VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Joo...niinkuin eilen kirjoitin kun kerroin meidän Boxing Aamiaisesta Sipoon Kreivin ja Ammattinyrkkeily.Net sivuston Bossin PASI TAAVITSAISEN kanssa ja olin varma että kuuulen tämän päivän nyrkkeilystä ja ettemme myöskään voineet olla muistelematta vanhoja aikojakaan. Ja saatiin yksi ideakin, mutta siitä myöhemmmin. Aamiainen oli tosi herkullinen niinkuin legendaarisessa ja yhdessä stadin vanhimmista kahviloista voisikin odottaa. Tarinaa meillä todella riitti ja skaala oli laaja johtuen Senor Pasin laajasta tietoisuudesta niin nyrkkeilyn ja muustakin tietoisuudesta. Ja se myös toteutui mitä odotinkin, että mentiin vielä tapaamaan Rööperin Ruhtinasta TOM SJÖBERGIÄ ja tarinat vaan jatkuivat ja nyrkkeily, uskokaa tai älkää oli muisteluissa suurine tähtineen, joskin myös TOMIN laajasta elämän kokemuksesta johtuen myös glamourin täytteiset tarinat olivat valloittavia ja yhteisiä kavereita elämän varrelta löytyi myös aika paljon. Olipa taas hieno ja ainutlaatuinen aamupäivä ystävien seurassa. Niinkuin olen aina sanonut, että glamourin parissa elävät ystävät saavat minullekin tunteen, että elän hetken sitä elämää...tänään taas kerran....

Vähän tarinaa Harrin Kehäulmasta no31

Tuli syksy ja Suomen nyrkkeilyliitto oli saanut aikaan sopimuksen Suomen maajoukkueen ottelemisesta Tunisiassa, Afrikassa 2.10.1965. Oli siis tiedossa todellinen unelmamatka Afrikkaan ja eksoottisiin oloihin. Lähtöpäiväksi oli sovittu 30.9.1965 ja niinpä nyrkkeilyliitossa oli joukkueen palaveri 29.5. ja oma sirkukseni pyöri vauhdikkaasti ja tämän päivän näkökulmasta mahdollisimman typerästi, mutta olinkin tuolloin vasta 18 ja juuri maineen ja menestyksen alkuun päässyt. Tulin nyrkkeilyliittoon päälläni pusero, jossa oli nimikirjaimet HP kuten harjoituskassisanikin, vihellellen päivän iskelmää. Nyrkkeilyliiton toiminnanjohtaja ATLE SALOKANGAS, hillitty ja rauhallinen herrasmies kysyi ensimmäiseksi...."Toitko tullessasi passivalokuvat viisumia varten?" Olin tietenkin unohtanut täysin valokuvat ja yritin selvitä asiasta heittämällä huulen; "No en. Niitähän voi leikata paikallisista lehdistä Tunisiassa"....Ei ollut varmaan helppoa silloin minun kanssani, mutta lehdistöllä, joka oli paikalla, oli hauskaa ja niinpä lähtöpäivän aamuna lehdissä olikin "PIITULAINEN USKOO OLEVANSA TUNNETTU JO TUNISIASSAKIN"...tyylistä juttua....