Illalla Urheilutalon täyden katsomon edessä jouduin ESA JÄRVISEN kovan ja hurjan iskukarusellin pyörteisiin. Yritin väistellä iskuja parhaani mukaan sekä naputella vasemmalla suorallani pisteitä, joita ei kuitenkaan tänään tuntunut tulevan riittävästi. Kolmen kovavauhtisen erän jälkeen tutusti keskellä kehää hikisinä kehätuomarin ollessa välissämme. Tunnen olevani täysin välinpitämätön ottelutuloksen suhteen.
Tunnen ESA JÄRVISEN uhkuvan voitonodotusta ja tunnen itse häviäväni tämän matsin. Mutta ei. Voittaja PIITULAINEN tuomariäänin 2-1 kuuluu kuulutus. Vihellyskonsertti on taas kerran valtava, enkä voi olla yhtymättä tähän mukaan, joten hymyilen kuin hangonkeksi ja nostan molemmat kädet korkealle ilmaan. Tosin itseäni ei sisimmässäni hiukkaakaan hymyilyttänyt vaan hävetti huono esitykseni, mutta olihan tätä peliä pelattava, jotta mielenkiinto säilyy! Ja niinpä seuraavan päivän lehdissä riittikin taas juttua ja kuvia ottelustamme. Helsingin Sanomat otsikoi: " Harri Piitulaisen väistötekniikka palkittiin" "Esa Järviselle tuomaritappio loisto-ottelussa" Tekstissä sanottiin voittoni olleen käsittämätöntä. Oli tuomarien haastatteluja, Järvisen lausuntoja ja muutenkin kaikennäköistä sanomista ottelusta. Ilta-Sanomat otsikoi. "Ylituomarinkin ääni meni Esa Järviselle" Kuvassa, jossa olin riemun ilme kasvoillani kädet ylhäällä, oli teksti: "Näin suureen riemuun ei ollut tällä kerralla syytä". Mutta hilpeintä oli, että nyt olin vasemmisto lehtien suosiossa ja Päivän Sanomat esimerkiksi kertoi illan parhaasta ottelusta: "Järvisen hurjista hyökkäyksistä huolimatta Piitulainen hallitsi tätä ottelua ja hänen voittonsa, joka kirjattiin 2-1, oli kuitenkin ansaittu paremman ja teknillisemmän nyrkkeilyn ansiosta"....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti