Hyvää tiistaipäivää. Olen palannut takaisin varjonyrkkeilemästä tuosta Toppelundin Areenalta. Toukokuu on menossa kovaa vauhtia ja se tietää sitä etten ole nuortumassa vaan vanhenemassa. Se on ikävä havainto. No ei auta. Koitan kuitenkin jatkaa tätä varjonyrkkeily leiriäni ja taisteluani vanhuutta vastaan? Kesä on tulossa vaikka nämä päivät vaihtelevat koleesta lämpimämpään. Tänään oli upea aurinkoinen aamu . Yksi mikä myös tässä päivässä on hienoa on kuukausilounas ESA HEINOSEN kanssa taas Chicosissa jalkapallo ja elämän tarinoineen. Näin tänään...
Vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no33
Tässä välissä on kai kerrottava siitä nyrkkeilystäkin, joka minulta oli kyllä jäänyt valitettavasti aivan sivuasiaksi kaiken tämän eksotiikan keskellä. Olimme 2.10 illalla bussilla matkalla kohti ottelupaikkaa ja bussissa oli tunnelmaa. Siinä oli myös tunisialaista porukkaa ja afrikkalaisia tyttöjä. Meillä oli monella mukana päivällä ostamamme bongorummut ja lauloimme koko matkan BEATLESIEN Can´t Buy Me Love laulua bongorummulla säestäen.
Äkkiä tullessamme ottelupaikkamme eteen havahduin tajuamaan, että olen menossa nyrkkeilemään! En tiedä johtuiko se tästä havainnosta vai 40 asteen lämmöstä, mutta äkkiä huomasin oksentavani ja tunsin itseni kaikkea muuta kuin valmiiksi nyrkkeilemään. Meidät johdatettiin 4000-päisen töpötäyden hallin pukukoppeihin, jotka sijaitsivat hallin toisessa päässä ohuilla vaneriseinillä erotettuina, joten meteli, oli todella erilainen kuin Messuhallissa. Rytmikäs rummutus ja huuto sai aikaan tunnelman, että olin joutumassa suoraan lihapataan....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti