VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Hyvää huomenta ja lauantai päivää. Olen käynnyt taas varjonyrkkeilemässä Toppelundin Areenalla ja ei en tunne vieläkään nuortuvani, mutta ehkä ihan, ihan vähän paremmin treeni nyt menee. Mutta en voi kyllä hurrata. Koitan kuitenkin sinnikkäästi jatkaa asettamani harjoitusohjelman mukaisesti tätä touhua. Onneksi nyt on vasta toukokuu ja sekin vielä puolessa välissä, joten kesähän alkaa vasta kesäkuussa. Tosin eilen olin liikkeellä jo shortsit jalassa ja t-paita päällä Mellstenin Paratiisiranalla cafe Mellstenin terasilla iltapäivällä. Se oli kyllä ensimmäinen siemaus kesää? Ensi viikko alkaa tietysti HEI ME KAHVITELLAAN tilaisuudella cafe Torpanrannassa joka on vapaapäivä varjonyrkkeily treenistä, mutta sitten muut päivät taas treenataan. Sen jälkeen onkin yhtä sun toista mihin ehdin palata kun ne on ajankohtaisia, joten hyvää viikonloppua....

Vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no34

Matkalla kehään tunsin koko ajan vatsani kääntyvän ylösalaisin ja oksennuksen tulevan. Vastustajani nimi oli BON SALMI, joka suomalaiselta vaikuttavasta sukunimestään huolimatta ei näyttänyt tippaakaan suomalaiselta. Hän tuijotti minua vihaisen näköisenä, leveäharteisena ja voimakkaana. Katselin ympärilleni varmuuden vuoksi, josko tuon tuijotuksen kohde olisi joku toinen, mutta muita ei näkynyt, niin että ilmeisesti se oli tarkoitettu minulle, joten katsoin parhaaksi vastata leveällä hymyllä ja iskeä leikkisästi silmää. Kaikeksi onnekseni kaveri kroonisesta vihaisesta ilmeestä huolimatta oli kyllin hidas, jotta pystyin väistämään, tanssimaan ja myös välillä hymyilemään suurlähetystömme naisille, jotka olivat katsomassa ottelua ensimmäisellä penkkirivillä. Hävisin ottelun 2-1 ja ainoat kehumiset jotka sain olivatkin näiltä arvoisilta naisilta, jotka sanoivat: "PIITULAISEN olleen ihana, kun hän aina väistön jälkeen hymyili meille".

Ottelun jälkeisenä päivänä olimme Suomen suurlähetystössä cocktail- ja limsatilaisuudessa, jossa silloinen APU-lehden parrakas päätoimittaja PAULI MYLLYMÄKI kehotti useaan otteeseen meitä syömään paljon lohileipiä, sillä se on veronpalautusta! Presidentti ja rouva KEKKONEN tulivat myös, ja minun mielestä oli todellinen ihme, että presidenttimme tunsi meistä suurimman osan ja tiesi kuka oli voittanut, kuka hävinnyt. Minulle presidentti sanoi: "Eikö ollut yllätys, kun sinä PIITULAINEN hävisit?" johon vaatimattomasti vastasin myöntäen itsekin olleeni kovin yllättynyt. Oli hieno meininki. Näin me boksarit treffattiin presidenttikin puolisoineen ja adjutantteineen.

Yöelämään me tutustuimme perinpohjaisesti OSKU KANERVAN kanssa, joka oli elämänsä ottelussa kukistanut Tokion olympialaisissa pronssia voittaneen väkivahvan härän HABIB GALHIAN helposti. Meillä oli ilo oppia tuntemaan hyvin erikoinen pieni mies, joka vaihtoi pukua kaksi, kolme kertaa päivässä ja tuntui tuntevan kaiken ja kaikki tässä kaupungissa. Annoimme hänelle nimeksi Monsieur Robert ja mielikuvamme oli, että hän luultavasti oli kaupungin suurin sutenööri päätellen niistä paikoista, joissa kävimme ja tytöistä joita meille esiteltiin....Robertilla oli vain yksi toivomus meille, että lähettäisimme hänelle kortin, jossa on lunta ja poro....

Ratsastimme myös Välimeren rantaa pitkin kameleilla, kävimme syömässä loistavissa ruokapaikoissa ihanaa ruokaa, uimme loistohotellien uima-altaissa ja nautimme täysin sydämin olostamme. Pois tulimme Rooman kautta, jossa vietimme päivän nähtävyyksiä katsellen ja voileipiä ja kermakakkuja ahmien.