Tarinaa HARRIN KEHÄKULMASTA/38

Totuus oli, että koko syksy oli alkanut huonosti johtuen näistä tempuistani, joilla ei ollut mitään tekemistä nyrkkeilyn eikä urheilun kanssa vaan ne olivat henkisesti vielä kypsymättömän kaverin leikittelyä ja rehvastelua. Mutta vieläkään ei ollut tullut aika minun huomata, että jotain oli vinossa, vaan kävin nyrkkeilemässä Porissa samana päivänä kuin olisi ollut se karsintaottelu Vaajakoskella. Porissa oli ääriään myöten täynnä oleva katsomo, joka näki minun nyrkkeilevän ja taituroivan niin kuin lehdet asian seuraavana päivänä otsikoivat. 15.11.1965 astuin sitten armeijan palvelukseen Uudenmaan jääkäripataljoonaan Santahaminaan Urheilujoukkoihin. Samaan aikaan oli taas tiedossa karsintaottelu Helsingissä 22.11.1965 Pikku Messuhallissa, jossa karsittiin matkasta Lontooseen ja vastustajakseni oli tuleva nuori ja lupaava ARTO NILSSON. Pariin viikkoon en ollut ehtinyt harjoittelemaan, kun oli sinne armeijaan juuri tullut mentyä, enkä muutenkaan ollut sitä mieltä, että minun olisi ARTO NILSSONIN vuoksi harjoiteltava. Noustessani otteluiltana lievässä kuumeessa kehään 1500 ihmistä huusi ja buuasi minulle. En ollut siis kovinkaan suosittu tänä iltana. Omalaatuinen pr-työskentelyni oli tehnyt tehtävänsä.

Ottelussa yleisö kannusti koko ajan rajusti ARTSIA voittoon. ARTSI nyrkkeili itsensä yleisön sydämiin saamalla monen, hyvin monen mieliksi voiton niukasti 2-1, eikä tähän minulla ollut mitään sanomista. Tappio kirveli sisälläni, sieluni vuosi verta, vaikka poistuinkin yhtä pystypäin kuin olin kehään tullutkin. Ajattelin peloissani: "Jäänkö tähdenlennoksi Suomen nyrkkeilytaivaalle vai pystynkö nousemaan takaisin ja ottamaan oman ykköspaikkani sarjassani?" Edellisen vuoden loistava nousu Suomen nyrkkeilyn huipulle oli tänä syksynä vaihtunut alamäeksi johtuen ylimielisyydestäni ja turhautuneisuudestani. Illalla miettiessäni näitä asioita tiedostin, että olen edelleenkin vasta alussa enkä mikään valmis boksari, joten nyt on lusikka otettava taas kiltisti käteen ja alettava tunnollisesti harjoitella. Seuraavan päivän lehtiotsikot kertoivat yllätyksestä: "Arto Nilsson parrasvaloihin lyötyään Harri Piitulaisen", "Nilsson kukisti Piitulaisen vuoden huippuottelussa", "Nilsson yllätti Piitulaisen", Teksteissä kerrottiin vuosisadan ottelusta, jossa ARTO NILSSON yllättäen taisteli voiton, mutta epäiltiin kuitenkin seuraavan kerran käyvän toisin. Ja vasemmistolehdet olivat jatkuvasti puolellani: "PIITULAISTA vaihteeksi sorrettiin" kertoi otsikointi ja tekstissä todettiin minun hävinneen väärin, vaikkakin hävisin kolmannen erän, voitin kaksi ensimmäistä.