen hieman huolissani etten pysty tästä jatkamaan siihen 78 kiloon sillä muutamia juttuja, partyja ja matkojakin on tässä lähipäivinä tiedossa, joten on ehkä hyvä muistaa poismenneen ystäväni JYRKI HÄMÄLÄISEN viisaat sanat ja ajatus PAKKO JOUSTAA...

Vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no37

Pari päivää tämän ottelun jälkeen nyrkkeilyliitosta tuli ilmoitus, että 31.10.1965 järjestettäisiin katsastusottelu Ranska-maaotteluun nyt JUHANI PÖLLÄSEN ja minun välillä. Kieltäydyin tästä kunniasta antaen samalla julkilausuman lehdistölle! En lähde Vaajakoskelle, koska siihen ei mielestäni ole mitään syytä. Olen voittanut sekä PÖLLÄSEN että JÄRVISEN kahdesti, joten katsastus viikkoa ennen maaottelua on tarpeeton. Tietenkin olen valmis edustustehtävään, mikäli liitto minut valitsee, ellei valitse, niin se on heidän asiansa. Jatkan harjoittelua ja tuollaiset maaottelut ovat vain välitavoite ennen ammattilaisurani alkua.

Tämähän sai taas sähinää aikaan ja Helsingin Sanomat julkaisi pilapiirroksen isästäni ja minusta kirjoittaen tekstissä, "NYRKKEILYMME TÄMÄN HETKEN KAPINAPARI Isä Yrjö Piitulainen ja poika Harri Piitulainen". Täytynee tässä mainita, että useista ristiriidoista, joita aiheutin, olin minä itse omaa tuittupäisyyttäni ja erinomaisuuttani vastuussa ja ettei luuloissa ja epäilyissä, että isäni olisi minua yllyttänyt, ollut mitään perää vaan hän oli aina täysin urheilullinen asenteissaan ja joutui itsekin useita kertoja harmittelemaan näitä minun lausuntojani lehdistölle ja muitakin hölmöilyjäni. No, oikeistolehdistön kirjoitellessa tuomitsevaan sävyyn olin noussut nähtävästi vasemmistolehtien suosioon. koska esimerkiksi KANSAN UUTISET kirjoitti seuraavasti: "Onneksi nyrkkeilyliitolle, että sen riveissä on kypsän ajattelun omaavia jäseniä, jotka uskaltavat julkituoda oman näkemyksensä tilanteesta ja oikaista herrojakin. Eilen näet kerrottiin erään maamme mustimman porvarilehden palstoilla, että HARRI PIITULAINEN on kyllästynyt vouhotteluun ja kieltäytynyt karsinnasta JUHANI PÖLLÄSTÄ vastaan, ja tähän hänellä on todella pätevät syynsä, sillä viime viikolla PIITULAINEN voitti JÄRVISEN Helsingissä suoritetussa ottelussa ja koska JÄRVINEN puolestaan oli jo aikaisemmin voittanut PÖLLÄSEN, olisi olettanut hänen viimeistään tämän jälkeen tulleen valituksi, mutta sameissa aivoissa eivät järkevät asiat pysy. SNL polkee paikallaan eikä pysty muuttamaan sitä päätöstään, jonka on tehnyt, ei sittenkään, vaikka se on huomattu epäkelpoiseksi sen omassa piirissä, mutta kuinka sattuvasti sanotaan: KUN PÄÄ ON KIPEÄ, SIITÄ KÄRSII KOKO RUUMIS"......

Huvittavaa oli kun Nyrkkeilyliitto halusi karsintaa JUHANI PÖLLÄSEN ja mun välille, me harjoiteltiin yhdessä ja sparrattiin tosi paljon. Kuvassa HV:n hienot boxarit ja kaverit, vasemmalla TAPIO LINDELL minä keskellä ja JUHANI PÖLLÄNEN oikealla.

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Hyvää tiistaipäivää. Nyt tuosta vasemmanpuoleisesta jutusta Amerikkalaisessa ikonisessa nyrkkeilylehdessä olevasta jutusta on todella kauan, mutta niin on siitäkin kun viimeksi vaaka näytti painokseni 80 kiloa. Itse asiassa taitaa olla 28 vuotta. Toisaalta tässä iässä alkaa kaikesta olla kauan. Jopa siitäkin kun DANNY levytti kappaleen KAUAN. Ja siitä kun KOTKAN VOIMILIJAT KoVo perustettiin....90 vuotta sitten...mennään sunnuntaina sitä juhlistamaan. Viipurin Nyrkkeilijät perustettiin muistaakseni 1932 ja minut liitettiin Viipurin Nyrkkeilijöiden jäseneksi 30.5.1947....huh huh...siitäkin on KAUAN....Kävin muuten varjonyrkkeilemässä tuossa Toppelundin Areenalla ja ihana kesäinen aamu tuntui valloittavalta. Näin siis tiistaipäivää ja toiveikkuutta täynnä! No ei ei, ei tässä enään nuorru....siitä on todellakin KAUAN. Just ja just muistaa että on ollut joskus nuorikin, mutta ei auta....kaikesta on KAUAN....taidanpa laittaa tänään DANNYN laulun soimaan....

 Vähän Tarinaa Harrin Kehäkulmasta no36

Illalla Urheilutalon täyden katsomon edessä jouduin ESA JÄRVISEN kovan ja hurjan iskukarusellin pyörteisiin. Yritin väistellä iskuja parhaani mukaan sekä naputella vasemmalla suorallani pisteitä, joita ei kuitenkaan tänään tuntunut tulevan riittävästi. Kolmen kovavauhtisen erän jälkeen tutusti keskellä kehää hikisinä kehätuomarin ollessa välissämme. Tunnen olevani täysin välinpitämätön ottelutuloksen suhteen.

Tunnen ESA JÄRVISEN uhkuvan voitonodotusta ja tunnen itse häviäväni tämän matsin. Mutta ei. Voittaja PIITULAINEN tuomariäänin 2-1 kuuluu kuulutus. Vihellyskonsertti on taas kerran valtava, enkä voi olla yhtymättä tähän mukaan, joten hymyilen kuin hangonkeksi ja nostan molemmat kädet korkealle ilmaan. Tosin itseäni ei sisimmässäni hiukkaakaan hymyilyttänyt vaan hävetti huono esitykseni, mutta olihan tätä peliä pelattava, jotta mielenkiinto säilyy! Ja niinpä seuraavan päivän lehdissä riittikin taas juttua ja kuvia ottelustamme. Helsingin Sanomat otsikoi: " Harri Piitulaisen väistötekniikka palkittiin" "Esa Järviselle tuomaritappio loisto-ottelussa" Tekstissä sanottiin voittoni olleen käsittämätöntä. Oli tuomarien haastatteluja, Järvisen lausuntoja ja muutenkin kaikennäköistä sanomista ottelusta. Ilta-Sanomat otsikoi. "Ylituomarinkin ääni meni Esa Järviselle" Kuvassa, jossa olin riemun ilme kasvoillani kädet ylhäällä, oli teksti: "Näin suureen riemuun ei ollut tällä kerralla syytä". Mutta hilpeintä oli, että nyt olin vasemmisto lehtien suosiossa ja Päivän Sanomat esimerkiksi kertoi illan parhaasta ottelusta: "Järvisen hurjista hyökkäyksistä huolimatta Piitulainen hallitsi tätä ottelua ja hänen voittonsa, joka kirjattiin 2-1, oli kuitenkin ansaittu paremman ja teknillisemmän nyrkkeilyn ansiosta"....

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Hyvää viikonalkua ja maanantai päivää. Tänään on siis viikottainen kahvittelupäivä kavereiden kanssa cafe Torpanrannassa. Minähän en koskaan tiedä ketä sinne on tulossa ja yllätys mahdollisuuksiakin Torpanrannan vierailussa on olemassa. Tämä tuleva viikko on vielä ylltätyksetön, luultavasti, sillä seuravat päivät ovat varjonyrkkeilytreeniä Toppelundin Areenalla, MUTTA olen kertonut, että olen ollut jonkinlaisessa "laihdutus kuurilla" sen Andalusian viime keväisen matkan jälkeen tai oikeastaan sen jälkeen kun täytin 50 vuotta  ja silloin painoni oli alle 80 kiloa....siis kohta siitä on 28 vuotta? No mutta nyt yritykseni on tuottamassa tulosta, joskin se vaara, että joku glamourin ja säihkeen keskellä elävä ystäväni saattaa houkutella johonkin hienoon ruokapaikkaan jossa on herkullinen buffet pöytä täynnä herkullisia ruokia jälkiruoka herkkuineen? Vaaroja on siis tulevassa viikossa olemassa! On ehkä paras pitää kännykkä suljettuna, välttää tapaamaamisia ja keskittyä vain varjonyrkkeily treeneihin tuossa Toppelundin Areenalla ja sitten sunnuntaina ajellaan Kotkaan Kotkan Voimailijoiden 90 vuotisjuhliin ja moikkaamaan HEIKKI KOTILAISTA ja varmaan joitakin muistakin nyrkkeilykavereita....ja sitten...joo palataan siihen sitten kun se on ajankohtaista....nyt tällä viikollla 400 grammaa....

Vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no35

Tappiollisen Tunisian matkan jälkeen minulle määrättiin katsastusottelu Tapanilan Erän järjestämissä kansainvälisissä kilpailuissa 15.10.1965 Lahden ESA JÄRVISTÄ vastaan tulevan Ranska-maaottelun edustuksesta. Tuleva ottelu ei paljon huolestuttanut, sillä kuukauden päästä oli edessäni edustus Suomen armeijassa ja se nyt tällä hetkellä enemmän huolestutti. Ottelupäivänä kuljinkin lähes aamusta saakka PURTSIN kanssa hänen toimitellessaan asioitaan kaupungilla. Siinä kaupungissa hyöriessämme PURTSI keksi aivan uuden tavan keskittyä otteluun, tavan joka veisi ajatukset hetkeksi pois ottelusta. Menimme nimittäin iltapäivällä Scala-elokuvateatteriin katsomaan seksifilmejä ja todellakin pystyin irrottamaan ajatukseni hetkeksi nyrkkeilystä, joten elokuvateatterista lähdettyämme huomasin kauhukseni kellon olevan jo 16.00 ja kun punnitus oli kello 16.00-17.00 oli aikaa enää vähän ehtiä urheilutalolle. Hyppäsin taxiin ja toivoin painoni olevan kunnossa (60kg) sillä ei ollut tullut siitäkään tänään pidettyä huolta. Olin kello 16.50 Urheilutalolla, jossa faija jo hermostuneena odotti ja karjalainen temperamentti leimahteli hänen kivahtaessaan: "Missä herra on oikein ollut? Punnitus alkoi kello 16.00. Kerroin nukkuneeni liikaa. Painoni oli tasan 60kg, mutta omatuntoni soimasi minua, sillä nyt oli nälkä ja väsytti päivän hössöttämisen jälkeen. Mutta ei ollut enää aikaa syödä ja nukkua, sillä kilpailut alkaisivat kello 19.00. Miten käy tänään? Selviäisinkö ESA JÄRVISESTÄ? Mitä jos häviäisin? Kysymykset pyörivät ilman vastausta päässäni - vastaus tulee kehässä ESA JÄRVISEN nyrkkien  välityksellä.....

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Hyvää huomenta ja lauantai päivää. Olen käynnyt taas varjonyrkkeilemässä Toppelundin Areenalla ja ei en tunne vieläkään nuortuvani, mutta ehkä ihan, ihan vähän paremmin treeni nyt menee. Mutta en voi kyllä hurrata. Koitan kuitenkin sinnikkäästi jatkaa asettamani harjoitusohjelman mukaisesti tätä touhua. Onneksi nyt on vasta toukokuu ja sekin vielä puolessa välissä, joten kesähän alkaa vasta kesäkuussa. Tosin eilen olin liikkeellä jo shortsit jalassa ja t-paita päällä Mellstenin Paratiisiranalla cafe Mellstenin terasilla iltapäivällä. Se oli kyllä ensimmäinen siemaus kesää? Ensi viikko alkaa tietysti HEI ME KAHVITELLAAN tilaisuudella cafe Torpanrannassa joka on vapaapäivä varjonyrkkeily treenistä, mutta sitten muut päivät taas treenataan. Sen jälkeen onkin yhtä sun toista mihin ehdin palata kun ne on ajankohtaisia, joten hyvää viikonloppua....

Vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no34

Matkalla kehään tunsin koko ajan vatsani kääntyvän ylösalaisin ja oksennuksen tulevan. Vastustajani nimi oli BON SALMI, joka suomalaiselta vaikuttavasta sukunimestään huolimatta ei näyttänyt tippaakaan suomalaiselta. Hän tuijotti minua vihaisen näköisenä, leveäharteisena ja voimakkaana. Katselin ympärilleni varmuuden vuoksi, josko tuon tuijotuksen kohde olisi joku toinen, mutta muita ei näkynyt, niin että ilmeisesti se oli tarkoitettu minulle, joten katsoin parhaaksi vastata leveällä hymyllä ja iskeä leikkisästi silmää. Kaikeksi onnekseni kaveri kroonisesta vihaisesta ilmeestä huolimatta oli kyllin hidas, jotta pystyin väistämään, tanssimaan ja myös välillä hymyilemään suurlähetystömme naisille, jotka olivat katsomassa ottelua ensimmäisellä penkkirivillä. Hävisin ottelun 2-1 ja ainoat kehumiset jotka sain olivatkin näiltä arvoisilta naisilta, jotka sanoivat: "PIITULAISEN olleen ihana, kun hän aina väistön jälkeen hymyili meille".

Ottelun jälkeisenä päivänä olimme Suomen suurlähetystössä cocktail- ja limsatilaisuudessa, jossa silloinen APU-lehden parrakas päätoimittaja PAULI MYLLYMÄKI kehotti useaan otteeseen meitä syömään paljon lohileipiä, sillä se on veronpalautusta! Presidentti ja rouva KEKKONEN tulivat myös, ja minun mielestä oli todellinen ihme, että presidenttimme tunsi meistä suurimman osan ja tiesi kuka oli voittanut, kuka hävinnyt. Minulle presidentti sanoi: "Eikö ollut yllätys, kun sinä PIITULAINEN hävisit?" johon vaatimattomasti vastasin myöntäen itsekin olleeni kovin yllättynyt. Oli hieno meininki. Näin me boksarit treffattiin presidenttikin puolisoineen ja adjutantteineen.

Yöelämään me tutustuimme perinpohjaisesti OSKU KANERVAN kanssa, joka oli elämänsä ottelussa kukistanut Tokion olympialaisissa pronssia voittaneen väkivahvan härän HABIB GALHIAN helposti. Meillä oli ilo oppia tuntemaan hyvin erikoinen pieni mies, joka vaihtoi pukua kaksi, kolme kertaa päivässä ja tuntui tuntevan kaiken ja kaikki tässä kaupungissa. Annoimme hänelle nimeksi Monsieur Robert ja mielikuvamme oli, että hän luultavasti oli kaupungin suurin sutenööri päätellen niistä paikoista, joissa kävimme ja tytöistä joita meille esiteltiin....Robertilla oli vain yksi toivomus meille, että lähettäisimme hänelle kortin, jossa on lunta ja poro....

Ratsastimme myös Välimeren rantaa pitkin kameleilla, kävimme syömässä loistavissa ruokapaikoissa ihanaa ruokaa, uimme loistohotellien uima-altaissa ja nautimme täysin sydämin olostamme. Pois tulimme Rooman kautta, jossa vietimme päivän nähtävyyksiä katsellen ja voileipiä ja kermakakkuja ahmien.